Sivu 3/4
Lähetetty: Su Maalis 16, 2008 11:26 am
Kirjoittaja Runotar
No eipä kyllä hyvä heiluisi jos joku mun koiriini koskisi. Pidän koiristani tasan enemmän kuin useimmista ihmisistä. Tuskinpa kirvestä kuitenkaan kaivelisin esille.. Jollain tasolla kuitenkin käsitän senkin ratkaisun.
Lähetetty: Su Maalis 16, 2008 11:55 am
Kirjoittaja Gumshoe
Minua huvittaa Geoff Thompsonit ja Dave Grossmannit lukeneena nämä puheet, jossa jokainen koirahullu kertoo, miten ainaskin hän ottaisi hengen jokaiselta koirantappajalta.
Lähteet viittaisi siihen, että todennäköisempi toimintamalli olisi niinsanottu jäätyminen, missä ei tehtäisi muuta kuin kärsittäisiin hiljaa. Aika harva on niin toiminnan mies/nainen, että tosta vaan lähtisi kirvestämään vihulaisia. Yleisesti voi sanoa, että stressissä osaa tehdä sitä, mikä on harjoiteltu automaatiotasolle. Kirveen kohdalla tämä tarkoittaa jokapäiväistä halonhakkuuta ja raakoja mielikuvaharjotteita.
Lähetetty: Ti Maalis 18, 2008 10:51 am
Kirjoittaja Geepo
no kyllä mäkin tappaisin siitä hyvästä, jos joku vahingoittaisi tahalleen tappavasti mun koiraa..hullu taidan olla mutta niin taitaa puolet suomalaisista jollain tapaa
Lähetetty: Ti Maalis 18, 2008 11:56 am
Kirjoittaja Spider
Gumshoe kirjoitti:Minua huvittaa Geoff Thompsonit ja Dave Grossmannit lukeneena nämä puheet, jossa jokainen koirahullu kertoo, miten ainaskin hän ottaisi hengen jokaiselta koirantappajalta.
Lähteet viittaisi siihen, että todennäköisempi toimintamalli olisi niinsanottu jäätyminen, missä ei tehtäisi muuta kuin kärsittäisiin hiljaa. Aika harva on niin toiminnan mies/nainen, että tosta vaan lähtisi kirvestämään vihulaisia. Yleisesti voi sanoa, että stressissä osaa tehdä sitä, mikä on harjoiteltu automaatiotasolle. Kirveen kohdalla tämä tarkoittaa jokapäiväistä halonhakkuuta ja raakoja mielikuvaharjotteita.
Eikös jokainen puhunut
omista koiristaan - ei
jokaisesta koirasta?
Taas palaa mieleen jokin vuosi sitten Tampereella sattunut kuvottava koirantappo. Nuori koira oli karannut omistajaltaan ja illan pimetessä raahautui kotiovelle verta kaulasta pulputen. Eläinlääkäri totesi haavan teräaseella tehdyksi. Koiraa ei saatu pelastettua.
Tekijää ei tietenkään löydetty, poliisiahan asia ei juuri kiinnostanut (mitä nyt muodon vuoksi lupasivat ottaa näköhavaintoja vastaan). Sen sijaan kaupungin (ja muidenkin kaupunkien) koiraihmisissä näkyi jonkin aikaa jopa järjestäytynyttä toimintaa tekijän kiinnisaamiseksi. Tietyillä keskustelupalstoilla kävi kuhina, julisteita liimailtiin ympäri kaupunkia, pientä lynkkausmeininkiäkin oli havaittavissa...
Vaikea sanoa miten olisi käynyt, jos tekijä olisi saatu kiinni. Joka tapauksessa ihmisten reaktio oli kaikkea muuta kuin hiljaa voivottelua.
Enkä itseasiassa allekirjoittaisi väitettäsi muutenkaan. Itse olen yhden kerran joutunut hallitsemattoman raivon valtaan nähdessäni eläintä kohdeltavan huonosti, ja uskoisin että näin kävisi usean muunkin kohdalla. Tässä ei mielestäni ole lainkaan kyse stressireaktiosta, niinkuin esimerkiksi liikenneonnettomuudessa (tiedetäänhän että tällaisessa tilanteessa ihmiset useammin jäätyvät paikoilleen kuin alkavat sankareiksi), vaan verrattavissa esimerkiksi kuviteltuun tilanteeseen jossa äiti/isä näkee jonkun hyökkäävän lapsensa kimppuun.
Lähetetty: Ti Maalis 18, 2008 12:48 pm
Kirjoittaja esmes-
no kyllä muakin ärsyttää KAIKKI eläinten huono kohtelu ja väliin menen jos tällaista näen tapahtuvan.
tämä ketju lähti kuitenkin siitä, että koira oli tapettu RUOAKSI, mikä ei liene kovin harvinainen tapaus maailmalla yleensä. sitä ei ole kidutettu eikä rääkätty, näin olen käsittänyt. jos hankkisin lemmikikseni minipossun niin olisiko minulla oikeus tuntea vihaa ja kostonjanoa sianlihaa syöviä ihmisiä kohtaan? saisinko mättää kadulla turpaan ihmisiä siitä syystä ja mikä olisi yleinen mielipide jos järjestäytyisin muiden possun omistajien kanssa lynkkausretkelle?
(ei ole edes yhtään kärjistetty mielipide)
Lähetetty: Ti Maalis 18, 2008 12:51 pm
Kirjoittaja otus
korjaa äkkiä tuo ruuaksi, ennen kuin Aariel tulee ojentamaan..

Lähetetty: Ti Maalis 18, 2008 1:12 pm
Kirjoittaja Kataja
Menee otsikon aiheen ohi mutta liittyy edellisiin postauksiin. Ei todellakaan tarvi korjata ruuaksi, sillä ruoaksi on täysin oikea taivutus. Ruuaksi-muoto kelpuutetaan siksi että sanaa on niin kauan taivutettu väärin että ruuaksi on ollut pakko hyväksyä myös. Samalla logiikalla toki voisi alkaa kirjoittamaan vuoka, vuuan, vuualle...mikä sentään on vielä väärin.
Lainaus Translatum.fi
"Ruoka-sanan voi taivuttaa myös ruuat, sillä muoto on yleisyytensä vuoksi hyväksytty yleiskieleen. Ruoat-muoto on kuitenkin yhä sitä suositeltavampi vaihtoehto huolitellussa kielessä. Sen sijaan vuoka-sanaa taivutettaessa vuoat-muoto on ainoa oikea vaihtoehto."
Kiitos ja anteeksi, jatkakaa...
Lähetetty: Ti Maalis 18, 2008 1:43 pm
Kirjoittaja Gumshoe
Spider kirjoitti:Enkä itseasiassa allekirjoittaisi väitettäsi muutenkaan. Itse olen yhden kerran joutunut hallitsemattoman raivon valtaan nähdessäni eläintä kohdeltavan huonosti, ja uskoisin että näin kävisi usean muunkin kohdalla. Tässä ei mielestäni ole lainkaan kyse stressireaktiosta, niinkuin esimerkiksi liikenneonnettomuudessa (tiedetäänhän että tällaisessa tilanteessa ihmiset useammin jäätyvät paikoilleen kuin alkavat sankareiksi), vaan verrattavissa esimerkiksi kuviteltuun tilanteeseen jossa äiti/isä näkee jonkun hyökkäävän lapsensa kimppuun.
Lukemalla herrojen Grossman, Consterdine ja Thompson kirjoja tieto lisääntyy ja luulot vähenee. Minua yllättää, miten moni "tavallinen"(Siis ei ammattisotilas,poliisi tms) kansalainen kuvittelee säilyttävänsä toimintakykynsä stressitilanteessa.
OT: Miten pitkän tuomion sait, kun karran raivo purkautui hallitsemattomasti?

Lähetetty: Ti Maalis 18, 2008 5:59 pm
Kirjoittaja Spider
^ Minun mielestäni tässä on kyse muusta kuin tuonkaltaisesta stressireaktiosta, josta sinä olet lukenut. Sen verran jaksoin googlettaa, että ainakin tuo Grossman on tutkinut nimenomaan ihmisen käyttäytymistä tilanteessa, jossa hänen henkensä on uhattuna. Tässähän ei ole siitä kyse. Mutta nyt tuntuu että vain toistan itseäni, kun et tainnut edes lukea edellistä postaustani vaikka sitä lainasit.
Lähetetty: Ti Maalis 18, 2008 6:16 pm
Kirjoittaja rimma
Koira on sellanen eläin että siitä muodostuu hyvin äkkiä perheenjäsen ja se saattaa olla todella tärkeä ja varsinkin yksinäiselle ihmiselle. Myös lapsiperheessä varmasti on tuo perheenjäsen paikka vapaana jokaiselle pikku karvaturrille.
Jokainen eläimen huonosti kohtelu on paska juttu ja kun vielä suomen laki näyttää yllyttävän siihen antamalla siitä tosi pieniä tuomioita ja katsomalla sormien läpi. Jotenkin tuo oikeudenmukaisuus ei ole eläinten kohdalla pakollista näköjään. Jos nyt vähän rääkkää niin mikäs siinä, laitetaan vaikka 6kk eläimenpito kieltoa niin kyllä se siitä.
Itse keskustelun aiheeseen palaten niin tässähän ei ollut kyse eläimen rääkkäämisestä vaan tappamisesta. Jos koiraa olis kidutettu tai muuta vastaavaa niin minun suhtautuminen olis eri. Tosin tästä ei ole faktaa että eläin on tapettu oikein ja että se ei ole kärsinyt.
En itse missään nimessä lähtisi tappamaan sen takia että joku on koirani tappanut vaan antaisin nyrkin tai jonkun vastaavan heilua niin että että ei jäis arvailujen varaan mitä olen asiasta mieltä.
Jos taas koiraani olis todistettavasti kidutettu niin antaisin siitäkin sen edestä.
Kuitenkaan en itse lähtisi ottamaan tuomiota tappamalla ketään koirani kohtalon vuoksi.
Tappaminen on edelleen väärin raamatun, suomen lain ja oman järjen sekä sydämen mukaan.
Jollain tapaa tämä tyyppi/tyypit tulis tästä kuulemaan ja kärsimään mutta en tappas ikinä sen takia. En haluais olla yhtä raukka kun ne.
Lähetetty: Ti Maalis 18, 2008 6:26 pm
Kirjoittaja Gumshoe
Dave Grossmannilla on kirja nimeltä On Killing. Tässä teoksessa kuvataan tappamisen vaikeutta ja sitä miten vaikeus kasvaa välimatkan lyhetessä. Valaisevaa luettavaa, suosittelen.
Spider kirjoitti: Sen verran jaksoin googlettaa, että
Toisaalta, jos sinä pystyt kirjan mielessäsi referoimaan sitä lukematta, mitäpä tässä asiasta keskustelemaan.
Lähetetty: To Maalis 20, 2008 12:06 pm
Kirjoittaja Irvikissa
Gumshoe kirjoitti:Dave Grossmannilla on kirja nimeltä On Killing. Tässä teoksessa kuvataan tappamisen vaikeutta ja sitä miten vaikeus kasvaa välimatkan lyhetessä. Valaisevaa luettavaa, suosittelen.
Onko kirjassa kenties niinkin originelli ajatus, että pommikoneella on helpompi surmata kuin puukolla?
Minusta tässä eläinkeskustelussa pointtina on nimenomaan se, onko kyseessä oma lemmikki vai ei. Kun kissani kuoli, itkin viikkoja, sillä se oli minulle rakas. En itke ei-rakkaiden ihmisten perään, joiden kuolemista luen päivittäin lehdestä tai kuulen muualta. Venäläismies tappoi kaverit, jotka olivat tappaneet HÄNEN koiransa. Siinä villakoiran ydin.
Lähetetty: To Maalis 20, 2008 12:51 pm
Kirjoittaja Gumshoe
Irvikissa kirjoitti:Onko kirjassa kenties niinkin originelli ajatus, että pommikoneella on helpompi surmata kuin puukolla?
Kirjaa ja sen arvoa on helpompi arvostella, kun sen on ensin lukenut? Tosin, jos lähtee siitä, että kaikki omien mielipiteiden vastaiset lähteet on virheellisiä, niin miksi tosiaan vaivautua?
En kiistä lemmikin menettävän ihmisen surua, kiistän ajatuksen, jonka mukaan jokainen nössykkä pystyy väkivaltaiseen reaktioon. Enkä nyt tässä tarkoita mitään "nettiraivaria".
Lähetetty: Su Touko 11, 2008 4:05 pm
Kirjoittaja combat18
Se on oikeeta peliä

Lähetetty: Ma Kesä 16, 2008 8:17 pm
Kirjoittaja _hansu_
Miun sympatiat ovat kyllä tappajan puolella.
Itse en tiedä mitä tekisin jos joku tappaisi koirani tahallaan. Joku tuolla jo mainitsi mielikuvaharjoituksista. Niitä minä teen päivittäin. monia, oli se outa tahi ei. Tässä meillä on niin suuret mahdollisuudet tapahtua onnettumuus kun on noita kuusitoistakesäsiä pojankloppeja mopoineen liikkeellä. Pihallekkin saa lähteä aina pelko persiissä. Mielikuvaharjoituksista ja tahdosta riippumatta, tuommoisessa tilanteessa kyllä luultavasti itse jäätyisin ja en voisi tehdä mitään muuta kuin huuta, huutaa ja huutaa.