Siihen voi liittyä myös vanhempien tukemista ja vertaistukitoimintaa, kaikkea sellaista mikä auttaisi vanhempia jaksamaan itse lapsien hoidossa.
...tässä Kuopion tapauksessa on voinut aivan hyvin käydä niin että äiti on vain palanut loppuun. Jos tässä on ollut taustalla kenties lapsien huostaanoton uhka, niin sellainen on vaikea ykkösasia, lapsen huostaanotto saattaa olla jopa helpotus.
...Lapsiperheiden köyhyys pitäisi saada poistettua....
Ensinnäkin: lapsen hoito, varsinkaan vain kahden, ei ole mitään erityistä raskasta työtä, se on ihan tavallista elämää. Olen itse nainen ja äiti ja sitä mieltä, että kaikki nämä poikimistuet pitäisi poistaa. Nykyään saa synnyttämällä yhden lapsen niukan toimeentulon jo seuraavaksi kolmeksi vuodeksi (äitiysraha, vanhempainraha, kodinhoitotuki) ja yhteiskunta maksaa siihen päälle vielä asumiset, kunhan vaan ei erehdy menemään töihin. Kun ensimmäinen lapsi täyttää kolme ja tekee toisen, sama jatkuu sitten taas – kolmella lapsella voi töitä vältellä jo lähes kymmenen vuotta eikä tarvitse laittaa lasta päiväkotiin (jolloin menettäisi kodinhoitotuen).
Tällä metodilla on toimeentulo itse asiassa parempi kuin tavallista vaatimattomasti palkattua työtä tekemällä. "Lapsiperheen köyhyys" on älytön mantra, jota tietysti toitottavat ne jotka eivät tätä saavutettua etua halua menettää. Lapsen tekemisestä saatavat taloudelliset edut ovat Suomessa maailman parhaat, ja itse asiassa juuri tämä saattaa olla syy näihin järkyttäviin tekoihin. Suomesta on tehty kotirouvakulttuuri, naiset on syrjäytetty koteihin (vaikka esim. vanhempainvapaalle, samoin kotihoidontuelle kahdeksi vuodeksi voi yhtä hyvin jäädä mieskin) jossa he valittavat suureen ääneen "elämänsä raskautta". Sillä valittamisella yritetään oikeuttaa oman elämän maksattaminen muilla. Ja loppujen lopuksi mikään ei riitä: kohta varmaan yhden ainoan lapsen kanssa kotona makoilevat naiset "palavat loppuun" tämän hirvittävän työtaakan kanssa, seuraavaksi ehkä nekin joilla ei ole edes sitä yhtäkään lasta.
Itse elämä voi olla raskasta, mielenterveys voi heittää ja maailma koetella. Mutta mitään loogista yhteyttä lapsiin tällä ei ole. Ihan oikeasti: ihminen kestää mitä vaan talvisotia ja koettelemuksia mutta liian hyviä oloja ja merkityksettömyyden tunnetta hän ei kestä. Varmaan joku kotirouva tästä suuttuu, mutta muistutan silti siitäkin tosiseikasta, että vauvat nukkuvat 16-18 tuntia vuorokaudessa, leikki-ikäisetkin vielä 12-14 tuntia vuorokaudessa. Näin paljon jää vauvan/lapsen hoitajalle ihan omaa aikaa, josta vielä vähän maksetaankin. Mikä se ongelman ydin juuri onkin.
Kotiäidit toitottavat olevansa tässä äärimmäisen raskaassa kotonaolemisen työssä 24/7 – sen sijaan työssäkäyvät äidit vain töiden jälkeen iltaisin. Kuitenkaan he eivät saa tästä osa-aikaisesta iltatyöstään rahaa vaan laittavat lapsilleen ruokaa, lukevat satuja, kampaavat tukat, pesevät hampaat jne. ihan ilmaiseksi. Ylipäänsä ihmiset hoitavat itseään, lähimmäisiään ja kotiaan ihan ilmaiseksi, paitsi nämä pirttiviljelijät sitten.
