https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000012093151.html
IS selvitti: Suomi ei päästänyt vanhempia maahan etsimään Helsingissä kadonnutta poikaansa
Lahdessa opiskeleva intialaispoika katoaa Helsingissä toukokuussa. Kun Suomen poliisista ei kuulu useaan viikkoon mitään, vanhemmat haluavat tulla Intiasta Suomeen etsimään poikaansa. Nyt sekä vanhemmat että viranomaiset kertovat omat versionsa tapahtuneesta.
Videopuhelussa näkyy intialainen nainen hypähtelevän autorikšan kyydissä.
Nainen esittäytyy äidiksi,
Mamatha Gujjaksi. Hymyilee sitten hieman. Ehkä kohteliaisuudesta.
Ensin taustalta kuuluu korvia vihlovaa melua, sitten äiti sulkee mikkinsä ja kirjoittaa viestillä perään.
”Minulla on todella paha olla.”
Puhelussa on mukana myös eno
Kirian Reddy Yhdysvalloista. Hän liikkuu paikasta toiseen, kuljettaa sormiaan edes takaisin kuulokkeillaan.
Lahdessa asuva 18-vuotias intialaisopiskelija
Manideep Reddy Gujja on ollut kadoksissa yli kuukauden. Hämeen poliisilaitoksen mukaan viimeinen havainto Gujjasta on illalta 5. toukokuuta.
Hämeen poliisilaitos on kirjannut hänet kadonneeksi 11. toukokuuta ja kaksi viikkoa myöhemmin ilmoittanut etsinnöistään julkisesti sekä pyytänyt havaintoja.
Silti kenelläkään ei ole jälkiä Gujjasta toukokuun alun jälkeen. Ei viranomaisilla, ei tuttavilla, ei omaisilla.
Kesäkuussa Gujjan katoaminen nousee otsikoihin Intiassa. Valtakunnallisissa The Times of Indiassa, The Hindussa ja The Indian Expressissä, Gujjan kotialueen Deccan Chroniclessa, Telangana Todayssä ja Gultessa.
Teini on kadonnut Suomessa, mediat kertovat.
Keskusrikospoliisi on selvittänyt Gujjan katoamista maanantaista lähtien Hämeen poliisilaitoksen pyynnöstä.
– Pojan kohtalo on tällä hetkellä meille kaikille kaiken kaikkiaan avoin, sanoo katoamistapauksen tutkinnanjohtaja, keskusrikospoliisin rikosylikomisario
Olli Töyräs.
Töyrään mukaan tapaus kuuluu Suomen poliisille niin kauan kuin Gujjan epäillään olevan Suomessa. Intian viranomaiset eivät tiettävästi ole olleet yhteydessä Suomeen.
– Viimeiset jäljet hänestä ovat Suomessa, Töyräs sanoo.
Gujja on sellainen nuori, joka tykkää pysytellä kotona. Aika laiskakin, sanovat omaiset.
Ensimmäisen lukuvuotensa aikana hän on laihtunut silmin nähden paljon. Vanhoista kuvista ei enää edes tunnistaisi samaksi nuorukaiseksi. Omaiset sanovat sen johtuvan siitä, ettei Gujja varmaankaan laiskuuttaan kokkaa itselleen.
– Intiassa äiti kokkaa, äiti siivoaa, äiti tiskaa. Äiti huolehtii kaikesta, ja lapsen täytyy vain opiskella, Reddy kertoo.
Elokuussa 2025 Gujja aloitti insinööriopinnot Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa.
Eno oli vaatinut, että siskonpoika lähtisi Eurooppaan opiskelemaan. Eurooppalainen koulutus kun kehittäisi tulevaisuutta varten, eno muistaa sanoneensa Gujjalle.
– Jos hän saisi opiskella viisi vuotta Euroopassa, hän voisi sen jälkeen mennä minne tahansa. Jatkaa vaikka tohtoriksi saakka.
Suomi valikoitui eurooppalaisista maista sopivimmaksi, koska se vaikutti turvallisimmalta. Lähtiessään kotimaastaan Intiasta, Gujja oli vielä 17-vuotias.
– Tietysti mietimme ensisijassa turvallisuutta, koska hän oli vasta sen ikäinen. Kuulimme, että Suomessa ei ole rikollisuutta, ei mitään.
Eivät omaiset silti pakottaneet Gujjaa lähtemään. Suomi oli ”vaihtoehto”, Reddy sanoo. Kun omaiset soittivat Gujjalle Suomeen yhden tai kahden kuukauden välein, he sanoivat tälle: voit tulla takaisin, jos et tykkää olla yksin siellä.
Äiti otti yhteyttä joka päivä, Gujja vastasi parin päivän viiveellä.
Suomessa opiskelu osoittautui erilaiseksi kuin Intiassa. Opintojen taso oli korkea. Alku oli vaikea, Gujja oli kertonut omaisilleen.
Mutta Gujja halusi olla Suomessa. Opinnot pitivät hänet kiireisinä, ja yliopistolla oli ”ystävällinen ilmapiiri”. Opiskella sai etänä, kokeita uusia kerran tai kaksikin, Gujja oli sanonut. Ensimmäisen lukukauden kaikki kurssit olivat menneet hyväksytysti läpi.
Enon mukaan siskonpoika etsi kesälle osa-aikatyötä. Tämä kertoi omaisilleen alkuvuodesta, että Suomessa kahvilatyöhön tarvitsisi hygieniapassin ja että hän oli juuri hankkinut sellaisen.
– Aina kun hän puhui meille, hän kertoi, että kaikki on hyvin, Reddy kertoo.
Omaisten mielestä Gujjan elämä Suomessa vaikutti todella tylsältä, vaikka tämä siitä itse pitikin. Noin kaksi kuukautta sitten eno kannusti puhelimessa Gujjaa menemään matkalle jonnekin aina puolen vuoden välein. He voisivat suunnitella matkoja yhdessä, ja eno auttaisi maksuissa.
Matkasuunnitelma jäi.
Kun Gujja oli ollut kadonneena noin kuukauden, vanhemmat halusivat tulla Suomeen etsimään poikaansa.
He uskovat, että Gujjalle ei ole tapahtunut mitään pahaa. Jos olisi, he olisivat kuulleet siitä jo ensimmäisten viikkojen aikana, Reddy vakuuttaa.
Intian kansalaisina vanhemmat tarvitsisivat maahantuloon viisumit. Jos vierailu kestäisi yli 90 päivää, tarvittaisiin oleskelulupa.
Äiti Mamatha Gujjan serkku otti yhteyttä Intian suurlähetystöön Suomessa ja pyysi apua viisuminhakuun. Mamatha Gujjan mukaan molemmat vanhemmat hakivat viisumeita ja vetosivat kiireelliseen hätätapaukseen. Muutama päivä haun jälkeen Mamatha Gujja kertoo olleensa puhelintapaamisessa New Delhin Suomen suurlähetystön viisumivirkailijan kanssa.
– He sanoivat, että asia olisi kunnossa (engl.
good to go), Reddy selittää.
Eno Kirian Reddy jakoi Ilta-Sanomille Suomesta hänelle lähetetyn valokuvakuvan Manideep Reddy Gujjasta. Tältä hän näyttää nyt, saatetekstinä luki. Kuva: Haastateltavan albumi
Päätös tuli noin viikon kuluttua: kummankin vanhemman viisumi evättiin.
Ilta-Sanomat on nähnyt alkuperäiset dokumentit molemmista viisumipäätöksistä.
Syinä olivat puutteellinen näyttö riittävistä varoista oleskeluun ja maasta poistumiseen, puutteellinen näyttö näiden varojen hankkimiseen laillisesti sekä perustellut syyt epäillä ilmoitetun varallisuuden luotettavuutta.
Reddyn mukaan näin ei ole. Gujjan äidillä on pankkitilillään viisumivaatimuksiin riittävä summa.
Ulkoministeriön mukaan viisumia Suomeen hakevalla täytyy olla varoja 50 euron edestä matkapäivää kohden.
Päätöksen mukaan viranomaisella oli myös perustellut syyt epäillä, etteivät vanhemmat poistuisi Schengen-alueelta ennen viisumin voimassaolon päättymistä.
Enosta kielteinen viisumipäätös on koko katoamistapauksessa kamalinta ja sen perustelut järjettömiä.
– Näinkö kohdellaan ihmistä, joka yrittää löytää oman lapsensa? Reddy sanoo.
Eivätkä vanhemmat haluaisi jäädä maahan, jossa heidän lapsensa on juuri kadonnut, Reddy lisää.
Viisumihakemukset Suomeen käsitellään EU:n Schengen-säännöstön mukaisesti. Suomen suurlähetystö New Delhissä ei ota kantaa yksittäisiin hakemuksiin tai viisumipäätöksiin, vastaa suurlähetystön konsuli- ja maahanmuutto-osaston päällikkö Johanna Manni sähköpostitse.
– Lähtökohtaisesti viisumihakemusten normaali käsittelyaika on 15 päivää. Yritämme kuitenkin tarpeen tullen aina käsitellä hakemukset nopeutetusti, mikäli hakijalla on jokin validi (pätevä) syy. Kuten esimerkiksi tässäkin tapauksessa, Manni kirjoittaa.
– Hakijat voivat halutessaan tehdä oikaisuvaatimuksen päätökseen, mikäli viisumi on evätty.
Omaisten mukaan Suomen viranomaisiin on vaikea saada yhteyttä, samaten Intian suurlähetystön viranomaisiin Suomessa.
– Jos hän on jossain vakavassa tilanteessa, ja me viivyttelemme, miten voimme pelastaa hänet? Reddy sanoo.
Keskusrikospoliisin Olli Töyrään mukaan ulkomailla olevien omaisten kanssa toimitaan samalla tavalla kuten tilanteessa, jossa omaiset ovat Suomessa. Gujjan omaisiin ollaan hänen ymmärryksensä mukaan oltu yhteydessä ainakin sähköpostilla. Töyräs sanoo jatkavansa samaa linjaa.
– Välimatka luo teknisen haasteen. Aikaerot ja tietoliikennehaasteet. Mutta niiden kanssa on pärjätty aikaisemminkin ja uskon, että tässäkin tapauksessa kyllä.
Suomesta hyvän koulutuksen saaneena Gujja ymmärtäisi maailmasta ja voisi siksi palatessaan elää hyvillä eväillä koti-Intiassa. Se oli omaisten ajatus.
– Nyt odotamme vain yhtä asiaa. Sitä, että Manideep tulee takaisin kotiin. Sitten unohdamme Suomessa tapahtuneet asiat, Reddy sanoo.
Yhtäkään lapsista ei aiota lähettää enää maailmalle opiskelemaan.