MURHA.INFO

Minäkin ajattelen riistan olevan eettisempää ruokaa kuin tehotuotetun lihan. Oman ruokavalioni lihaosuus koostuu lähinnä poronlihasta ja vähän hirvestäkin, tosin eniten sukujuuristani johtuen ja siksi että se on minulle halvinta, ei ehkä niinkään eettismoraalisista syistä... Kuitenkin riistaeläimen koko elämä ei sentään ole ollut pelkkää kärsimystä epäluonnollisissa olosuhteissa. Toivoakseni useimmat metsästäjät myös kunnioittavat luontoa. Ainakin Lapissa vanhastaan yritetään elää jotenkin sopusoinnussa luonnon kanssa, tappaa vain se mitä tarvitaan ja käyttää siitä kaikki hyödyksi, niin liha kuin nahka ja luutkin. Sekä tarkkailla eläinkantoja ja ajatella metsästyksen vaikutuksia siihen pidemmällekin.

Mutta tässä tapauksessa sympatiat kyllä karhun puolella.

PaulaDrew kirjoitti:Toivoakseni useimmat metsästäjät myös kunnioittavat luontoa. Ainakin Lapissa vanhastaan yritetään elää jotenkin sopusoinnussa luonnon kanssa, tappaa vain se mitä tarvitaan ja käyttää siitä kaikki hyödyksi, niin liha kuin nahka ja luutkin. Sekä tarkkailla eläinkantoja ja ajatella metsästyksen vaikutuksia siihen pidemmällekin.

Tässä tuli käytännössä kaikki kestävän luonnon käytön/metsästyksen hyveet ja toivon metsästäjänä, että kaikki muutkin saman harrastuksen parissa touhuajat noudattaisivat noita. Moni noudattaa, mutta ne suht harvat "suuret salojen seikkailijat" sitten saavat tempauksillaan enemmän näkyvyyttä jne. ja julkisuuteen välittyvä kuva vääristyy...

Mutta tässä tapauksessa sympatiat kyllä karhun puolella.

Tietyllä tavalla joo Karhu oli lähellä saada työvoiton, mutta hyvä loppujen lopuksi, että enemmiltä hlö.vahingoilta vältyttiin.
Epäilenpä, että tästä lähtien tuonkaan seurueen yksikään metsästäjä ei vaan enää tormaa kaadolle ihmettelemään asiaa ilman sen suurempaa varovaisuutta jos kyseessä on vähääkään jänistä isompi otus

ABC kirjoitti:Esimerkkejä ihmisen joko suoraan tai välillisesti sukupuuttoon tappamista lajeista:

Entä sitten?
Pitäisikö nyt uhrata rahaa Greenpeacelle ja muille hörhöille vai mitä vittua? Arvaas huviksesi montako eläinlajia olisi täysin valmis tappamaan ihmisen sukupuuttoon jos vain voisivat? Kaikki. Joten? Shit happens.

HALUAMMEKO ME SUOMALAISET OLLA VASTUUSSA EUROOPAN VIIMEISEN ELINVOIMAISEN KARHUPOPULAATION TAPPAMISESTA SUKUPUUTTOON?

Mitä vitun väliä, itärajan takana niitä on aivan jumalattomasti joka tapauksessa. Kuten myös liito-oravia, joiden suojelussa on menty mielettömyyksiin. EVVK.

Jaajaa---Terveesiä Itä-Suomesta...käväsin siellä sorsajahdissa.

ABC.tä haluaisin kysyä,tiedätkö miten monta lintua on kuollut/muuta luonnonoliota metsälannoituksen seurauksena 70-80 luvulla?

Tarkoitan apulantaa.

Kunnioitan metsästäjiä, jotka asiallisesti harventavat hirvikantaa, ottavat elikon hengiltä yhdellä tarkalla laukauksella ja hoitavat ruhon käsittelyn alusta loppuun asti.

Sen sijaan Suomen harvalukuisen kansalliseläimen tappaminen milloin milläkin tekosyyllä ei istu pirtaan.

Muinaiset suomalaiset palvoivat karhua jumalanaan. Sitä lepyteltiin kaadon jälkeen, ja järjestettiin karhulle peijaiset, joissa karhujumalaa hyviteltiin. Lopuksi karhun kallo asetettiin karhunkallohonkaan, jotta karhun sielu voisi nousta tähtitaivaalle muiden tähtikuvioiden joukkoon. Vaikka metsästäjät meuhkaavat perinteistä, niin niiden valossa nykyinen poseeraus valokuvissa leveä hymy naamalla karhunraato toisessa ja pyssy toisessa kainalossa on kaiken sen pilkkaamista, mitä esi-isämme pitivät pyhänä.

Riista olisi terveellinen ja eettinen tapa kasvattaa lihaa ihmisen ruoaksi. Mutta riistasta saatava liha on nykyisten 5.3 miljoonan ihmisen populaatiossa vain pienen osan etuoikeus. Metsästyskulttuuri pystyi elättämään Suomen alueella vain noin 10 000 ihmistä, ja maatalouskin ennen lannoitteita vain noin 10 kertaa enemmän. Meidän pitäisi kunnioittaa ja suojella sitä, mikä on vielä jäljellä, koska paluuta entiseen ei ole. Nykyinen metsästysporukan jäsen on muinaisista metsästäjistä yhtä kaukana kuin Kassi-Alma Saaban kuningattaresta, eikä epätoivoinen metsästyskokemuksen tavoittelu tuo menneisyyden karskia metsämiestä yhtään lähemmäksi nykyisiä pyssynheiluttajia.

ABC....Olen samoilla linjoilla kanssasi hyvin pitkälle,mutta....meinaatkos,että muinainen metsästäjä keihäin kävi tuosta vain metsässä tullutta karhua vastaan taisteluun?.....hmmmm...no,ehkä hyvin monen ihmisen voimin,muttei yksinään....näin olettaisin.

Sen sijaan muinaiset metsästäjät etsivät karhun talvipesän,josta sohivat keihäin otson ulos ja siihen tappoivat valosta sokaistuneen karhun.....no tämäkö on nyt sitten sitä "todellista karhunmetsästystä" verrattuna nykypäivän metsästykseen....hmm ?

Itse en karhua metsästä,mutta se,mitä oon tutustunut karhumetsästäjiin,niin tolkun miehiä ovat,ja hyviä ampujia.

Mielipiteeni on,että riistaa voi verottaa hallituissa rajoissa kantoja vaarantamatta.se onnistuu nykypäivänä hyvin.

Nykypäivään kuuluu myös se,että kaatajasta,että kaadetusta otetaan kuva....hymyn kera

ABC kirjoitti:
Muinaiset suomalaiset palvoivat karhua jumalanaan. Sitä lepyteltiin kaadon jälkeen, ja järjestettiin karhulle peijaiset, joissa karhujumalaa hyviteltiin. ......nykyinen poseeraus valokuvissa leveä hymy naamalla karhunraato toisessa ja pyssy toisessa kainalossa on kaiken sen pilkkaamista, mitä esi-isämme pitivät pyhänä.

Muinaiset suomalaiset kunnioittivat luontoa ja sen tarjontaa, koska tajusivat olevansa riipuvaisia siitä. Nykyihminenkin on täysin riippuvainen luonnon antimista, muttei tunnu tajuavan sitä.

Hirvikantaa on pakko vähentää, koska ihminen on vähentänyt sen luontaisen vihollisen populaation minimiin (sudet).

Kyseisen uutisen otsikointi oli taas niin hanurista kuten lööpit yleensäkin.

karra kirjoitti:Sen sijaan muinaiset metsästäjät etsivät karhun talvipesän,josta sohivat keihäin otson ulos ja siihen tappoivat valosta sokaistuneen karhun.....no tämäkö on nyt sitten sitä "todellista karhunmetsästystä" verrattuna nykypäivän metsästykseen....hmm ?

Tuohan on vain fiksua toimintaa, koska elanto oli saatava metsästä. Ei ollu lähi-Siwaa luolamiehille jos metsästysreissu ei onnistunutkaan.

Bambinos kirjoitti:

ABC kirjoitti:
Muinaiset suomalaiset palvoivat karhua jumalanaan. Sitä lepyteltiin kaadon jälkeen, ja järjestettiin karhulle peijaiset, joissa karhujumalaa hyviteltiin. ......nykyinen poseeraus valokuvissa leveä hymy naamalla karhunraato toisessa ja pyssy toisessa kainalossa on kaiken sen pilkkaamista, mitä esi-isämme pitivät pyhänä.

Muinaiset suomalaiset kunnioittivat luontoa ja sen tarjontaa, koska tajusivat olevansa riipuvaisia siitä. Nykyihminenkin on täysin riippuvainen luonnon antimista, muttei tunnu tajuavan sitä.

Hirvikantaa on pakko vähentää, koska ihminen on vähentänyt sen luontaisen vihollisen populaation minimiin (sudet).

Kyseisen uutisen otsikointi oli taas niin hanurista kuten lööpit yleensäkin.

karra kirjoitti:Sen sijaan muinaiset metsästäjät etsivät karhun talvipesän,josta sohivat keihäin otson ulos ja siihen tappoivat valosta sokaistuneen karhun.....no tämäkö on nyt sitten sitä "todellista karhunmetsästystä" verrattuna nykypäivän metsästykseen....hmm ?

Tuohan on vain fiksua toimintaa, koska elanto oli saatava metsästä. Ei ollu lähi-Siwaa luolamiehille jos metsästysreissu ei onnistunutkaan.

Joo,ei ollut siwaa ei,mutta oli loukkupyynti,yms......siinähän se muinainen kävi "siwassa"silloin,ku ei muuten saalista saanu

ABC kirjoitti:Sen sijaan Suomen harvalukuisen kansalliseläimen tappaminen milloin milläkin tekosyyllä ei istu pirtaan.

Joo-o...
Harva lukuisen ja harva lukuisen... Ota kannan koosta selkoa, ennen kuin alat mutisemaan, sekä siitä, että mikä on muuttojen määrä vuodessa Venäjältä Suomeen ko. otusten kohdalla.

10v. Täys rauhoitus karhulle, niin siinä olisi "hiukan" ihmeteltävää pk-seutulaisillekkin, puhumattakaan itä-rajan ja pohjois-suomen (etelä- ja pohjois-karjala, kainuu sekä lappi) tilanteesta.
Se alkais vituttamaan aika pian, kun karhut alkais pistämään karjaa lihoiksi omatoimisesti pohjanmaalla, satakunnassa, hämeessä ja uudellamaalla silkasta mutustelun ilosta.

No ei nyt sentään.
Kymmenessä vuodessa ei karhut niin paljon lisäänny ja alueita valtaa että Hesalaiset muista puhumattakaan olisivat kusessa.

Tää rupee olee teinien haistatteluu. Kiinni topicci.

samurai kirjoitti:No ei nyt sentään.
Kymmenessä vuodessa ei karhut niin paljon lisäänny ja alueita valtaa että Hesalaiset muista puhumattakaan olisivat kusessa.

Tää rupee olee teinien haistatteluu. Kiinni topicci.

10v. on pitkä aika eläimelle, jonka ei tarvitse väistellä mitään... Esim. täysin rauhoitetulle karhulle tai vaikkapa ihmiselle.

Mike Manner kirjoitti:

ABC kirjoitti:Sen sijaan Suomen harvalukuisen kansalliseläimen tappaminen milloin milläkin tekosyyllä ei istu pirtaan.

Joo-o...
Harva lukuisen ja harva lukuisen... Ota kannan koosta selkoa, ennen kuin alat mutisemaan, sekä siitä, että mikä on muuttojen määrä vuodessa Venäjältä Suomeen ko. otusten kohdalla.

10v. Täys rauhoitus karhulle, niin siinä olisi "hiukan" ihmeteltävää pk-seutulaisillekkin, puhumattakaan itä-rajan ja pohjois-suomen (etelä- ja pohjois-karjala, kainuu sekä lappi) tilanteesta.
Se alkais vituttamaan aika pian, kun karhut alkais pistämään karjaa lihoiksi omatoimisesti pohjanmaalla, satakunnassa, hämeessä ja uudellamaalla silkasta mutustelun ilosta.

Suomessa on wikipedian mukaan 800-100 karhua. Ihmisiä on 5 000 000!

jumalan kosto kirjoitti: Suomessa on wikipedian mukaan 800-100 karhua. Ihmisiä on 5 000 000!

800-100 karhua? Mielenkiintoinen määrä

Aariel kirjoitti:

jumalan kosto kirjoitti: Suomessa on wikipedian mukaan 800-100 karhua. Ihmisiä on 5 000 000!

800-100 karhua? Mielenkiintoinen määrä

800-100=700?

Ihan vaan tiedoksi ja vastaukseksi edellisten viestien sekoiluun:

http://www.tunturisusi.com/karhu/

Lainaus:
Suomessa karhuja 810 - 860 vuonna 2005. Suomessa karhuja esiintyy koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta - vahvin karhukanta meillä on itäisissä osissa ja Lapissa. Karhuja tavataan säännöllisesti myös Etelä- ja Länsi-Suomessa. Suomessa oli vuoden 2005 lopulla arviolta 810 – 860 karhua. Karhukantamme aiempi selkeä voimistuminen taittui jo 1990-luvun lopulla. Karhu-kannassa oli vuonna 2005 arviolta 165 – 175 pentua.

Karhukantamme keskittyy Pohjois-Karjalaan, jossa vuonna 2005 oli noin 25 prosenttia koko karhukannastamme. Arviot suurpetojemme lukumääristä pohjautuvat useampaan eri aineistoon, joista tärkein on suurpetoyhdysmiesten kirjaamat havainnot. Havaintojen lukumääriin vaikuttaa itse karhutiheyden lisäksi havainnoinnin kattavuuden ajallinen ja alueellinen vaihtelu. Nykymuotoisen tiedon keruun aikana vuonna 2005 tehtiin karhuhavaintoja enemmän, kuin koskaan aiemmin. Havaintomäärien kehityksen valossa karhukantamme on vakaa taikka voimistuva. Kun karhujemme vähimmäismäärä on vuoden lopulla 810 - 860 yksilöä, on se kesäaikana noin 1 000 yksilöä.

Oleellisin tieto (tämän keskustelun kannalta) tuossa suhteellisen tuoreessa tilastossa on mielestäni se, että karhukantamme katsotaan olevan vakaa taikka voimistuva. Mistään sukupuuttoon lahtaamisesta ei siis karhunmetsästyksessämme ole kyse, vaan juurikin siitä törmäysten ehkäisemisestä/turvallisesta kannan hallinnasta.