Öööh...Tuota. Ajattelin tänne kirjoittaa ajatuksiani,vaikken varsinaisesti suhtaudu myönteisesti Aueriin. Mutta riittääkö,kun totean etten suhtaudu negatiivisestikaan?
Järkytys oli melkoinen, kun uusimmat syytteet julkistettiin ja hetkeksi viha kuohahti;mikä ihmishirviö meillä tässä on kyseessä?! Karmeita syytteitä tulee jatkuvalla syötöllä ja eihän poliisi voi kiusata syytöntä tuolla tavalla. Ei savua ilman tulta jne.
Nyt kun olen tässä rauhoittunut,niin palaan spekulaatioiden kiehtovasta maailmasta hetkeksi faktoihin.
Poliisi tutkii ja syyttäjä syyttää,työtänsä he vain tekevät. Jos tulee ilmi asioita,(tosia tai valheita)joiden perusteella poliisin on syytä epäillä rikoksia tapahtuneeksi,heidän on ne tutkittava,vaikuttivat väitetyt tapahtumat miten keksityiltä tai järjettömiltä tahansa.
-En edelleenkään lämpene ajatukselle,että poliisi Aueria ihan ilkeyttään tai oman kilven kiillotus mielessä jahtaisi
Relanderin kirjoituksessa mainitaan,että poliisi vuotaa tietoja julkisuuteen. Mistä tiedetään,että juuri poliisi. Ettei syyttäjänvirasto tai postilähetit? Eikös Auer ole myös käyttänyt julkisuutta puhetorvenaan?
Usein unohtuu näin tunteita herättävissä keskusteluissa juurikin se, että syytteen saaminen ei tarkoita automaattisesti syytetyn olevan syyllinen. Näkisin vangitsemisen olevan tapa selvittää ja tutkia asioita lisää. Ja toisinaan tehokas tutkinta vaatii syytetyn eristämistä muusta maailmasta,ns.koppihoitoa.
Ideaalitapauksissa syyttömät saavat korvausta ko.ajalta ja syylliset tuon ajan vähennettynä tuomiostaan.
Ihmisten erehtyväisyyden tähden ei ole niin yksinkertaista,että aina saataisiin syylliset kiinni ja syyttömät vapaiksi. Mielestäni hyvä lähtökohta silloin on se, että mielummin syyllinen vapaana kuin syytön vankilassa.
Tämä juttu on ruma ehkä eniten sen takia,että tässä ei voittajia ole eikä tule. On Auer syytön tai ei,lapset ovat kaikkein eniten kärsineet joka tapauksessa. He ovat menettäneet isänsä ja äitinsä.
Osa heistä kuitenkin on niin pieniä,että toivottavasti mukautuvat suhteellisen hyvin uuteen elämäänsä.
On lapsille tapahtunut mitä tahansa, niin elämä jatkuu eikä heitä saisi kohdella uhreina loputtomiin. He tarvitsevat rakkautta ja rajoja,turvallisen kodin ja arvostusta,tukea. Mutta mielestäni ei mitään sääliä ja voivottelua.
Asiat ovat vielä niin auki,ettei oikeastaan tiedetä muuta, kuin että epäilyksiä ja syytteitä riittää.