Childofhale kirjoitti: Ma Maalis 09, 2026 8:19 am
On tosiaan mahdollista että jos muut tavarat mahtuivat kätevästi kassiin, kengät jätettiin matkasta hankalan kokonsa ja näennäisen arvottomuutensa takia. Ehkä kengät esim. tipahtivat kassista ja tekijä alkoi miettiä "hittoako minä näitä kannan?". Ehkä toisetkin kengät oli tarkoitus tunkea jonnekin, mutta sitten kuului ääntä ja tekijä jatkoi matkaa nopeasti. Toisaalta kenkien koloon tunku ja metsään heittely on voinut myös olla harhaisen järjetöntä toimintaa.
On kiinnostavaa jos juuri Boismanin kengät oli tungettu kivenkoloon ja Gustafssonin heitetty metsään. Tämä ei puolla sitä käsitystä, että Gustafsson oli erityisen huolissaan siitä että hänen kengistään voitaisiin selvittää hänen syyllisyytensä.
Eri lähteissä on kirjoitettu toisen pojan kenkien olleen peitetty sananjaloilla tai saniaisilla kalliokoloon, toisen pojan kenkien olleen piilotettu pensaiden alle. Oli niin tai näin, yli 60 kirjalliseen lähteeseen vedoten Kalliokorpi kirjoittaa Telttaretki-kirjassaan mm. poikien kengistä ja erityisesti niiden piilotusyrityksen merkityksellisyydestä:
s. 29: ”Ainoa järkevä selitys on, että veritahroja saaneet kengät yritettiin hätäisesti piilottaa tai ainakin viedä kauemmas surmapaikalta, eikö vain? Yrittikö tekijä ensin pestä niitä järvivedessä, mutta veri oli jo ehtinyt tarttua kiinni nahkaan... Kukapa sen tietää. Jaa-a, ehkäpä hän vain huomasi kenkäongelman liian myöhään.
Kenkien piilotusyritys ei kummoinen ollut. Todistaneeko se, että murhaaja ei tuntenut aluetta, mutta kun tarve oli viedä kenkärajat johonkin kauemmas, niin oudon metsämaaston sijasta hän vei kengät niemestä pois juuri polkua pitkin, jottei eksyisi matkalla? Ja silloinkin vain runsaan puolen kilometrin päähän. Jos matka tehtiin jalan, silloin saattoi tulla jo kiire eikä kauemmas uskaltanut viedä vastaantulijoiden pelossa. Se lienee selvää, että kenkien piilotus oli viimeisiä temppuja, joita hän teki.
KRP oletti lisäksi, että molempien poikien kengät vietiin luultavimmin siksi, että vain toisen pojan kenkien katoaminen olisi tullut näyttämään vielä merkillisemmältä poliisille, tai siksi, että poikien kengissä oli juuri kengille roiskuneen veren suhteen eroa kuin yöllä ja päivällä, minkä tekijä olisi pelännyt poliisin panevan merkille heti.”
s. 121: ”Olisiko hän sitten kauhukseen huomannut ottaessaan kenkiä pois, että sisäpuolella ei ole verta, ja olisiko hän hoksannut poliisin ymmärtävän, että sisällä on täytynyt silloin olla jalka, joten kengistä olisi päästävä eroon?”
KRP:n verijälkitutkimuksissa 2004 NG:n kenkien sisäpuolelta löydettiin pikkuriikkinen verijälki, mutta paljaalla silmällä sitä ei olisi pystynyt erottamaan, eli tekijälle sisäpuolella ei näkynyt verta ollenkaan, mutta ulkopinnalla sitäkin enemmän.
Kirjan mukaan piilotetut tavarat saatiin hyvään piiloon, koska niiden piilottamiseen oli runsaasti aikaa, tunteja. Telttaretki-kirja väittää, että murhat tapahtuivat paljon aikaisemmin kuin yleisesti luullaan. Kun esim. Björklundin ruumiin siirtäminen ei ollut aiheuttanut alapuolella olevien veritahrojen synnyttämiä veriviiruja telttakankaaseen, todistaa se, että silloin tuo veri oli jo kuivunut, ja siis murhaaja oli viettänyt murhapaikalla aikaa runsaasti. Mutta kenkien piilottaminen tapahtui paljon myöhemmin, ja silloin ei aikaa enää ollut hukattavaksi…
Muuten, jos turhista kengistä yhtäkkiä vaan haluaa eroon, sen kun heittää pois, niitä ei tarvitse piilottaa. Mutta nämäpä oli kuitenkin molemmat parit viety kauemmas tiestä ja yritetty piilottaa… Ja yleensä kun jotain piilotetaan, niin halutaan, ettei sitä löydetä. Ja se kaikkein suurin kiire (hosuminen) oli sen kenkäparin kohdalla, joka piilotettiin viimeisenä.