Patologiset valehtelijat

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
cicero
Michael Knight
Viestit: 4160
Liittynyt: Pe Syys 07, 2007 2:40 pm
Paikkakunta: ulkomaat

Viesti Kirjoittaja cicero »

olen samaa mieltä Patrician kanssa tästä asiasta. Joillekin ihmisille sattuu ja tapahtuu enemmän kuin muille. Lisäksi kannattaa miettiä tarkkaan ennenkuin syyttää jotakuta valehtelijaksi. Monet lapset ja nuoret kärsivät koulukiusaamisesta tässä muodossa.

On aika yleistä että esim. muualta tullut lapsi jolta sitten muut uuden kotipaikan lapset kyselevät kaikenlaista kertoo elämästään entisessä kotipaikassa ja koska/jos se on ollut niin erillaista kuin uudessa paikassa niin hänet leimataan hyvin pian valehtelijaksi. Kyse voi olla hyvinkin pienestä asiasta joka paisuu suureksi.

Jos epäilee, että joku valehtelee niin asiaa voi kysyä suoraan. Voi kyseenalaistaa ja asettaa lisäkysymyksiä. Jos todella epäilet jonkun valehtelevan sinulle ja pidät sitä pahana asiana niin parempi selvittää asia heti eihän sellaisella kaverilla ole mitään tarvetta elämässäsi myöhemminkään.

Olen myös huomannut että tietynlaisilla ihmisillä on normaalia enemmän näitä "valehtelevia" kavereita. Joskus kun itse tutustuu sitten kyseiseen tyyppiin niin ihan normaali tyyppi on kyseessä. Joskus on tullut tilanteita joissa on joutunut huomaamaan että valehtelija tilanteessa onkin ollut joku muu kuin se ensin syytetty....
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3828
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Läheinen tuttava oli melko kova laskettelemaan lööperiä.

Hänen lastensa syntyessä verta lensi niin hirveästi, että kätilötkään eivät kuulemma olleet vastaavaa nähneet. Hänen esikoisensa päästettiin alilämpöiseksi sairaalassa. Itsellään hänellä oli astmaa ja monta muuta vaivaa, joten hän oli yliopistollisessa keskussairaalassa tuttu. Tietysti hänen paperinsa hävisivät sairaalasta tietymättömiin!

Rokotuksissa taisi olla vikaa juuri hänen vauvojensa osuessa rokotettaviksi. Odotusaikana ja lapsen synnyttyä hän oli oikea tiikeriemo, suhtautui hyvin raivokkaan suojelevasti lapseensa, mutta menetti myöhemmin kiinnostuksensa murrosiän tullessa ja jo aiemmin, kun lapsella oli kaikenlaista kummaa vaivaa jatkuvasti.

Toisten hoivissa lapsilla ei ollut mitään vikaa, ei ollut niitä hirveitä allergioita, joita äiti väitti heillä olevan. Pystyivät syömään mitä vain, vaikka heillä piti olla "hyvin vaikea ja rajoittunut ruokavalio" monien yliherkkyyksien takia. Osa äidin ruokahössötyksestä jäi lapsille uskoksi siihen, että se ja se ei sovi.

Tässä riepotuksessa lapset olivat välillä tosi heikoilla mielenterveyden suhteen, mutta ovat toipuneet huoltajan vaihtuessa.
Nothing is quite what it seems
Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3828
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Muistan kerrattaisessa kesätyöpaikassani tutustuin nuoreen mieheen, joka istui monesti seurassani iltaisin työvuoroni päätyttyä. Jutustelimme ja joimme kahvia tai limpparia, ja hän vaikutti ihan tavalliselta nuorelta.

Työpaikkani keittiöemäntä huomasi tuttavuutemma ja alkoi varoitella minua ja panetella kys. poikaa. Sanoi, että se poika tunnetaan paikkakunnalla niin ja niin kamalana ja epäluotettavana tyyppinä ja vihjaili suorastaan rikollisuudesta.

Minua ärsytti tämän vanhahkon naisen asenne, ja sanoin hänelle, että osaan kyllä huolehtia itsestäni, en ole typerä, ja että en ole huomannut pojassa mitään erikoista juttusessioidemme perusteella. Nainen loukkaantui vähän. Jatkossakaan ei mitään ilmennyt tuon pojan suhteen.

Olin melko nuori, ja tapaus kävi minulle opetuksena siitä, että vanhatkin saattavat puhua paljon p...aa ja panetella. Lisäksi päätin silloin, etten koskaan anna kenenkään puheiden vaikuttaa itseeni, vaan teen johtopäätökseni jonkun uuden ihmisen suhteen vain ja ainoastaan oman kokemukseni perusteella. Aloitan ns. puhtaalta pöydältä.
Nothing is quite what it seems
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

Patricia C. Itämaa kirjoitti:
VoDKa kirjoitti:Nuoruusvuosina kaikki ihmiset, joihin törmäsin, olivat tyyliin näitä patologisia valehtelijoita. Siis ihan käsittämättömiä juttuja, joihin ensin uskoi, mutta kun tosiaan tutustui paremmin niin alkoi hieman epäilemään..

Olen myös ollut huomaavinani, että samaisilla ihmisillä on lähes pakonomainen tarve aiheuttaa tuskaa toisille; yleensä vain henkistä, mutta toisinaan myös ruumiillista. Kukaan muu ollut huomaavinaan samaa?

Esimerkiksi jos sanot, että kissasi kuoli ja olet surullinen sen puolesta, alkaa tämä ihminen kertomaan miten hänen äitinsä ja kissansa ja koiransa ja hevosensa ja serkkunsa ja veljensä ja ne ovat kuolleet (vaikka eivät olisikaan) ja saa sillä tuntemaan itsesi huonoksi sillä, että suret "vain" kissaa. Tai jos kerrot, että jouduit ostamaan uuden osan vaikka tietokoneeseesi ja maksoi sen ja sen verran, niin kohta tämä selittää miten hänellä olisi ollut semmoinen osa ja että ilmaiseksi olisit saanut, jos olisit sanonut ajoissa, koska sattui heittämään roskiin sen vähän aikaa sitten.
Joskus myös olen huomannut, että samaiset ihmiset ovat hirvittävän herkkiä lyömään tietyissä tilanteissa ja kestävät painetta melko heikosti.
Myöskin säälin kerjääminen on yksi olennainen piirre ollut heissä kaikissa.

Yksi näistä ihmisistä tuli kerran jopa selittämään, miten "naapuri oli ampunut hänen kissaansa" ja että kissa oli "raahautunut viimeisillä voimillaan kotiin kuolemaan". Kuulostaa mahdolliselta ja surulliselta, mutta entäs sitten, kun kerron että _kaikki_ lemmikit vuosien aikana, mitä tämä ihminen hankki, kuolivat "yllättäen"?
Samaisen ihmisen vauva kuoli muutama kuukausi syntymänsä jälkeen, oli hieman vaikea sanoa mitä uskoa, oliko kyseessä kätkytkuolema kuten hän sanoi, vai oliko asiassa kenties jotain muutakin...

Samainen ihminen siis valehteli paljon, kaikesta aina ja kaikkialla, kenelle tahansa. Hän jopa loi mielikuvitusihmisiä netin puolella ja sai muut uskomaan heihin. En viitsi paljastaa tarkemmin kaikkia niitä juttuja, sillä joku voi pian tunnistaa, tai kenties jopa hän itse, enkä halua kaikesta huolimatta kenenkään käyvän hänen kimppuunsa.
Nyt ei muuten kannattaisi yleistää valehtelijaksi,on nimittäin niin,että toiset ihmiset kasaavat oikeasti näitä onnettomuuksia.
Tuttavaltani,kuoli ihan oikeasti vauva 3 tuntia syntymästä,parin viikon päästä koira ja oli muutenkin huonoa tuuria,joten aina ei ole kyse valhetelusta.Aina on muistettava,että ihminen voi liioitella tai puhua muunnettua totuutta,joka ei ole vielä valehtelua suoranaisesti,mutta usko tai älä onnettomuudet voivat todellakin kasaantua yhden ihmisen kohdalla.
Tämä on ihan totta, mutta olen myös itse huomannut, että todella kovia kokeneet eivät yleensä halua "mainostaa" kokemuksiaan. Siitä, että jatkuvasti vuolaasti ja yksityiskohtaisesti puhuu esim. läheisiään kohdanneista onnettomuuksista, tulee jotenkin sellainen olo, että kertoja on kovin tunteeton tai sitten tosiaan puhuu p-aa.
Every ship must sail a world.
CJS
Harjunpää
Viestit: 327
Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 12:19 pm

Viesti Kirjoittaja CJS »

ABC kirjoitti:Tämä on ihan totta, mutta olen myös itse huomannut, että todella kovia kokeneet eivät yleensä halua "mainostaa" kokemuksiaan. Siitä, että jatkuvasti vuolaasti ja yksityiskohtaisesti puhuu esim. läheisiään kohdanneista onnettomuuksista, tulee jotenkin sellainen olo, että kertoja on kovin tunteeton tai sitten tosiaan puhuu p-aa.
Varsinkaan ihan mille tahansa (puoli)tutuille. Ellei sitten kuningas alkoholi ole pelissä mukana. Se tietysti saattaa kirvoittaa ihmisiä puhumaan kaikenlaista myös tuiki tuntemattomille.
joey
Angus MacGyver
Viestit: 6782
Liittynyt: La Marras 10, 2007 8:55 pm

Viesti Kirjoittaja joey »

ABC kirjoitti:
Patricia C. Itämaa kirjoitti:
VoDKa kirjoitti:Nuoruusvuosina kaikki ihmiset, joihin törmäsin, olivat tyyliin näitä patologisia valehtelijoita. Siis ihan käsittämättömiä juttuja, joihin ensin uskoi, mutta kun tosiaan tutustui paremmin niin alkoi hieman epäilemään..

Olen myös ollut huomaavinani, että samaisilla ihmisillä on lähes pakonomainen tarve aiheuttaa tuskaa toisille; yleensä vain henkistä, mutta toisinaan myös ruumiillista. Kukaan muu ollut huomaavinaan samaa?

Esimerkiksi jos sanot, että kissasi kuoli ja olet surullinen sen puolesta, alkaa tämä ihminen kertomaan miten hänen äitinsä ja kissansa ja koiransa ja hevosensa ja serkkunsa ja veljensä ja ne ovat kuolleet (vaikka eivät olisikaan) ja saa sillä tuntemaan itsesi huonoksi sillä, että suret "vain" kissaa. Tai jos kerrot, että jouduit ostamaan uuden osan vaikka tietokoneeseesi ja maksoi sen ja sen verran, niin kohta tämä selittää miten hänellä olisi ollut semmoinen osa ja että ilmaiseksi olisit saanut, jos olisit sanonut ajoissa, koska sattui heittämään roskiin sen vähän aikaa sitten.
Joskus myös olen huomannut, että samaiset ihmiset ovat hirvittävän herkkiä lyömään tietyissä tilanteissa ja kestävät painetta melko heikosti.
Myöskin säälin kerjääminen on yksi olennainen piirre ollut heissä kaikissa.

Yksi näistä ihmisistä tuli kerran jopa selittämään, miten "naapuri oli ampunut hänen kissaansa" ja että kissa oli "raahautunut viimeisillä voimillaan kotiin kuolemaan". Kuulostaa mahdolliselta ja surulliselta, mutta entäs sitten, kun kerron että _kaikki_ lemmikit vuosien aikana, mitä tämä ihminen hankki, kuolivat "yllättäen"?
Samaisen ihmisen vauva kuoli muutama kuukausi syntymänsä jälkeen, oli hieman vaikea sanoa mitä uskoa, oliko kyseessä kätkytkuolema kuten hän sanoi, vai oliko asiassa kenties jotain muutakin...

Samainen ihminen siis valehteli paljon, kaikesta aina ja kaikkialla, kenelle tahansa. Hän jopa loi mielikuvitusihmisiä netin puolella ja sai muut uskomaan heihin. En viitsi paljastaa tarkemmin kaikkia niitä juttuja, sillä joku voi pian tunnistaa, tai kenties jopa hän itse, enkä halua kaikesta huolimatta kenenkään käyvän hänen kimppuunsa.
Nyt ei muuten kannattaisi yleistää valehtelijaksi,on nimittäin niin,että toiset ihmiset kasaavat oikeasti näitä onnettomuuksia.
Tuttavaltani,kuoli ihan oikeasti vauva 3 tuntia syntymästä,parin viikon päästä koira ja oli muutenkin huonoa tuuria,joten aina ei ole kyse valhetelusta.Aina on muistettava,että ihminen voi liioitella tai puhua muunnettua totuutta,joka ei ole vielä valehtelua suoranaisesti,mutta usko tai älä onnettomuudet voivat todellakin kasaantua yhden ihmisen kohdalla.
Tämä on ihan totta, mutta olen myös itse huomannut, että todella kovia kokeneet eivät yleensä halua "mainostaa" kokemuksiaan. Siitä, että jatkuvasti vuolaasti ja yksityiskohtaisesti puhuu esim. läheisiään kohdanneista onnettomuuksista, tulee jotenkin sellainen olo, että kertoja on kovin tunteeton tai sitten tosiaan puhuu p-aa.
Samaa mieltä, ei tuo, että lapsi ja koira kuolevat lyhyen ajan sisällä kuulosta vielä valehtelulta, vaan erittäin huonolta onnelta :lol: Kyllä valehtelijan tunnistaa.
cicero kirjoitti:Joillekin ihmisille sattuu ja tapahtuu enemmän kuin muille. Lisäksi kannattaa miettiä tarkkaan ennenkuin syyttää jotakuta valehtelijaksi. Monet lapset ja nuoret kärsivät koulukiusaamisesta tässä muodossa.

Jos epäilee, että joku valehtelee niin asiaa voi kysyä suoraan. Voi kyseenalaistaa ja asettaa lisäkysymyksiä. Jos todella epäilet jonkun valehtelevan sinulle ja pidät sitä pahana asiana niin parempi selvittää asia heti eihän sellaisella kaverilla ole mitään tarvetta elämässäsi myöhemminkään.
Rohkenen epäillä, että tuo mainitsemasi ilmiö olisi kovinkaan yleinen syy kiusaamiselle. Muistan kyllä, kuinka ala-asteella kiusaamisen kohteeksi joutui tyttö, joka ilmoitti perheellään olevan lentokoneen, jonka sisällä toimii ostoskeskus ja kotona eläintarhallinen eläimiä. Kyllä tässä vaiheessa ainakin vahvasti olisin pikemminkin kiusaajien kuin tytön arviointikyvyn puolella.

Ja edelleen uskoisin ihmisten olevan luonnostaan erinomaisia havainnoimaan valehtelua. Eiköhän jokainen näistä tähän ketjuun vastanneista, patologisen valehtelijan kohdanneista, ole ihan itsekin älynnyt kyseenalaistaa, asettaa lisäkysymyksiä ja pyrkiä selvittämään asia.
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4926
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Patricia C. Itämaa kirjoitti:
VoDKa kirjoitti:Nuoruusvuosina kaikki ihmiset, joihin törmäsin, olivat tyyliin näitä patologisia valehtelijoita. Siis ihan käsittämättömiä juttuja, joihin ensin uskoi, mutta kun tosiaan tutustui paremmin niin alkoi hieman epäilemään..
Nyt ei muuten kannattaisi yleistää valehtelijaksi,on nimittäin niin,että toiset ihmiset kasaavat oikeasti näitä onnettomuuksia.
Tuttavaltani,kuoli...
Pätkin hieman, ettei tule niin jumalattoman typerän näköisiä pitkiä viestejä, joissa toistellaan vain samaa.

Mutta niin, usko pois, minä en syyttä suotta ketään leimaa, uskon hyvinkin erilaisiin tapauksiin, mahdollisuuksiin ja kohtaloihin, mutta tämä ihminen oli yksinkertaisesti vain sekaisin päästään. Hän loi olemattomia ihmisiä ympärilleen, väitti ihan uskomattomia juttuja tapahtuneen sekä hänelle että näille olemattomille tutuilleen ja muuta vastaavaa. Sekä tietty nuo aiemmin mainitsemani jutut. Henkilö oli juuri sellainen tapaus, jonka voisin hyvinkin kuvitella käyttäytyvän väkivaltaisesti hermonsa menettäessään/muuten vain lemmikkejään kohtaan. Hän satutti itseään tarkoituksella saadakseen sääliä, väittäen sen johtuneen jostain muusta (kaatuneensa tms.). Hän feikkasi sairaskohtauksia ja rehellisesti, on ihan pirun hyvä näyttelemään sekä irl että muiden yhteydenpitovälimien välityksellä.

Oon usein törmännyt kaltaisiisi ihmisiin, jotka aluksi ovat olleet juuri sitä mieltä hänestä mitä sinä olet nyt. Aluksi yritin selittää suoraan, miten asiat ovat, mutta koska he eivät halunneet uskoa, niin annoin asian olla. Ovatpahan sitten itsekin huomanneet pikkuhiljaa, miten väärässä olivatkaan, miten tämä ihminen ei kyllä ole hyvää seuraa yhtään kenellekään, ei edes itselleen tässä suhteessa. Kummasti ovat sitten jokainen hiljakseen siirtyneet toiselle puolelle ja toisiin aatteisiin niistä jutuista, joita ensin kokivat tätä ihmistä kohtaan.

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

anneli1
Olivia Benson
Viestit: 731
Liittynyt: Ke Joulu 05, 2007 11:30 am

Viesti Kirjoittaja anneli1 »

Lisää lööperin puhujia:

Työkaverini kertoi, että hänen äitinsä oli huippulääkäri ja nimen omaan aivokirurgi, ei vaan muistanut äitinsä nimeä kun sitä kysyttiin, Mehiläisessä kuulemma työskenteli pojan mukaan.

Hänellä oli Elvis Presley -vainaan auto, jota piilotteli autotallissa, etteivät vorot ja lehtimiehet saaneet vihiä.

Tyttöystävä oli Miss Suomi, jota piti varjella julkisuudelta.

Kertoi päässeensä oikikseen ja lääkikseen, mutta ei aloittanut opintoja, koska muut luulisivat hänen päässeen sisälle ao yliopiston tiedekuntiin sukunimensä perusteella (vrt Mökkönen-Mäkkönen-Lahtinen-Virtanen)

Työtehtävissä kusetti sen minkä pystyi eli esimiehille kertoi ettei muut osaa mitään, mutta hänpä osaa kaiken.

Hämmästykseni oli suuri kun sain joskus 90-luvulla ao herran käyntikortin käteeni ja siinä luki: Kaikki veroasianne
hoitaa tämä asiantuntija-Manne*

ps* nimi muutettu käräjäoikeuden pelossa
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4926
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

anneli1 kirjoitti:Hänellä oli Elvis Presley -vainaan auto, jota piilotteli autotallissa, etteivät vorot ja lehtimiehet saaneet vihiä.
Eikös Elviksen auto (ainakin joku niistä) ole oikeasti Suomessa? Siis hyvinkin mahdollista, ettei tämä kyseinen henkilö sitä omistanut, mutta miksi on mielikuva, että joku niistä sen autoista on rahdattu Suomeen...

Edit:

Jaha, saatoinkin sekoittaa tähän juttuun:

Elviksen '56 Cadillac Sedan De Ville

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

anneli1
Olivia Benson
Viestit: 731
Liittynyt: Ke Joulu 05, 2007 11:30 am

Viesti Kirjoittaja anneli1 »

Sen verran kavereita jurppi kyseisen herran puheet Elviksen autosta, että kävivät tämän autotallissa omiin lupiinsa katsomassa ao harvinaisuutta, ja ylläri ylläri autotallissa oli vain vanha Escort.

Äitinsä, neurokirurgiastta väitelleen tohtorin nimen kertoi unohtaneensa, koska äitsykkä oli mennyt uusiin naimisiin ja Elviksen auto oli häälahja H. Hefneriltä hänen äidilleen, joka oli entinen playboy-malli...

Että tällaisia juttuja kuunneltiin kahvitauoilla parisen vuotta, kunnes ao herra siirtyi liike-elämän palvelukseen.
Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5424
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

Se vielä, että lapset voivat kehitellä melkoisia mielikuvitustarinoita, se ei heistä tietenkään tee niinkutsuttua patologista valehtelijaa.
Samoin mieleltään järkkyneet tai vaikkapa dementoituneet ihmiset saattavat kehittää esimerkiksi muistiaukon paikalle tarinan.
Viimeksi muokannut Tampereen Tyttö, Ke Tammi 02, 2008 6:39 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
anneli1
Olivia Benson
Viestit: 731
Liittynyt: Ke Joulu 05, 2007 11:30 am

Viesti Kirjoittaja anneli1 »

Lapset on asia erikseen, heille mielikuvitusmaailman suvaitseekin, mutta nythän on kyseessä oikeasti patologiset aikuiset valehtelijat.

Aikuinen, joka koko ikänsä valehtelee on ihan muuta kuin pikkulapsi, joka elää omassa maailmassaan nössöpössönallehalikallehöpöineen.

Nämä patologiset (=sosiopaattiset) valehtelijat hallitsevat tänäkin päivänä työpaikoilla ja muussakin kanssakäymisessä. He tuhoavat sumeilematta ihmissuhteita, avioliittoja ja toisen asemaa, eivätkä välitä piiruakaan miten uhreillensa käy, näitä löytyy esim. valtion virastoista.
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4926
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

anneli1 kirjoitti:Nämä patologiset (=sosiopaattiset) valehtelijat hallitsevat tänäkin päivänä työpaikoilla ja muussakin kanssakäymisessä. He tuhoavat sumeilematta ihmissuhteita, avioliittoja ja toisen asemaa, eivätkä välitä piiruakaan miten uhreillensa käy, näitä löytyy esim. valtion virastoista.
Tuo on niin totta. En lähde syyttelemään mitään valtion virastoa tai tahoa tosin, sillä ei ole sinällänsä niin kokemusta moisista, mutta tuo mitä sanoit suhteiden tuhoamisesta, on niin totta.

Monesti sitä huomasi aikanaan senkin, miten jos vaivalla olit saanut jonkun tuttavan itsellesi hankittua, alkoi se, että ensin tämä valehtelija alkoi mustamaalaamaan sinulle tätä uutta tuttavaasi. Sen jälkeen hän hakeutui tämän uuden tuttavan seuraan ja alkoi puolestaan mustamaalaamaan sinua tälle uudelle tutulle. Ja lopulta tämä kyseinen henkilö näytteli ymmärtäväistä ja muka niin mukavaa molemmille osapuolille, kunnes välit olivat menneet poikki (usein ihan typerästä syystä, mutta kun kumpikaan ei enää siinä vaiheessa tiennyt ketä uskoa, niin hyviä manipuloijia nämä valehtelijat ovat). Tämän jälkeen valehtelijalla oli mahdollisesti kaksi kaveria, sinä ja tämä nykyään entinen kaverisi ja samaan aikaan loputon valta molempia kohtaan, koska sokeasti sitä uskoi siihen valehtelijaan ja sen juttuihin vielä. Vaikka jossain vaiheessa sitä avasikin silmänsä ja huomasi mitä paskaa sitä onkaan uskonut koko ajan.

Nämä valehtelijat ovat häikäilemättömiä oman etunsa ajajia, joille tärkeintä on tuhota ja hallita samaan aikaan, muiden tunteista tai jopa elämästä piittaamatta.

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

anneli1
Olivia Benson
Viestit: 731
Liittynyt: Ke Joulu 05, 2007 11:30 am

Viesti Kirjoittaja anneli1 »

Nämä patologiset valehtelijat voivat oikeasti olla ihan yhtä vaarallisia kuin fyysisesti uhkaavat.

Monet pikkupomot ovat päässeet asemaansa ihan ja pelkästään valehtelemalla ansioitaan, mm ---laitoksessa on siitä montakin esimerkkiä.

Kun kaksi tällaista persoonaa tapaa ja henkien yhteys syntyy, niin a vot muut kärsii!
Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3828
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Niinkuin tuossa yllä joku mainitsi, ovat (menestyneet) pat.valehtelijat väistämättä taitavia manipuloinnissaan ja puheessaan uskottavia. Siksi juuri heitä uskotaan, ainakin aikansa.

Tavallinen ei millään voi uskoa, että joku valehtelisi niin röyhkeästi. Siksi aikaa menee, ennenkuin totuus vihdoin ja vaivoin valkenee.
Nothing is quite what it seems
Vastaa Viestiin