En jotenkaan tajua tätä, miksi jonkun lihavuus nostaa niin paljon joidenkin verenpainetta. Mistä kaikesta se tarkalleen ottaen johtuu? Ja, jos projisoitte lihaviin kaikenlaisia omia asenteita ja tunteita ja lihavuuden näkeminen aiheuttaa verenpaineen nousemista, niin jäättekö katsomaan heitä pidemmäksi aikaa, jolloin vitutuskäyränne vain kohoaa entisestään? Älkää nyt hitto soikoon katsoko lihavia, jos ette itse osaa tunnistaa ja käsitellä lihavan ihmisen näkemiseen liittyviä tunteitanne. Eiköhän tässäkin päde taas se, että se läskiviha kertoo enemmän vihaajasta kuin lihavasta.
Olen itse ollut yhtä raskausaikaa lukuun ottamatta aina vähän, tai vähän enemmänkin, alipainoinen, mutta ei mua haittaa muiden lihavuus; ei, vaikka itse lihavuutta pelkäänkin.
Opiskelin myös muutamia vuosia sitten todella hyvän kurssin terveys- ja hyvinvointieroista ja sain vain aiempaakin enemmän tietoa lihavuudenkin mekanismeista. Olen huomannut, että lähinnä ihmiset, joilla näitä tietoja ei ole, syyttävät pelkästään lihavaa itseänsä (samoin kuin köyhiä ja työttömiäkin syyllistetään).
Lihavuus on tietenkin terveysriski, mistä pitää pyrkiä eroon. Terveysriski on kuitenkin myös vaikkapa liiallinen laihuuskin. Lihavuus on sekin myös monitekijäinen tila, mihin vaikuttaa mm. genetiikka (kukaan meistä ei valitse geenejään, hormonejaan, kuten toivottavasti kaikki muistatte) sekä ympäristötekijät.
Ilmeisesti tätä tietoa pitäisi jakaa julkisesti nykyistä paljon enemmän, kun siitäkin ajatellaan edelleen niin yksinkertaisesti. Olispa muuten hauska kuulla samasta logiikasta vaikka sydänsairauksiin liittyen – ’syynä vain laiska elämäntapa’."
Omiin tapoihin ei kuulu muiden tuomitseminen eikä haukkuminen tmv., mutta jos alkaisin julkisesti jotain haukkumaan, niin selvittäisin ensin
miksi ko. asia ärsyttää mua.
Tämähän on perussääntö muutenkin; jos ja, kun sua ärsyttää, niin tutki ihan ensin
itseäsi. Koska se ärsytys on sun tunne. Eikä se ole koskaan muiden syytä, vaikka muita oliskin niin helppoa aina syyttää.
Se ärsytys, viha ym. kertoo aina enemmän kokijastaan kuin kohteesta.
Ja sitä moni myös jatkuvasti netissä itsestään paljastaa.
Edit. Kävin aikoinaan ammattiini liittyen myös painonhallinnan ohjaajan kurssin. Nykyään tiedetään jo, että täyskieltäytyminen ei lihavuuden hallinnassa tai painonlaskussa auta. Tutkimusten mukaan esim."kielletyt hedelmät" aiheuttaa pelkästään niiden ajattelusta voimakkaampaa dopamiinin eritystä. Lisäksi ihmisten inhimillisyydenkin huomioiden, on tärkeää, että saa syödä ruokaympyrän mukaisesti ajoittaisia herkkujakaan välttelemättä. En itse ole muutenkaan vuosikausiin enää uskonut radikaaleihin, väliaikaisiin dieetteihin. Kyse on elämäntapojen muutoksesta, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteenkin.
Se lihava, mikä sua karkkihyllyn edessä etoo, saattaa ostaa herkun myös vaikka ekan kerran pitkiin aikoihin. On muiden tulkintaa kuvitella, että se lihava ei muuta teekään kuin niitä herkkuja ostelee. Painonpudotusyritykset ei näy ulospäin.