MURHA.INFO

Kyllä ne on 2 eri taloa. Myynnissä olevan talon päätyseinä on lyhyempi kun surmatalon, ja ikkunat on taloissa ihan erilaiset ja eri paikoissa. Myös ulko-ovi on eri paikassa: surmatalossa ksekellä kuistin seinää, ja ikkunat molemmin puolin, ja myynnissä olevassa talossa se on vasemmassa reunassa.

Sinänsä se ei ole mahdotonta, että perhe olisi asunut vain 40m2:ssa. Oma isäni asui lapsena 36m2 kerrostalokaksiossa isänsä, äitinsä ja kolmen sisaruksensa kanssa. Sitä ennen he asuivat talossa, jossa oli 4 pienenpientä huonetta. Mutta tosiaan juuri kyseisen talon koosta mulla ei ole tietoa. Tämä oli vain yleistä pohdintaa talon koosta...

Noniin, nyt on aika jonkun asiasta oikeasti tietävän lyödä hieman faktoja pöytään

Elikkäs, talo sijaitsee Kuusjoen Kanungissa. Laittakaa Eniron karttahakuun osoite "Kanungintie 169"
niin saatte aivan täsmällisen sijainnin.

Ja sitten PPK 1977 -kirjasta otettuja faktoja. Perheen poika, armeijan käynyt, oli töissä Saloran tehtailla
Salossa varastomiehenä. Hän kuitenkin kohtasi vastoinkäymisiä siellä, ja erosi työstään. Omien sanojensa mukaan hän alkoi jo tuolloin harkita itsensä ja koko perheensä tappamista. Eräänä päivänä aatokset kävivät toteen, hän ampui ensin siskonsa, äitinsä, veljensä ja lopulta isänsä kylmäverisesti järjestyksessä taloonsa. Aseena hän käytti omaa pienoispistooliaan. Hän peitteli ruumiit matoilla ja raahasi eri huoneisiin. Jonkinlaisena motiivina hän sanoi himoinneensa seksuaalisesti siskoaan, mutta häntä ei enää siskon maattua kuolleena seksi kiinnostanut. Surmien jälkeen hän oleili talossa, naapurit kävivät ovella kyselemässä kuulumisia ja varsinkin äidin tulevat menot olivat kiinnostuksen aiheena. Poika koki paineen sietämättömäksi, polki pyörällä Saloon asti, ja kuolleelta perheeltää anastetuilla rahoilla osti vodkaa ja matkusteli pitkin suomea junalla. Hän kirjoitti junamatkallaan itsemurhaviestin, joka sisälsi paljon tietoa teoista ja tarkkaa kuvausta. Hänen aikeissa oli lähettää kirje Salon Seudun Sanomien päätoimittajalle, ja tehdä sitten itsemurha. Poliisit saivat hänet kuitenkin kiinni ennen aikeita.

Ja sitten on vuorossa muutamien topicikissa olleiden HARHAKUVITELMIEN ja perättömien HUHUJEN kumoaminen. Eli, näiden surmien jälkeen talo oli tyhjillään vain parisen vuotta. Sen jälkeen siinä asui hyvin lyhyen aikaa 2 eri perhettä, kunnes talon osti eräs pariskunta, jonka sukunimi alkaa H:lla (en viitsi enempää kertoa, menkää paikan päälle katsomaan jos kiinnostaa tietää lisää...) osti talon ja remontteerasi sen. Perheen vanha nainen, nyt jo leskeksi jäänyt asuu talossa VIELÄKIN eli talo ei todellakaan ole autio niinkuin joku valheellisesti kertoi. Talo on myöskin täysin remontoitu noista ajoista, talon porstua on purettu ja sen tilalle on rakennettu kuisti. Talo on myös maalattu
ja muuten kunnostettu. Sen takia varmaan joillakin topicin sherlockeilla on ollut vaikeuksia talo tunnistaa. Talo on melkeinpä koko kanungintien hienoin talo eikä suinkaan mikään autio röttelö. Pihapiirissä on paljon kuusia ja valtava kuusiaita suojaa taloa. Ympäristö on muuttunut täysin noista PPK kirjan kuvista.

Eli nämä tiedot pohjautuvat PPK -77 vuoden kirjaan, ja sen lisäksi jälkimmäinen kappale on erittäin läheiseltä taholta kuultua tietoa, joka on totta. Kyseinen henkilö asuu vieläkin talon läheisyydessä ja muistaa tapauksen, kun nykyään jo vanha mies on. Olen itse kysynyt nämä asiat häneltä.

Tässä vielä lopuksi minun ottamia kuvia paikan päältä, kuvat on otettu 8. elokuuta 2009, aurinkoisena kesäpäivänä

http://s712.photobucket.com/albums/ww12 ... n/Kanunki/

PS. asun itsekin noin 15km päästä paikasta

Kiitos Jeltsin!
Eli talon entinen isäntä ei ole joutunut mielisairaalaan, eikä talossa kummittele?
Kieltämättä hyväkuntoiselta talo näytti verrattuna Lecterin forwaamaan kuvaan...vuodelta jtn

ps. toi wunderbaum oli kiva

Niistä kahdesta perheestä jotka lyhyen aikaa asuivat talossa siinä välissä, heistä en tiedä mitään eikä kukaan muukaan muista keitä he olivat. Mutta nuo nykyiset asukkaat eivät ole kuulemma raportoineet mistään kummitteluista ja mieskin oli ihan tervejärkinen mitä minä olen kuullut =) aika harmittoman oloinen pihapiiri suoraan sanottuna, kun siinä tuli itsekin tepasteltua. Ei ollut mitään negatiivista värähtelyä ilmassa

kiitos, rakastan meijän wunderbaumii!

Jeltsin,kiitos ja kumarrus. Tässä oli hyvä esimerkki millaista informaatiota tulee kun asialla on asiaan oikeasti perehtynyt ammattilainen eikä pelkkä huhujen kierrättäjä.

Pienellä vaivalla löytyi Kuusjoella joskus asunut Jarmo Tapani Levänen, joka on sittemmin vaihtanut sukunimensä toiseen (jota en tähän laita). Myös syntymävuosi täsmää. Asuu nykyisin Ruotsissa Tukholman Enskedessä. Työskentelee isännöitsijänä.

Facebookista löytyy yksi henkilö, jolla on tämä Jarmon uusi nimi, ja hänen poikansa, joka Facebookin mukaan opiskelee Tukholman yliopistossa. Ikänsä puolesta sopisi samaksi henkilöksi. Mikäli tällä Kuusjoen Jarmolla oli tummat hiukset ja siniset silmät, kyseessä voi olla sama henkilö.

onko tämä ex levänen syntynyt 1956? maratoonia vetäny ruotsissa? nykyinen r_ _ _ _ _ _ _ _ _

En löytänyt tietoja Facebookista, vaan käytin "tietokantaa", jolla saa tiedot syöttämällä entiset tai nykyiset etunimet ja sukunimen. Koska tiedot saa vain, jos on selvää, kenestä on kyse, eli jos vaikka on kaksi saman nimistä samalla paikkakunnalla asunutta ja samana vuonna syntynyttä, tietoja ei saa. Elikkä toista Kuusjoella asunutta samana vuonna syntynyttä Jarmo Tapani Levästä ei ole, joten aika varmuudella kyseessä on tämä nykyisin Ruotsissa asuva.

Nykyinen sukunimi alkaa B:llä. Muita nimiä hän ei ole muuttanut.

Tästä Facebookin henkilöstä en ole varma, onko kyseessä sama. Sillä nimellä löytyi vain yksi henkilö, mikä ei sinänsä ole mikään ihme, koska tällainen suomalaisen etunimen ja saksalaistyyppisen sukunimen yhdistelmä on aika harvinainen. Hän näyttää keski-ikäiseltä ja pojalla on verkostona uni.stockholm ja pojan etunimi on ruotsalainen, josta päättelin, että kyseessä voisi hyvinkin olla tämä Tukholman Jarmo B. Näyttää ulkoisesti ihan "mukavalta" mieheltä, ei ikinä uskoisi henkirikoksen tehneeksi. Hänen on varmaan ollut helpompi jatkaa elämää uudessa ympäristössä, missä ei ole ketään muistuttamassa vanhoista teoista. Ihmisellähän voi olla ns. vanha identiteetti ja uusi identiteetti, koska ihminen muuttuu aikojen kuluessa. Mutta jos menneisyydessä on negatiivisia asioita ja ihmiset ja ympäristö muistuttavat "vanhasta identiteetista" voi olla vaikeampi jatkaa elämää "parempana ihmisenä".

Taidan tietää, Siru, tietokantasi, josta olet löytänyt tiedot.

Kyllähän tämä tapaus oli kerrassaan niin karmea, että ihmisillä lähes luonnollisesti herää mielenkiinto tietää, mitä tekijälle kuuluu tätä nykyä.

Jeltsin kirjoitti:Elikkäs, talo sijaitsee Kuusjoen Kanungissa. Laittakaa Eniron karttahakuun osoite "Kanungintie 169" niin saatte aivan täsmällisen sijainnin.

Google Mapsista löytyy tällainen pihapiiri, jota voi käydä pyörittelemässä ja ihmettelemässä. Toivottavasti en tee vääryyttä linkittämällä sitä tänne, koska talon nykyisillä asukkailla ei ole mitään tekemistä tapauksen kanssa.

Siru83 kirjoitti:En löytänyt tietoja Facebookista, vaan käytin "tietokantaa", jolla saa tiedot syöttämällä entiset tai nykyiset etunimet ja sukunimen. Koska tiedot saa vain, jos on selvää, kenestä on kyse, eli jos vaikka on kaksi saman nimistä samalla paikkakunnalla asunutta ja samana vuonna syntynyttä, tietoja ei saa.

villivadelma kirjoitti:Taidan tietää, Siru, tietokantasi, josta olet löytänyt tiedot.

Voisiko tähän puheena olleeseen "tietokantaan" saada linkin?

Laitan tähän vielä joitakin otteita Jarmon kirjeestä Salon seudun sanomille ja postikortin viestin ystävälle (jonka oli aikonut surmata, koska tämä oli tapaillut jotain tyttöä, eikä ollut kertonut siitä Jarmolle). Niistä tulee hyvin esille hänen sen hetkinen mielenmaailmansa. Huomatkaa lakoninen suhtautuminen surmiin ja tunteettomuus uhreja kohtaan.


Siskon ja äidin surmasta:

".... Mut ei se auttanu, mun täyty kuristaa häntä, kunnes tukehtui. Kyl mä Merjaakin ammuin kun hän rupes n. 10 min tapon jälkeen Kuorsaamaan, ei kuorsaa enää. Äiti oli helppo tapaus, mä ammuin sitä päähän pari kolme kertaa ja vedin Merjan Viereen ja ammuin molempia muutaman kerran sydämen tienoille. Sitten oli kova venttaaminen ja tietysti väliajalla lattian putsaaminen, kunnes Jari tuli odotettua aikasemmin. Ei sen puoleen mun puolesta se ois saanu tulla vaikka aikasemminkin. Mä ammuin häntäkin päähä paristi ja sydämeen muutaman kerran. Taas lattian siivous. Sit tuli isä. Mä ammuin sitäkin paristi päähän. Ensimm. laukaus osu johonkin korvan tienoille ja hän kaatu lattialle ja rupes kauheesti huutamaan. Mä ammuin häneen sit useamman kudin, jo hiljeni. Isällä oli kova pää koska kaksi laukausta kimposi päästä pois ja mä löysin toisen niistä lattialta. Sit mä panin paikat kuntoon ja lähdin lätkimään. Ensteks mä kuitenkin irrotin koiran hihnastaan, mulla ei ollu kanttia ampua niin fiksua eläintä.

... Sillon kun mä erosin Salorasta ja pidin sen omana tietona, mä harkitsin jo näitä tappamistouhuja.

Sit isä ja äiti sai tietää mun eroni, ne oli vähän hämillään ja isä litki sitä omaa viiniään ja parku välillä (hän oli myös eronnut kahta päivää aikasemmin) itseään, koska (omasta mielestään) oli ollut niin huono kasvattaja, kun lapset ei uskalla kotona kertoa mitä töissä ja muualla on tapahtunu.

Mun tarkotuksena oli myös tappaa Sakari P.; mua ottaa aivoon tommoset lellivauvat, yhden lapsen perheet, joissa muksu saa kaikkea kun vaan sormeen liikauttaa ja saa tehdä noin melkein mitä vaan. Olis tehny mannaa mielelle kun olis tienny, että Kaija ja Tarmo siellä parkuu lapsensa menoa. Voi juku se olis ollu hieno juttu, mutta emmä uskaltanu mennä P:lle illalla enkä mä viittiny yötäni viettää ruumistalossa joten mä lähdin pois. Sit Peni on varmaan siellä nälissään kun mä laskin sen irti. Mul ei sielu piisaa koiran tappamiseen. Sillon kerran mä meinasin saada oikeen shokin kun isä sano, että osta pienoiskivääri kun sil voi ampua variksia!!! Kääk. Kyl mä vielä ihmisten tapon ymmärrän mut eläviä luontokappaleita.

Postikortti ystävälle, Sakari P:lle:

"Saku! Mun piti Murhata sut mutta se oli teknillisesti mahdotonta silloin. Raportti meidän kuolemasta on Salon Seudun Sanomien päätoimittajalla. Jarmo."

Lähde: Poliisi kertoo 1977

Kiitos, Siru, tuosta.
Huh, mitä tekstiä! "Kyl mä vielä ihmisten tapon ymmärrän, mut että eläviä luontokappaleita."

Kiitoksia vaan Sirulle uusista tiedoista. Hieno homma, että Jarmolla menee nykyään hyvin. Kaverin uusi ja normaali elämä tavallaan torpedoi täysin näitten sekopäitten hokemat, että ei näistä tyypeistä yhteiskuntakelpoista enää tule ja nappi päähän olisi sopiva ratkaisu. Mitenkähän Jarmo on sitten lapselleen kertonut miksi ukki, mummi, setä ja täti ovat kuolleet hänen puoleltaan? Mitähän kaveri mahtaa tuumailla tänään 36 vuotta myöhemmin tekosistaan. Ja ennenkaikkea onkohan Jarmo miettinyt, että entä jos hänen lapsensa seuraisi hänen jalanjälkiään ihan kirjaimellisesti...tosin näin tuskin käy.