Joillakin koululaisilla itseen kohdistuvan kiusaamisen sietäminen voi johtua väärinkäsityksestä. Äiti sanoo kotona, ettei saa tapella. Lapsi ei sitten puolustaudu kiusaajiaan vastaan vaan kärsii ehkä vuosia.
Oma mieheni oli pienenä niin kiltti poika, ettei ryhtynyt vastustamaan kiusaajiaan vaan otti pöljä turpiinsa melkein joka päivä. Sitten isä hoksasi tutkia asiaa tarkemmin ja sieltä löytyi se äidin kielto, ettei saa tapella. Isä antoi uuden käskyn että turpiin vaan jos joku käy aloittamaan. Heti kun lupa heltisi, kiusaajat saivat kerran kunnolla turpiin ja kiusaaminen loppui. Hohhoijaa. Onneksi kaikki eivät ole noin kuuliaisia äitikullan neuvoille.
Pienetkin pystyy puolustautumaan jos vaan sisua riittää.
Koulukiusaaminen
En ole kokenut mitään monien vuosien kiusausta, mutta muistan selvästi erään tapahtuman, jossa sain takana istuvalta pojalta kynän silmäkulmaan. Siitä jäikin sitten piiitkä haava ja vielä himmeänä komeilee arpi. Ja koska tätä haavaa minun oli vaikea olla näyttämättä vanhemmilleni, soitettiin sitten tietenkin tämän pojan vanhemmille sekä koululle. Tästä lähti eräänlainen kiusaaminen, joka ilmeni aina, jos olin kertonut vanhemmilleni mitä minulle oli tehty tai sanottu. Se ei ollut mukavaa, kun heti seuraavana päivänä kuulit mikä luuseri olit, koska kerroit vanhemmillesi. Tätä kesti kuitenkin vain muutaman luokan ajan. Yläasteelle mennessäni, minulla oli onneksi isoveli ja hänen kaverinsa samassa koulussa 
Niinpä ala-asteella ja yläasteella, lähes kaikilla oli tapana olla hiljaa, jos heitä koulukiusattiin. Näin vältyttiin siltä kantelijan maineelta. Jos opettajat huomasivat ettei kaikki ollut hyvin, vannottiin hänelle silti vastaan että kaikki oli kunnossa.
Mutta jos miettii miten koulukiusaamisen laita oli aikaisemmin, niin on se kyllä hieman lieventynyt.
Niinpä ala-asteella ja yläasteella, lähes kaikilla oli tapana olla hiljaa, jos heitä koulukiusattiin. Näin vältyttiin siltä kantelijan maineelta. Jos opettajat huomasivat ettei kaikki ollut hyvin, vannottiin hänelle silti vastaan että kaikki oli kunnossa.
Mutta jos miettii miten koulukiusaamisen laita oli aikaisemmin, niin on se kyllä hieman lieventynyt.
"Suomalainen rikos on huonosti suunniteltu,
toissijaisista motiiveista tehty ja useimmiten
sekä uhrin että tekijän kannalta lähinnä
vaivaannuttava kokemus."
-Kyösti Pöysti, nuorempi komisario
toissijaisista motiiveista tehty ja useimmiten
sekä uhrin että tekijän kannalta lähinnä
vaivaannuttava kokemus."
-Kyösti Pöysti, nuorempi komisario
-
DonHessu
- Rico Tubbs
- Viestit: 1204
- Liittynyt: Pe Touko 18, 2007 11:43 pm
- Paikkakunta: City 17, Eastern Europe.
Itse olen taas kuullut nyt muutamia kertoja että on puhuttu sitä normaalia paskaa jne. mutta ilokseni huomasin ettei se enää paljoa häirinnyt.
Kuitenkin olen melkein pelkästään tämän vittuilun takia käynyt ja tulen vielä käymään pari itsepuolustuskurssia yms. Nyrkkeily kans ollut mielessä.
Kuitenkin olen melkein pelkästään tämän vittuilun takia käynyt ja tulen vielä käymään pari itsepuolustuskurssia yms. Nyrkkeily kans ollut mielessä.
What you do... Makes you who you are.
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4913
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 5:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Tuolle väitteelle on pakko pyöritellä silmiään. Ehkä se toimii jossain tosi hämärissä tapauksissa, mutta tiedän faktana, ettei se toimi enää nykypäivänä kyllä useassakaan tapauksessa. Sitä voi leikkiä, että joo, ei tunnu missään, tralalalaaa, ja itkeä sitten yksinään nurkassa paskaa fiilistä kun kukaan ei näe, mutta julma totuus on se, että kiusaajatkin tietävät tämän neuvon. "Ole välittämättä, kyllä ne kyllästyy." Jos minulla olisi vain oma kokemukseni taustalla, en sanoisi mitään, mutta kyllä se kiusaaminen jatkuu joidenkin kohdalla vain pidempään, julmemmin ja yltyy vain, mitä lähemmäs loppua ja koulusta valmistumista tullaan. Kiusatuissakin on niitä erilaisia kiusattuja; niitä joita nimitellään satunnaisesti, niitä jotka kuulee jotain suurinpiirtein joka päivä ja niitä, joiden kohdalla se on päivittäistä, henkistä ja fyysistä. Joistakin tulee (yleensä noista kolmansista) vain sellaisia ns. suurkiusattuja, joita kiusaa koko koulu ja nekin, jotka ei sanallisesti tai muuten osallistu, kiusaa sitten vain mielessään ja pitää alempiarvoisena. Ala-asteelta yläasteelle siirryttäessä uudet oppilaat tietävät tämän kiusatun tarinan ja sen, että tämä on nyt se kiusattava, reilusti kuukaudessa. Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät ole tienneet sinusta etukäteen ja jotka ovat tulleet toiselta ala-asteelta yhteiseen kouluun nyt, opetetaan tavoille; tämä tässä, kiusaa tätä. Opetetaan ne pilkkanimet ja muut, mitä kannattaa käyttää ja aletaan yhteisvoimin kehittämään uusia tapoja. Kiusaaminen yltyy kun lapset saavat lisää uusia kiusaajakavereita ja vaikka et sanoisi koskaan yhtään ainoaa sanaa takaisin, niin se on takuuvarmaa, että se jatkuu sinne hamaan loppuun asti, jota myös päättäjäisiksi sanotaan.Maybrick kirjoitti:Sen keinon toimivuuden huomaa siitä, että jos lapsi tai nuori on vaikka vähän erikoinen, asperger-tyyliä vaikka lievästi, niin hän ei edes huomaa kiusausyrityksiä ja kiusaajat jättävät vähän päästä rauhaan. Ei ne jaksa kun toinen ei reagoi. Itsepuolustuskurssit on hyvä käydä, on raamia enemmän. Jotkut menevät viim. ala-asteen loppuluokilla kursseille, kun pelottaa yläasteelle meneminen "valmistautumatta". Tällaista on koulumaailma nyt.
Että sen verran allekirjoitan tuota väitettä, että joo, ehkä jos on täysin kuuro tai kiusaaminen on lievää. Mutta se ei toimi niillä, joiden elämästä tehdään päivittäinen helvetti läpikäytäväksi.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
Vuosikausia erään uhrin elämää läheltä seuranneena allekirjoitan VoDKan kertomuksen täysin.
Myös henkisesti rampautetun uhrin läheiset saattavat yön pimeinä hetkinä miettiä enemmän tai korkeintaan hieman vähemmän lopullisia ratkaisuja vuosien piinalle.
Myös henkisesti rampautetun uhrin läheiset saattavat yön pimeinä hetkinä miettiä enemmän tai korkeintaan hieman vähemmän lopullisia ratkaisuja vuosien piinalle.
Is it not fine to dance and sing
while the bells of death do ring?
while the bells of death do ring?
VoDKa on asian ytimessä.
"Ole välittämättä, kyllä ne kyllästyy" on tietysti asia, johon olisi kiva uskoa, mutta asia ei useinkaan mene sillä tavalla.
Kiusaajat kyllä tietävät, että uhrista ei tunnu kivalta. Saattavatpa jopa yltyä tekemään vielä pahempaa kiusaa.
Ainoa asia mikä neuvon noudattamisesta seuraa on, että jopa "sivullisetkin" menettävät kunnioituksensa uhria kohtaan. "Katsokaa nyt. Ei se tee mitään. antaa muiden paskantaa päällensä."
Kiusaamisen lopettaa tasan yksi asia: armoton turpaan veto.
Valitettavasti moni kiusattu ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi agressiivinen/hyvä tappelija, jotta tuo onnistuisi.
Sitten on tietysti vielä 'yksi montaa vastaan' tapaukset.
Btw. suurkiusattu on aika osuva ilmaisu.
"Ole välittämättä, kyllä ne kyllästyy" on tietysti asia, johon olisi kiva uskoa, mutta asia ei useinkaan mene sillä tavalla.
Kiusaajat kyllä tietävät, että uhrista ei tunnu kivalta. Saattavatpa jopa yltyä tekemään vielä pahempaa kiusaa.
Ainoa asia mikä neuvon noudattamisesta seuraa on, että jopa "sivullisetkin" menettävät kunnioituksensa uhria kohtaan. "Katsokaa nyt. Ei se tee mitään. antaa muiden paskantaa päällensä."
Kiusaamisen lopettaa tasan yksi asia: armoton turpaan veto.
Valitettavasti moni kiusattu ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi agressiivinen/hyvä tappelija, jotta tuo onnistuisi.
Sitten on tietysti vielä 'yksi montaa vastaan' tapaukset.
Btw. suurkiusattu on aika osuva ilmaisu.
Luin mielenkiintoisen kirjan tunneälystä tässä taannoin, ja siinä puhuttiin myös kiusaamisesta. Syyksi esitettiin erittäin tyhjentävästi sitä, että lapset suhtautuvat syrjien ja "potkien" (tai sitten ihan konkreettisestikin potkien...) lapsiin, jotka käyttäytyvät tunneälyllisellä tasolla oudosti - eivät katso silmiin, välttelevät puheisiin joutumista, tulevat liian lähelle (oletan että olette kuulleet tuosta käsivarrenmitan säännöstä) jne., jne. Tiedä sitten, mikä tuollaisen joukostasyrjimistoiminnan taustalla on, liittyneeköhän jotenkin ryhmän toimintakyvyn ylläpitämiseen? Täytynee selailla vielä sitä kirjaa... (Huomauttaisin kuitenkin vielä VoDKalle, että kyse ei siis välttämättä ole mistään yhteisestä sopimuksesta kiusaamisesta vaan siitä, että kyseessä on ihan oikeasti olemukseltaan sellainen henkilö, jota luontaisesti syrjitään)
Täytyy sanoa, että näin olen (siis edelliseen viitaten) huomannut asian olleen niissä muutamissa pahemmissa kiusaamistapauksissa, joita kouluaikoinani oli. Kiusatut olivat näitä omien teiden kulkijoita, vähän erikoisia persoonia, joihin oli vaikeaa tai mahdotonta saada kontaktia. Lisäksi usein oli lisänä täysin mitättömät sosiaaliset kyvyt - nämä kyseiset henkilöt eivät ymmärtäneet lähestymisyritystä lähestymisyrityksenä, esimerkiksi. Toki tiedostan, että tapauksia on yhtä monta kuin kiusattujakin, mutta tämä siis on oma kokemukseni kiusaamisesta. En kiusattuja ole henkilökohtaisesti koskaan tuntenut, joten olen seurannut vierestä vain näitä räikeimpiä tapauksia.
Tuo "älä välitä, niin ne lopettaa" on kyllä huonoin neuvo mitä lapselle voi antaa. Paras on se, millä isänikin minut valjasti, että "älä anna hyppiä silmille". Tuo ei-välittäminen saattaa olla sitäkin, että vain lyyhistyy, kääntää toisen posken, vastaanottaa kaiken sen paskan omaan niskaansa. Se saattaa siis vain pahentaa tilannetta.
Täytyy sanoa, että näin olen (siis edelliseen viitaten) huomannut asian olleen niissä muutamissa pahemmissa kiusaamistapauksissa, joita kouluaikoinani oli. Kiusatut olivat näitä omien teiden kulkijoita, vähän erikoisia persoonia, joihin oli vaikeaa tai mahdotonta saada kontaktia. Lisäksi usein oli lisänä täysin mitättömät sosiaaliset kyvyt - nämä kyseiset henkilöt eivät ymmärtäneet lähestymisyritystä lähestymisyrityksenä, esimerkiksi. Toki tiedostan, että tapauksia on yhtä monta kuin kiusattujakin, mutta tämä siis on oma kokemukseni kiusaamisesta. En kiusattuja ole henkilökohtaisesti koskaan tuntenut, joten olen seurannut vierestä vain näitä räikeimpiä tapauksia.
Tuo "älä välitä, niin ne lopettaa" on kyllä huonoin neuvo mitä lapselle voi antaa. Paras on se, millä isänikin minut valjasti, että "älä anna hyppiä silmille". Tuo ei-välittäminen saattaa olla sitäkin, että vain lyyhistyy, kääntää toisen posken, vastaanottaa kaiken sen paskan omaan niskaansa. Se saattaa siis vain pahentaa tilannetta.
Miten olin tämän ketjun missannut? Taisin joskus nähdä nimen, mutta jäin oikein pohtimaan, kumpaan kastiin mahdoinkaan kuulua.
Olen aina halunnut pitää heikompien puolta. Ala-asteella ekoilla luokilla lapsuudenkaveriani kiusattiin, koska hän oli vähän lihava ja luokan isoin eli pisin, vaikka oli tyttö. Minä tietysti autoin aina kaveria, kun pojat kiusasivat. Annettiin niille vähän kyytiä. No, opet tietysti näkivät tuon opettajanhuoneen ikkunasta ja tunnilla opettajamme sanoi, että on huomattu, että pari tyttöä käy poikien kimppuun. Eihän siitä mitään rangaistusta meille tytöille tullut, mutta tapaus jäi vaan mieleen.
Myöhemmin koulussa oli joitakin öykkäreitä, pari vuotta itseäni vanhempia poikia, joita kaikki pelkäsivät. Yhden näistä joskus nakkasin alas jonkun kerran, kun leikittiin vuorenvalloitusta. Kaveri poltti kääminsä ja vähän aikaa pelkäsin, että mitähän siitä seuraa, mutta ei sen kummempaa kuin, että kaverista tuli myöhemmin juoppo narkkari.
Opettajat kyllä kiusasivat mielestäni. Esimerkiksi aina kun tehtiin liikunnassa joukkueita, niin ns. parhaat saivat valita joukkueen. Itselleni siinä ei ollut ongelmaa, en ollut ihan paras, mutta yleensä ihan nopeasti valittiin, mutta voi niitä raukkoja, jotka valittiin viimeisinä.
No, joskus ylläasteella sitten oli sellainenkin tapaus, että meillä oli ihan mahdottoman mukava enkun open sijainen, nuori nainen. Enkkuhan oli ihan löysän helppoa, joten aika kului meluten ja möykäten. Eiväthän opettajat uskaltaneet minulle merkintöjä antaa, kun oli isäkin juuri kuollut. Lisäksi osasin aina lopettaa toilailut ennen kuin olisi tullut jälki-istuntoa. No, tapaukseen takaisin. Sen verran oli meteliä ja touhua, että opettaja alkoi itkeä kesken tunnin. Me oppilaathan olimme ihan ihmeissämme ja ennen kaikkea häpeissämme. Häpeän vieläkin.
Sain kyllä jo palkkani, kun joskus itse olin vastaavassa tilanteessa. Olin juuri aloittanut työt ja päässyt vasta vauhtiin. Edeltäjäni oli ollut töissä lähes viimeiseen asti, mutta kuoli kuitenkin syöpäänsä. Yhden ryhmän kanssa oli sitten vähän napit vastakkain. Ymmärrän, että heidänkin oli vaikea käsitellä opettajansa kuolemaa. Sain kaiken päälleni enkä kestänyt: itkin kesken tunnin. Asiat siitä järjestyivät kyllä ja muistan noita nuoria lämmöllä ja toivon heille kaikkea hyvää omassa elämässään. Aikuisiahan he jo ovatkin. Ja itsekin olen jatkanut omaa tietäni, milloin minnekin.
Olen aina halunnut pitää heikompien puolta. Ala-asteella ekoilla luokilla lapsuudenkaveriani kiusattiin, koska hän oli vähän lihava ja luokan isoin eli pisin, vaikka oli tyttö. Minä tietysti autoin aina kaveria, kun pojat kiusasivat. Annettiin niille vähän kyytiä. No, opet tietysti näkivät tuon opettajanhuoneen ikkunasta ja tunnilla opettajamme sanoi, että on huomattu, että pari tyttöä käy poikien kimppuun. Eihän siitä mitään rangaistusta meille tytöille tullut, mutta tapaus jäi vaan mieleen.
Myöhemmin koulussa oli joitakin öykkäreitä, pari vuotta itseäni vanhempia poikia, joita kaikki pelkäsivät. Yhden näistä joskus nakkasin alas jonkun kerran, kun leikittiin vuorenvalloitusta. Kaveri poltti kääminsä ja vähän aikaa pelkäsin, että mitähän siitä seuraa, mutta ei sen kummempaa kuin, että kaverista tuli myöhemmin juoppo narkkari.
Opettajat kyllä kiusasivat mielestäni. Esimerkiksi aina kun tehtiin liikunnassa joukkueita, niin ns. parhaat saivat valita joukkueen. Itselleni siinä ei ollut ongelmaa, en ollut ihan paras, mutta yleensä ihan nopeasti valittiin, mutta voi niitä raukkoja, jotka valittiin viimeisinä.
No, joskus ylläasteella sitten oli sellainenkin tapaus, että meillä oli ihan mahdottoman mukava enkun open sijainen, nuori nainen. Enkkuhan oli ihan löysän helppoa, joten aika kului meluten ja möykäten. Eiväthän opettajat uskaltaneet minulle merkintöjä antaa, kun oli isäkin juuri kuollut. Lisäksi osasin aina lopettaa toilailut ennen kuin olisi tullut jälki-istuntoa. No, tapaukseen takaisin. Sen verran oli meteliä ja touhua, että opettaja alkoi itkeä kesken tunnin. Me oppilaathan olimme ihan ihmeissämme ja ennen kaikkea häpeissämme. Häpeän vieläkin.
Sain kyllä jo palkkani, kun joskus itse olin vastaavassa tilanteessa. Olin juuri aloittanut työt ja päässyt vasta vauhtiin. Edeltäjäni oli ollut töissä lähes viimeiseen asti, mutta kuoli kuitenkin syöpäänsä. Yhden ryhmän kanssa oli sitten vähän napit vastakkain. Ymmärrän, että heidänkin oli vaikea käsitellä opettajansa kuolemaa. Sain kaiken päälleni enkä kestänyt: itkin kesken tunnin. Asiat siitä järjestyivät kyllä ja muistan noita nuoria lämmöllä ja toivon heille kaikkea hyvää omassa elämässään. Aikuisiahan he jo ovatkin. Ja itsekin olen jatkanut omaa tietäni, milloin minnekin.
Joko tapauksia on useampia, tai sitten oot ollut meidän sijaisenaPrimavera kirjoitti:. Edeltäjäni oli ollut töissä lähes viimeiseen asti, mutta kuoli kuitenkin syöpäänsä. Yhden ryhmän kanssa oli sitten vähän napit vastakkain. Ymmärrän, että heidänkin oli vaikea käsitellä opettajansa kuolemaa. Sain kaiken päälleni enkä kestänyt: itkin kesken tunnin. Asiat siitä järjestyivät kyllä ja muistan noita nuoria lämmöllä ja toivon heille kaikkea hyvää omassa elämässään. Aikuisiahan he jo ovatkin. Ja itsekin olen jatkanut omaa tietäni, milloin minnekin.
-
maija turjukka
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4941
- Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 8:58 pm
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan....Primavera kirjoitti:
Myöhemmin koulussa oli joitakin öykkäreitä, pari vuotta itseäni vanhempia poikia, joita kaikki pelkäsivät. Yhden näistä joskus nakkasin alas jonkun kerran, kun leikittiin vuorenvalloitusta. Kaveri poltti kääminsä ja vähän aikaa pelkäsin, että mitähän siitä seuraa, mutta ei sen kummempaa kuin, että kaverista tuli myöhemmin juoppo narkkari.
Vaan ethän tosissasi meinaa, että tuosta vuorelta alas tyrkkäämästäsi kaverista tuli juoppo narkkari just SEN takia?
Joskus kyllä mietityttää, että missähän ne meidänkin koulun kovikset on nyt ja miten ovat elämässään pärjänneet...
-Suru on hinta, jonka maksamme rakkaudesta.-