MURHA.INFO

Kiitos, doctor Lecter!

Siis, elääkö tämä lapsensa tappanut nainen jossain Pornaisissa ja lisääntyy ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja vielä surmaamiensa lasten isän kanssa?? Ei voi olla totta, eikö siis mitään tuomiota tai sitten hyysäyshoitoa? Anoppiko se tekikin kaikki pahat, kuullostaa elokuvalta a la Hitchcock?

No, en pahaa tarkoita, vaikka nyt en ymmärrä.

anneli1 kirjoitti:Kiitos, doctor Lecter!

Siis, elääkö tämä lapsensa tappanut nainen jossain Pornaisissa ja lisääntyy ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja vielä surmaamiensa lasten isän kanssa?? Ei voi olla totta, eikö siis mitään tuomiota tai sitten hyysäyshoitoa? Anoppiko se tekikin kaikki pahat, kuullostaa elokuvalta a la Hitchcock?

No, en pahaa tarkoita, vaikka nyt en ymmärrä.

En tunne tarinaa muilta osin kuin siten, että jos ihminen tekee murhan ja määrätään mielentilatutkimukseen, jossa todetaan hänen olleen ymmärrystä vailla tekohetkellä (käytännössä psykoosissa), niin silloin hänet määrätään vankilan sijasta psykiatriseen hoitoon. Kun hlö on sairaudestaan sekä hoitavien lääkäreiden että TEO:n mielestä kuntoutunut ja jatkohoitoon sitoutunut, voidaan päästää valvonta-ajalle ja aikanaan vapauteen.

Toisin sanoen syyntakeettomien "tuomio" on mielisairaala. Ja ketään ei ole voinut pakkosteriloida vuosikymmeniin, oikeus lapsentekoon on kaikilla. Ja tuosta tuomiosta vielä: jos ei ymmärrä tekoaan, ei pysty ymmärtämään rangaistustakaan.

Nyt voidaankin hyvällä syyllä kysyä, miksei pakkosterilointi voisi nykyäänkin kuulua oikeuslääketieteelliseen keinovalikoimaan pakkokeinona tällaisissa tapauksissa?

Päädytään eturistiriitatilanteeseen, jossa vastakkain on ihmisen oikeus lisääntymiseen ja lapsen oikeus stabiiliin vanhemmuuteen ja perheeseen. Olen sen verran konservatiivi, että asetan jälkimmäisen monin verroin ensimmäisen edelle ja siten hyväksyisin huolellisen harkinnan myötä tuomioistuimen määräämät pakkosterilisaatiot.

En liene taaskaan ainoa täällä, enhän?

Arthur Nebe kirjoitti:Nyt voidaankin hyvällä syyllä kysyä, miksei pakkosterilointi voisi nykyäänkin kuulua oikeuslääketieteelliseen keinovalikoimaan pakkokeinona tällaisissa tapauksissa?

Päädytään eturistiriitatilanteeseen, jossa vastakkain on ihmisen oikeus lisääntymiseen ja lapsen oikeus stabiiliin vanhemmuuteen ja perheeseen. Olen sen verran konservatiivi, että asetan jälkimmäisen monin verroin ensimmäisen edelle ja siten hyväksyisin huolellisen harkinnan myötä tuomioistuimen määräämät pakkosterilisaatiot.

En liene taaskaan ainoa täällä, enhän?

Et todellakaan liene ainoa kannattaja täällä, päinvastoin...
Itse vastustan pakkosterilaatiota henkeen ja vereen.
Yhtenä perusteluna vaikka se, että kuljetaan erittäin vaarallisilla vesillä, kun annetaan joillekkin ihmisille valta päättää toisten lasten saamisesta jne.

Tampereen Tyttö kirjoitti:Itse vastustan pakkosterilaatiota henkeen ja vereen.
Yhtenä perusteluna vaikka se, että kuljetaan erittäin vaarallisilla vesillä, kun annetaan joillekkin ihmisille valta päättää toisten lasten saamisesta jne.

Tämä koko juttu uhkaa luisua ihan OT:ksi alkuperäisestä aiheesta... Mutta lyhyesti; myös silloin kuljetaan erittäin vaarallisilla vesillä jos ja kun annetaan lapsen teko-oikeus sellaisille, jotka eivät välitä lapsestaan tuon taivaallista. Useastihan lapsia tehdään, että saadaan ne edut, joita lapsi tuo tullessaan. Elämmehän hyvinvointiyhteiskunnassa. Vielä toistaiseksi.

Ruotsissa oli pakkosterilisaatio käytössä vielä 40- ja 50-luvuilla. Muistaakseni.

Mutta jos nämä jutut siirrettäisiin jonnekin muualle ja keskityttäisiin alkuperäiseen aiheeseen.

Onko tuohon aloituksessa olevaan listaan kenelläkään mitään lisättävää tai poistettavaa vai jatkatteko kaivosurmien käsittelyä, Ritva Sarkolan kirjailijauran pohdiskelua ja sterilisointikeskustelua?

Tällaisen gradun löysin. Liekö jo täällä mainittu.

Murhasta tuomittuna
- elinkautista vankeutta suorittavien naisten elämä vankilassa

Niina Väkeväinen
Sosiaalityön pro gradu tutkielma
Helsingin yliopisto
Yhteiskuntapolitiikan laitos
Toukokuu 2005

http://www.vhkk.fi/Vakevainen_Niina.pdf

Vielä menee OT:ksi Ruotsissa pakkosterilisaatio oli käytössä ainakin -79 -80 vaihteeseen ja Suomessa tehtiin -69 pakkosterilisaatio "mielenterveydellisiin-syihin" vedoten eräälle sukulaisnaiselleni.

Jatkan vielä pakkosterilisaatiokeskustelua yhden viestin verran.

Tampereen Tyttö mainitsi mystiset "vaaralliset vedet", joille eksytään mikäli tällaisia metodeja otetaan käyttöön. Kuulostaa mielestäni lähinnä hysteeriseltä ja fatalistiselta slippery slope-teorialta.

"It began with just a couple of cases with due process... but we ended up gassing people". Tähänhän sen täytyy aina ja ehdottomasti mennä, eikö niin? .

Vakavammin puhuen, kuten jo aiemmin sanoin on tässä pakkosterilisaatiokysymyksessä kyse arvojen vastakkainasettelusta. Syksyinen Tehy-kriisi oli hyvä esimerkki vastaavasta tilanteesta valtakunnantasolla: toisessa vaakakupissa on viattomien puolustaminen (potilaiden oikeus kiireelliseen- ja tehohoitoon / lapsen oikeus henkisesti terveeseen ja stabiiliin perheeseen ja kasvuympäristöön) ja toisessa yksilön - individualistisessa yhteiskunnassamme yliarvostetut ja polkemattomat - oikeudet (lakkoon ammattikunnan erityispiirteistä riippumatta / lapsen hankkimiseen edesvastuuttomasti).

Eli kysymme itseltämme, haluammeko asettua heikomman vai voimakkaamman puolelle. Oikeus saada lapsia ei mielestäni ole peruuttamaton ja pysyvä, lähtökohtainen oikeus, vaan yhteiskunnan on tässäkin kysymyksessä kyettävä katsomaan asiaa kokonaisuutena ja punnitsemaan myös heikomman osapuolen - eli mahdollisten tulevien lasten - reaalinen etu. Vain tällöin toteutuu oikeudenmukaisuus.

Toinen vaihtoehto on tietysti lähteä sille linjalle, jota nykyään aika orjallisesti seurataankin, eli yksilöiden mielihalujen toteuttamiseen seurauksista riippumatta...

Voisipa olla hieman vaikea arvioida, ketkä joutavat pakkosterilisoitaviksi...

En voi hyväksyä lainkaan ajatusmallia, jossa annetaan lapsenteko-oikeuksia jollekkin...
Ja vaikka tämä keskustelu lastenhankinta -oikeudesta onkin vähän ohi asiasta, kun aiheena on lapsensa kaivoon hukuttanut nainen, niin tähänhän aina mennään jokaisessa topikissa, kun aletaan arvottamaan toisten käytöstä, puoluekantaa, mahdollista geneettistä alkuperää, sukupuolista suuntautumista jne. jne. jne.
Kyllä minuakin ketuttaa välillä, kun huomaan, että kiinnostavaan aiheeseen on tullut uusia viestejä ja ne ovat kaikki tyyliin "kauheeta, että tällaista voi tapahtua.."
Silti myös itse sorrun samaan. Ja tohtorikin muistaa sangen useasti heittää juttuun mukaan vähän "antisosialidemokratiaa"..

Älköömme nyt vetäkö herneitä nenosiimme.

Tämä rouva "kaivo" ilmeisesti sairastui psyykkisesti ja joutui psykoosiin, jonka vallassa toteutti karut tekonsa.
Vaikka sairas on sairas, eikä aivan sataprosenttisesti liene kenenkään silmissä syyntakeinen, niin aviomiehen pitkämielisyyttä on pakko ihmetellä.
Ennenaikaan Suomessakin oli mahdollisuus saada nopea avioero, jos puoliso sairastui henkisesti. Tiedän tapauksen, jossa poliisin nuori vaimo sairastui skitsofreniaan. Heillä oli pieni lapsikin. Mies otti avioeron, vaimo joutui mielisairaalaan. Hänen sairautensa kroonistui ja hän jäi mielisairaalaan lopuksi iäkseen.
Vasta aikuisena tytär sai tietää virkatodistusta hakiessaan, että äiti onkin elossa. Isä oli sanonut äidin kuolleen.
Parikymppisenä tytär alkoi käydä äitiään tapaamassa.

Pakkosteriloinnista:

Mahdotonpa olisi etukäteen tietää, kenen lapsesta kasvaa hyvä ja kenen huono. Harva esim. toivoo lapsena pääsevänsä yksinhuoltajaksi ja/tai lamavelalliseksi. Saati mielisairaaksi. Toisaalta huonoistakin lähtökohdista on kasvanut kunnon kansalaisia, ja päinvastoin.

Missä se raja tehtäisiin ja abortoitaisiinko, jos "huonous" olisi salattu? Jos oikein muistan, näistä pakkosteriloinneista luovuttiin juuri niiden epäinhimillisyyden ja sattumanvaraisuuden vuoksi.

Toisaalta nykyään on olemassa lähes sataprosenttisia (varmempiakin kuin sterilisaatio) ehkäisymenetelmiä, ja usein näihin päädytään yhteisymmärryksessä vaikeasti sairaan/vammaisen äidin kohdalla. Kehitysvammaisuus sinällään ei periydy, eikä mielisairauskaan aina.

Niin, oliko tuo aikaisemmin linkkaamani gradu eli
http://www.vhkk.fi/Vakevainen_Niina.pdf
jo mainittu täällä? Perustuu kolmen elinkautista istuvan naisen syvähaastatteluihin. Vaikka naisten anonymiteetillä oli tutkijan mukaan tutkimuksessa ensisijainen asema, jopa minä (vasta-alkaja murhainfossa) tunnistin välittömästi yhden haastateltavan.

^ En ollut sitä aiemmin täällä (muuallakaan) huomannut. Sopii tämän osion yhteyteen oikein hyvin. Kiitoksia linkistä.

Samoin, olin tunnistavanani sieltä _ainakin_ yhden.

Kovin on tuoreita nuo mainitut tapaukset, kun yritän muistaa vanhaa tapausta onnistumatta. Pystyisikö kukaan kaivelemaan jostain syövereistä vanhaa tapausta, jossa murhattiin isoäiti ja tyttärentytär tai jotain vastaavaa Lammilla. Murhaaja kumminkin liikkui vapaalla jo 1960-luvun lopulla. Ihan kuin toiseen uhriin olisi liittynyt sokeus tai jotain poikkeavaa. Kovasti olisin noviisina kiitollinen.

Täsmentäisin vielä, että sana Poikmetsä saattaa liittyä tähän tai sitten sekoitan sen väärään tapaukseen. Saattoi olla, että tekijä oli vapautunut 1970 alussa. Joka tapauksessa se oli 1960 loppua tai ihan 1970 luvun alkua kun näin tekijän, ja nainen hän oli. Olimme uimassa serkkuni kanssa, ja saimme äkkilähdön äitiemme taholta, siinä ei saanut kuivia vaatteita päälle vaihtaa kun jo vietiin vikkelään.
Tiedän, että en kysy helppoa, mutta aikalaisiakaan ei enää ole keltä kysyä, niin teidän apuunne turvaudun. Tästä oli varmasti lehdissä, kun vain löytäisin alun.