Sikakoiralle Z-kiimaan tiedoksi:
Juttu on suomalaisilta, jotka taistelevat vapaaehtoisina Ukrainan puolesta.
"Raivauskoulutus-tiimimme saapui juuri kotimaahan. Tässä kouluttajamme seinältä kopioitu postaus matkasta. Vastaan voi tulla monenlaisia tapahtumia:
Terveisiä "Itärintamalta"
Taas tuli vietettyä tovi Ukrainassa. Jälleen kerran matka oli vähintäänkin ikimuistoinen.
Parhaiten reissusta jäi mieleen seuraava tarina: Pyrimme saamaan kyydin kaupunkiin viimeisenä iltana. Ei saatu taksia joten päädyimme liftaamaan paikalliseen tapaan.
Kohdalle pysähtyi vanhempi mies, englantia taitamaton, jonka tulkitsimme voivansa viedä meidät, kunhan 5 minuuttia saa käydä jossain. Tässä vaiheessa autossa kuljettajaa myöten, ilman yhteistä kieltä naureskeltiin ja juteltiin. Kunnes tilanne vakavoitui.
Oltiin kurvattu hautuumaalle. Sankarihautojen puolelle. Heti jätkien kanssa päätettiin, että noustaan myös. Heti 10m auton luota mies pysähtyi hiljaa kyyneliä niellen haudalle. Hänen poikansa haudalle. Syntynyt 1988, kaatunut kesällä 2023. Saman ikäinen poika kuin mekin. Hän nojasi poikansa hautaan hiljaa itkien ja X laski kätensä miehen olalle. Pienen tovin kuluttua, mies pyyhki kyyneleensä ja suuntasi autolle. Tervehdin nopeasti kaatuneen hautaa viemällä käden lippaan.
Autossa heti hiljaa sovittiin, että kirjoitan osan otot faarille. Hetki mietittiin mihin sanoihin lopettaisin. Kunnia sankareille? Kaatui vapauden tähden? Ja paskat. Isä on menettänyt poikansa, se on jo riittävän hirveää. Latteat sanat eivät siinä paina.
Päätin kirjoittaa osan ottojen lisäksi seuraavan "Me eurooppalaiset tulemme olemaan ikuisesti kiitollisia ukrainalle taistelusta yhteisen vapauden tähden. Me emme tule unohtamaan poikaasi tai muitakaan ukrainalaisia sydämmissämme"
Matka jatkui hiljaisena pubille, missä kaikki vuorollamme laskimme käden miehen olalle ja kiitimme ja vastusteluista huolimatta A antoi jäljellä olevat käteisensä miehelle.
Miksi mies vei meidät haudalle? Sitä emme osaa sanoa tarkalleen. Huomasi varmasti meidän olevan jonkin sortin sotilaita ja halusi jakaa pienen osan elämäänsä ja saada myös muut varsinkin kaukaiset suomalaiset muistamaan poikansa uhri vapaudelle.
Tämä oli taas hyvä muistutus meille, miksi näitä reissuja tehdään.".
Saa kommentoida!!!
Aiotko muuten juhlia venakoiden voitonpäivää? Punaisella torilla juhlimiseenhan peskovi ei uskaltanut ottaa kantaa, ne bileet kun ovat vähän muuttuneet sen jälkeen kun russakat aloittivat laittoman hyökkäyssotansa ja sotarikokset...
"