Lähetetty: Pe Loka 03, 2008 3:02 pm
Alibi 4/92:n juttu lyhennettynä:
Elokuussa 1980 Ismo Junnin vaimo Kaija löydettiin kuolleena perheen asunnosta. Asunto oli poliisin saapuessa paikalle "juopottelun jäljiltä". Vainaja makasi selällään vaatehuoneen lattialle asetetulla patjalla. Ruudullinen paita oli luisunut kohti kainaloita niin, että paljas iho oli navan kohdalla näkyvissä. Keskiruumis oli peitetty valkoisella pitkäkarvaisella paimentolaismatolla.
Tukkeutuneen viemärin avaamisessa käytetty puuvarsinen "kumitötsä" oli patjan vieressä, eteisessä, oviaukon vasemmalla puolella. Sen päässä oli jotain tummaa töhnää, ilmeisesti verta.
Aviomies selitti, että he olivat ryypänneet aika tavalla. Vaimo oli sammunut kylpyyn, josta hän oli raahannut tämän patjalle. Mies selitti luontevasti, mitä kaikkea oli aamulla puuhannut ja miten oli antanut vaimolleen tekohengitystäkin, kun tämä ei herännyt.
Ruumiinavaus todisti, että Kaija oli kuollut hukkumalla useita tunteja ennen poliisille tehtyä ilmoitusta.
-Se oli varmaan sammunut sinne kylpyyn ja hukkunut, arveli mies ja kertoi olleensa itsekin niin kännissä, että ei huomannut mitään erikoista, kun raahasi vaimon patjalle. Mies muisti kuitenkin pukeneensa Kaijalle puseron ja villatakin sekä olleensa aamulla sukupuoliyhdynnässäkin vaimonsa kanssa.
Mies pidätettiin muutamaksi päiväksi. Kun todisteita ei löytynyt - tai, kuten nyt jälkeenpäin on selvinnyt - niitä ei tosissaan etsittykään - Junni päästettiin vapaaksi ja kuolema luokiteltiin tapaturmaksi.
Perheen neljä lasta olivat tuolloin 9-14 vuotiaita. Perheessä vietettiin varsin kosteata elämää.
Kaijan ystävät ovat muistaneet, että vähän ennen kuolemaansa hän oli puhunut saavansa pian suurehkon summan rahaa. Hän ei ollut kertonut, mistä rahat olivat tulossa.
Matti Haapanen oli Ismo Junnin paras ryyppykaveri. Hän muisti, miten Junni oli puhunut sydäntään purkaessaan. Vähitellen Haapasesta kehittyi Ismon kannalta hyvin vaarallinen mies, sillä Matti saattaisi jonakin päivänä paljastaa kaverinsa vaimon kuolemaan liittyvän salaisuuden.
Matin vaimo pelkäsi miehensä puolesta.
Kukaan ei tiennyt saiko Kaija rahaa vai ei. Ismolla oli kuitenkin vaimon kuoleman jälkeen huomattavasti enemmän rahaa kuin ennen.
Ismo oli pahoinpidellyt Mattia niin, että tämä viimein joutui leikkaukseen, koska päässä oli verenpurkaumia. Ismo oli vierittänyt syyn Posti-Keijon niskoille, mutta tämä oli kertonut asian oikean laidan. Pahoinpitelystä Matti ei tehnyt rikosilmoitusta.
Juopotellessaan Matti viihtyi koiransa kanssa puutarhamökissään ja vakiovieras oli Ismo Junni.
Miehet juttelivat keskenään kaikenlaisista asioista. Arvattavasti myös Kaija-vaimon vuosia sitten tapahtuneesta kuolemasta ja erikoisesti muutamia päiviä sitten 7/1986 Kivinokassa sattuneesta mökkipalosta, jossa oli kuollut kaksi molemmille tuttua kaveria Juha Väre ja Seppo Mäntyniemi.
Poliisi oli tapauksesta todennut, että runsaasti alkoholia käyttävät miehet ovat kännissä tulen kanssa tuhranneet vähän huolimattomasti ja palaneet mökkinsä mukana. Tutkimukset lopetettiin.
Marraskuun 25.päivänä samana vuonna paloi Matti Haapanen Jesse-koiransa ja mökkinsä mukana. Myös tämä palo katsottiin "onnettomuudeksi", vaikka vuosia myöhemmin tutkituista valokuvista ja kekälekasoista voitiin päätellä, että se oli kiistatta selvästi syttynyt yhtä aikaa sekä sisältä että ulkoa. Sama ilmiö huomattiin myös heinäkuussa palaneessa mökissä.
Junni sytytti vielä marraskuussa 1988 yhden mökin palamaan. Tällöin kuoli Pauli Sironen.
Junni oli vetänyt vaimonsa suusta yhden hampaan ja säilytti tätä rasiassa. Myös Matti Haapasen suusta oli kadonnut yksi hammas. Junni oli kännissä näytellyt sitä kavereilleen ja kehunut iskeneensä tätä joskus turpaan niin, että hampaat olivat irroneet. Junni oli myös lapsiltaan kiskonut maitohampaat tongeilla. Jossain vaiheessa hän pyrki ruumishuoneelle töihin, jotta saisi kiskoa rikkailta näiden kultahampaat. Junni ei saanut ko. työpaikkaa.
Tunnustaessaan Junni oli kertonut hukuttaneensa vaimonsa kylpyammeeseen ja rassanneensa tämän sukuelimiä viemärin aukaisulaitteella. Junni kertoi riitaantuneensa Väreen ja Mäntyniemen kanssa ja polttaneensa mökin palavalla aineella. Haapasen hän kertoi juottaneensa humalaan ja iskeneensä varmuuden vuoksi maljakolla päähän sekä sytyttäneensä mökin tuleen sekä sisältä että ulkoa.
Oikeudenkäynnin kuluessa Junni muutteli kertomuksiaan. Asianajaja oli kiivaasti puolustanut "syytöntä Junnia". Puolustuksen mielestä edes mielentilan tutkiminen ei ollut tarpeellista.
Syyttäjäkin kyllä ihmetteli, mistä löytyy sellainen tutkija, joka pystyy sanomaan, millainen Junnin mielentila oli 12 v sitten.
Junnin pää päätettiin tutkia. Puoli vuotta kestäneen koputtelun tuloksena todettiin, ettei Ismo Junnin mielessä ollut vikaa, joka olisi aiheuttanut sen, ettei mies pystyisi vastaamaan teoistaan.
Raastuvanoikeudessa vaimon surmaaminen katsottiin tapoksi. Juha väre ja Seppo Mantyniemi kuolivat samassa palossa. Surmia ei laskettu erillisiksi teoiksi, vaan ne menivät yhtenä murhana, joten päätöksessä puhuttiin kolmesta murhasta ja yhdestä taposta, vaikka ruumiita oli viisi.
-------------------------------------------
Samassa lehdessä on pitkä haastattelu rikoskonstaapeli Markku Tuomista koskien. Hän selvitteli edellämainittua tapausta.
Elokuussa 1980 Ismo Junnin vaimo Kaija löydettiin kuolleena perheen asunnosta. Asunto oli poliisin saapuessa paikalle "juopottelun jäljiltä". Vainaja makasi selällään vaatehuoneen lattialle asetetulla patjalla. Ruudullinen paita oli luisunut kohti kainaloita niin, että paljas iho oli navan kohdalla näkyvissä. Keskiruumis oli peitetty valkoisella pitkäkarvaisella paimentolaismatolla.
Tukkeutuneen viemärin avaamisessa käytetty puuvarsinen "kumitötsä" oli patjan vieressä, eteisessä, oviaukon vasemmalla puolella. Sen päässä oli jotain tummaa töhnää, ilmeisesti verta.
Aviomies selitti, että he olivat ryypänneet aika tavalla. Vaimo oli sammunut kylpyyn, josta hän oli raahannut tämän patjalle. Mies selitti luontevasti, mitä kaikkea oli aamulla puuhannut ja miten oli antanut vaimolleen tekohengitystäkin, kun tämä ei herännyt.
Ruumiinavaus todisti, että Kaija oli kuollut hukkumalla useita tunteja ennen poliisille tehtyä ilmoitusta.
-Se oli varmaan sammunut sinne kylpyyn ja hukkunut, arveli mies ja kertoi olleensa itsekin niin kännissä, että ei huomannut mitään erikoista, kun raahasi vaimon patjalle. Mies muisti kuitenkin pukeneensa Kaijalle puseron ja villatakin sekä olleensa aamulla sukupuoliyhdynnässäkin vaimonsa kanssa.
Mies pidätettiin muutamaksi päiväksi. Kun todisteita ei löytynyt - tai, kuten nyt jälkeenpäin on selvinnyt - niitä ei tosissaan etsittykään - Junni päästettiin vapaaksi ja kuolema luokiteltiin tapaturmaksi.
Perheen neljä lasta olivat tuolloin 9-14 vuotiaita. Perheessä vietettiin varsin kosteata elämää.
Kaijan ystävät ovat muistaneet, että vähän ennen kuolemaansa hän oli puhunut saavansa pian suurehkon summan rahaa. Hän ei ollut kertonut, mistä rahat olivat tulossa.
Matti Haapanen oli Ismo Junnin paras ryyppykaveri. Hän muisti, miten Junni oli puhunut sydäntään purkaessaan. Vähitellen Haapasesta kehittyi Ismon kannalta hyvin vaarallinen mies, sillä Matti saattaisi jonakin päivänä paljastaa kaverinsa vaimon kuolemaan liittyvän salaisuuden.
Matin vaimo pelkäsi miehensä puolesta.
Kukaan ei tiennyt saiko Kaija rahaa vai ei. Ismolla oli kuitenkin vaimon kuoleman jälkeen huomattavasti enemmän rahaa kuin ennen.
Ismo oli pahoinpidellyt Mattia niin, että tämä viimein joutui leikkaukseen, koska päässä oli verenpurkaumia. Ismo oli vierittänyt syyn Posti-Keijon niskoille, mutta tämä oli kertonut asian oikean laidan. Pahoinpitelystä Matti ei tehnyt rikosilmoitusta.
Juopotellessaan Matti viihtyi koiransa kanssa puutarhamökissään ja vakiovieras oli Ismo Junni.
Miehet juttelivat keskenään kaikenlaisista asioista. Arvattavasti myös Kaija-vaimon vuosia sitten tapahtuneesta kuolemasta ja erikoisesti muutamia päiviä sitten 7/1986 Kivinokassa sattuneesta mökkipalosta, jossa oli kuollut kaksi molemmille tuttua kaveria Juha Väre ja Seppo Mäntyniemi.
Poliisi oli tapauksesta todennut, että runsaasti alkoholia käyttävät miehet ovat kännissä tulen kanssa tuhranneet vähän huolimattomasti ja palaneet mökkinsä mukana. Tutkimukset lopetettiin.
Marraskuun 25.päivänä samana vuonna paloi Matti Haapanen Jesse-koiransa ja mökkinsä mukana. Myös tämä palo katsottiin "onnettomuudeksi", vaikka vuosia myöhemmin tutkituista valokuvista ja kekälekasoista voitiin päätellä, että se oli kiistatta selvästi syttynyt yhtä aikaa sekä sisältä että ulkoa. Sama ilmiö huomattiin myös heinäkuussa palaneessa mökissä.
Junni sytytti vielä marraskuussa 1988 yhden mökin palamaan. Tällöin kuoli Pauli Sironen.
Junni oli vetänyt vaimonsa suusta yhden hampaan ja säilytti tätä rasiassa. Myös Matti Haapasen suusta oli kadonnut yksi hammas. Junni oli kännissä näytellyt sitä kavereilleen ja kehunut iskeneensä tätä joskus turpaan niin, että hampaat olivat irroneet. Junni oli myös lapsiltaan kiskonut maitohampaat tongeilla. Jossain vaiheessa hän pyrki ruumishuoneelle töihin, jotta saisi kiskoa rikkailta näiden kultahampaat. Junni ei saanut ko. työpaikkaa.
Tunnustaessaan Junni oli kertonut hukuttaneensa vaimonsa kylpyammeeseen ja rassanneensa tämän sukuelimiä viemärin aukaisulaitteella. Junni kertoi riitaantuneensa Väreen ja Mäntyniemen kanssa ja polttaneensa mökin palavalla aineella. Haapasen hän kertoi juottaneensa humalaan ja iskeneensä varmuuden vuoksi maljakolla päähän sekä sytyttäneensä mökin tuleen sekä sisältä että ulkoa.
Oikeudenkäynnin kuluessa Junni muutteli kertomuksiaan. Asianajaja oli kiivaasti puolustanut "syytöntä Junnia". Puolustuksen mielestä edes mielentilan tutkiminen ei ollut tarpeellista.
Syyttäjäkin kyllä ihmetteli, mistä löytyy sellainen tutkija, joka pystyy sanomaan, millainen Junnin mielentila oli 12 v sitten.
Junnin pää päätettiin tutkia. Puoli vuotta kestäneen koputtelun tuloksena todettiin, ettei Ismo Junnin mielessä ollut vikaa, joka olisi aiheuttanut sen, ettei mies pystyisi vastaamaan teoistaan.
Raastuvanoikeudessa vaimon surmaaminen katsottiin tapoksi. Juha väre ja Seppo Mantyniemi kuolivat samassa palossa. Surmia ei laskettu erillisiksi teoiksi, vaan ne menivät yhtenä murhana, joten päätöksessä puhuttiin kolmesta murhasta ja yhdestä taposta, vaikka ruumiita oli viisi.
-------------------------------------------
Samassa lehdessä on pitkä haastattelu rikoskonstaapeli Markku Tuomista koskien. Hän selvitteli edellämainittua tapausta.
On mahtanut Ismoa naurattaa paikallispubissa hampaita esitellessään. Niin paljon kuin noin yleensä suomalaispoliisien ammattitaitoa arvostan niin tässä yhteydessä on pakko todeta että ihan syystä poliisit ovat noloilleet. Kuviakin oli napsinut joku nuori erityisen innokas poliisi. Muuten ne kai olisivat jääneet ottamatta, ainakin suurin osa?