Susanne Lindholm, surmattiin v. 1976 Helsingissä

Suomessa tapahtuneet vielä selvittämättömät henkirikokset
Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

Merivuokko kirjoitti:Kellarista oli aamuyöllä kuuulunut avunhuutoja, mutta kuulijat, talon asukaat eivät menneet tarkistamaan, näin oli lehdissä aikanaan. :evil:
Ei olisi mennyt kellariin vapaaehtoisesti tuntemattoman kanssa, tuskin
tutunkaan ja jos olisikin, miksi surmattiin.
Muistaakseni oli vain yksi, joka oli kuullut vaimeaa huutoa. Ilmeisesti se on sitten kuulunut kellarista, ei rappukäytävästä. Rapussa kuulunut huuto olisi varmaan herätellyt enemmän ihmisiä .

On sitten ilmeisesti pakotettu pyöräkellariin. Onkohan hyökkääjä ollut odottamassa rappukäytävässä vai hyökännyt ovenavauksessa perään ?
vasikka
Javier Pena
Viestit: 1874
Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 5:05 pm

Viesti Kirjoittaja vasikka »

"Tutkijat pitävät melkoisen varmana, että Susanne saapui kotiovelleen jonkun tutun kanssa. Edelleen uskotaan hänen menneen miehen mukana talon urheiluvälinevajaan."
Tutkijoilla on varmasti omat syynsä uskoa näin. Näkisin niin, että todennäköisesti teknisessä tutkinnassa on saatu viitteitä siihen suuntaan, vaikka ei kai asiaa varmuudella voidakaan tietää. Tai sitten poliisi vaan lähtee kylmän realistisesti siitä, että jos tekijä oli täysin satunnainen niin selviäminen näin pitkän ajan jälkeen on mahdotonta. Uskoisin kuitenkin enempi siihen vaihtoehtoon, että tekninen tutkinta viittaa siihen suuntaan että S.L on mennyt vapaaehtoisesti kellariin.
Urho

Viesti Kirjoittaja Urho »

Kellariin on tosiaan menty avaimilla. Vaihtoehtoja on kaksi, joko toisen asukkaan avaimilla tai Susannen. Tekijä on joko talon asukas tai ulkopuolinen, eikä valitettavasti ole tullut yhtään kunnollista vihjettää kumpaankaan suuntaan. Eniten ihmetyttää juuri se, ettei Kuvankauniista naisesta ole mitään havaintoja" matkalla Töölöstä Sofianlehtoon.

Joskus viime talvena kävi ilmi, että yhdellä ko. rapun asukkaalla oli viinapäissään väkivaltaisuuteen taipuvainen miesystävä, jota tämä kertojakin oli joskus joutunut menemään rauhoittelemaan. Asiasta kertonut naapuri ei ollut koskaan kertonut tästä tyypistä poliisille, koska ei ollut ollut kotona jepareitten kierrosten aikana. On tietysti mahdollista, että vihje ko. miehestä on tullut muilta naapureilta.
Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

vasikka kirjoitti:
"Tutkijat pitävät melkoisen varmana, että Susanne saapui kotiovelleen jonkun tutun kanssa. Edelleen uskotaan hänen menneen miehen mukana talon urheiluvälinevajaan."
Tutkijoilla on varmasti omat syynsä uskoa näin. Näkisin niin, että todennäköisesti teknisessä tutkinnassa on saatu viitteitä siihen suuntaan, vaikka ei kai asiaa varmuudella voidakaan tietää. Tai sitten poliisi vaan lähtee kylmän realistisesti siitä, että jos tekijä oli täysin satunnainen niin selviäminen näin pitkän ajan jälkeen on mahdotonta. Uskoisin kuitenkin enempi siihen vaihtoehtoon, että tekninen tutkinta viittaa siihen suuntaan että S.L on mennyt vapaaehtoisesti kellariin.
Rikosylikomissario Juha Rautaheimo sanoi Hesarissa 6.8.2001 seuraavaa:
(Bold-korostus on tämän viestin lähettäjän )

".....Rautaheimon mukaan on kolme vaihtoehtoa, joista kaikki ovat yhtä mahdollisia. Joku saattoi seurata Lindholmia ja yllättää hänet alaovella. Surmaaja voi olla myös naiselle mahdollisen kyydin tarjonnut mies. Tai sitten Susanne Lindholm kohtasi sattumalta miehen kotitalonsa edessä.

"Talossa oli muistaakseni sinä yönä bileet, joissa olleita on kuultu. Mutta onko heidät kaikki varmuudella tavoitettu ja ovatko kaikki heistä tiedossakaan. Edelleenkin kotibileisiin pyrkii usein kutsumattomia vieraita. Susanne saattoi kohdata jonkun, joka ei päässyt sisään", Rautaheimo miettii.

Talon ulko-ovi ja pyöräkellarin ovi olivat lukossa. "Sisään on aivan ilmeisesti menty Susannen avaimilla, murtojälkiä ei ole."
Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

Urho kirjoitti:Eniten ihmetyttää juuri se, ettei Kuvankauniista naisesta ole mitään havaintoja" matkalla Töölöstä Sofianlehtoon.
Toisaalta ei ole myöskään havaintoa talon edustalla parkissa olleesta henkilöautosta. Auto olisi siihen tullut hieman ennen klo 4 ja lähtenyt pian sen jälkeen pois. Kukaan talon asukas ei ole nähnyt autoa eikä kuullut sen ääntä vaikka ikkunat lienevät olleet monella auki lämpinä loppukesän yönä. On aika varmaa, että jos S.L olisi tullut autolla, niin tämä autoa ajanut olisi murhaaja.

Se, että S.L:stä ei ole näköhavaintoja yöllä hänen kävellessään kotiin saattaa kuitenkin olla mahdollista vaikka tietysti hivenen outoa. Yöt ovat jo Helsingin seudulla tummia tuohon aikaan elokuussa ja takseja paljon vähemmän liikkeellä kuin nykyään, koska ravintoloita oli vähemmän ja ne eivät olleet enää noihin aikoihin auki lukuunottamatta juuri Hesperian yökerhoa ja muutamaa muuta.

Ja ennen kaikkea tyttö on tarkoituksella ehkä halunnut olla niin paljon näkymättömissä kuin mahdollista juuri noiden häiriötekijöiden vuoksi. Hän on voinut esim. pitkän Mäkelänkadun katuosuuden kävellä raitiotiekiskoja pitkin keskellä näkösuojaa antavia lehmuksia. Muistelen jossain lehtiartikkelissa 70/80-luvulla ollut tämän tyyppisiä pohdintoja ja sanottu, että S.L oli aiemminkin kävellyt yöllä kotiin ja juuri tällä tapaa hieman siimeksessä. Juuri tuo Mäkelänkadun pitkä osuus olisi se, jossa niitä paluuajoa tekevien taksien tekemiä havaintoja olisi pitänyt syntyä.

Jos asettuisin S.L:n asemaan ja lähtisin kulkemaan Töölöstä Sofianlehtoon, niin epämiellyttävämpänä pitäisin Helsinginkatua ja sen loppupäätä Kurvin kulmia. Nuo tienoot mielelläni kiertäisin, koska siellä oli tuolloinkin kaikenlaista hämärämiestä liikkeellä,pimeän viinan myyjää ja ostajaa ja muita puistoissa norkoilijoita. On mahdollista, että tyttö onkin oikaissut jotain aivan omaa reittiä tämän kulman ja tullut kiertotietä Mäkelänkadulle ja havaintoja hänestä ei ole tehty alkumatkallakaan.
Sadie_Manson
Olivia Benson
Viestit: 742
Liittynyt: La Kesä 23, 2007 7:02 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Sadie_Manson »

Tuohon avunhuuto juttuun sen verran, että olen itse kerran säpsähtänyt hereille lasin rikkoutumis-ääneen. Kun siis heräsin, enkä kuullut mitään, oletin että olin nähnyt unta, ja jatkoin unia. Aamulla kuitenkin kävi ilmi että joku oli päättänyt tulla kuistin ikkunasta sisään. Eli vaikka nainen olisikin huutanut, ja kyseinen kuulija olisi siihen herännyt, jos murhaaja on tukkinut naisen suun heti huudon jälkeen, ei uninen ihminen voi olla varma kuulemastaan.

kylläpä meni vaikeaksi :lol:
Living is what scares me. Dying is easy. -Charles Manson
Urho

Viesti Kirjoittaja Urho »

Peräkylän Maigret kirjoitti:
Ja ennen kaikkea tyttö on tarkoituksella ehkä halunnut olla niin paljon näkymättömissä kuin mahdollista juuri noiden häiriötekijöiden vuoksi. Hän on voinut esim. pitkän Mäkelänkadun katuosuuden kävellä raitiotiekiskoja pitkin keskellä näkösuojaa antavia lehmuksia. Muistelen jossain lehtiartikkelissa 70/80-luvulla ollut tämän tyyppisiä pohdintoja ja sanottu, että S.L oli aiemminkin kävellyt yöllä kotiin ja juuri tällä tapaa hieman siimeksessä. Juuri tuo Mäkelänkadun pitkä osuus olisi se, jossa niitä paluuajoa tekevien taksien tekemiä havaintoja olisi pitänyt syntyä.

Jos asettuisin S.L:n asemaan ja lähtisin kulkemaan Töölöstä Sofianlehtoon, niin epämiellyttävämpänä pitäisin Helsinginkatua ja sen loppupäätä Kurvin kulmia. Nuo tienoot mielelläni kiertäisin, koska siellä oli tuolloinkin kaikenlaista hämärämiestä liikkeellä,pimeän viinan myyjää ja ostajaa ja muita puistoissa norkoilijoita. On mahdollista, että tyttö onkin oikaissut jotain aivan omaa reittiä tämän kulman ja tullut kiertotietä Mäkelänkadulle ja havaintoja hänestä ei ole tehty alkumatkallakaan.
Kyllä tätäkin on tullut pohdittua aika paljon. Jos itse lähtisin tuota reittiä kesäyönä kulkemaan, niin oikaisisin stadionin alueen poikki Itä-Pasilaan, josta ratikkakiskoja tai kävelyteitä pitkin Mäkelänkadulle. Ja jos Lindholm olisi siirtynyt Mäkelänkadun itäiselle puolelle, niin kaikki vastaantuleva liikenne eli esim. palaavat taksit olisivat olleet tien, ratikkakiskojen ja tupla puurivistön takana. Eli selittäisi aika paljon.

Tätä voi tietysti pohtia loputtomiin, lopputulema on se, ettemme tiedä mitä tapahtui. Tui Masonin mainitsema äänijuttu on myös niin totta kuin ikinä olla voi. Morkkis ja muut tuntemukset ovat voineet olla aika kovat tapahtuneen selvittyä. Vastaavanlainen kuuleminenhan tapahtui ilmeisesti myös Bodomin tapauksessa.
Kylli
Perry Mason
Viestit: 3546
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kylli »

Itse pitäisin epätodennäköisenä, että Susanne olisi kiertänyt Kurvin kautta -miksi olisi? Suorin reitti olisi varmaan ollut Töölönlahden kautta Sturenkadulle ja siitä Mäkelänkadulle (jota ei sitten kauhean pitkästi tarvinnut kulkea) tai sitten tuo Itä-Pasilan reitti. Itä-Pasila oli tuolloin hyvin uusi asuinalue, enkä tiedä miten eläväinen yöaikaan, nykyisin nimittäin yllättävänkin hiljainen. Se on rakennettu autoteitten yläpuolella eli siellä ei juurikaan olisi autoja tullut vastaan. Lisäksi ko. reitin varrella on paljon alueita, joissa oli lähinnä varasto- tai toimistotiloja ja puistoja (jos Susanne esim. kulki sinne stadikan kautta?).
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5192
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

Kerran vuosia sitten kävelin ravintolasta yöksi siskolleni. Soitin, että olen tulossa. Siskon mies tuli alaovelle vastaan, koska mulla ei ole heille avainta.
Kun olin ihan heidän ovellaan siskon mies avasi oven ja kysyi et tuleeko toikin meille?
Mä olin et siis kuka?
Joku hiippari oli ihan mun selän takana, aivan hiljaa oli tullut... Häipyi sanaakaan sanomatta ja niin nopeasti, etten ehtinyt edes naamaa nähdä. :shock:

Aika helppo on tunkea samalla ovenavauksella sisään.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

Kylli kirjoitti:Itse pitäisin epätodennäköisenä, että Susanne olisi kiertänyt Kurvin kautta -miksi olisi? Suorin reitti olisi varmaan ollut Töölönlahden kautta Sturenkadulle ja siitä Mäkelänkadulle (jota ei sitten kauhean pitkästi tarvinnut kulkea) tai sitten tuo Itä-Pasilan reitti. Itä-Pasila oli tuolloin hyvin uusi asuinalue, enkä tiedä miten eläväinen yöaikaan, nykyisin nimittäin yllättävänkin hiljainen. Se on rakennettu autoteitten yläpuolella eli siellä ei juurikaan olisi autoja tullut vastaan. Lisäksi ko. reitin varrella on paljon alueita, joissa oli lähinnä varasto- tai toimistotiloja ja puistoja (jos Susanne esim. kulki sinne stadikan kautta?).
Aivan niin. Olipa minulla ajatuskatko vaikka pitäisi tuntea tienoot enemmän kuin hyvin... Eihän Hesarin päästä päähän kävelemisessä olisi mitään järkeä ! Ehkä Sturenkatua pitkin, joka toisaalta on todella tylsä käveltävä.

Joka tapauksessa on hieman outoa, että S.L ei ollut huolehtinut siitä, että hänellä olisi ollut rahaa taksimatkaan, esim. lainaamalla seurueeltaan. Kuitenkaan rahaa ei liene kulunut kovinkaan paljoa illan aikana, koska alkoholia ei oltu nautittu paljoakaan. Hän ei siis pitänyt ongelmallisena sitä, että oli rahaton ja julksiset kulkuneuvot eivät kulkeneet enää. Luotti kotimatkan sujumiseen, koskapa oli kävellyt ennenkin keskustasta ?
Urho

Viesti Kirjoittaja Urho »

Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin Hesari-Sturenkatu-reitiltä kannattaa oikaista Elimäenkatua pitkin Mäkelänkadulle. Elimäenkadun autius siihen aikaan voi sitten pelottaa tai viehättää, riippuu ihmisestä.

Tuo oli ihan merkittävä juttu, tuo rahattomuus. Siinäkin on taas kaksi vaihtoehtoa. Joko Susanne oli todellakin niin reipas tyttö, ettei pitänyt korkokengissä(?) sipsuttelua minään, vaan lähti reippaasti ne jalassaan tai käsissään raikkaaseen kesäyöhön kulkemaan. Toinen vaihtoehto on se, että Susanne oli "mamselli", joka oli tottunut siihen, että aina joku tarjoaa kyydin. Muistan nuoruudesta joitain tyttöjä, jotka eivät ikinä milloinkaan esim. varanneet yösijaa etukäteen reissuilleen, vaan luottivat siihen, että "aina joku esittää kutsun". Valtava rahansäästö pitkän päälle, mutta turvallisuus on vähän niin ja näin. En tosiaankaan tiedä, kuinka vilkas liikenne tuohon aikaan on 3 ja 4 välissä ollut. Tänä päivänä Susannen näköisen naisen ei varmasti tarvitsisi liftata 2 minuuttiakaan Oopperatalon kohdalla, kun kyyti olisi saatu. Susannen vanhemmat tai ainakin siskot osiasivat varmasti kertoa kuinka mahdollisena tuota liftaamista pitävät.
Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

Tampereen Tyttö kirjoitti:Kerran vuosia sitten kävelin ravintolasta yöksi siskolleni. Soitin, että olen tulossa. Siskon mies tuli alaovelle vastaan, koska mulla ei ole heille avainta.
Kun olin ihan heidän ovellaan siskon mies avasi oven ja kysyi et tuleeko toikin meille?
Mä olin et siis kuka?
Joku hiippari oli ihan mun selän takana, aivan hiljaa oli tullut... Häipyi sanaakaan sanomatta ja niin nopeasti, etten ehtinyt edes naamaa nähdä. :shock:

Aika helppo on tunkea samalla ovenavauksella sisään.
Varmaan noita hiippailijoita on ollut noissa Kumpulan maisemissa tuolloinkin, kun S.L murhattiin. Lähistöllä oli Kätilöopiston hoitajien asuntolat, jotka lienevät vetäneet alan tyyppejä lähistölle norkoilemaan kesäiltoina ja -öinä. Eiköhän poliisi liene kartoittanut tältä osin tuntemiensa miekkosten tekemisiä tuolta yöltä ja ei tämä tekona ei oikein istu sellaisen perushiipparin profiilliin mielestäni.

Tuossa ulko-ovella hyökkäyksen kohteeksi joutumisessa teoriassa on se heikko puoli , että tällöin S.L olisi kyllä ilmeisesti huutanut peloissaan niin kovaa, että varmasti joku olisi herännyt porraskäytävän 12 - 15 huoneistossa. Tietysti voidaan ajatella, että väkivahva hyökkääjä olisi tukahduttanut uhrinsa huudon. Tällöin hyökkääjän olisi pitänyt samalla kun piti uhria otteessaan myös määrätietoisesti suunnata kohti pyörävarastoa ja pystyä avaamaan varaston ovi S.L:n avaimilla. Oli siis pystyttävä heti päättelemään pyöräkellariin vievä ovi oudossa (ja ehkä pimeässä )porraskäytävässä ja tietämään millä avaimella sinne mennään . Olikohan jo noihin aikoihin sama käytäntö kuin ainakin itselläni nykyisin, että pyöräkellariin pääsee samalla avaimella kuin ulko-ovestakin ?

Jos taas rappu (ja talo) oli ennestään tuttu hyökkääjälle, niin tuota avaimeen ja pyöräkellariin liittyvää problematiikkaa ei olisi esiintynyt.. ?
Peräkylän Maigret
Javier Pena
Viestit: 1846
Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
Paikkakunta: Pariisi

Viesti Kirjoittaja Peräkylän Maigret »

Urho kirjoitti:Tuo oli ihan merkittävä juttu, tuo rahattomuus. Siinäkin on taas kaksi vaihtoehtoa. Joko Susanne oli todellakin niin reipas tyttö, ettei pitänyt korkokengissä(?) sipsuttelua minään, vaan lähti reippaasti ne jalassaan tai käsissään raikkaaseen kesäyöhön kulkemaan. Toinen vaihtoehto on se, että Susanne oli "mamselli", joka oli tottunut siihen, että aina joku tarjoaa kyydin.
Kyllähän tuo hyvin oudolta tuntuu tuollainen kävely kotiin. Ensin vietetään iltaa yhdessä Suomen parhaassa yökerhossa, josta hipsitään kotiin aamu yöstä kävellen pitkin poikin Hagertin Ellin kotinurkkia Vallilassa. Voihan tuolla kävellä aamuyölläkin, mutta ei se aivan viisasta ole kenellekään, jos ei ole pakko. Tietysti, jos ei tiedä elämän pimeitä kulmia ja arvio erilaisia riskejä, niin sinisilmäisyyden suojissa mikään ei oikein tunnu uhalta.
Kylli
Perry Mason
Viestit: 3546
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kylli »

No jos ajattelen itseäni 25-vuotiaana (josta tietenkin on vain sen verran että voin jo "muistella" ko. aikaa!) niin en pitänyt kovin kummallisena kävellä kesäaikana muutamaa kilsaa kotiin (asuin muuten aikanaan liki Susannen kotia, Vallilan puolella, kävelin useasti keskustasta kotiin). Helsinki kauniina kesäaamuna on ihana! Em. edellytti tietysti sen, ettei ollut tullut juotua liikaa -kuten Susannekaan ei ollut tehnyt.
Miten mahtoi olla tuolloin 70-luvulla sen perusturvallisuuden kanssa? Meinaan, nykyisin kuulee enemmän raaoista henkirikoksista, puhumattakaan muista rikoksista, joten saattaisimmeko olla varovaisempia nyt? Liekö Susanne osannut kotikulmillaan pelätä? Ja (nuorena) sitä ei muutenkaan osaa välttämättä ajatella, että jotain kamalaa sattuisi juuri omalle kohdalle.
Voihan olla, että ajatteli liftata, mutta aikansa kuluksi ja kyytiä odotellessaan käveli -sitähän emme varmuudella tiedä, saiko hän sitten kyydin vaiko ei.

Itseä mietityttää se, että ko. murha olisi ollut tekijälleen paljon helpompi, mikäli hän tunsi a)uhrin b)talon. Tietääkö kukaan mitään mahdollisista epäillyistä?
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5192
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

Itse veikkaan, että surmaaja todellakin tunsi talon. (asukas, talonmies, remonttimies...?)
Muuten olisi varmaan käynyt kimppuun jo ulkona, jossa huutamista ei välttämättä kuule. Rapussa on mielestäni huomattavasti suurempi riski, että joku sattuu paikalle. Miksei pyöräkellarissakin, mutta sinne ei välttämättä ole ketään raahattu, vaan jonkinlaista oveluutta/tekosyytä käyttäen ehkä houkuteltu.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
Vastaa Viestiin