Hautausmaat

[maija turjukka]

^Noista teineistä ja heidän tekemisistään tuli mieleen tämmöinen juttu: Oma tyttäreni kävi kaksi vuotta sitten ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Madeiralla ja siellä ottamissaan valokuvissa oli todella hieno kuva erilaisesta hautausmaasta. En ensin edes älynnyt, että kyse oli hautausmaasta, kun ne muistokivet oli ihan vieri vieressä... näytti tosi oudolta, kun on tottunut täkäläisiin puistomaisiin hautausmaihin.

Osittain tämän ketjun innoittamana yritin löytää oman isoisäni isän haudan (kuollut vuonna 1907), mutta etsintäni ei tuottanut tulosta. Perheellä ei ilmeisesti ollut tuolloin varaa hautakiveen ja ko. hautapaikka lienee otettu myöhemmin uudelleen käyttöön (kenties annettu ihan toisen suvun käyttöön... ):(

[Kylli]

Lukeudun myös hautuumaista kiinnostuneisiin useammastakin, jo mainitusta, syystä. Rauhallinen, puistomainen ympäristö jo sinällään rauhoittaa mieltä. Arjen hyörinässä ei tule usein pysähdyttyä etenkään näitten perimmäisten kysymysten ääreen. Tarinat vainajien taustoilla kiinnostavat.

Nykyisin ei tule lähdettyä muuten vain hautausmaalle, mutta valitettavan monet edesmenneet ystävät kutsuvat toisinaan haudoillensa muistelemaan menneitä ja samalla tulee kierreltyä enemmänkin. Myös minulle on käynyt niin, että tiettyä hautaa etsiessäni olen törmännyt muihinkin tuttuihin nimiin.

Oma lukunsa on tietenkin Hietsussa ns. Taiteilijakukkula.

Itselleni mielenkiintoisin hautausmaa lienee entisen mielisairaalan potilaitten hautausmaa, jo kauan sitten käyttämättä jätetty. Alue oli pitkään ruohottunut, kivet kuluneet ja miltei piilossa maan alla. Kiehtovuus liittyi erittäin kauniiseen, metsän keskelle miltei unohdettuun sijaintiin ja tarinoihin, joita väkisin tulvi mieleen. Nyt kuulin, että alue kunnostetaan tai on ehkä jo kunnostettukin..

[Sofia]

Minäkin "pidän" hautausmaalla oleskelemisesta.

Olen yrittänyt etsiä äitini veljen ja siskon hautaa, (kuolivat lapsina), mutta ei sillloni kai sitä hautakiveä laitettu... Äitilleni Mummoni oli sanonut, että hauta sijaitsee lähellä suurta puuta. Kyseinen hautausmaa on todella pikkuinen eikä siellä montaa puuta edes ole. Ehkä puu on kaadettu. Todennäköisesti siinä kohtaa mihin heidät on haudattu on nykyään uusi hauta, ja silloin kun on kaivettu uutta hautaa, niin mihin lie luut lennelleet

[Primavera]

Lapsena asuimme aika lähellä hautausmaata, jossa tuli jonkin verran pyörittyä. Muutama paikallinen kuuluisa hauta kierrettiin aina ja niistä kerrattiin tarinoita.

Kun oma isä oli myöhemmin haudattu samalle hautausmaalle, meni monta vuotta ennen kuin pystyin käymään siellä ilman suurta ahdistusta. Nuorena aina vähän pelotti kulkea hautuumaan ohi, kun palailin kotiin öiseen aikaan.

[JPa]

En ole mikään hautuumaa fani, mutta silloin harvoin kun sinne on asiaa, niin kyllä jotkut kivet laittaa ajattelemaan.

Mutta jos joku on käynyt Tampereella ns. "hullujen hautausmaalla" pitkänniemen sairaalan vieressä, niin olisi kiva kuulla kommentteja.

[Samarina]

Tuo helsingissä bulevardinkadulla sijaitsevaa vanhaa hautausmaata kutsutaan ruttopuistoksi, ilmeisemmin sinne on joskus aikoinaan haudattu ruttoon kuolleita, kun se on sijainnut kaupungin ulkopuolella. Mikkelissä sijaitsee myös todella hieno vanha hautausmaa jota voisi kutsua jopa pieneksi metsiköksi.

Menee hieman ot:ksi, mutta kun nyt tuli rutosta puhe... Eräs tuttu oli lomamatkallaan Tsekeissä käynyt "The All Saints Cemetery Church"(?) nimisessä kirkossa, jonka sisustus oli hieman erikoinen, mutta tietyllä tapaa kyllä aiheeseen sopiva... mm. kattokruunu oli tehty mustaan ruttoon kuolleiden ihmisten luista. Vaikuttavan näköinen paikka, mutta en ehkä ensimmäisenä olisi valitsemassa vihkikirkoksi...
http://travel.webshots.com/photo/265098 ... 4673BjzSFw

[Kylli]

Mutta jos joku on käynyt Tampereella ns. "hullujen hautausmaalla" pitkänniemen sairaalan vieressä, niin olisi kiva kuulla kommentteja.

Kertokaapas, mieluusti kuulisin minäkin! Minun mainitsemani mielisairaalan hautausmaa on entisen Nikkilän sairaalan entinen hautausmaa, hieman varsinaisen sairaala-alueen ulkopuolella.

[supernova]

Yhden sukulaiseni haudan lähellä on hautakivi, jota on tullut ihmeteltyä useampaan kertaan. Mies on kuollut päivälleen omana 60-vuotispäivänään... Onkohan kyseessä ollut itsemurha vai onko vain tapahtunut omituinen sattuma? Tai ehkä juhlittu liian rankasti? Sukujuhlat voivat kyllä joskus olla aika rasittavia...

Vaari kuoli sananmukaisesti saappaat jalassa omalle pihalleen.

Mummu muutamia vuosia myöhemmin. Ikäihmisiä olivat. Vaari kuoli "noin vain" ja mummulla taas syynä oli vatsasyöpä.

Koska ei ollut toiveita mummun pelastamiseksi kuolemalta ei häntä oman tahtonsa mukaankaan enää lähdetty roudaamaan sairaalaan vaan kuoli vanhainkodissa.

Äiti sai jossain vaiheessa puhelun; Nyt voi äitisi kuolla koska tahansa. No äiti kävi siellä päivittäin muutenkin mutta oli jo pikkuveljeni kertoman mukaan ja sanoi sen paria tuntia myöhemmin minullekin että "ei äiti vielä kuole. Kolmen päivän päästä on isän syntymäpäivät. Silloin äiti lähtee".

Nyt he makaavat molemmat haudassa jonka kivessä lukee vaarin syntymäpäivä, 27 12. sekä mummun kuolinpäivä 27.12..

Ikänsä he olivat pari joka teki asiat niin että toinen piti auki pesukoneen luukkua kun toinen taas lappasi pyykkiä sisään.

Silti pidän tätä sattumana.


Isäni muuten on ihminen joka on aina ollut hautausmaiden perään tai niistä kiinnostunut. Osa on tarttunut minuunkin mutta mitättömissä määrin kuitenkin.

Tutustupaaka porvoon hautausmaahan ja yrittäkääpä löytää sieltä Ulla Möllersvärdiin hautaa. Se kyllä löytyy - parin kymmenen metrin päästä runebergin haudasta, mutta ei silti ole helppoa.

[cicero]

omituisista sattumista.. mun isoäiti kuoli vuonna 1976 syystalvella ja isoisä vuonna 1986 syystalvella myöskin...no heidän poikansa minun isäni kuoli sitten vuonna 1996 syystalvella ja kaikki ennenaikaisesti ensimmäiseen sydänkohtaukseensa...siis tasan 10 vuoden välein...pelonsekaisin tuntein odotin toissa vuonna että kukas nyt kupsahtaa mutta siltä säästyttiin sillä kertaa...kun menen katsomaan isän hautaa niin ensin ohitan ystäväni haudan, hän kuoli pari vuotta mun isän kuoleman jälkeen törmättyään mersulla puuta päin...se tuntuu jotenkin niin omituiselta...

en mitenkään harrasta hautausmaita mutta kun menen isän haudalle niin tuntuu että koko maailma hiljenee siinä ympärillä ja tuulenvirekin taukoaa. sitten taas kun pistän hautausmaan portit kiinni niin tunnen taas kylmän merituulen puhaltavan niskaan...

no lapsuuteni olen viettänyt yhdessä kauneimmista paikoista suomessa (ainakin omasta mielestäni ) ja sieltä löytyy sellainen oikea pieni hautausmaa jossa nykyaika ja historia kohtaavat läheisesti ...sen hautausmaan läpi oikeasti voi kulkea ohikulkumatkalla paikasta a paikaan b...jos multa kysyttäisiin hyvää hautausmaa-matskua jotain leffaa varten suomesta niin suosittelisin sitä...pieni, täynnä eri-ikäisiä ja kokoisia, upeitakin hautakiviä valkoisen entisen nunnaluostarin kupeessa...sekin iänikuisen vanha ja yksinkertaisuudessaan mielettömän kaunis...

[anneli1]

Cicero hyvä, missä tää pieni hautausmaa sijaitsee tarkalleen?

[JPa]

Mutta jos joku on käynyt Tampereella ns. "hullujen hautausmaalla" pitkänniemen sairaalan vieressä, niin olisi kiva kuulla kommentteja.

Kerrottakoon sen verran että ko. paikka on(kuulemma ollut) saatananpalvojien messupaikka. Kuulemma aikas karmiva paikka. Kerran piti teininä sinne pimeellä mennä, mutta ei.

[Anastasia Romanova]

Lukeudun myös hautuumaiden "ihailijoihin" tai "ystäviin", kuinka sitä voisi sanoa.

Yksi vaikuttavimmista hautausmaista missä olen vieraillut on Pariisin Pere Lachaise. Se on todella vanha ja valtava, muodostuu kukkuloista ja mukulakivetyistä "kaduista" joiden varrella on hautakammioita -ovellisia rakennelmia, missä on alttari ja monesti ikkunat jne. (Nämä ovat tosi pieniä, niihin mahtuu yksi ihminen seisomaan). Haudat ovat vanhoja, peitetty kivipaasein, joskus paadet ovat liikkuneet tai murtuneet.. Hautuumaalla on vanhoja patsaita, enkeleitä, valtavia puita... On varmasti erittäin mielenkiintoinen paikka syyssateiden aikaan ihan päivälläkin! Viimeksi kävin siellä helteisenä huhtikuun päivänä, mutta säästä huolimatta tunnelma oli käsinkosketeltavan virittynyt, tavallaan ajaton mutta elävä.

Belgiassa missä asun hautuumaat ovat myös hyvin mielenkiintoisia. Haudoissa on useimmiten niihin haudattujen henkilöiden kuvat painettuna kivisiin tai keraamisiin "kehyksiin". Tekokukkia jostain 70-luvulta voi nähdä vanhempien hautuumaiden kivillä, niiden haalistuneita värejä katsellessa tulee jotenkin rauhallinen olo, ei ole kiire mihinkään.

Suomessa yksi mielenkiintoisimpia hautuumaita minkä olen nähnyt on Viitasaaren kirkkosaaren hautuumaa. Sinne pääsee vain veneellä, on noustava pitkä ja jyrkkä ylämäki tiheässä kuusimetsässä ja sitten yhtäkkiä edessä on rautainen portti. Tullaan heinittyneelle hautuumaalle, missä haudat on epäsymmetrisessä järjestelmässä, ja maan alla on käytäviä aikoinaan palaneiden kirkkojen jäännöksistä... Töivottavasti tämä hautuumaa välttää tien rakentamisen ja suuren liikenteen, koska nyt se on todella taianomainen paikka.

[cicero]

Cicero hyvä, missä tää pieni hautausmaa sijaitsee tarkalleen?

no suomessa ei taida olla montaa entistä nunnaluostaria...tämä kyseinen sijaitsee naantalissa....

[Samarina]

Yksi vaikuttavimmista hautausmaista missä olen vieraillut on Pariisin Pere Lachaise. Se on todella vanha ja valtava, muodostuu kukkuloista ja mukulakivetyistä "kaduista" joiden varrella on hautakammioita -ovellisia rakennelmia, missä on alttari ja monesti ikkunat jne.

Yllätykseksi löysin tuon hautausmaan nettisivut, joilla voi käydä tekemässä virtuaalikierroksen:
http://www.pere-lachaise.com/perelachaise.php?lang=en
Tunnelma ei tietysti ole sama, mutta vierähtihän tuossa jokunen tovi pyöriessä. Upean ja hienosti hoidetun näköinen paikka..

[JPa]

Yksi vaikuttavimmista hautausmaista missä olen vieraillut on Pariisin Pere Lachaise. Se on todella vanha ja valtava, muodostuu kukkuloista ja mukulakivetyistä "kaduista" joiden varrella on hautakammioita -ovellisia rakennelmia, missä on alttari ja monesti ikkunat jne.

Yllätykseksi löysin tuon hautausmaan nettisivut, joilla voi käydä tekemässä virtuaalikierroksen:
http://www.pere-lachaise.com/perelachaise.php?lang=en
Tunnelma ei tietysti ole sama, mutta vierähtihän tuossa jokunen tovi pyöriessä. Upean ja hienosti hoidetun näköinen paikka..

Välttämättä yöllä niin mukava paikka.