MURHA.INFO

Kuten 'tutut' huomaa, en yleensä hypi ''vieraille palstoille'', mutta tähän on pakko sanoa mielipiteeni.

Minä, syötyäni pillereitä, tajusin 19 vuotiaana, ylioppilaskirjoitusten jälkeen olevani raskaana.

Olin intona pyrkimässä opiskelemaan vaikka mihin ja lapsen tuleva isä oli/on narkomaani.
Tiesin tuolloin hyvin olevani väärässä seurassa, mutta joskus sydän on järkeä viisaampi.
Raskaus oli ylittänyt (varmasti opiskelupaineiden ja sen vaatiman huomion takia) lainsalliman 12 viikkoa.

Kävin läpi elämäni pahimman helvetin: aborttiin vaadittiin lupa nykyiseltä STAKEista, jonka saaminen kesti 4 viikkoa. Minua kohdeltiin vastaanotoilla ja sairaalassa kuin hutsua, enkä varmasti vielä yli 21 vuoden jälkeenkään ole täysin toipunut asiasta.

KUITENKIN olen edelleen sitä mieltä, että se oli silloin ja edelleen viisain ratkaisu.

En missään nimessä antaisi päätäntäoikeutta täysin lääkärille.
Enkä usko, että Räsäsen tilastot pitävät paikkaansa.

Räsäsenä keskittyisin suuntaamaan rahaa, resursseja ja uskallusta koulujen terveys-, seksuaali- ja sukupuolikoulutukseen/-kasvatukseen.

Ratkaisun ydin on mielestäni siellä!
Se mitä sitten sattuu, niin kuin minun kohdallani, pitää kuitenkin edelleen olla yksilön/ihmisen omissa käsissä.

Elämää ja lapsia kunnioittaen,
MS

...korjasin hieman aikarajoja...vanhan muisti alkaa pettää

vasikka kirjoitti:Ihan tavallisessa terveyskeskuksessa?

Ihan tavallisessa terveyskeskuksessa. Privalla voin tarvittaessa kertoa tarkemman paikan, jos epäilet Sairaalaan on sieltä useampi sata kilometriä matkaa. Eri asia varmasti, jos kyseessä ei ole mikään "normaali abortti", eli sallitussa ajassa (siis viimeistään rv 12, ei mikään poikkeustapaus) tehty.

Huomenta vaan kaikille. Ja kiitokset vilkkaasta kommentoinnista avaukseeni Erityiskiitos Miss Holmes -ille omakohtaisesta kertomuksesta
En ole itsekään mikään abortin vastustaja, mutta toki peräänkuulutan naisten (myös nuorten tyttöjen) vastuuta ehkäisystä.
Vaikka asunkin pienellä paikkakunnalla, missä lapsia syntyy todella vähän, niin kuluneenakin vuonna täällä on nähty sekä 16- vuotias että 44-vuotias synnyttäjä.... (ei liene vaikea arvata, kummalle olisin sitä aborttia suositellut)
Aihetta sivuten myös tämmöinen tieto: sterilisaation saa Suomessa halutessaan jo 30 vuotta täyttänyt nainen (luulin pitkään, että ikäraja on 40)
-itsellä kaksi lasta, titaanikapselit munanjohtimissa-

Alice Oz kirjoitti:Loka kirjoitti: "Itse en koskaan tekisi aborttia jos lapsi olisi terve".
Aika natsimaista tekstiä. Entä sitten, jos sun lapses vammautuu esim. liikenneonnettomuudessa niin, että hän on pelkkä "kasvi". Lakkaako hän silloin olemasta sun lapses?

Vaikka kysymys olikin osoitettu Lokalle niin kommentoin sen verran, että tuskin kukaan vanhempi haluaa TIETOISESTI vaikeasti sairaan tai vaikeasti vammaisen lapsen. Jos itse olisin raskaana ja tulisi tieto, että lapsi on vaikeasti vammainen eikä mahdollisuutta ns. inhimilliseen ihmismäiseen elämään ole niin tekisin abortin. Jos taas minulla olisi terve lapsi niin tietenkin pyrkisin suojelemaan lasta onnettomuuksilta ym. mutta aina se ei ole mahdollista. Jos lapsi vammautuisi pahasti olisi se suuri pettymys ja suru, aivan kuten olisi se, että jos synnyttäisin vaikeasti vammaisen lapsen. Jos lapsi vammautuisi niin pahasti, että hän todellakin olisi "kasvi" niin toivoisin silloin, että eutanasia olisi mahdollinen ja lapsi pääsisi kärsimyksistään pois.

Olen aina ajatellut ja ihmetellyt sitä kun kaikki (kyllä) sanovat,on ihana saada lapsi,ei väliä kumpaa sukupuolta kunhan on terve.Eli koska meille ihmisille on kuitenkin niin tärkeää se että lapsi on terve syntyessään,on mielestäni oikeutettua jo lapsenkin puolesta,että on mahdollisuus näihin seulontoihin ja sitä kautta aborttiin,jos niin haluaa.Eli en itsekään synnyttäisi vaikeavammaista lasta.En itseni vaan eritoten lapsen takia,huono elämänlaatu yms.

Abortinhan voi hoitaa alkuvaiheessa pillerein. Eli ensin annetaan terveyskeskuksesta kotiin suun kautta otettavaa, joka ns. "lopettaa raskauden". Sitten käydään sen jälkeen terveyskeskuksessa tai sairaalassa laittamassa emättimen kautta pilleri, joka aiheuttaa kohdunkaulan avautumista ja supistuksia - sikiö ja muu "tavara" poistuu parissa tunnissa.

Joskus tämä tapahtuu tosin jo kotona, ekojen suun kautta otettavien pillereiden jälkeen. Joskus taas vasta kun emättimestä laitetut pillerit vaikuttaa. Sairaalassa tai terveyskeskuksessa pitää lepäillä vuoteessa jonkin aikaa emätinpillereiden' jälkeen, ja kun kaikki on poistunut elimistöstä (ponnistetaan yleensä vessaan), voi lähteä kotiin. Jälkitarkastuksessa sitten katsotaan että kaikki on varmasti poistunut (tulehdusvaara), ja että kaavintaa ei siten tarvita.

Kaavinta (myöhemmässä raskauden vaiheessa) on hieman monimutkaisempi juttu, mutta sekään ei vaadi kuin 1 vrk vuodeosastolla olon, voi päästä pois samanakin päivänä, riippuen vuodon määrästä yms.
Se voidaan joskus tehdä jopa epiduraalipuudutuksessa, mutta yleensä kuitenkin nukutuksessa.

Molempien toimien jälkeen yleensä toivotaan että kotona olisi joku
toinenkin aikuinen ainakin yhden yön toisen olotilojen "vahtina".

Korjatkaa asiavirheet jos jotain on...

mun mielestä on tosiaan tärkeää että lapsi on alusta asti toivottu ja haluttu ja musta olis väärin kieltää abortti ihmiseltä joka on täysin varma että elämä menee ketuilleen lapsen kanssa eli ei oo valmis tms...

itselleni on tulossa neljäs lapsi...toisen lapsen jälkeen päätin että ei enää lapsia mutta elämä heittelee joskus mielenkiintoisella tavalla. tämä kolmas ei ollut aluksi toivottu mutta kaksi viikkoa mietittyäni asiaa mieheni kanssa jolla ei ollut yhtään lasta aiemmin tajusin että multa löytyy vielä pateja yhden tai kahdenkin rakastamiseen ja hoivaamiseen. tosin tän neljännen jälkeen sulkeutuu piyhat tavalla tai toisella...

Mun mielestä tiukassa tilanteessa kumpi päätös vaan:abortti tai lapsen pitäminen on iso päätös ja seurauksista on huolehdittava...

cicero kirjoitti: tosin tän neljännen jälkeen sulkeutuu piyhat tavalla tai toisella...

Äläs nyt oo niin varma, kun seuraava kaveri on tarpeeksi vanha, niin sitten olisikin taas jo kiva katsella sellaista uutta pikkuista, vaikka se rankkaa onkin.

Ei vaan, mä uskon siihen että sitten kun on tehnyt "oikean määrän" lapsia, niin sen vaan sitten tietää. Joillain se ei ole yhtään lasta, joillain se on 8.

Minusta abortit erittäin vaikeasti vammautuneiksi todetuille sikiöille pitäisi tehdä automaattisesti. Äidin itsekäs "oikeus synnyttää" ei voi mennä lapsen kärsimyksen ja lähes varman kuoleman ohi.

Huumeäitien/juoppoäitien abortit samaan lakimuutokseen, eli pakollisiksi, samalla kun heroiiniäidit steriloitaisiin. Ei ole mitään syytä antaa täysin vastuuttomien, elämänsä turmelleiden ihmisten tuoda maailmaan vaikeasti vammaisia, jo syntymässään huumeriippuvaisia lapsia. Sterilointi ei tekisi myös pahaa ihmisille, joilla olisi takanaan tuomio lasten hyväksikäytöstä, raiskauksista tai vastaavasta. Kierrettä ei tarvitse jatkaa. Ihmisoikeuksista voidaan tinkiä silloin, kun ihminen on itse niitä tietoisesti rikkonut törkeällä tavalla.

Raiskaukset, insesti, sikiövauriot, lääketieteelliset syyt, kyvyttömyys huolehtia lapsesta ja liian nuori ikä (alle 16) ovat aivan päteviä syitä aborttiin. Mutta näitähän on vain murto-osa Suomessa tehdyistä aborteista.

Abortti on kuitenkin varsinkin myöhemmässä vaiheessa jo elävän sikiön tappamista (alkiovaihe on vähän erikseen), joten miettisin vielä abortin käyttöä puhtaana ehkäisykeinona. 2006 Suomessa tehdyistä 11 209 abortista peräti 9499 tehtiin "sosiaalisista syistä", eli käytännössä huvikseen, kun ei huvittanut käyttää ehkäisyä eikä edes yhdynnän jälkeen napannut käydä hakemassa katumuspilleriä, joita saa vapaasti apteekeista, jos huomaa ehkäisyn pettäneen (tai jääneen väliin). E-pillerit, kondomit, katumuspillerit... onko se muka niin vaikeaa? Ilmeisesti on, koska aborttien määrä on kasvussa.

Huvikseen tehtäviä abortteja tulisi rajoittaa, ja miettiä, onko raskaana olevalla naisella mahdollisuuksia pitää lasta, tai voisiko lapsen antaa syntymän jälkeen adoptioon. On nurinkurista, että esim. tarve viettää "villiä ja vapaata bilettämisnuoruutta" voi painaa vaakakupissa enemmän kuin lapsi, varsinkin kun ehkäisymahdollisuuksien ja ennen kaikkea katumuspillerin avulla yksikään normaalijärkinen nainen ei tule raskaaksi tahtomattaan.

Vahinkoja voi tietysti sattua ja ehkäisy voi joskus pettää niin ettei sitä huomaa, joten ehkäpä yhden abortin voisi sallia "sosiaalisista syistä". Mutta jos tarvetta abortointiin tulee enemmän, se kielii jo vastuuttomuudesta ja kyvyttömyydestä huolehtia ehkäisystä. Silloin voisikin olla paikallaan valinta: joko synnytät lapsen (ja joko pidät itse tai annat adoptioon) tai sitten tehdään toinen abortti, ja samalla sterilointi, kun ehkäisy ei kerran tunnu sujuvan. Sitten voi antaa "panna paljaalla" ihan niin paljon kuin huvittaa, eikä tarvitse miettiä muuta kuin sitä, sattuuko saamaan hivin tai jonkun muun yllärin, jonka voi sitten tartuttaa eteenpäin.

Vastaavasti voisi sitten lisätä yhteiskunnan tukea esim. yksinhuoltajaäideille ja nuorille pareille, jotta tarvittaessa nuoremmalla naisellakin olisi mahdollisuus pitää lapsi, pärjätä taloudellisesti ja jatkaa myöhemmin opiskeluja jne. Päivähoidot sun muut ovat jo olemassa, joten sinänsähän esim. yhden opiskelu/työvuoden menetys lapsen saamisen takia ei ole mikään maailmanloppu, kökkiväthän miehetkin yhden vuoden elämästään armeijan kasarmilla.

Mitä tulee yksilön itsemääräämisoikeuteen, niin tietyssä vaiheessa lapsen alustakin tulee yksilö, ja yhteiskunnan on lapsen oikeuksista huolehdittava, jos kukaan muu ei sitä tee. Terveellä ihmisellä olisi oltava oikeus elää, ja ihmisellä olisi oltava myös oikeus kuolla tarpeen vaatiessa, oli kyseessä sitten vaikeasti vammaisen sikiön lähdettämisestä tai sairaan/vanhan ihmisen oikeudesta saada eutanasia ja kuolla arvokkaasti.

Mitään uskonnollisia perusteluita asian puolesta ei kuitenkaan tarvita, puolesta tai vastaan.

Musta nuoli, olen just samaa mieltä. Allekirjoitan jokaisen rivin.

tre_1982 kirjoitti:Abortinhan voi hoitaa alkuvaiheessa pillerein. Eli ensin annetaan terveyskeskuksesta kotiin suun kautta otettavaa, joka ns. "lopettaa raskauden". Sitten käydään sen jälkeen terveyskeskuksessa tai sairaalassa laittamassa emättimen kautta pilleri, joka aiheuttaa kohdunkaulan avautumista ja supistuksia - sikiö ja muu "tavara" poistuu parissa tunnissa.

Joskus tämä tapahtuu tosin jo kotona, ekojen suun kautta otettavien pillereiden jälkeen. Joskus taas vasta kun emättimestä laitetut pillerit vaikuttaa. Sairaalassa tai terveyskeskuksessa pitää lepäillä vuoteessa jonkin aikaa emätinpillereiden' jälkeen, ja kun kaikki on poistunut elimistöstä (ponnistetaan yleensä vessaan), voi lähteä kotiin. Jälkitarkastuksessa sitten katsotaan että kaikki on varmasti poistunut (tulehdusvaara), ja että kaavintaa ei siten tarvita.

Kaavinta (myöhemmässä raskauden vaiheessa) on hieman monimutkaisempi juttu, mutta sekään ei vaadi kuin 1 vrk vuodeosastolla olon, voi päästä pois samanakin päivänä, riippuen vuodon määrästä yms.
Se voidaan joskus tehdä jopa epiduraalipuudutuksessa, mutta yleensä kuitenkin nukutuksessa.

Molempien toimien jälkeen yleensä toivotaan että kotona olisi joku
toinenkin aikuinen ainakin yhden yön toisen olotilojen "vahtina".

Korjatkaa asiavirheet jos jotain on...

Juu tämä on lääkkeellinen abortti ja toinen vaihtoehto on tosiaan kaavinta. En ole varma, mutta käsittääkseni nykyään suositaan enemmän tuota lääkkeellistä aborttia. Toisaalta sen huonoja puolia taas on, että kaikki ei välttämättä aina poistu ja joudutaan kuitenkin tekemään kaavinta.

cicero kirjoitti:mun mielestä on tosiaan tärkeää että lapsi on alusta asti toivottu ja haluttu ja musta olis väärin kieltää abortti ihmiseltä joka on täysin varma että elämä menee ketuilleen lapsen kanssa eli ei oo valmis tms...

itselleni on tulossa neljäs lapsi...toisen lapsen jälkeen päätin että ei enää lapsia mutta elämä heittelee joskus mielenkiintoisella tavalla. tämä kolmas ei ollut aluksi toivottu mutta kaksi viikkoa mietittyäni asiaa mieheni kanssa jolla ei ollut yhtään lasta aiemmin tajusin että multa löytyy vielä pateja yhden tai kahdenkin rakastamiseen ja hoivaamiseen. tosin tän neljännen jälkeen sulkeutuu piyhat tavalla tai toisella...

Mun mielestä tiukassa tilanteessa kumpi päätös vaan:abortti tai lapsen pitäminen on iso päätös ja seurauksista on huolehdittava...

Tuota "valmiutta" minusta korostetaan hieman liikaa. Jotkut voisivat olla valmiita äideiksi 15-vuotiaana, jotkut eivät koskaan. Aika harvalla ihmisellä elämä on oikeasti mennyt "ketuilleen" lapsen saamisen jälkeen, ja pieni epävarmuushan vanhemmuudesta kaiketi kuuluu asiaan.

Sinänsä en esim. pitäisi raskaana olevan äidin tarvetta "villiin bilettämiseen" minään korvaamattomana asiana, jonka hetkellisen menettämisen vuoksi kaikki olisi jo ohi. Varsinkin, kun nuorempien ihmisten tarpeet, toiveet ja mielihalut muuttuvat kuin tuuliviiri, mutta kerran tehtyä aborttia ei voi peruuttaa, vaikka katumus iskisi jälkeenpäin.

Toki jos lasta ei kertakaikkiaan halua, sen voi antaa adoptioon tai hyvässä tapauksessa äidin omat vanhemmat voivat adoptoida lapsen.

Tietysti eettiset, lääketieteelliset ja painavat sosiaaliset syyt ovat hyviä perusteita abortillekin - sen sijaan ehkäisyn korvikkeena abortteja saisi rajoittaa. Mutta kuten tilastotkin kertovat, esim. raiskauksen/insestin takia abortteja tehtiin vuonna 2006 tasan 11 kappaletta, "sosiaalisista syistä" (ts. "ei vaan tunnu siltä") tehtiin 9499 aborttia. Jälkimmäisen luvun luulisi saavan paljon pienemmäksi, jos vain haluaisi.

Tietysti asiaa voisi helpottaa antamalla vaikkapa ehkäisypillerit, kondomit, katumuspillerit yms. lähes ilmaiseksi varsinkin nuorille, ja lisäämällä kouluihin oikeaa terveystietoa ja seksivalistusta ja ala-asteen ensimmäiseltä luokalta asti. Ja tarkoitan valistuksella todellista, luonnonmukaista valistusta, ei mitään kukkia ja mehiläisiä tai etäännyttävää luennointia tyyliin "kuten kaaviosta A näette, fallinen kohde B on asetettava hydraulisesti kohtaan C, jossa sijaitsee vulvan sisääntuloaukko. Fysiikan lakien mukaisen kitka- ja hankausefektin johdosta syntyneen ballistisen ejakulaation seuraukset mahdollistavat sikiämisprosessin."

Yläasteiässä (tai oikeastaan jo ennenkin) voisi jopa kylmästi näyttää varta vasten tehtyjä "valistusseksivideoita", joka olisi realistisempaa ja normaalimpaa kuin mikään, mitä tuonikäiset kuitenkin kaivavat netistä, ja jossa voitaisiin käsitellä mm. ehkäisyä ja sen pettämistä. Samalla voisi näyttää shokkiefektinä lähikuvia abortoiduista sikiöistä, ja painottaa, että "abortti voi olla ratkaisu, mutta se ei ole ensisijainen ehkäisykeino". Shokkikuvat ovat toimineet mm. väkivallan vastaisissa kampanjoissa tehokkaasti (itse muistan koulun viidenneltä luokalta, kun vuonna nolla kouluun tuli väkivallan vastainen mies luennoimaan ja näytti kuvia, miltä lyöntien seuraukset näyttävät - hyvin toimi), joten mikseivät ne toimisi turhien aborttien vähentämisessäkin.

Tässä kuva eräänlaisesta abortista jossa sikiö revitään palasina pois kohdusta. Tämä on Suomessa harvinaislaatuista, että noin myöhäisillä viikoilla oleva vauva abortoidaan. Korjaan, sikiö abortoidaan.

http://web.archive.org/web/200608292310 ... 5b1%5d.jpg[/img]

Tässä erään opiskelijan kommentti:

Olen 3.vuoden sairaanhoidon opiskelija. Tunneillamme törmäsin aiheeseen, joka järkytti minua valtavasti. Keskustelimme abortista, aborttilaista sekä muusta aiheeseen liittyvästä. Tuli puheeksi, miten esim. Venäjällä sikiöitä abortoidaan niin myöhäisessä vaiheessa, että sikiö syntyykin elävänä ja itkien, tarviten vain keskoshoitoa, mutta hänet heitetäänkin roskiin. Järkytyksekseni opettajani totesi, että tätä tapahtuu myös Suomessa, laillisesti. Joskus sikiö abortoidaan aivan viime tipassa (Suomen aborttilain mukaan viikolle 24 saa poikkeustapauksessa abortin tehdä) niin, että tämä syntyy elävänä. Esimerkkinä opettajani kertoi tapauksen, jossa hän oli ollut työvuorossa ja toinen hoitaja oli tullut kysymään, mitä he tekevät, kun abortoitu vauva itkee.

Asiaa oli kysytty lääkäriltä, joka oli sanonut ettei lapselle saa tehdä mitään. Suomen laki nimittäin kieltää abortoidun vauvan hoidon, vaikka tämä syntyisi elossa. Miten tämä voi olla mahdollista? Nykyisellä hoitotekniikalla jopa 22-viikkoiset keskoset saadaan pidettyä hengissä ja kehittymään terveiksi lapsiksi. Miksi yhteiskuntamme hyväksyy tällaisen ristiriidan?

Jos lapsi syntyy keskosena perheeseen joka todella haluaa lapsen, tämän eteen tehdään kaikki mahdollinen hoito. Mutta jos lapsi syntyy keskosena abortin seurauksena, hänelle ei tehdä mitään, vaan odotetaan, että tämä kuolee. Samaan aikaan voi sairaalassa syntyä kaksi samanviikkoista keskosta: abortoitu, ja kauan haluttu. Jälkimmäistä hoidetaan, ensimmäista ei.

Keskoshoito on kallista, mutta onko oikein miettiä kustannuksia kun kyseessä on elämä? Ja eikö muka sillä 24-viikkoisella, abortoidulla, mahdollisesti down-syndroomalapsella ole samaa oikeutta yrittää elää kuin 22-viikkoisella, muuten terveellä? Joskus jopa täysin terve lapsi abortoidaan viime tipassa. Eikä aina ole 100-prosenttista varmuutta kehitysvammalle, joka aborttiin antaa oikeuden viime tippaan asti.
Lääkäritkin ovat vain ihmisiä, he voivat erehtyä.

Puututaan tähän asiaan. Otetaan yhteyttä kansanedustajiimme. Tehdään vetoumus. En tuomitse aborttiin päätyviä, mutta tällainen julmuus, jossa elävänä syntyvä lapsi murhataan kitumalla, on saatava loppumaan. Ihminen ei ole Jumala, joka tietää, jääkö keskonen eloon vai ei. Aina pitäisi yrittää tehdä kaikkensa säilyttää elämä.

Meinasin laittaa tänne kuvia abortoiduista sikiöistä mutta se olisi mennyt jo propagandan puolelle ja olisi voinut järkyttää osaa keskustelijoista. Siksi pistän tähän loppuun kuvat linkkien muodossa.

VAROITUS, KUVAT OVAT AIDOISTA SIKIÖISTÄ!!

http://web.archive.org/web/200609040131 ... bortti.htm
http://web.archive.org/web/200609090512 ... 12wks.html
http://web.archive.org/web/200610220109 ... babies.htm
http://web.archive.org/web/200609060537 ... bort-pics/

Pistä Loka tuo kuvakin linkiksi, kiitos.

Tuolla viikolla kyllä ei mitään jäsen kerrallaan kiskota sikiötä ulos, vaan se joudutaan synnyttämään abortissakin.