MURHA.INFO

Kadioc kirjoitti:Kuka ihme noista korvausvaatimuksista on mennyt kertomaan jollekin sanomalehdelle? Onkohan joku sukulainen käynyt antamassa vinkkiä palkkion toivossa?

Sukua tapetun naisen kanssa, joten todellakin toivon ettei tuosta ole kyse. ...Toisaalta ei kai poliisitkaan tuollaisia tietoja anna jollekin Iltikselle?

Joka ikisessä rikosasiassa media julkaisee johdonmukaisesti kaikki kärsimys- ynnä muut korvaukset. Poliisien tai kenenkään ei tarvitse juoruta niistä, koska ne ovat täysin julkista tietoa.

kakkosurpo kirjoitti:Kai Mäkelä on ollut ilmeisen varakas tappaja kun on pystynyt maksamaan jo ennen tuomiota korvaukset pois. Todella harvinaista että narkilta saadaan senttiäkään koskaan.
Vai onko Mäkelän suvulla pätykkää millä korvaukset on hoidettu?

Heti henkirikoksen jälkeen laitoin omistusasuntoni myyntiin, jonka olin saanut ennakkoperintönä. Kämppä meni onneksi kaupaksi muutamassa kuukaudessa ja siitä saaduilla euroilla sain hoidettua kaikki kulut, hautakiveä myöten. Elikkä en ollut omalla työlläni rahoja ansainnut. Satuin vain syntymään sukuun, jolla oli siihen aikaan (juuri ennen vuoden 2008 finanssikriisiä) omaisuutta ihan mukavasti sukanvarressa. Nykyään tilanne on totaalisen päinvastainen.

Mutta tärkeintä, saatanan mahtavaa, on se fakta, ettei postiluukustani ole koskaan tullut karhukirjeitä muistuttamaan, että en ole maksanut korvauksia eurolleen – jos tilanne olisi muunlainen, niin se söisi miestä ankarasti. Vähimpiä toimenpiteitä tällaisissa tragedioissa on edes hoitaa asianomaisten vaatimukset asap.

Ja tilaamalla käräjä- tai hovioikeuden paperit saa myös nuo vaateet. Lisäksi media on yleensä näissä ikävissä tapauksissa läsnä, ellei määrätty joko kokonaan tai osittain salaiseksi.

Luin juuri äsken tämän kaverin (sekavan) kirjallisen oksennuksen. Hänellä tuntuu olevan melkoinen alemmuuskompleksi, tai ainakin näin ymmärrän jatkuvan jorinan väkivaltafantasioista joita hän ei kuitenkaan toteuttanut. Hän siis kuvittelee reaalimaailman pettymysten takia itsensä jotenkin erinomaiseksi, toistaa jatkuvasti olevansa mahdollisesti persoonallisuushäiriöinen, ja yrittää antaa itsestään kuvaa jonain kovanaamana, vaikka todellisuudessa oli vankilassa vain pelokas pikkupoika kovempien kriminaalien keskellä. Juuri tällaiset runkkarit tappavat naisia, mutta ovat miesten keskellä hipihiljaa. Veikkaisin myös latenttia homoseksuaalisuutta yhtenä ongelmana hänen elämässään.

Joel Rifkin kirjoitti:Luin juuri äsken tämän kaverin (sekavan) kirjallisen oksennuksen. Hänellä tuntuu olevan melkoinen alemmuuskompleksi, tai ainakin näin ymmärrän jatkuvan jorinan väkivaltafantasioista joita hän ei kuitenkaan toteuttanut. Hän siis kuvittelee reaalimaailman pettymysten takia itsensä jotenkin erinomaiseksi, toistaa jatkuvasti olevansa mahdollisesti persoonallisuushäiriöinen, ja yrittää antaa itsestään kuvaa jonain kovanaamana, vaikka todellisuudessa oli vankilassa vain pelokas pikkupoika kovempien kriminaalien keskellä. Juuri tällaiset runkkarit tappavat naisia, mutta ovat miesten keskellä hipihiljaa. Veikkaisin myös latenttia homoseksuaalisuutta yhtenä ongelmana hänen elämässään.

Kyseessä oli juurikin mainitsemasi alemmuuskompleksi – paskahousu itsetunto – joka ei kestänyt sitä tosiasiaa, että parisuhteen tulevaisuus lukuisine ongelmineen vaikutti tuhoon tuomitulta. Oma pikkusieluinen egoni ei osannut käsitellä pettymyksiä järkevällä tavalla ja seurauksena oli anteeksiantamaton, häpeällinen rikos.

Toisen tahallinen surmaaminen pilaa sekä monien muiden että oman elämän pirullisen tehokkaasti.

^Kuulostaa hienolta ilmaisulta tämä "parisuhteen tulevaisuus lukuisine ongelmineen", mutta lieneekö konkreettisempi vastine, että parisuhde oli päättymässä ja, että päättäjänä olisi toiminut nimenomaan tämä nainen?

Feissarin mukaan uusi nainen ollut kierroksessa heti vankilasta vapautumisen jälkeen. Näin on useimmilla vankilassa pidempään istuneilla miehillä. Mistä kautta näitä naisia mahtaa tulla? Kirjeenvaihdon kautta, vai kuinka?

dazu kirjoitti:^Kuulostaa hienolta ilmaisulta tämä "parisuhteen tulevaisuus lukuisine ongelmineen", mutta lieneekö konkreettisempi vastine, että parisuhde oli päättymässä ja, että päättäjänä olisi toiminut nimenomaan tämä nainen?

Nainen ei ollut halukas päättämään suhdetta. Ei ainakaan sanallisella tasolla. Molemmat kyllä tiesimme, että kaksi nistiä yhdessä on huono yhtälö.

Teolle ei ole yhtä, kaiken kattavaa syytä. Voisin listata lukuisia vaikuttimia, mutta tähän kohtaan joudun virittelemään rajan. En halua analysoida lainkaan uhrin mielenmaisemaa ennen henkirikosta. Se olisi epäreilua, hänellä ei ole mahdollisuutta puolustautua.

Pari kuukautta ennen kohtalokasta iltaa olin sekoitellut keskushermostoani sen verran perusteellisesti, että vaarallinen paranoia hiipi arkeemme. Pidin itseäni parempana kuin monia muita – nostin oman elämäni erityisesti kaikkien väkivaltarikollisten yläpuolelle. Tämä oli kohtalokas virhe, sillä sisäinen kusipääni jäi etäiseksi, illuusioksi, tuntemattomaksi paholaiseksi. Paukuttelin henkseleitäni, koska koskaan en ollut väkivaltarikoksiin syyllistynyt, lukuun ottamatta muutamaa hellanlettas itsepuolustukseksi tulkitsemaani tilannetta. Kun kusta on päässä jo äidin maidosta saakka, arrogantti tietämättömyys omasta potentiaalisesta, piilevästä vaarallisuudesta, voi johtaa kammottaviin seurauksiin.

Kaksi sanaa: viha, turhautuneisuus. Ne olivat keskeisimpiä. Myös puhdas pahuus on hyvä; mitään sellaista syytä ei ole olemassa, joka olisi ”oikeuttanut” rikokseni.

Aiheesta kirjoittaminen on ikään kuin pureskelisi lasinsirpaleita. Todella vittumaista, vaikka tapahtuneesta on kulunut jo noin vuosikymmen. Asiaa mietin lähes päivittäin. Kapasiteettini ei onneksi riitä ymmärtämään emotionaalisella tasolla tarpeeksi intensiivisesti, kuinka vakavaa tuhoa asianomaisille, perheelleni ja monille muille henkirikos on aiheuttanut. Jos pääsisin vaikkapa uhrin äidin pään sisään niin tuhoutuisin kenties. Voin vain kuvitella ja siinä on enemmän kuin tarpeeksi kestettävää. Vitsit ovat olleet jo pitkään vähissä, tässä ei ole mitään hauskaa eikä kukaan ole niin väittänytkään.

dazu kirjoitti:Feissarin mukaan uusi nainen ollut kierroksessa heti vankilasta vapautumisen jälkeen. Näin on useimmilla vankilassa pidempään istuneilla miehillä. Mistä kautta näitä naisia mahtaa tulla? Kirjeenvaihdon kautta, vai kuinka?

Tapasin nykyisen vaimoni netissä kesäkuussa 2013, neljä kuukautta ehdonalaiseen pääsyn jälkeen. Yhdessä olemme olleet viisi vuotta, naimisissa neljä.

En voi ottaa kantaa siihen – urbaaniin legendaan – että monilla kriminaaleilla olisi usein ”sukanvarressa” uusi intiimi ihmissuhde vapautuessaan. Itselläni kävi ennen näkemätön tuuri, että tapasin älykkään naisen, joka ei ole päihdeongelmainen (juo pari siideriä vuodessa) ja uskalsi kohdata minut ihmisenä, ei vain historiaani fiksaatioituneena.

Etenkin alkuvuosina vakavia kriisejä oli kroonisesti, jotka liittyivät silloiseen vakavaan monipäihdeongelmaani. Nyt kun opioideista ynnä muusta skeidasta olen ollut kuivilla pidemmän aikaa – useita vuosia – niin avioliitto on eheytynyt huimasti. Vielä taistelen erittäin vaarallisen huumeen – etanolin – kanssa, mutta senkin kulutus on vähentynyt kolmasosaan. Kuten kaikki tietänevät, alkoholi on kaltaiselleni, impulsiiviselle jääräpäälle, potentiaalisesti fataali douppi.

Teralomania kirjoitti:Vielä taistelen erittäin vaarallisen huumeen – etanolin – kanssa, mutta senkin kulutus on vähentynyt kolmasosaan. Kuten kaikki tietänevät, alkoholi on kaltaiselleni, impulsiiviselle jääräpäälle, potentiaalisesti fataali douppi.

Lopeta se viinan kanssa läträys heti.
Itse joskus pidätyksessä maatessani havahduin tiedostamatta siihen että viinastahan tässä taas ongelmat johtuu. Silti piti vielä ottaa kännit ihan vaan huiman kahden viikon tutkinnassa olon jälkeen ja sillä kertaa tuli turpaan niin että kallo murtui. Sitten jonain päivänä pää muusina maatessani tajusin sen alitajuisen oivallukseni että juomisestahan nämä kaikki kumpuaa. Älä lähde enää sinne pimeille maille, koska juomisella menee yhtä syvälle kuin jauhoilla.

Teralomania kirjoitti:Nainen ei ollut halukas päättämään suhdetta. Ei ainakaan sanallisella tasolla. Molemmat kyllä tiesimme, että kaksi nistiä yhdessä on huono yhtälö.

Teolle ei ole yhtä, kaiken kattavaa syytä. Voisin listata lukuisia vaikuttimia, mutta tähän kohtaan joudun virittelemään rajan. En halua analysoida lainkaan uhrin mielenmaisemaa ennen henkirikosta. Se olisi epäreilua, hänellä ei ole mahdollisuutta puolustautua.

Pari kuukautta ennen kohtalokasta iltaa olin sekoitellut keskushermostoani sen verran perusteellisesti, että vaarallinen paranoia hiipi arkeemme.

Kysyin asiasta siksi, että useimmiten, kun nuori mies tappaa tyttöystävänsä, juttu on liittynyt siihen, että nainen on ollut päättämässä suhteen. Toinen yleisen tyyppinen tyttöystävään kohdistunut henkirikos lienee riidan ja mahdollisen fyysisen tappelun yhteydessä puolivahingossa tapahtunut tappo.
Sinun mukaan kummastakaan skenaariosta ei ollut kuitenkaan kyse, vaan että syy olisi liittynyt asiaan: "parisuhteen tulevaisuus lukuisine ongelmineen".
Oman kokemukseni mukaan näitä asioita halutaan yleensä kaunistella ja sitten käytetään tällaisia ympäripyöreitä sanontoja, joilla asiat saadaan näyttämään ikään, kuin hienommilta(ja jopa jollain tavalla myyviltä naissukupuolen suuntaan). Tässähän henkirikos kuulostaa tavallaan parisuhteen vuorovaikutukseen kuuluneelta teolta.

Tämä kommentti viittaa siihen, että koet, että uhrilla olisi itsellään ollut osa vastuusta: "En halua analysoida lainkaan uhrin mielenmaisemaa ennen henkirikosta.".
Kun tuon kohdan yhdistää Ilta-Sanomien kirjoituksessa olleeseen kohtaan, niin tulee kasaan aika erikoinen resepti:

Ilta-Sanomat kirjoitti:Mitään riitaa osapuolilla ei ollut. Mies oli kysynyt avopuolisoltaan kahdesti haluaako hän kuolla ja nainen oli vastannut myöntävästi.

Kumpikin oli käyttänyt huumeita. Ennen henkirikoksen tekoa syytetty oli muutaman päivän ajan käyttänyt huumevieroituslääkkeitä.

Sekä Ilta-Sanomien artikkelista, että sinun omista kirjoituksista nyt siis heijastuu sellainen kuva, että teon taustalla olisi ollut huumeiden käyttöön ja huumeiden aiheuttamaan pään sekoamiseen, sekä parisuhdeongelmiin liittyviä syitä ja välittyy vaikutelma siitä, että nainen olisi ikään, kuin ollut itse mukana itseensä kohdistuneessa henkirikoksessa.

Sitten kirjoitelmastasi löytyy tällainen kohta:

Vinksahtaneita supersäikeitä kosmisesta soittorasiasta kirjoitti:Pirulliset muistot lahoavat hautausmaan multaan tai pöllähtävät taivaalle krematorion savupiipusta. Ikuisesti historiaa ovat menetettyjen ihmissuhteiden surkuttelut, vieroitusoireiden pahoinvoiti sekä ennen aikaisen siemensyöksyn sietämättömät sadattelut.

Toistelet siemensyöksyasiaa myös myöhemmin tuossa kirjoituksessasi:

Vinksahtaneita supersäikeitä kosmisesta soittorasiasta kirjoitti:Ensisijaisesti vedän asianmukaisen määrän psykoaktiivisia kemikaaleja, jotta ei tarvitse laueta lainkaan tai vain harvakseltaan...

Veikkaankin, että nämä mainitsemasi teon taustalla olleet parisuhteen ongelmat liittyvät ensisijaisesti ennenaikaiseen siemensyöksyyn ja siihen liittyneeseen vittuiluun ja tästä syntyneeseen kompleksiin.
Yksi syy henkirikoksiin, joissa mies tappaa naisen, on miehuuteen kohdistunut kolaus. Kun syy on tämä, niin silloin siitä ei ehkä haluta niin mielellään puhua ja motiivi voi jäädä selvittämättä.

Yleensä henkirikokseen lopulta sysännyt syy on varsin yksiselitteinen, vaikka taustalla olisikin moninaisempia, tavallaan pohjustavia syitä.
Uskon siis, että tässä tapauksessa syy lienee ollut huumeiden aiheuttama pään pehmentyminen ja siltä pohjalta sekoaminen miehuuteen kohdistuneesta loukkauksesta.

Teralomania kirjoitti:Nainen ei ollut halukas päättämään suhdetta. Ei ainakaan sanallisella tasolla. Molemmat kyllä tiesimme, että kaksi nistiä yhdessä on huono yhtälö.

Teolle ei ole yhtä, kaiken kattavaa syytä. Voisin listata lukuisia vaikuttimia, mutta tähän kohtaan joudun virittelemään rajan. En halua analysoida lainkaan uhrin mielenmaisemaa ennen henkirikosta. Se olisi epäreilua, hänellä ei ole mahdollisuutta puolustautua.

Pari kuukautta ennen kohtalokasta iltaa olin sekoitellut keskushermostoani sen verran perusteellisesti, että vaarallinen paranoia hiipi arkeemme.

dazu kirjoitti:Kysyin asiasta siksi, että useimmiten, kun nuori mies tappaa tyttöystävänsä, juttu on liittynyt siihen, että nainen on ollut päättämässä suhteen. Toinen yleisen tyyppinen tyttöystävään kohdistunut henkirikos lienee riidan ja mahdollisen fyysisen tappelun yhteydessä puolivahingossa tapahtunut tappo.
Sinun mukaan kummastakaan skenaariosta ei ollut kuitenkaan kyse, vaan että syy olisi liittynyt asiaan: "parisuhteen tulevaisuus lukuisine ongelmineen".
Oman kokemukseni mukaan näitä asioita halutaan yleensä kaunistella ja sitten käytetään tällaisia ympäripyöreitä sanontoja, joilla asiat saadaan näyttämään ikään, kuin hienommilta(ja jopa jollain tavalla myyviltä naissukupuolen suuntaan). Tässähän henkirikos kuulostaa tavallaan parisuhteen vuorovaikutukseen kuuluneelta teolta.

Tämä kommentti viittaa siihen, että koet, että uhrilla olisi itsellään ollut osa vastuusta: "En halua analysoida lainkaan uhrin mielenmaisemaa ennen henkirikosta.".
Kun tuon kohdan yhdistää Ilta-Sanomien kirjoituksessa olleeseen kohtaan, niin tulee kasaan aika erikoinen resepti:

Ilta-Sanomat kirjoitti:Mitään riitaa osapuolilla ei ollut. Mies oli kysynyt avopuolisoltaan kahdesti haluaako hän kuolla ja nainen oli vastannut myöntävästi.

Kumpikin oli käyttänyt huumeita. Ennen henkirikoksen tekoa syytetty oli muutaman päivän ajan käyttänyt huumevieroituslääkkeitä.

Sekä Ilta-Sanomien artikkelista, että sinun omista kirjoituksista nyt siis heijastuu sellainen kuva, että teon taustalla olisi ollut huumeiden käyttöön ja huumeiden aiheuttamaan pään sekoamiseen, sekä parisuhdeongelmiin liittyviä syitä ja välittyy vaikutelma siitä, että nainen olisi ikään, kuin ollut itse mukana itseensä kohdistuneessa henkirikoksessa.

Erityisesti Iltapaskan kaltaisista roskajulkaisuista on turha odottaa löytävänsä mitään kattavaa selitystä tapahtumille. Eikä syy toki ole vain medioissa vaan klassinen ”päässä naksahti” on suuressa suosiossa etenkin voimakkaasti päihtyneillä rikollisilla. Kilahduksen taustalta löytyy kuitenkin massiivinen siivu elettyä elämää, kilometrien korkuinen kerrosvoileipä alitajuisia muistoja tunteineen. Kun ne joillakin harvoilla purkautuvat sopivien olosuhteiden vallitessa, lopputuloksena on katastrofi.

En edelleenkään ala ruotimaan uhrin tekemisiä, koska se olisi epäreilua häntä kohtaan. Vain erittäin harvat, läheisimmät ihmiset, ovat saaneet todella seikkaperäistä tietoa tapahtumista – tällöin ei ole vaarana esimerkiksi loukata asianomaisia. Joutuisin seulomaan muun muassa uhrin terveydentilaan liittyviä asioita ja ne ovat jo lähtökohtaisesti salassa pidettävää materiaalia. Vaimoni sai kuulla tragediasta niin paljon suhteemme ensimmäisinä vuosina, että se alkoi syödä myös hänen psyykettään. Nykyään mitään lisättävää ei ole ja asia on niin loppuun käsitelty kuin se inhimillisesti on mahdollista.

Mitään tajunnanräjäyttävää lisättävää ei edes olisi. Ei ole kaukaa haettua keittiöpsykologisoida, että uhrin vakava päihdeongelma oli yksi keskeisimpiä nyansseja, jotka ärsyttivät vajavaista itsetuntoani. Peilasin hänen kauttaan omaa aivan yhtä katastrofaalista kemikaaliaddiktiotani ja yleistä elämänhallinnan menettämistä, vailla järkeviä ja toteuttamiskelpoisia tulevaisuudensuunnitelmia. Totaalinen näköalattomuus johtaa psyykkiseen umpikujaan. Päihdeongelmani ja muut mielenterveyden häiriöni vituttivat siinä määrin – olinhan psyykkisesti oireillut vakavasti jo noin 12-vuotiaasta saakka, muun muassa kroonistuneiden, ahdistuneisuusspektriin kuuluvien pakko-oireisen häiriön ja sosiaalisen fobian kanssa – että olin enemmän kuin kypsä kaikkeen. Niin kyrpiintynyt, että itsemurha oli pyörinyt mielessä yli vuosikymmenen. En koskaan saanut itseäni hengiltä; niin paskahousu olen. Vuosia jatkuneen alamäen ja sen synnyttämän vihan ja turhautuneisuuden raukkamaisesti kohdistin toiseen ihmiseen kohtalokkaasti.

Pahempaa pohjanoteerausta ei ihminen voi saavuttaa. Nyt, yli vuosikymmen tapahtuneesta, kykenen sietämään pettymyksiä aivan uudella tavalla. Tärkeintä on ollut oivaltaa ja hyväksyä omat heikkoudet. Jos kehitystä ei olisi tapahtunut tarpeeksi, olisin varmasti päätynyt takaisin kiven sisään varsin pian. Nykyistä, suhteellisen seesteistä elämäntilannettani, en ota itsestäänselvyytenä. Projekti jatkuu eli virheiden työstäminen, joista keskeisimpänä on tällä hetkellä alkoholin poistaminen kokonaan arjestani.

dazu kirjoitti:Sitten kirjoitelmastasi löytyy tällainen kohta:

Vinksahtaneita supersäikeitä kosmisesta soittorasiasta kirjoitti:Pirulliset muistot lahoavat hautausmaan multaan tai pöllähtävät taivaalle krematorion savupiipusta. Ikuisesti historiaa ovat menetettyjen ihmissuhteiden surkuttelut, vieroitusoireiden pahoinvoiti sekä ennen aikaisen siemensyöksyn sietämättömät sadattelut.

Toistelet siemensyöksyasiaa myös myöhemmin tuossa kirjoituksessasi:

Vinksahtaneita supersäikeitä kosmisesta soittorasiasta kirjoitti:Ensisijaisesti vedän asianmukaisen määrän psykoaktiivisia kemikaaleja, jotta ei tarvitse laueta lainkaan tai vain harvakseltaan...

Veikkaankin, että nämä mainitsemasi teon taustalla olleet parisuhteen ongelmat liittyvät ensisijaisesti ennenaikaiseen siemensyöksyyn ja siihen liittyneeseen vittuiluun ja tästä syntyneeseen kompleksiin.
Yksi syy henkirikoksiin, joissa mies tappaa naisen, on miehuuteen kohdistunut kolaus. Kun syy on tämä, niin silloin siitä ei ehkä haluta niin mielellään puhua ja motiivi voi jäädä selvittämättä.

Yleensä henkirikokseen lopulta sysännyt syy on varsin yksiselitteinen, vaikka taustalla olisikin moninaisempia, tavallaan pohjustavia syitä.
Uskon siis, että tässä tapauksessa syy lienee ollut huumeiden aiheuttama pään pehmentyminen ja siltä pohjalta sekoaminen miehuuteen kohdistuneesta loukkauksesta.

Ennenaikaisesta siemensyöksystä tässä ei ollut kyse, koska käytin lääkärin määräämiä antidepressantteja, joiden yleisenä sivuvaikutuksena on ejakulaation viivästyminen tai sen estyminen kokonaan. Arkemme oli suhteen kolmena ensimmäisenä kuukautena hyperseksuaalista eli nussittiin monta kertaa päivässä. Myöhemmin – luultavasti runsaan alkoholin väärinkäytön seurauksena – alkoi libidoni heiketä. Edelleen nussittiin lähes päivittäin. Pikemminkin käsitys seksin määrästä parisuhteessa oli vääristynyt.

Nykyään haluni ovat romahtaneet kärttyisän papparaisen tasolle ja oletan sen johtuvan aiemmin mainitsemastani alkoholiongelmasta. Myös aivolisäkkeessäni havaittiin viime syksynä rakenteellinen poikkeama magneettikuvauksessa, joka voi häiritä esimerkiksi testosteronituotantoa. Tarkat verikokeet suoritetaan lähikuukausina.

^Ajattelinkin seuraavaksi kysyä, että oliko sulla taustalla muuta rikollisuutta ennen tuota tekoa ja oliko jo lapsuudessa, tai murrosiässä jotain ongelmia ja minkälaisia, jos oli...

Siitä kirjoitelmastasi mulle hyökkäsi silmille tuo, että joku psykiatri oli esittänyt, että sulla olisi samaan aikaan pakko-oireinen häiriö ja B-clusterin persoonallisuushäiriö, joka ilmeisesti oltiin lopulta tarkennettu epävakaaksi persoonallisuushäiriöksi.
Hyökkäsi silmille siksi, että pakko-oireista häiriötä ja B-clusterin persoonallisuushäiriötä ei voi olla samalla henkilöllä. Pakko-oireinen häiriö johtuu ylikireästä yliminästä(Freudin super ego) ja B-clusterin persoonallisuushäiriöissä yliminä taas on alikehittynyt, tai sitä ei ole ollenkaan.
Pakko-oireinen häiriö on ahdistuneisuushäiriö, kuten oikein sanoit ja ahdistuneisuus juontaa juuri tästä ankarasta yliminästä, joka hakkaa takaraivossa kaiken aikaa, kuin kiukkuinen äiti vitsa kädessä. Pakko-oireilla pyritään torjumaan tätä ahdistusta.
B-clusterin persoonallisuushäiriöissä henkilön persoonallisuus ei ole niin kehittynyt, että tätä pakko-oireista häiriötä voisi olla. Niissä henkilö ei ole koskaan eriytynyt persoonatasolla vanhemmastaan. Vaikeimmissa B-clusterin persoonallisuushäiriöissä, kuten psykopatiassa ahdistusta ei tunneta lainkaan ja henkilö voi vaikka raiskata ja kiduttaa pieniä lapsia kuoliaaksi ja siitä tulee hänelle vain hyvä mieli.

Toisaalta mietin sitäkin, että voisiko teon taustalla olla ollut splitting-defenssi. Eli suhde on alkanut raketin lailla ja olet ehkä ihastunut palavasti ja toinen on tuntunut lähes täydelliseltä ihmiseltä ja sitten melko nopeassa aikataulussa toinen onkin muuttunut sinun silmissä täydeksi paskaksi, johon kuvaan olet heijastanut omia negatiivisia puoliasi...
Splittiin liittyy tällainen mustavalkoisuus... Toinen ihminen nähdään monesti joko täysin hyvänä, tai täysin pahana ja täysin hyvä voi hetkessä muuttua täysin pahaksi.

dazu kirjoitti:^Ajattelinkin seuraavaksi kysyä, että oliko sulla taustalla muuta rikollisuutta ennen tuota tekoa ja oliko jo lapsuudessa, tai murrosiässä jotain ongelmia ja minkälaisia, jos oli...

Laittomia huumausaineita kokeilin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana (ekstaasi), joten siitä saakka niitä tuli käytettyä varsin runsaasti, kaikista mahdollisista kemikaaliryhmistä. Tähän sisältyi huumaantuneena ajoa ja vuosien 2002 – 2007 välillä myös myin jonkin verran vielä silloin pääsääntöisesti korkeintaan lääkeaineiksi luokiteltuja psykedeelejä. Annoin niitä myös runsaasti ilmaiseksi lähipiirilleni, koska ”karkkiautomaattina” sai hyväksyntää. Muutamia sakkotuomioita tuli, ei merkintöjä rikosrekisteriin. Konnunsuolla lusin 6kk vuonna 2005 totaalikieltäytyjänä, mutta sitä en varsinaiseksi rikokseksi laske.

Ala-asteella olin usein jälki-istunnoissa ja monenlaisissa sotkuissa mukana, mutta koskaan ei ollut tarvetta edes harkita tarkkailuluokkaa. Samalla, kun kuuppa alkoi vakavasti oireilla ahdistuneisuushäiriöiden muodossa noin 12-vuotiaana, loppui ylivilkas sählääminen kuin seinään.

Antisosiaalinen asenne on kuitenkin ollut kauan läsnä, joka ilmenee esimerkiksi lain soveltamisena ja tiettyjen auktoriteettien halveksunnalla – sellaisten, joilla on valtaa elämääni. Linnassa opin pitämään paremmin puoliani, joten olen sitä hyödyntänyt viranomaisten kanssa asioidessani.

dazu kirjoitti:Siitä kirjoitelmastasi mulle hyökkäsi silmille tuo, että joku psykiatri oli esittänyt, että sulla olisi samaan aikaan pakko-oireinen häiriö ja B-clusterin persoonallisuushäiriö, joka ilmeisesti oltiin lopulta tarkennettu epävakaaksi persoonallisuushäiriöksi.
Hyökkäsi silmille siksi, että pakko-oireista häiriötä ja B-clusterin persoonallisuushäiriötä ei voi olla samalla henkilöllä. Pakko-oireinen häiriö johtuu ylikireästä yliminästä(Freudin super ego) ja B-clusterin persoonallisuushäiriöissä yliminä taas on alikehittynyt, tai sitä ei ole ollenkaan.
Pakko-oireinen häiriö on ahdistuneisuushäiriö, kuten oikein sanoit ja ahdistuneisuus juontaa juuri tästä ankarasta yliminästä, joka hakkaa takaraivossa kaiken aikaa, kuin kiukkuinen äiti vitsa kädessä. Pakko-oireilla pyritään torjumaan tätä ahdistusta.
B-clusterin persoonallisuushäiriöissä henkilön persoonallisuus ei ole niin kehittynyt, että tätä pakko-oireista häiriötä voisi olla. Niissä henkilö ei ole koskaan eriytynyt persoonatasolla vanhemmastaan. Vaikeimmissa B-clusterin persoonallisuushäiriöissä, kuten psykopatiassa ahdistusta ei tunneta lainkaan ja henkilö voi vaikka raiskata ja kiduttaa pieniä lapsia kuoliaaksi ja siitä tulee hänelle vain hyvä mieli.

Mielentilatutkimuksesta keväällä 2008 sain tuliaiseksi kolme persoonallisuushäiriödiagnoosia, joista kaksi ensimmäistä ovat B-clusterin ja jälkimmäisin C-clusterin:

- antisosiaalinen persoonallisuushäiriö
- tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö (rajatilaisesti rakentunut)
- pakko-oireinen persoonallisuushäiriö

Noin vuoden siviilissä oltuani poisti psykiatrian erikoislääkärini antisosiaalisuuden kokonaan diagnooseistani. Olin asiasta eri mieltä, mutta se ei ole pitkähköön diagnoosikokoelmaani enää palannut. Nykyään psykiatrit suosivat kohdallani sanaa ”muu” ja ”määrittämätön”: on vaikkapa muu sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö pakko-oireisen häiriön piirtein (F41.3), määrittämätön toistuva masennus (F33.9), muu persoonallisuushäiriö (F60.8 ) ja niin edelleen.

Pakko-oireisuus on tärkeä jarru, joka hillitsee muutoin jatkuvaa siestaa viettävää superegoa. Jos psyykkisiä hillitsemismekanismeja – järkeä – mitattaisiin majakan lampun kirkkautena, on itselläni lumenit liian himmeinä. Suhteellisen seesteisessä säässä pärjään, mutta myrskyn (stressin) noustessa alkaa defenssit vuotaa kuin lahonnut vene karikolla.

dazu kirjoitti:Toisaalta mietin sitäkin, että voisiko teon taustalla olla ollut splitting-defenssi. Eli suhde on alkanut raketin lailla ja olet ehkä ihastunut palavasti ja toinen on tuntunut lähes täydelliseltä ihmiseltä ja sitten melko nopeassa aikataulussa toinen onkin muuttunut sinun silmissä täydeksi paskaksi, johon kuvaan olet heijastanut omia negatiivisia puoliasi...
Splittiin liittyy tällainen mustavalkoisuus... Toinen ihminen nähdään monesti joko täysin hyvänä, tai täysin pahana ja täysin hyvä voi hetkessä muuttua täysin pahaksi.

Splitting on klassinen defenssi rajatilahäiriössä ja nuorempana se torpedoi ihmissuhteita tehokkaasti. Erityisen vaarallinen siitä tuli kohtalokkaassa parisuhteessa, kun vietimme 24/7 yhdessä, jolloin jännitteitä alkoi kasaantua kuin hauraaseen painekattilaan. Olin erittäin ihastunut häneen, mutta viimeisinä viikkoina tunneskaala kellahti perkeleellisellä intensiteetillä sokean vihan suohon.

Nykyään rajatilahäiriöstä on jäljellä vain pienehköjä rippeitä, diagnostiset kriteerit eivät enää täyty. Ihmisen persoonallisuuden terävimmät kärjet usein pyöristyvät iän myötä.

Teralomania kirjoitti:Laittomia huumausaineita kokeilin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana (ekstaasi), joten siitä saakka niitä tuli käytettyä varsin runsaasti, kaikista mahdollisista kemikaaliryhmistä. Tähän sisältyi huumaantuneena ajoa ja vuosien 2002 – 2007 välillä myös myin jonkin verran vielä silloin pääsääntöisesti korkeintaan lääkeaineiksi luokiteltuja psykedeelejä. Annoin niitä myös runsaasti ilmaiseksi lähipiirilleni, koska ”karkkiautomaattina” sai hyväksyntää. Muutamia sakkotuomioita tuli, ei merkintöjä rikosrekisteriin. Konnunsuolla lusin 6kk vuonna 2005 totaalikieltäytyjänä, mutta sitä en varsinaiseksi rikokseksi laske.

Tuota kun lukee, niin mulle muodostuu kuva aika perushipistä. Olen aika saman ikäinen, kuin sinä... vuoden nuorempi ja sinun kaltaiset ihmiset on aika tuttuja tuolta lukioajalta ja siitä reilu 20-vuotiaasta. Meidän ikäluokissa oli muodissa tällainen vasemmistoliberaali elämäntapa, eli huumeiden viihdekäyttöä, ehkä jopa myyntiä ja sitten just pasifismia, ateismia ja muuten liberaaleja arvoja.
Tiedän aika monta tyyppiä, joilla elämäntapa on ollut samanlaista, kuin sinulla. Näissä tyypeissä moni oli ihan harmittomia ok heppuja. Pahimmat tyypit, joita tiedän, on sellaisia, joilla on elämä päällisin puolin kunnossa, eikä mitään rikosrekisteriä, mutta jo hyvin nuorelta iältä lähtien pitkä tausta vakavista rikoksista.

Teralomania kirjoitti:Mielentilatutkimuksesta keväällä 2008 sain tuliaiseksi kolme persoonallisuushäiriödiagnoosia, joista kaksi ensimmäistä ovat B-clusterin ja jälkimmäisin C-clusterin:

- antisosiaalinen persoonallisuushäiriö
- tunne-elämältään epävakaa persoonallisuushäiriö (rajatilaisesti rakentunut)
- pakko-oireinen persoonallisuushäiriö

Noin vuoden siviilissä oltuani poisti psykiatrian erikoislääkärini antisosiaalisuuden kokonaan diagnooseistani. Olin asiasta eri mieltä, mutta se ei ole pitkähköön diagnoosikokoelmaani enää palannut.

Mitähän kamaa se sinun mielentilatutkimuksen tekijä on oikein vetänyt... On kyllä niin sekopäädiagnoosit, että ei hyvää päivää. Olis varmaan tullut parempi arvio, jos minun kissa olisi ollut sitä mielentilatutkimusta tekemässä, mutta tällaisille vitun loisille tää yhteiskunta maksaa koulutuksen ja palkan. Ei muuta, kun Chiantia ja härkäpapuja hänelle.
Noista sinun persoonallisuushäiriöistä yksikään ei voi esiintyä noista toisen kanssa. Joskus kyllä saatetaan diagnosoida epävakaa ja epäsosiaalinen samalle henkilölle, mutta tällöin on yleensä kyse siitä, että henkilöllä on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, joka täyttää myös epävakaan diagnosointikriteerit.
Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö(aka anankastinen persoonallisuushäiriö, aka vaativa persoonallisuushäiriö) ja pakko-oireinen häiriö(OCD) poissulkevat B-clusterin persoonallisuushäiriöt diagnostiikassa.
Pakko-oireinen persoonallisuushäiriöhän ei edes ole oikea persoonallisuushäiriö, vaan kyseessä on luonneneuroosi. Samoin kaikki C-clusterin "persoonallisuushäiriöt" ovat tarkalleen ottaen luonneneurooseja, eikä persoonallisuushäiriöitä.

Tämä DSM-IV luokitteluhan menee niin, että siinä on nämä A-clusterin persoonallisuushäiriöt, B-clusterin persoonallisuushäiriöt(eli rajatilaryhmän persoonallisuushäiriöt) ja C-clusterin persoonallisuushäiriöt(eli luonneneuroosit).
Spesiaalina mainittakoon, että B-clusteriin lukeutuva huomionhakuinen persoonallisuushäiriö jaetaan kahteen eri muotoon, joista toinen muoto on rajatilainen ja toinen on neuroottinen muoto, joten näin ollen B-clusterin sisällä olevan persoonallisuushäiriön sisällä on C-clusterin häiriöille sukua oleva häiriö.

Mutta asiaan... A-clusterin häiriöissä henkilöllä on persoonallisuus, joka on alkanut kasvamaan vinoon noin 0-6 kuukauden iässä, B-clusterin häiriöissä vinoon kasvaminen on alkanut noin 6-12 kuukauden iässä(lukuunottamatta psykopatiaa, joka on synnynnäinen ja lukuunottamatta huomionhakuisen neuroottista muotoa) ja C-clusterin häiriöissä fiksaatio on 12-24 kuukauden iässä.
Eli, siis henkilö, jolla on B-clusteriin kuuluva epäsosiaalinen, tai epävakaa persoonallisuushäiriö, alkaa kasvamaan vinoon ennen, kuin hän saavuttaa 12kk iän ja sen aikaisen persoonallisuuden kehitysvaiheen. Näin ollen tällainen B-clusterin häiriön omaava ei koskaan saavuta sitä persoonallisuuden rakenteen kehitysvaihetta, jossa C-clusterin häiriön omaava alkaa kasvamaan vinoon.

Tämä superego, eli yliminä on vanhemman symboli persoonallisuudessa. Kaikilla terveillä ihmisillä on superego. Minusta tervettä persoonallisuuden rakennetta voisi kuvailla siten, että siinä on ego vähän, kuin Maapallo ja sitten sitä kiertää ympäri superego vähän, kuin Kuu.
Pakko-oireisilla tämä perusrakenne on terve, mutta se superego on vähän, kuin raakamuotoinen. Se aiheuttaa pohjatonta, turhaa syyllisyydentunnetta, mikä taas aiheuttaa ahdistusta, mikä taas näkyy pakko-oireina. Ihmisinä nämä ovat tunnollisia, tunteellisia ja kilttejä.
B-clusterin persoonallisuushäiriöissä persoonallisuuden perusrakenne on kehittymätön ja niissä ei ole tällaista erillistä superegoa, vaan niissä se superego tavallaan sisältyy persoonallisuuteen. Tai oikeastaan voisi sanoa niin, että niissä se henkilön "persoonallisuus" on se superego. Eli mitään varsinaista tervettä persoonallisuutta ei edes ole, minkä vuoksi käytetään termiä "persoonallisuushäiriö" sanan "persoonallisuus" sijaan. Siis näillä B-clusterin henkilöillä ei ole mitään syyllisyydentuntoja aiheuttavaa superegoa, vaan he esiintyvät siinä superegon roolissa suhteessa toisiin ja aiheuttavat toisille ihmisille aiheettomia syyllisyydentuntoja. Vaikeimman tyyppisen B-clusterin häiriön omaavat voivat tehdä mitä tahansa ilman, että omista touhuista tulisi syyllisyyden tuntoja... he siirtävät nämä omista teoista aiheutuvat syyllisyydentunteet toisiin ihmisiin tunteensiirtotekniikoilla ja saavat toiset ihmiset tuntemaan esim. henkirikoksesta aiheutuneet syyllisyydentunteet puolestaan.
Mun ex kaverilla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, niin kun hän oli työttömänä, niin hän valehteli muille käyvänsä töissä helvetin hyvässä työpaikassa ja huuteli isoon ääneen, kuinka työttömät ja opiskelijat pitää tappaa, koska ne elävät yhteiskunnan rahoilla. Tällä tavalla hän siirsi työttömyydestä aiheutuvan häpeän/syyllisyyden toisiin ihmisiin. Eli joutuessaan työttömäksi, hän tavallaan otti tällaisen yliankaran, neuroottisen superegon aseman suhteessa toisiin. Sitten myöhemmin, kun äijä on pahoinpidellyt omia lapsiaan, niin hän manipuloi lastensuojelua sillä seurauksella, että ex vaimonsa ei saanut kahteen vuoteen tavata lapsiaan, eli siinä syyllisyys taas heijastettiin vaimoon ja heijastusta tukemaan manipuloitiin lastensuojeluinstituutio. Tässä manipuloinnissa näkyy myös sen vauva-aikaisen vanhemman kaikkivoipaisuus, jolloin manipulointi tuottaa henkilölle kaikkivoipaisuudentunteita. Manipulointi onkin epäterveisiin persoonallisuuksiin kuuluva defenssi nimeltään omnipotentti kontrolli.

Spesiaalihuomautuksena: Superego ei kuitenkaan ole sama asia, kuin omatunto.

Teralomania kirjoitti:Nykyään psykiatrit suosivat kohdallani sanaa ”muu” ja ”määrittämätön”: on vaikkapa muu sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö pakko-oireisen häiriön piirtein (F41.3), määrittämätön toistuva masennus (F33.9), muu persoonallisuushäiriö (F60.8 ) ja niin edelleen.

Tuo kuulostaa fiksummalta diagnosoinnilta. Siinä sentään myönnetään, ettei oikein olla varmoja siitä, että mitä sinulta tarkkaan ottaen löytyy. Ollaan löydetty jotain piirteitä, mutta ei varsinaisesti päästy tarkkaan diagnoosiin asti.

Minä muistan vielä aika hyvin tuon marraskuun 2007. ...Tämä sukulaisnainen oli lähisukulaisten kertomusten mukaan päässyt huumeista kuiville ja suuri matka ulkomaillekin oli suunniteltu. Sitten viimeisenä perjantaina ennen surmaviikkoa, hän soittaa meille päihtyneen kuuloisena ja kertoo meille suoraan että pelkää jotakin. Hän jopa kertoi minulle itkuisena olevansa "vitun ylpeä" minusta.

...Sitten seuraavan viikon torstaina äitini astuu huoneeseen ja kertoo että hänet oli neljä päivää tuon puhelun jälkeen löydetty kuolleena.