Muuten, on pakko palata tähän näin vuosien jälkeen. Epäilin hieman tuota minun diagnoosia, olin aina sitä mieltä että olin vain huumeista sekaisin, koska käyttämäni mäörät olivat "mielikuvituksellisia" käyttöannoksina laskettuna tuhansia käyttöannoksia viikossa eri kemikaaleja, jotka maahantoin itse kiinasta, kun oli silloin sellainen "bisnes"... sianpa siitä oiken "katunimnen" kemikaali-juuso jolla porukka kertoo minusta tuolal jossain hurjia juttuja
Mutta, nyt kun on kulunut jo yli 3 vuotta kun pääsin ulos, voin todeta, että minulal oli viimeksi pysykoottisia oireeita kun jouduin niuvaan 2012/2013 uutena vuotena. Sain diagnoosin, mutta en ole käyttänyt 3 vuoteen mitään psyykenlääkkeitä eikä kukaan läheisistäni enää usko diagnoosiin, koska todellisuudentajuni on ollut aina ihan kunnossa, vaikka käytänkin vielä huumeita jonkin verran. Skitsofreenikko tuskin pitäisi päivittäisestä runsaasta kananbiksen käytöstä jota koitan vaalia jos mahdollista - se pitää minut erossa kovista huumeista. Minulal on diabeteksen komplikaatioita ja munuaisrappeuma paha. Silmätkin menee, mutta kuolen varmaan aiemmin munuaisten vajaatoimintaan joten en jaksa murehtia näön lähtemistä.
Lääkärit suhtautuvat minuun sakitsofreenikkona ja kerran menin terveyskeskukseen niin minulle laitettiin saman tien pakkohoitolähete ja jouduin poliisi karkuun. Poliisi ei sitten tullut, liekö huonoja kokemuksia kun silloni sekaisin ollessa hyökkäsiun aina kirveen / puukon kanssa jos näin poliisin
Siksi en pyydä lääkäreiltä apua vaan turvaudun mieluummin kannabikseen... helmikuussa munuaiset pragas niin pahati että jouduin sisätautiosastolle hetkeksi.
Olen koditon virallsiesti ja elän pelkällä kansaneläkkeen perusosalla, joten jos lääkäri määrääkin minulle lääkekitä munuaisongelmiin niin tuskin voin niitä ostaa.
Siiss epikriisissä ehkä 2 - 5 vuotta kun tulee dialyysihoito, jossa ihminen selviää yleensä n. 5 -10 vuotta jja sit se on menoa.. tämä on tilanne.
Mutta, ihmeellistä, että tuota skitsofreniadiagnoosia ei voi mitenkään kyseenalaistaa, vaikka kaikki jotka minut tuntevat kyseenalaistavat sen. Äitini on paikkakunnalal arvostettu yleislääketieteen erikoislääkäri ja hänenkin on vaikea uskoa skitsofreniadiagnoosiin.
Näistä päätöksistä ei siis voi valittaa. Minä olen sekaisin ja minun juttuja ei tarvi noteerata - näin lääkärit suhtautuu.
Mutta pääkoppa on nykyään hyvässä kunnossa, harmi kun kroppa pettää.