MURHA.INFO

"Hyi helvetti", nämä ovat ensimmäiset sanani tällä palstalla. Ja avausviestin jutun luettuani tilanteeseen aivan aiheelliset.

Tällaista tekoa ei voi puolustella millään. Eikä mitään muutakaan lapsen pahoinpitelyä tai murhaa oli kyse sitten roskikseen jättämisestä tai ympärileikkauksesta. Minä en lähde vertailemaan näitä tekoja keskenään, yhtä tuomittavia kaikki.

Mutta syy miksi viestini lähetin on se että kyseinen hörhö pitäisi pistää pakkomielentilatutkimukseen. Ei siis sellaiseen "perusjenkkihömppään-missä-yritetään-hakea-syyntakeettomuutta"-mielentilatutkimukseen vaan sellaiseen missä hörhön pääkoppa ja ajatusmaailma tutkittaisiin perinpohjaisesti. Jotain on päässä vialla mutta mitä?
Miksi näin sitten tehtäisiin?
No siksi että se on ainoa tapa tälläisen ongelman ratkaisemiseksi. 100elinkautista, "silmäsilmästä"-kidutus tai kuolemantuomio ei poista itse ongelmaa. Se on sama kuin ratkaisisi ilmastonmuutoksen ja saastumisen sulkemalla silmänsä. Ei ongelma poistu sysäämällä sitä syrjään tai kovilla rangaistuksilla pelottelulla. Sama pätee yleensäkin kaikkiin "hirvittäviin" rikoksiin (kuten esim jokela/kauhajoki).

Kun kyseistä hörhöä on tutkittu jo niin paljon ettei hänellä ole enää annettavaa, niin sitten hänet voi päästää tuskistaan (ja muiden mielistä) myrkkypiikillä.

NaapurinTyttö kirjoitti:

markja kirjoitti: Ei sen ikäiselle vauvalle jää muistikuvia tapahtuneesta, aivan kuten ei jää ympärileikkauksestakaan.

Kyllä muuten jää. Ihmisen varhaisin muisti on ruumiin muisti.

Tätä olin tulossa itsekin sanomaan. Seuraavaa on vaikea kirjoittaa ymmärrettävästi mutta, jopa keisarinleikkauksesta lapsille jää muistot. Toiset eivät sitä tunnista, toiset kokevat sen jonkinlaisena pahoinpitelynä ja toiset kokevat pahoinpidelleen äitinsä.

Clyde kirjoitti:

NaapurinTyttö kirjoitti:

markja kirjoitti: Ei sen ikäiselle vauvalle jää muistikuvia tapahtuneesta, aivan kuten ei jää ympärileikkauksestakaan.

Kyllä muuten jää. Ihmisen varhaisin muisti on ruumiin muisti.

Tätä olin tulossa itsekin sanomaan. Seuraavaa on vaikea kirjoittaa ymmärrettävästi mutta, jopa keisarinleikkauksesta lapsille jää muistot. Toiset eivät sitä tunnista, toiset kokevat sen jonkinlaisena pahoinpitelynä ja toiset kokevat pahoinpidelleen äitinsä.

Höpöhöpö. Nopeammin ja vähemmällä puristamisella ja runnomisella se vauva sieltä tulee kun tehdään keisarinleikkaus. Vauva ei myöskään edes alitajuntaisesti tiedä mistä on syntynyt. Tuolle väittämälle ei ole kyllä mitään perusteita. Tuskin sitäkään on tutkittu jääkö yksi seksuaalinen ahdistelukerta vauvan alitajuntaan mutta harvoin se jää yhteen ja voidaan olettaa, että vauvan hoidossa on moni muukin asia pielessä jos häntä pahoinpidellään seksuaalisesti. Aina pieni lapsi jo aistii aikuisessa sen muutoksen ja sen, että aikuinen ei ole oma itsensä. Sen sijaan keisanleikkauksessa ei mitään kovin mystistä tapahdu eikä se traumatisoi millään tavalla.

Clyde kirjoitti:

NaapurinTyttö kirjoitti:

markja kirjoitti: Ei sen ikäiselle vauvalle jää muistikuvia tapahtuneesta, aivan kuten ei jää ympärileikkauksestakaan.

Kyllä muuten jää. Ihmisen varhaisin muisti on ruumiin muisti.

Tätä olin tulossa itsekin sanomaan. Seuraavaa on vaikea kirjoittaa ymmärrettävästi mutta, jopa keisarinleikkauksesta lapsille jää muistot. Toiset eivät sitä tunnista, toiset kokevat sen jonkinlaisena pahoinpitelynä ja toiset kokevat pahoinpidelleen äitinsä.

No tästä en tiedä mutta esim. adoptiolasten kohdalla tämä kai näkyy usein. Useinhan heidän ensimmäinen tai ensimmäiset elinvuodet on aika kurjia. Kyllä niistä pakosti jotain ikäviä muistoja jää jotka putkahtaa myöhemmin pintaan. Lapset ei vaan osaa ilmaista sanallisesti sitä.

Lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana muodostuvat perusturvallisuuden tunteet jotka vaikuttavat persoonallisuuden muodostumiseen ja myöhempiin ihmissuhteisiin. Tottakai ihmisen psyykkinen kehitys jatkuu läpi koko elämän, mutta ensimmäiset kolme vuotta ovat kuitenkin se tärkein pohja koko loppu elämälle. Kyllä tämänkaltaisella yksittäisellä tapauksellakin on vaikutuksensa vaikka "muistikuvaa" tietenkään ei pienelle lapselle jää.

Neiti Etsivä kirjoitti:Lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana muodostuvat perusturvallisuuden tunteet

Ja jo silloin kun lapsi on kohdussa se aistii ilmapiirin ja millainen olo äidillä on.

Kertokaahan tyhmälle (eli minulle ), mitä haittaa poikalapsen ympärileikkauksesta on? Kyllähän monet pojat/miehet joutuvat ympärileikattavaksi myöhemmälläkin iällä terveydellisistä syistä, joten mitä haittaa siitä vauvalle on? Olettaen siis, että ammatti-ihminen tekee toimenpiteen asiallisissa olosuhteissa ja oikeilla välineillä.

Tyttöjen ympärileikkaus on sitten asia erikseen.

Sudenlapsi kirjoitti:Kertokaahan tyhmälle (eli minulle ), mitä haittaa poikalapsen ympärileikkauksesta on? Kyllähän monet pojat/miehet joutuvat ympärileikattavaksi myöhemmälläkin iällä terveydellisistä syistä, joten mitä haittaa siitä vauvalle on? Olettaen siis, että ammatti-ihminen tekee toimenpiteen asiallisissa olosuhteissa ja oikeilla välineillä.

Tyttöjen ympärileikkaus on sitten asia erikseen.

Ymmärtääkseni siitä ei mitään pysyvää haittaa olekaan. Aina joskus kuulee sanottavan että seksuaalinen mielihyvä (joka esinahan taakse vetämisestä seuraa) vähenee, mutta tämä on kyllä tullut ei-ympärileikatun suusta. Kaverini on ymp.leikattu, enkä ole koskaan havainnut hänen olevan asiasta pahoillaan. Eikä hän ole erityisen uskonnollinen ja kaveripiirikin on ihan perussuomalaista sakkia.
Oman negatiivisen mielipiteeni pohjaan enemmänkin sille, että toimenpide on täydellisen turha ja loukkaa lapsen fyysistä koskemattomuutta. Ja kuka ottaa vastuun komplikaatioista, on jo toinen iso kysymys.

Tuttavani on aikuisena vapaasta tahdostaan ympärileikattu, eikä näe asiassa mitään huonoja puolia.

Mutta tosiaan aikuisena vapaasta tahdostaan.

Sakot äidille ja kaverille terapiaa

Mitä hyötyä siitä on kiistellä, muistaako tuon ikäinen lapsi isona vielä tuon kokemuksensa, kun ensisijaisesti pahin asia on tietysti se, että aikuisen miehen sukupuolielin tekee järkyttävää vahinkoa 10-kuukautisen elimistölle.

Ja se muuten ei edelleenkään ole totta, että aikuisena voisi jotenkin unien tms. kautta yht'äkkiä muistaa, että on tullut lapsena hyväksikäytetyksi. Ei ole tiedossa yhtään tapausta, jossa näin olisi käynyt. Ja ei, minulla ei ole antaa linkkiä väitteeni tueksi, perustan tietoin eräälle keskustelulle, jonka kävin muuan kognitiivisen psykologian professorin kanssa.

En itse usko siihen, että lapsi (mikäli selviytyisi tuollaisesta hengissä) ymmärtäisi mitä hänelle on käynyt ja muistaisi sitä kautta tarkasti tapauksen koko ikänsä (ei ole mahdollista, koska tuon ikäinen vauva ei kykene käsittelemään ajatuksiaan siten, miten kykenee sitten kun kieli on jo kehittynyt). Mutta siitä olen varma, että jotain lapsi muistaa - esimerkiksi kivun, joka taatusti on vaikuttanut kehittyvään mieleen.

joey kirjoitti: Ja se muuten ei edelleenkään ole totta, että aikuisena voisi jotenkin unien tms. kautta yht'äkkiä muistaa, että on tullut lapsena hyväksikäytetyksi. Ei ole tiedossa yhtään tapausta, jossa näin olisi käynyt. Ja ei, minulla ei ole antaa linkkiä väitteeni tueksi, perustan tietoin eräälle keskustelulle, jonka kävin muuan kognitiivisen psykologian professorin kanssa.

Suuri valemuistoväittely. Tai miksi sitä sanookin. Jos joku muistaa yhtäkkiä aikuisena tulleensa lapsena hyväksikäytetyksi, onko kyseessä ns. valemuisto vai oikea muisto?

Useimmat (kognitiiviset) psykologit pesevät nätisti asiasta kätensä. Kantaa ei oteta. Tietoa ei ole tarpeeksi.

Ns. valemuistoista on käyty keskustelua paljon seksuaalissävytteisten hyväksikäyttömuistojen yhteydessä. Kuitenkin, prosessi on monimutkaisempi. Ensinnäkin, jokaisella meistä on "valemuistoja". Muistamme asioita, joita ei ole tapahtunut tai jotka eivät ole totta. Muisti ei ole mikään absoluuttinen totuus. Itse asiassa muisti on hyvin epäluotettava aisti.

Toinen muistettava seikka ( ) on seuraava... Me jokainen kaivamme pitkäkestoisesta muistista asioita esiin joka päivä. Joskus sieltä myös pulpahtaa jotain mieleen, jota ei ole muistanut aikoihin. Sitten asiaa tarkastellessa huomaa, että niinhän tuo on tapahtunut. Tai huomaa, että niin ei ollutkaan. Kun kyseessä on niin rankka juttu, kun seksuaalinen hyväksikäyttö, niin milläs todistat muiston oikeaksi tai vääräksi? Tekijä nyt ei varmasti tunnusta, vaikka syyllinen olisikin.

Olisi hauska tietää proffan perustelut sille, miksi on täysin mahdotonta muistaa yhtäkkisesti tapahtuma lapsuudesta. Ymmärtääkseni tällaista tapahtumaa ei olla voitu täysin poissulkea, vaikka yritystä on ollut. Tapahtuman mahdollisuutta ei olla myöskään voitu todistaa. Siksi negaatio on järkeväpi vaihtoehto: asiaa ei ole, kunnes se on tieteellisesti todistettu. On todistettu, että valemuistoja voidaan luoda. Mutta sitä, voiko aikuiselle yhtäkkiä pulpahtaa mieleen (tukahdutettu) muisto lapsuudesta... Sen todistaminen tieteellisesti onkin hankalampaa. Se, että asiaa ei ole todistettu, ei kuitenkaan tarkoita, että se on mahdotonta. Se tarkoittaa sitä, että sitä ei ole todistettu.

Ja minä en koske asiaan kepilläkään, enkä sano juuta tai jaata voiko noin olla, kun tietoa ei tarpeeksi ole.

ketsku kirjoitti:

Clyde kirjoitti:

NaapurinTyttö kirjoitti: Kyllä muuten jää. Ihmisen varhaisin muisti on ruumiin muisti.

Tätä olin tulossa itsekin sanomaan. Seuraavaa on vaikea kirjoittaa ymmärrettävästi mutta, jopa keisarinleikkauksesta lapsille jää muistot. Toiset eivät sitä tunnista, toiset kokevat sen jonkinlaisena pahoinpitelynä ja toiset kokevat pahoinpidelleen äitinsä.

Höpöhöpö. Nopeammin ja vähemmällä puristamisella ja runnomisella se vauva sieltä tulee kun tehdään keisarinleikkaus. Vauva ei myöskään edes alitajuntaisesti tiedä mistä on syntynyt. Tuolle väittämälle ei ole kyllä mitään perusteita. Tuskin sitäkään on tutkittu jääkö yksi seksuaalinen ahdistelukerta vauvan alitajuntaan mutta harvoin se jää yhteen ja voidaan olettaa, että vauvan hoidossa on moni muukin asia pielessä jos häntä pahoinpidellään seksuaalisesti. Aina pieni lapsi jo aistii aikuisessa sen muutoksen ja sen, että aikuinen ei ole oma itsensä. Sen sijaan keisanleikkauksessa ei mitään kovin mystistä tapahdu eikä se traumatisoi millään tavalla.

Kehoitan lukemaan Mirja Kalliopuskan kirjan Itsetunto (moni muukin Kalliopuskan kirja on lukemisen arvoinen jos on kiinnostunut psykologiasta),siinä kerrotaan miten esim. ihmisen itsetunto kehittyy jo syntymästä asti ja siihen vaikuttaa kaikista eniten se miten äiti kohtelee lasta (imetys,läheisyys jne). Kyllä tuollaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuon ikäiselle voi jäädä alitajuntaan jotain tiedostamatonta joka vaikuttaa esim. itsetunnon kehitykseen ja tätä kautta moneen muuhunkin asiaan elämässä.

Sairas paskiainen. Toivottavasti saa oikeanlaisen "käsittelyn" linnassa. Myös se, että mikä näitä äitejä vaivaa etteivät osaa/halua/jaksa suojella omia pieniä viattomia lapsiaan tuollaisilta hirviö-isäpuolilta. (Britanian tapaus)

Joeyhän totesi, että alitajuntaan ja käytökseen k.o. asia voi vaikuttaa, sen sijaan hän kiisti että noin pieni lapsi voisi muistaa tapauksen, koska hänellä ei tuon ikäisenä ole tietoa johon voisi asian linkittää, saati kieltä tai sanoja kokemukselle.
Itse uskon kuitenkin, että vaikka jotkut ihmiset reagoivat liian raskaaksi kokemiinsa asioihin unohtamalla ne, voivat asiat palata mieleen myöhemmin. Lapset toimivat joskus näin. Muistiin palauttaminen vaatii tietenkin tiettyä kypsyyttä ja tajua unohdetuista kokemuksista, aivan vauvaikäisen en usko tällaiseen kykenevän.