Yrjö Yrjönpoika kirjoitti: To Maalis 20, 2025 9:06 pm
Taalasmaan Ulla kirjoitti: To Maalis 20, 2025 7:39 pm
...Ei, en ole sanonut, että huonosti hoidettu ero olisi tuomiota alentava peruste. En ole sanonut sitä kertaakaan. Sen sijaan olen käsitellyt, miten se voi liittyä impulsiivisuuden ja harkinnan arviointiin – mikä on täysin eri asia.
Niin...
Kyllähän "huonosti hoidettu ero" voi hyvinkin vaikuttaa väkivallanteosta syytetyn impulsiivisuuteen ja harkintaan tekohetkellä, mutta oikeuden päätökseen syytetyn impulsiivisuuden ja harkintakyvyn arviointiin tekohetkellä voi vaikuttaa vain ja ainoastaan psykiatrinen asiantuntijaselvitys syytetyn mielenterveydestä, eli mielentilatutkimus. Mitkään muut todistajalausunnot siitä ovat tuomion oikeutusta ja kohtuutta arvioitaessa käyttökelvottomia.
Mutta tuota varmaan ajoitkin, joten tämän tapauksen "minfo-oikeuskäsittelyssä" syntyy vaikutelma useankin keskenään näennäisesti oppositiossa näyttäytyvän argumentin olevan totuusarvoltaan täysin rinnastettavissa.
Tässä ajatuksesi on täysin virheellinen. Väität, että syytetyn impulsiivisuuden ja harkintakyvyn arviointi tekotilanteessa voisi perustua vain psykiatriseen asiantuntijaselvitykseen, kuten mielentilatutkimukseen. Tämä ei pidä paikkaansa.
Mielentilatutkimus tehdään vasta sen jälkeen, kun syytetty on jo todettu syylliseksi ja oikeus katsoo tarpeelliseksi arvioida hänen syyntakeisuuttaan (Oikeudenkäymiskaari 17 luku 37 §). Se ei siis määritä sitä, oliko teko impulsiivinen vai suunniteltu, vaan selvittää oliko tekijä syyntakeinen eli ymmärsikö hän tekonsa luonteen ja pystyi hallitsemaan toimintaansa.
Impulsiivisuutta ja harkintaa arvioidaan oikeudessa ensisijaisesti teon olosuhteiden, tapahtumien kulun, syytetyn käytöksen ennen ja jälkeen teon sekä muun näyttöaineiston perusteella, ei pelkästään psykiatristen asiantuntijoiden lausunnoilla. Näitä asioita arvioidaan kokonaisuutena (nk. kokonaisharkinta) ja esimerkiksi aiempi uhkailu, suunnittelutoimet, teon toteutustapa ja tekijän käytös teon jälkeen voivat viitata joko impulsiiviseen tai harkittuun tekoon.
Oikeudessa voidaan käyttää monenlaisia asiantuntijalausuntoja, kuten psykologisia arvioita ja käyttäytymistieteellisiä analyysejä, mutta nämä eivät ole ainoa tai edes ratkaiseva tekijä. Myös todistajanlausunnot, syytetyn oma kertomus ja teon olosuhteet painavat arvioinnissa merkittävästi.
Eli ajatus siitä, että impulsiivisuuden ja harkinnan arviointi voisi perustua "vain" psykiatriseen asiantuntijaselvitykseen, on täysin väärin ymmärretty. Oikeudessa harkintaa arvioidaan monipuolisesti eri näyttökokonaisuuksien perusteella, ei pelkästään mielentilatutkimuksen tai psykiatrisen lausunnon kautta.
Mielentilatutkimus arvioi syyntakeisuutta, ei sitä oliko teko impulsiivinen vai harkittu. Impulsiivisuuden arviointi kuuluu suoraan harkinnan arviointiin, koska rikosoikeudessa tapon ja murhan välinen raja määräytyy teon toteutustavan ja tekijän mielentilan perusteella. Murha edellyttää vakaata harkintaa, ja jos teko tehdään impulsiivisesti, se ei voi täyttää murhan tunnusmerkistöä. Toisin sanoen impulsiivisuus ja harkinta ovat vastakkaisia elementtejä, joiden punninta on keskeinen osa oikeudellista arviointia. Rautalangasta vääntäen: Impulsiivisuus on keskeinen elementti harkinnan arvioinnissa, koska murhan ja tapon ero perustuu siihen, oliko teko vakaasti harkittu vai ei. Jos teko on impulsiivinen, se ei voi olla vakaasti harkittu, se ei voi olla murha. Tämä arvio tehdään tuomioistuimessa muun näytön perusteella, ei mielentilatutkimuksella.
On jotenkin tragikoomista seurata tätä rikosfoorumin ”keskustelua” oikeudellisista asioista tai pikemminkin keskustelemisen sijaan heitellään mielipiteitä täysin ilman ymmärrystä siitä, mitä oikeudellinen arviointi edes tarkoittaa. Täällä suvereenisti julistetaan miten tuomio tulee olemaan “varmasti tappo” tai “selvä murha” ihan sillä perusteella, että joku tuntuu siltä. Lainopillinen argumentaatio onkin turhaa, koska fiilis ratkaisee. Oikeudelliset käsitteet lentelevät keskusteluissa kuin apinat heittelisivät kirurginveitsiä – innokkaasti, mutta ilman pienintäkään ymmärrystä siitä, mihin ne oikeasti kuuluvat tai miten niitä kuuluisi käyttää.
Ja koska rikosoikeudellinen analyysi ei riitä, tärkeä sivujuonne on tietenkin se, kuinka homo uhri oli ja miten se vaikuttaa hänen arvonsa laskemiseen. Keskustelu asettuu jonnekin keskiaikaisen noitaoikeudenkäynnin ja teinipoikien verkkopelin rasistisen äänichatin väliin. Täällä on ihan normaalia listata kuinka monta halveksivaa nimitystä voidaan keksiä seksuaalivähemmistöistä ennen kuin foorumin merkkiraja tulee vastaan. Ja lopulta päädytään siihen, että homo nyt vain ansaitsi kuolla. Keskiaika on vahvasti läsnä, ja ainoa yllätys on, että kukaan ei ole vielä ehdottanut julkista ruoskimista torilla. Mutta vuosi on vasta alussa, joten eiköhän sekin vielä nähdä.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Tiedon puute ei ole täällä ongelma. Ongelma on siinä ylpeydessä, jolla tätä tietämättömyyttä puolustetaan. Se, että joku edes yrittää tuoda keskusteluun juridisen viitekehyksen, leimataan “jargoniksi” ja epäilyttäväksi kikkailuksi. Parempi mennä mutulla, koska oikeudellinen argumentointi saattaisi häiritä tätä ainutlaatuista kansanoikeutta. Totta kai juuri nämä samat ihmiset ovat ensimmäisenä ulisemassa, kun elämässä tulee hetki, jolloin on pakko soittaa juristille. Ja sitten ihmetellään miksi se maksaa enemmän kuin täysi tankki dieseliä.
Jos palstalla olisikin joku oikeudellisen koulutuksen omaava, se olisi todennäköisesti juuri se syvän hyppyaltaan tyyppi, joka ryntää oikeuteen croissantin perässä ilman käsitystä realiteeteista. Aivan kuten eräs opiskelututtuni (valitettavasti), joka paisutti koronapassikeissin absurdeihin mittoihin. Niin pitkälle, että oikeus lopulta määräsi hänet itse maksamaan osan kuluista. Mutta eihän tämä tarkoita, että hän olisi tehnyt mitään väärin. Ei suinkaan. Tuomioistuin vain “ei osaa soveltaa lakia”. Koska tunnetusti tuomioistuin (ja samassa kaikki muutkin) on aina väärässä.
Tässä onkin oiva muistutus siitä, ettei juristin koulutus tee kenestäkään automaattisesti muuten kuin muodollisesti pätevän. Aivan kuten se, että lukee keskustelupalstalta yhden lainkohdan, ei tee kenestäkään asiantuntijaa. Mutta jos edes koulutettu lakimies pystyy ajamaan itsensä sellaiseen umpikujaan, jossa lopputulos on silkka nolaus ja taloudellinen tappio, mitä voi odottaa taksikuskeilta, siivoojilta ja insinööreiltä, joiden juridinen kokemus rajoittuu keskustelupalstan mutuiluun ja Google-hakuihin?
Mutta hei, näinhän se menee. Ja jos oikeudessa julistetaan murha, niin keskustelupalstan mestarietsivät kohottavat maljan itselleen. Jos arvaa oikein kahdesta vaihtoehdosta, on ilmeisesti nero. Tervetuloa suomalaisen kansanoikeuden pariin!
Jatkakaa siis rauhassa korkealentoisia analyysejänne siitä, miksi mututuntuma painaa enemmän kuin rikosoikeudellinen systematiikka. Ja totta kai muistakaa se tärkein, jos tuomio osuu yksi yhteen sen kanssa mitä arvasitte, niin se todistaa, että te olitte koko ajan oikeassa.
Näillä eväillä kohti uusia arvioita, kansanoikeuden kirkkaassa valossa!
Taalasmaan Ullan osalta palstailu päättyy tähän. Voitte nyt poksauttaa skumpat, kohottaa maljan ja tuntea itsenne suuriksi voittajiksi, sillä onhan tässä nyt joukolla suoriuduttu valtavasta älyllisestä urotyöstä. Nyt on saatu yksi “jargonia jauhava idiootti” poistumaan häiritsemästä tätä "korkealaatuista" keskustelua.
Teille jää vapaus jatkaa arvokasta työtänne rikosoikeudellisena asiantuntijayhteisönä. Varmasti on vielä paljon pohdittavaa siinä mikä fiilis määrittää lopputuloksen ja kuinka monella halveksuvalla termillä keskustelua saadaan vielä sävytettyä. Ja mikä tärkeintä, nyt ei tarvitse kenenkään tulla pilaamaan tunnelmaa tylsillä lakijutuilla.
Joten nauttikaa voitostanne, mestarietsivät! Se on täysin ansaittu.