MURHA.INFO

Valhalla kirjoitti: Sen sijaan toimittajat - jotka ovat huuli yhtäläillä pyöreänä kuin täällä kirjoittavat - he saattavat useastikin selata ja etsiä jutunjuurta chattikirjoittelusta.

No kyllä rikostoimittajillakin sentään vähän paremmt tietolähteensä on, poliisin sisällä nimittäin. Tuskin nämä keskustelut kovin paljon poliiseja tai toimittajia koskevat, kun täällä ollaan 95%:sti julkistetun tiedon varassa ja loppuosakin on enimmäkseen epämääräistä huhuilua.

MissHolmes kirjoitti:

Eniten yhtaikaisia käyttäjiä on ollut 1219 kpl, Ti Syys 23, 2008 1:27 pm

Tuolloin kouluammunnan yhteydessä minfo mainittiin MTV3 uutisissa ja YLEn uutisissa. Aikanaan Ulvilan -tutkinnan yhteydessä on ollut isoja lehtijuttuja.

Jos uusia kirjautuu sata, jää heistä ehkä yksi tai kaksi vakkariksi. Ja heistäkään toinen ei ensimmäiseen kolmeen vuoteen kirjoita sanaakaan.
Ylikansoittumista on tuskin syytä pelätä.

Meikäläistäkö kuvailet tossa lopussa...? Kauheesti viestejä ei tullu ekaan pariin vuoteen, joten aika hyvin teoriasi pitää paikkansa. Mut ite kylläkin 7.11.2007 ekan kerran minfoon eksyin googletellessani ja eipä olisi palstalla tullut sen jälkeen viihdyttyä, jos ei olisi aihetyyppi enempää kiinnostanut. Epäilisin saman pätevän muihin. Palstan etuja on ainakin se, että täältä löytää varmimmin tietoa ja niitä vähän realistisempia huhuja. Varmaan niitä rikosten uhrejakin kiinnostaa muiden reaktiot asiaan. Että rikoksista kiinnostuneiden lisäksi täällä näkyy pyörivän ainakin lueskelemassa sekä poliiseja että uhreja ja mahdollisesti sitten näitä rikollisiakin, mitä ei kai vielä oo varmuudella tullut kyllä ilmi.

Minäkin päädyin tänne ensimmäisen kerran lehtijutun kautta. Silloin epäiltiin Ulvilan murhatutkinnan yhteydessä, että Anneli olisi käynyt kirjoittamassa täällä. Kävin lukemassa täällä ulkopuolisena ehkä noin vuoden verran, mutta sitten oli jo pakko rekisteröityä, että sain suuni auki.

Tuo lehtijuttu antaa vähän sellaisen kuvan, että me kaikki olemme jonkinlaisia isoja lapsia, jotka leikkivät hauskoja salapoliisileikkejä... Minä en ainakaan koe olevani mikään harrastelijasalapoliisi, vaikka kirjoitankin tällaiselle palstalle.

Mää oon pääsääntöisesti hellapoliisi

Ja luulen, että ulkopuoliset pitää meitä vakavasti vinksahtaneina kriminaaleina.
Ainakin normikansalaisen tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että ihan tavallinen keski-ikäinen, hyvässä asemassa oleva, normaalilta näyttävä, pienikokoinen rouva surffaa ''kaiken vapaa-aikansa'' rikosten maailmassa....

MissHolmes kirjoitti: Ja luulen, että ulkopuoliset pitää meitä vakavasti vinksahtaneina kriminaaleina.
Ainakin normikansalaisen tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että ihan tavallinen keski-ikäinen, hyvässä asemassa oleva, normaalilta näyttävä, pienikokoinen rouva surffaa ''kaiken vapaa-aikansa'' rikosten maailmassa....

Kiinnostava ennakkoluulo muuten suhteutettuna siihen kuinka valtavan suosittuja fiktiiviset rikokset ovat niin TV:ssä, elokuvissa kuin kirjojen sivuilla. Mankellit ja Larssonit sun muut myyvät kymmeniä miljoonia maailmanlaajuisesti, Suomessakin vietetään vuotuisia dekkaripäiviä ja julkaistaan laadukasta dekkareihin ja fiktiivisiin rikoksiin keskittynyttä "Ruumiin kulttuuri" lehteä (suosittelen muuten! ) eikä kenenkään kulmakarvat juuri kohoa, jos joku sanoo lukevansa Reijo Mäkeä, Sherlock Holmesia, Agatha Christieta tai Patricia Cornwellia. Miksi sitten kiinnostus ei-fiktiivisiin rikoksiin onkin yhtäkkiä sosiaalisesti jotenkin huomattavasti "kyseenalaisempaa"...??



- http://www.dekkariseura.fi/
- http://www.dekkaripaivat.fi/taxonomy/term/26

Suuressa maailmassahan myös tosirikoksista kertovat kirjat ja elokuvat eli ns. true crimehan on jo perinteinen ja suosittu genre, mutta täällä meillä moinen tuntuu olevan vielä aika lailla lapsenkengissä. Osasyy voi olla se, että teema on tullut meille aikalailla sensationalistisessa valossa ja laadullisesti hiukan heppaisissa kantimissa ensin hymyjen ja rattojen oheisjuttuina ja sitten alibeissa ja rikosposteissa, joiden laatu ei valitettavasti vieläkään ole aina niin kaksinen, mutta nythän kaikilla minfolaisilla on oiva tilaisuus korjata noita luutumia ja ennakkoluuloja panostamalla foorumin laatuun!

Valdovas kirjoitti: Suuressa maailmassahan myös tosirikoksista kertovat kirjat ja elokuvat eli ns. true crimehan on jo perinteinen ja suosittu genre, mutta täällä meillä moinen tuntuu olevan vielä aika lailla lapsenkengissä.

Anglosaksisissa maissa true crime -teokset saattavat tosiaan olla hämmästyttävän korkeatasoisia, jopa aivan puhdasta historiantutkimusta. Kummallista ettei täällä oikein ole samaan pystytty, johtuu ehkä myös pienistä markkinoistamme vaikka todella jos rikoskirjallisuuden menekistä voisi jotain päätellä niin luulisi että kysyntää kuitenkin olisi. Ja onhan meillä muutama nimike tätäkin genreä ilmestynyt.

Itse rekisteröidyin palstalle, koska ihmismielen pimeäpuoli kiinnostaa, mutta onhan se säälittävää lukea joitakin keskusteluja joissa jotkut kuvittelee olevansa virallista rikostutkimusta fiksumpia. En usko, että poliisit kovinkaan merkittäviä tietoja täältä saa korkeintaan disinformaatiota ja turhia tutkinnan kohteita.

Valdovas kirjoitti:

Kiinnostava ennakkoluulo muuten suhteutettuna siihen kuinka valtavan suosittuja fiktiiviset rikokset ovat niin TV:ssä, elokuvissa kuin kirjojen sivuilla. Mankellit ja Larssonit sun muut myyvät kymmeniä miljoonia maailmanlaajuisesti

Niinpä. Kuinka kukaan voisi kyseenalaistaa miksi aihe on suosittu. Rikoksia on aina ollut olemassa ja jos ei ole kohdannut sitä omassa lähipiirissä, niin läheltä on liipannut. Yhteiskunnallista taas se, että salailuun mediassa ja muissa tiedotusvälineissä on ollut tietoista ja poissulkevaa liittyi ajan henkeen.

Muuten ostin divarista yhden Rikospostin muista nyt vuotta päivämäärästä puhumattakaan niin voe helvettiläinen oli ihan susi kirjoitusasultaan jne. Toisaalta sitten ehket ovat asian tiimolta lähempänä tekijöitä kuin lukijoita joten armahdus on tarpeen. No jaa.

Itse aloitin nuoruudessa jo ns. rikostutkimuksen. Heti kun kynnelle kykeni kirjasto oli se maailman napa.
Viisikko, Salaisuus-sarjat ja Neiti Etsivä tuli luettua koko sarjasto ja siitä se sitten lähti.

Mukavaahan se on, jos tänne uusia asiallisia keskustelijoita tulee, eikä sellaisia rekisteröityviä ja kirjautuvia eri henkilöitä kertoakseen uhoten, mitä millekin rikoksen tekijälle tulisi tehdä. (eivätkä koskaan todellisuudessa itse ainakaan tee mitään)

Mä olen täällä sekä ammatillisista syistä että henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Ja olen ollut, no, luntatkaa tuosta rekisteröitymispäivämäärästä. Tulin, ja jäin, koska havaitsin että palsta on vilkas ja keskustelun taso melko asiapitoinen ja korkea. Pääsääntöisesti tänne vetää henkilökohtainen kiinnostus, mutta ammatillisessa mielessä minfo on erinomainen taustatiedon lähde. Ei maailman eksaktein, eikä aina luotettavinkaan, mutta asiallinen ja viihdyttävä. Mieluummin luen minfoa kuin Alibia. Terveisin Alibin satunnaislukija jo vuodesta 1989, toisin kuin tuo avatarin teksti antaa ymmärtää.

Menee vähän OT:ksi:

Hei vaan kaikille, olen uusi alokas joukkoonne.
Kirjauduin palstalle vasta jokunen aika sitten, taustalla olen lueskellut jo aika kauan. Dekkareiden suurkuluttajana ensimmäinen reaktioni täältä luettuihin juttuihin oli ahdistus: tosielämässä tapahtuneet asiat ovat jotenkin hirveän paljon kammottavampia kuin fiktiiviset kirjat tai leffat tai telkkarisarjat, ja juuri siksi, koska nämä jutut tapahtuvat tosielämässä.
Sitten järkytyin täysin kun luin tuolta henkirikokset-selvitetyt- ketjusta http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 068#p19214 lapsuudesta tutun kyläkauppuaan kuolemasta. (Miten tehdään ns. lyhyempi linkki?)

Minuakin kiinnostaa ihmisen pimeä puoli; mikä saa ihmiset tekemään näitä kauheuksia (esim. Jyväskylän laukkujuttu, olin melkein oksentaa lukiessani ketjua), mutta näiden tekijöiden tekemisen syytähän me emme kukaan pysty varmasti ja lopullisesti sanomaan, koska kukaan ei pääse toisen ihmisen pään sisään tosielämässä, (ei edes psykiatri) fiktiossahan teot ja motiivit pystytään aina selittämään, koska ne ovat esim. kirjailijan tuottamia ja kehittelemiä tapahtumia, motiiveja jne.