viivahattu kirjoitti: Su Tammi 18, 2026 7:09 pm
No voi helvetti sentään.

Jos minulta kysytään, että saanko imeä munaasi ja minä siinä hetkessä sanon, että kyllä saat, niin en minä enää jälkikäteen voi päättää, että eiku et saakaan, ähäkutti. Jos kaksi vuotta myöhemmin kaduttaa, että tulikin annettua lupa moiseen, niin se on sitä omaa vastuuta omasta elämästään ja omista valinnoistaan.
Niitä nyansseja... Humalatilalla tässä ajan takaa sitä, kun hyvin päihtyneitä ihmisiä targetoidaan ja/tai heille tarjotaan päihteitä sillä ajatuksella, että heidät on helpompi manipuloida seksiin. Tilanteeseen voi myös liittyä sitä uhkaa ja pelkoa, päihtyneenä kun voi olla hankalaa puolustautua tai hipsiä karkuun.
Jos ei ole aivan jäätävässä soseessa, eli suht järkevänä pystyy tekemään sen päätöksen seksiin suostumisesta eikä tilanteeseen liity uhkaa, niin mahdollisen morkkiksen kohdalla kyse on sitten vain siitä katumisesta eikä suostumusta silloin tietenkään voi perua.
Aika hyvin kuvailit tässä erään reilu 10 vuotta sitten päättyneen suhteeni. En silti koe, että olisin tullut raiskatuksi, vaikka henkinen väkivalta olikin jatkuvaa.
...
Eikä todellakaan ole mahdollista tietää kaikkea, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Jokuhan voi kokea jo kysymyksen "Tekiskö sun tänään mieli?" painostavana. Miten se asia sellaisessa tilanteessa pitäisi esittää, ettei olisi raiskari sitten vuosia myöhemmin, jos toinen vastaakin että "Joo"? Veitsen hiomiset ja suorat sanalliset uhkaukset sun muut ovat päivänselviä tilanteita, mutta kun ne eivät enää olekaan pelkästään omaa kokemusta.
Onneksi pääsit pois siitä suhteesta. Joku toinen voi kokea tuollaisen jatkuvan henkisen väkivallan alla seksiin alistumisen toistuvina raiskauksina. Ei varmaan tarvitse kirjoittaa, että sitä mieltä minä olen. Moni väkivaltaisessa suhteessa ollut (nainen) ajattelee samoin.
Mökkiesimerkissä se tyyppi ei suoraan uhkaa väkivallalla, vaan luo uhkaavan, pelottavan ilmapiirin ja antaa ymmärtää toisen olevan vaikeuksissa, jos ei alistu.
Ja vaikka se tosiasiassa olisikin, joku saattaa silti kokea painetta suostua seksiin. Mikä tarkoittaa, että sinun kriteereilläsi sillä seksihalukkuudesta kysyneellä on kaksi vaihtoehtoa: joko olla ajatustenlukija tai sitten olla raiskaaja.
Tässäkin niitä nyansseja ja sosiaalista pelisilmää. Harva suuresti ahdistuu, jos toinen kysyy vain kerran, että tekeekö mieli. Painostus on toistuvaa, jatkuvaa ja itsepintaista, jotkut virheellisesti kutsuvat sitä "vonkaamiseksi". Se on toisen väsyttämistä taipumaan siihen "vonkaajan" tahtoon.
Se, miten kyselijä näkee tilanteen, voi olla hyvin eri, miten kohde sen kokee. Esim. yksityisasunnossa miehen kanssa, joka on pidempi, painavampi ja vahvempi, vaikkapa kotihoidon (ehkä iäkkäämpi) asiakas, jolla voi olla jokin sairaus, voi kokea tilanteen hyvin uhkaavaksi ja turvattomaksi. Uhkaavaksi tilanteen voi kokea ihan kuka tahansa muukin: nuori, terve ja urheilullinen. Myös seurustelukumppani voi käydä käsiksi, joten ei koske vain satunnaisia tuttavia. Pelko fyysisestä väkivallasta on vain yksi aspekti, joku voi pelätä sitä henkistä väkivaltaa, joku haluaa sen seksistä jankkaamisen loppuvan.
No kun näissä tilanteissa se asianomistajan kokemus tapahtumista on merkitsevä, ei hänen kavereidensa.
Aiemmin kirjoitin, että toisen ihmisen asiaan tuoma perspektiivi voi auttaa tajuamaan tapahtunutta, esim. oivallus terapiassa. Jos tämä nainen kuulemisissa sanonut, että "no en mä oo ite sitä mieltä et raiskaus, mutku kaverit pakotti tänne" niin onhan se ihan eri asia.