Re: Kuuromykkä Arvi Piirainen Sallassa 80-luvulla
Lähetetty: To Maalis 06, 2025 9:34 pm
23.5.1983 Arvi Piirainen, 77, nähtiin viimeistä kertaa. Elettiin vuoden toista helluntapäivää. Sirkkelisahurille Arvi heilautti iloisesti kättään, ja jatkoi kulkuaan kotiin päin. Sinne hän ei kuitenkaan koskaan saapunut.
Kuva: Alibi 7/88, jota myös lähteenä käytän. Teksti omin vapain sanoin.
Kello oli 12:15, kun mies nähtiin viimeistä kertaa. Havainto tapahtui Aholanvaarassa Sallassa. Sää oli tuona päivänä lämmin ja kaunis.
Ensin tapausta tutki paikallinen nimismies, sitten KRP. Paikalliset huhut kiertelivät sitkeästi, mutta Arvosta ei löytynyt jälkeäkään.
Arvi oli perusterve, ja oli viime vuodet mm. pilkkonut puita. Itsetuhoisuus laskettiin kuvioista pois, mies kun tunnettiin elämänmyönteisenä ihmisenä. Uskonnoltaan Arvi oli harras lestadiolainen.
Ennen puiden pilkkomista lähisukulaisten tiluksilla, (joista välittyi lukemani perusteella hyvin lämmin ja välittävä kuva Arvoa kohtaan) Arvi oli tehnyt töitä eräässä toisessa talossa, muttei ollut viihtynyt siellä. Tämän hän oli ilmaissut omalla elekielellään.
Ennen viimeistä havaintoa Piirainen oli käynyt pullakahveilla tapansa mukaan 1,5 km etäisyydellä kohteesta, jossa puita pilkkoi. Hän oli ollut normaali iloinen itsensä ja juotuaan kahvit poistunut. Kellon viisarit olivat tuolloin osoittaneet aikaa 12.00 tai kymmenen yli.
Kahvitusapajilta matkaa sahureiden työmaalle oli kolmisen sataa metriä. Tästä paikasta koti olisi ollut noin kilometrin päässä. Puolet matkasta sinne olisi tullut kulkea Hautajärveltä Karhujärvelle vievää kantamaantietä.
Jotkut epäilivät Piiraisen jääneen takaa tulevan auton alle, että ei kuurona olisi kuullut auton ääntä, ja tulleen kadotetuksi sitä myöten.
Mutta toiset eivät tähän uskoneet, ja epäilivät että Arvo uteliaana, vilkkaana miehenä olisi mennyt tien toisella puolella olevalle kettutarhalle. Tuolloin ketuilla oli poikasia, hän olisi voinut mennä niitä katsomaan ja jutustelemaan -poikasia ei saanut häiritä. Poliisi ampui tämän väitteen alas - mikään ei viitannut siihen, että Arvo olisi tarhalle mennyt.
Pahaa sanottavaa kukaan ei Arvista kylällä keksinyt, päinvastoin hyvää. Vihamiehiä ei ollut, mies tuli toimeen jokaisen kanssa, ja vieläpä hyvin.
Kaikki huhut tutkittiin perinpohjin, mutta mitään ei selvinnyt. Eikä miehestä löytynyt koskaan merkkiäkään.
- Arvi Piirainen
- IMG_20250306_205715.jpg (49.2 KiB) Katsottu 2035 kertaa
Kello oli 12:15, kun mies nähtiin viimeistä kertaa. Havainto tapahtui Aholanvaarassa Sallassa. Sää oli tuona päivänä lämmin ja kaunis.
Ensin tapausta tutki paikallinen nimismies, sitten KRP. Paikalliset huhut kiertelivät sitkeästi, mutta Arvosta ei löytynyt jälkeäkään.
Arvi oli perusterve, ja oli viime vuodet mm. pilkkonut puita. Itsetuhoisuus laskettiin kuvioista pois, mies kun tunnettiin elämänmyönteisenä ihmisenä. Uskonnoltaan Arvi oli harras lestadiolainen.
Ennen puiden pilkkomista lähisukulaisten tiluksilla, (joista välittyi lukemani perusteella hyvin lämmin ja välittävä kuva Arvoa kohtaan) Arvi oli tehnyt töitä eräässä toisessa talossa, muttei ollut viihtynyt siellä. Tämän hän oli ilmaissut omalla elekielellään.
Ennen viimeistä havaintoa Piirainen oli käynyt pullakahveilla tapansa mukaan 1,5 km etäisyydellä kohteesta, jossa puita pilkkoi. Hän oli ollut normaali iloinen itsensä ja juotuaan kahvit poistunut. Kellon viisarit olivat tuolloin osoittaneet aikaa 12.00 tai kymmenen yli.
Kahvitusapajilta matkaa sahureiden työmaalle oli kolmisen sataa metriä. Tästä paikasta koti olisi ollut noin kilometrin päässä. Puolet matkasta sinne olisi tullut kulkea Hautajärveltä Karhujärvelle vievää kantamaantietä.
Jotkut epäilivät Piiraisen jääneen takaa tulevan auton alle, että ei kuurona olisi kuullut auton ääntä, ja tulleen kadotetuksi sitä myöten.
Mutta toiset eivät tähän uskoneet, ja epäilivät että Arvo uteliaana, vilkkaana miehenä olisi mennyt tien toisella puolella olevalle kettutarhalle. Tuolloin ketuilla oli poikasia, hän olisi voinut mennä niitä katsomaan ja jutustelemaan -poikasia ei saanut häiritä. Poliisi ampui tämän väitteen alas - mikään ei viitannut siihen, että Arvo olisi tarhalle mennyt.
Pahaa sanottavaa kukaan ei Arvista kylällä keksinyt, päinvastoin hyvää. Vihamiehiä ei ollut, mies tuli toimeen jokaisen kanssa, ja vieläpä hyvin.
Kaikki huhut tutkittiin perinpohjin, mutta mitään ei selvinnyt. Eikä miehestä löytynyt koskaan merkkiäkään.
