Suoraan UB:n huipulle
Timo ”Nici” Jaara, 49, oli vuosia väkivaltaisen United Brotherhood-rikollisjärjestön Oulun osaston pomo. Sitä ennen hän oli tavallinen virastomestarin koulutuksen saanut Oulun kaupungin työtekijä.
Timo ”Nici” Jaara käveli viimeisen kerran vankilan portista ulos vuonna 2017. Viimeinen tuomio oli ollut historiallinen poliisille. Kyseessä oli ensimmäinen tapaus, jossa Oulun poliisi oli tutkinut alueellaan järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista.
Jaaralle tuomio oli yksi monista sen jälkeen, kun hän oli noussut suoraan United Brotherhood -rikollisjärjestön huipulle.
Nyt espoolaisen kauppakeskuksen kahvilan ovesta kävelee sisään raamikas ja tatuoitu kaljupäinen mies. Hiukan ehkä uhkaavakin ulkonäkö pettää. Shortseihin ja t-paitaan pukeutunut Timo Jaara, 49, juttelee entisestä elämästään leppoisasti, mutta mitään peittelemättä.
Viimeinen tuomio tuli keväällä 2015, kun Jaara tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta ja järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta kolmeksi vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi vankeuteen. Hänen katsottiin organisoineen United Brotherhoodin -rikollisryhmän toimintaa Oulussa. Rovaniemen hovioikeus vahvisti tuomion keväällä 2016.
Nyt jo toimintansa lopettanut United Brotherhood (UB) oli suomalainen väkivaltainen rikollisjärjestö, joka hankki rahansa kiristyksellä, talousrikoksilla ja huumekaupalla.
Viha käynnisti muutoksen
Neljän vuoden vankeustuomio Jaaralle tuli, kun hänen kokelailtaan löydettiin 1000 Subutex-tablettia.
– Olin tuosta viimeisestä tuomiosta niin saatanan vihainen. Minua vastaan ei ollut mitään näyttöä. Asianajajani Mika Ylönen on Suomen huippuja ja hän oli koko ajan sitä mieltä, että juttu kaatuu minun osaltani. Oulun käräjäoikeudessa saatu tuomio meni kuitenkin kaikissa ylemmissäkin oikeusasteissa läpi, emmekä saaneet niistä valituslupaa korkeimpaan oikeuteen. Ennen käräjiä julkaistiin lehtijuttu, joka leimasi minut jo valmiiksi syylliseksi. Toki käräjäoikeuden lautamiehet saivat siitä ennakkokäsityksen, Jaara sanoo.
Katkeruus ja viha olivat kuitenkin ne voimat, jotka lopulta käynnistivät Jaarassa muutoksen.
– Kuopion vankilassa kysyin itseltäni, tätäkö haluan loppuelämältä: lusimista vankiloista ja vilkuilua olan yli, olivatko poliisit varjostamassa minua. Aikaisemminkin olin päättänyt suoristaa selkäni ja luvannut itselleni, etten enää palaa vankilaan. Ne jäivät kuitenkin yrityksiksi. Tiesin uskon voiman sellaiseksi, että se oli auttanut monta ihmistä oikealle tielle. Päätin, etten menetä mitään, jos koetan muutosta uskon voimalla.
Vaikka usko ei jäänyt Jaaran elämään pysyvästi, se oli kuitenkin ensimmäinen ”potku perseelle ja oikeaan suuntaan”.
Kaupungin ”asevastaava”
Jaaran lapsuus oululaisessa useamman lapsen yrittäjäperheessä oli tavallinen. Täysi-ikäiseksi tultuaan hän ehti työskennellä pitkään Oulun kaupungin palveluksessa ja kouluttautua oppisopimuksella virastomestariksikin. Oulun kaupungilla hän vastasi muun muassa pysäköinninvalvojien kaasusumuttimista.
– Olin asevastaava, mutta tietenkään aseet eivät olleet pistooleita tai haulikkoja, Jaara naurahtaa.
Sivuhommina tehdyt hämäräbisnekset tuottivat kuitenkin sen verran hyvin, että Jaara irtisanoutui työstä Oulun kaupungin palveluksessa.
Mikä sitten veti tavallisen yrittäjäperheen pojan järjestäytyneeseen alamaailmaan?
– Tietysti raha ja myös tietynlainen kunnioitus. United Brotherhoodhan oli suoraan rikollisjärjestö, verrattavissa enemmän ehkä mafiaan kuin Helvetin enkeleiden tapaisiin moottoripyöröjengeihin.
Siinä missä mafiamiehet ovat ulospäin sliipattuja pukumiehiä, UB:n jäsenet kantoivat liivejä jengitunnuksin.
– Siinä varmasti matkittiin prätkäkerhoja. Liiveillä jengitunnuksin haettiin tiettyä pelonsekaista kunnioitusta, Jaara miettii.
Timo Jaara on sinut menneisyytensä kanssa, mutta entiseen hän ei enää halua palata. – En halua lusia loppuelämääni vankiloissa ja kurkkia olan yli minua varjostavia poliiseja. Kuva ajalta jolloin Jaara kantoi United Brotherhoodin liiviä. Timo Jaaran kotialbumi
Kun Jaara vapautui ensimmäistä kertaa vankilasta vuonna 2010, hän suunnitteli
oman rikolliskerhon perustamista Ouluun.
– Mulla oli Helvetin enkeleissä tuttuja ja kävin kertomassa niille kaavailuistani. Sieltä tuli vihreää valoa ja perustinkin oman kerhon. Sillä kerholla ei ollut varsinaisesti edes nimeä, mutta syyttäjä nimesi sen ”Prosenttipääkallokerhoksi”, Jaara kertoo.
Suoraan ”huipulle”
Oman rikollisporukan pyörittäminen sai jäädä, kun United Brotherhoodin pomomiehet pyysivät Jaaraa miehineen porukkaansa.
– United Brotherhoodilla oli silloin neuvosto, joka oli kerhon hallitseva elin. Ne tulivat tapaamaan minua tänne Ouluun ja tekivät minusta suoraan Oulun UB:n pomon. Vähän nolonakin palautin Helvetin enkeleiltä saamani salmiakkimerkin, johon kirjattu numero 81 kertoi, että olen Enkeleiden kavereita. Sen jälkeen välit Enkeleiden kanssa kuitenkin vain tiivistyivät.
Urapolku United Brotherhoodin huipulle oli suorempi kuin moottoripyöräkerhoissa.
– Itsellänikin oli ollut moottoripyöriä, mutta ei minua kiinnostanut nousta kerhon hierarkiassa kokelasvaiheen kautta: myymällä kerhotilassa kaljaa ja tyhjentämällä tuhkakuppeja.
UB:tä Jaara sai johtaa itsenäisesti, erikseen asioihin ryhmittymän yläportaalta lupaa pyytämättä.
– Ainoa sääntö oli se, että johtohenkilönä minulta kiellettiin osallistuminen minkäänlaiseen huumeiden vastaanottoon ja levitykseen itse. Olin se, joka ainoastaan organisoi asiat, käytännön toteutuksen annoin muille, Jaara muistelee.
United Brotherhoodin johtajiin kuulunut Timo Jaara kertoo rikollisesta menneisyydestään.
Huumeet ja velanperintä tuottivat hyvin ja kerholla oli upeat saunatilat porealtaineen. Vaikka kerhotilat olivat hulppeat ja Jaara oli virallisesti työtön, teki poliisi kerhotiloihin etsinnän vain kerran. Vuokraisäntäkään ei kuulemma kysellyt, mistä vuokrarahat olivat peräisin.
– Tiloissa oli pieni kassakaappi, jonka poliisit hajottivat ja löysivät sieltä muistaakseni 4000 euroa. Kerroin, että olimme keränneet rahat kerhotilan vuokrien maksuun ja Oulun Kaukovainiolla pizzeria-ampumisessa kuolleen Vähäsarjan Jannen hautakiveen. Poliisi palautti rahat, mikä osoitti, että heistä löytyi inhimillisyyttäkin.
United Brotherhood –rikollisryhmän Oulun pomona Timo Jaara kantoi kerhonsa liivejä jengitunnuksin. – Kai sillä haettiin tiettyä pelonsekaista kunnioitusta, hän sanoo.
Ei narkkareita ja vasikoita
Jaara myöntää tietyllä tavalla edelleen kunnioittavansa esimerkiksi järjestön ylimpään johtoon kuulunutta Keijo Vilhusta.
– Kertoohan hänen kyvyistään jotain jo se, että hän onnistui vetämään Helsingin huumerikospoliisin ylimmän pomon mukaan bisneksiinsä. Ei Jari Aarnio olisi lähtenyt kenen tahansa räkänokan kelkkaan. Kylmiin ratkaisuihin kykeneviä fiksuja rikollisia on vähemmän, mutta sekopäitä Suomi on pullollaan, Jaara sanoo.
Jaara itsekin rekrytoi miehiä UB:n Oulun osastoon tarkalla seulalla.
– En ottanut mukaan narkkareita, puliukkoja ja vasikoita. Taustan piti näissä asioissa olla puhdas. Itsekään en ole koskaan käyttänyt kamaa. (
)
Kylmiin ratkaisuihin kykeneviä fiksuja rikollisia on vähemmän, mutta sekopäitä Suomi on pullollaan.
Kun Jaara vapautui vankilasta koevapauteen vuonna 2017, hän oli jo jättänyt hyvästit rikolliselle rahalle. Ratkaisua helpotti sekin, että UB oli päättänyt lakkauttaa Oulun osaston edellisenä vuonna.
49-vuotias Jaara laskee eläneensä elämästään seitsemän vuotta vankiloissa. Tuomiot tulivat huumerikoksista. Väkivaltaakin Jaara käytti esimerkiksi velanperinnässä, mutta väkivaltarikoksesta hän on istunut vain kerran. Hänen mukaansa tuomio tuli väkivallan käyttämisestä raiskauksen yrittäjää vastaan.
– Väkivallan suhteen olin aina sellainen, etten olisi tehnyt sitä itse tai teettänyt toisillakaan sellaiselle, joka ei ole itse sitä ansainnut, hän sanoo.
Kaiken jälkeen Jaara sanoo kuitenkin olevansa tyytyväinen siihen, että rikollinen elämä jäi taakse. Hän on saanut olla virkavallaltakin rauhassa, vaikka kertoi rikollisesta taustastaan avoimesti Seiska-lehden haastattelussa keväällä 2019, kun seurusteli silloin hetken aikaa tosi-tv- ja aikuisviihdetähti Marianne Kallion kanssa.
Haasteita lainkuuliaiseen normaalielämään tottumisessa erilaisten tukilippusten täyttöineen kuulemma riitti varsinkin alkuun.
– Olihan se ihan saatanan vaikeaa, kun ei ollut enää jengiä, eikä rahaakaan, Jaara myöntää.
Koeajalla Jaara pääsi osana kuntouttavaa työtoimintaa töihin metallipajalle Oulussa.
– Ne tykkäsivät minun työstäni niin paljon, että palkkasivat minut lopulta vetämään sitä metallipajaa. Sen jälkeen olin kolmisen vuotta töissä kultakaivoksella Kittilässä.
Nykyään Timo Jaara kertoo elävänsä tavallista duunarielämää.
Tasaista duunarielämää
Nyt Jaaralla on ollut jo kolme vuotta vakituinen työpaikka vedenpuhdistusalalla. Vaikka UB:n ajoilta on paljon hyviäkin muistoja, hän ei ikävöi menneisyyttään.
– Tasaista duunarielämää, mutta ei tarvitse istua vankilassa ja kytätä olan yli poliiseja. Olen myös kiitollinen siitä, että minulle on annettu velkajärjestelyä ja työpaikkaa myöten uusi mahdollisuus. Läheskään kaikille entisille rikostovereilleni ei ole käynyt yhtä hyvin.
Alamaailmakin on muuttunut sen jälkeen, kun Jaara pääsi ensin vuonna 2017 koevapauteen ja lopulta täyteen vapauteen toukokuussa 2018.
– Me emme ottaneet alaikäisiä kakaroita mukaan. Jos nyt lähtisin huumemaailmaan, en osaisi edes olla siellä. Me ostimme kaman ja toimitimme sen asiakkaalle, nyt kaikki bisnes on verkossa ja ulkomaalaisten hallinnassa.
Timo Jaaran taloudellinen saldo rikollisvuosista painuu nollaan tai jopa pakkaselle. – Huumebisnes ei kannata rahallisestikaan. On kannattavampaa kerätä 10 vuoden ajan pullojakin kaduilta kuin mennä istumaan 10 vuoden tuomiota pienenkin kamamäärin myynnistä.
Kumpi on pahempaa, huumeiden myynti vai tappaminen?
– Ei niitä voi verrata. Henkirikoksessa yksi ihminen voi menettää henkensä, mutta kama voi viedä hengen kymmeniltä. Rikollisesta elämästä haaveilevia nuoria muistuttaisin myös siitä, että suhteellisen pienestäkin kamamäärästä voi saada kymmenen vuoden tuomion. Kun vapaudut, sinulla ei ole mitään jäljellä. Itsellänikin meni kaikki. Mikä laulaen tuli, se viheltäen meni. Rikos ei tosiaan kannata.
mitä niitä uutisia lukiin ubsta ni vähä vaikee uskoa että narkkareira ei otettu mukaan, eikös se jonku osaston johtaja ajanu bemarin aineissa ja kännissä seinään ja bemarin takakontti täynnä huumeita 