Frankfordin viiltäjä - sarjamurhaaja Philadelphiassa 1985-90

[jarmo.janis]

Tiedän toki, että Charles Starkweather on teloitettu omista rikoksistaan jo ikuisuus sitten, ja vaikka eläisikin, olisi nyt niin vanha "ettei saisi kilpikonnaakaan kiinni".
Mutta jotenkin mulle pamahti kuvaluonnoksesta mieleen C.S, ja sitä kautta 50 luvun ihanteita diggaileva hemmo, jonka parasta ennen päiväys on nuorten tyttöjen silmissä mennyt kuitenkin umpeen jo toistakymmentä vuotta sitten.
No ravintolan hämärissä bluffi on mennyt läpi, mutta totuuden paljastuminen on sitten uhrin kotiin pääsemisen jälkeen ollut väistämätön, ja painu pervo helvettiin kehoituksin tehostettuna, seuraamuksin että heppu on tappanut. Sama sitten niiden vanhempien uhrien kanssa, kun ne on luulleet saavansa nuorta, mutta totuus ei niin nuori olekaan. Mielestäni tämä on tappamisreaktion lisäksi myös voinut laukaista näissä teoisssa nähdyn raiskaus toimintamallin.

[strangelove]

Uhreja yhdistävän Goldie´s-baarin eräs tarjoilija oli sitä mieltä, että tappaja oli baarin asiakas, joka oli kytännyt uhreja aiemminkin: ”I honestly believe it was someone that comes in here and got to know them.” Hän osoitti poliisille myös oman epäiltynsä, mutta ei tietenkään pystynyt antamaan mitään todisteita, jotka olisivat tukeneet epäilyjä.

En usko hetkeäkään tappajan olleen mikään baarimikko. Ensimmäiset havainnot uhrin seurassa olleesta silmälasipäisestä, keski-ikäisestä miehestä teki baarin naispuolinen tarjoilija. Havainto oli luotettava ja Margaret Vaughanin kanssa juonut mies oli ollut baarissa asiakkaana. Eräs yksityiskohta, joka jäi alustuksessa mainitsematta oli, että epäilty ontui. Viimeisen uhrin, Michelle Martinin, seurassa oli nähty samoihin tuntomerkkeihin sopinut mies puolitoista vuorokautta ennen kuin Martin löydettiin surmattuna. Havainnon tekivät Martinin naapurit. Myös Carol Dowdin murhasta tuomittu Len Christopher kertoi nähneensä samannäköisen miehen pyyhkimässä käsiään Dowdin murhan aikoihin, mutta tätä havaintoa ei pidetty uskottavana.

Loppujen lopuksi uhrit olivat varsin erilaisia persoonia. Anna Carrollia on kuvailtu vetäytyväksi naiseksi, joka viihtyi omissa oloissaan, joi yksin, eikä antanut juuri ventovieraiden tarjota itselleen drinkkejä. Olszef taas hakeutui muiden seuraan, oli sosiaalinen ja puhelias.

Tässä jutussa kerrotaan, että poliisilla oli kahdeksasta murhasta vahva pääepäilty, jota vastaan ei kuitenkaan ollut riittävää näyttöä. Pääepäilty kuoli vuonna 2008 ja todennäköisesti hänen mukanaan haudattiin lopullisesti tämän jutun tutkinta:

http://philadelphia.cbslocal.com/2010/1 ... strangler/

[Nooruska]

Ontui...ontumistahan on montaa eri tasoa ja todellakin riippuu ontumisen syystä, mutta outoa Viiltäjän pystyneen fyysisesti kolkkaamaan näin monta naista. Luulisi tasapainon edes joskus horjahtaneen niin, että joku olisi päässyt pakoon tai iskemään häntä itseään.
Tosin, jos lapsesta asti ontunut niin tietenkin sitten on tottunut elämään vamman kanssa niinkuin ei mitään. Tästä heräsikin ajatus, että jos mies on jo pienestä pitäen ontunut. Hän ei ole ollut teininä, varhaisina miesvuosinaan sitä halutuinta seuraa naisten seurassa. Katkeroitunut. Katkeruus muuttunut vihaksi. Ja viha purkautui sitten naisiin näin?

[Atlanta]

Hyvä ajatus tuokin, ettei ole ontumisensa takia saanut naisseuraa nuorena. Ja nyt joutui hakemaan sitä alkoholihuuruisista paikoista. Niistä sai aina seuraa, ellei ollut kovin nirso.
Hänen täytyi käydä useammassa eri baarissa pokaamassa naisia, muuten hän olisi jäänyt kiinni. Tai sitten ei niin seurattu ympäristön tapahtumia, että murhiin olisi niin huomiota kiinnitetty. En tiedä.

Tuli vielä mieleen, että ontuminen saattoi olla reksvisiittaa, hämäystä. Oikeasti hän ei ontunut.

[Nooruska]

Tuli vielä mieleen, että ontuminen saattoi olla reksvisiittaa, hämäystä. Oikeasti hän ei ontunut.

Totta. Noin yleisesti ottaen ajattelen ihmisen harvoin olevan näin fiksu keksiessään tälläistä harhautuskuviota, mutta on tämä Viiltäjä kuitenkin Pekka Perusjätkää fiksumpi ollut, kun ei vieläkään ole kiinni jäänyt!

[Atlanta]

Ei ole jäänyt kiinni, ei. Ehkä siirtynyt muualle. Yhdysvalloissa on tilaa liikkua ja kyllä sinne aina yksi sarjamurhaaja katoaa.
On myös oletettu, että on kärsinyt lapsena äitinsä juopottelusta, ja kostaa nyt alkoholisoituneille naisille. Ehkä. Kyllähän traumoja saattaa jäädä, vaikka olen sitä mieltä, että traumat on itse luotuja, oman pään tulosta.
Voi olla sekin vaihtoehto, että hän vain muuten vihaa juoppoja naisia ja katsoo olevansa joku ylituomari, jolla on oikeus hävittää tuollaiset yksilöt yhteiskunnasta. Uskoo tekevänsä hyvääkin työtä.
Onhan sekin todettu, että prostituoidun lapsi surmaa prostituoituja. Kyllä. Mutta ei ole mikään tosiasia kaikkien kohdalla sekään. Esim. Charlie Chaplin oli prostituoidun poika, eikä hänkään surmannut ketään.
Ei se aian ole lähtökohdista kiinni, vaan omasta luonteesta.

[hannu hanhi]

Päihdeongelmaiset ja usein prostituutioon langenneet naiset ovat varmaankin tyypillisin sarjamurhaajien kohderyhmä. Yksi kaikkein tunnetuimmista sarjamurhaajista eli Ted Bundy oli poikkeus, uskon sen vääristäneen ihmisten mielikuvia. Bundyn uhrit olivat kauniita opiskelijanaisia, joilla oli hyvä perhetausta ja muutenkin ainakin ulkoisilla mittareilla meni hyvin.

Uhrien valikoituminen voi tietysti kertoa jotakin hyvin ilmeistä murhaajasta. Bundy oli naisten mielestä komea ja olemukseltaan karismaattinen. Sellaisten miesten mukaan moni nainen lähtee edelleenkin ja palaa takaisin hengissä, ehkä yhtä kokemusta rikkaampana. Siitä syystä Bundy saattoi saalistaa huomaamatta esim. keskellä kirkasta päivää biitsillä, joka oli täynnä porukkaa.

Sen sijaan keski-ikäinen, ylipainoinen ja ruma mies ei Bundyn tavoin saa naisia mukaansa. Vaihtoehdoiksi jää pakottaminen (silloin on aina iso riski joutua huomatuksi) tai maksullinen rakkaus.

Kiitos strangelovelle hienosta aloituksesta. Itselläni on paljon vastaavanlaisia tapauksia hihassa, mutta tällaiset aloituset aina nostavat kynnystä. Mitään puolihuolimatonta Wikipedian suomennosta ei viitsi kirjoittaa.

[jarmo.janis]

Hyvä ajatus tuokin, ettei ole ontumisensa takia saanut naisseuraa nuorena. Ja nyt joutui hakemaan sitä alkoholihuuruisista paikoista. Niistä sai aina seuraa, ellei ollut kovin nirso.
Hänen täytyi käydä useammassa eri baarissa pokaamassa naisia, muuten hän olisi jäänyt kiinni. Tai sitten ei niin seurattu ympäristön tapahtumia, että murhiin olisi niin huomiota kiinnitetty. En tiedä.

Tuli vielä mieleen, että ontuminen saattoi olla reksvisiittaa, hämäystä. Oikeasti hän ei ontunut.

Mä en nyt jaklsa käydä kaivamaan poliisi kertoo kirjojen pinoa, mutta muistelen että sieltä löytyisi parikin tapausta, joissa raiskaaja oli naamioinut itsensä ainakin jossain määrin invalidiksi. Joten koska toimintamalli ei ole vieras vaan sitä on käytetty muulloinkin, on pakko huomioida, että' tässä tapauksessa vamman näytteleminen on juurikin ollut tekotapa hankkia uhreja.
Tottakai vamman näytteleminen tai oikeakin vammaisuus vetoaa ihmisiin. Vielä enemmän se vetoaa alkoholia nauttineisiin tai muihin henkilöihin, jotka tunteellisuussyiden tähden on alentuneesti kykeneviä harkitsemaan tekojaan.
Minä nyt en pienen kokoni tähden pystyisi tekemään pahaa kenellekään, eikä tulisi pieneen mieleenkään käyttää humaltunutta hyväksi, mutta olen huomannut sen että kuinka alkoholia nauttineet naiset tuntee vaikutuksessa ollessaan sääliä ja auttamishalua minua kohtaan. On ollut tilanteita joissa saman illan aikana on seuraantunkijoita liiaksikin asti. Mutta minulle se on ehdoton ei paikka jos mimmi on humalassa.

No mitä varten mä tätä omaa tilannettani tässä selitin. Se on aihetodiste alkoholia nauttineiden uhrien käyttäytymismallista, jolla kiero konna voi vammaisuutta teeskennellen saada itselleen uhrin.

[Nooruska]

Tottakai vamman näytteleminen tai oikeakin vammaisuus vetoaa ihmisiin. Vielä enemmän se vetoaa alkoholia nauttineisiin tai muihin henkilöihin, jotka tunteellisuussyiden tähden on alentuneesti kykeneviä harkitsemaan tekojaan.

Itse taas ajattelisin, että juuri humalassa naiset olisivat ns. julmempia ja tulisi suoraan tokaistua miehelle, että "painu sinä rampa v*ttuun!", ellei sitten naama miellytä.

[jarmo.janis]

Tottakai vamman näytteleminen tai oikeakin vammaisuus vetoaa ihmisiin. Vielä enemmän se vetoaa alkoholia nauttineisiin tai muihin henkilöihin, jotka tunteellisuussyiden tähden on alentuneesti kykeneviä harkitsemaan tekojaan.

Itse taas ajattelisin, että juuri humalassa naiset olisivat ns. julmempia ja tulisi suoraan tokaistua miehelle, että "painu sinä rampa v*ttuun!", ellei sitten naama miellytä.

Aika paljolti luonnekysymys. Eipä silloin nuoruudessa niitä, jotka baarissa tavatessamme lupasi sitä ja tätä, siten lupauksen lunastamispäivänä näkynyt. Mulle kävi nimittäin just niin että tahdottiin ja haluttiin, mutta sitten kun lupauksen päivä tuli niin aika monta kertaa sain odottaa turhaan. Lähinnä tuli mieleeni tästä Frankfordin jutusta sellainenkin että. Jos tyyppi oli totalisesti pottuuntunut siihen, ettei tapaamislupauksia pidetty. Viikon ootat jotain tapaamista ja sitten näetkin hänet toisen kainalossa/sylissä, vähäks ketuttaa.