http://groups.google.com/group/vapausfo ... 3a87d5ac35
Olli J.
--------------------
Talouden kriisi johtuu pankkiireista ja poliitikoista, ei markkinataloudesta
Maailma on jälleen kerran suuren kansainvälisen talouskriisin kourissa. Taas
kerran suomalaiset poliitikot ja media syyttävät ongelmista vapaata
markkinataloutta, koska sitä on helpompi syyttää kuin yksittäisiä ihmisiä
tai yrityksiä. Erityisesti suomalaista mediaa on vaivannut kyvyttömyys
raportoida kriisistä asiallisesti, mikä johtunee toimittajien olemattomasta
taloustietämyksestä ja lähtökohtaisesta vastenmielisyydestä vapaata
markkinataloutta kohtaan.
Tämänkertainen kriisi johtuu samasta asiasta kuin aikaisemmatkin:
talouselämän johtajien sekä poliitikkojen tekemistä virheistä, joista
esitämme alla rautalankamallin.
Yhdysvaltojen Keskuspankki on pyrkinyt pitämään korkotason mahdollisimman
alhaisena. Tämä toiminta perustui virheelliseen näkemykseen siitä, että
alhainen korkotaso lisäisi talouskasvua. Alhainen korkotaso mahdollisti sen,
että pankit pystyivät antamaan aikaisempaa enemmän lainaa sijoittajille sekä
asuntojen ostajille. Lisäksi Yhdysvaltojen viranomaiset painostivat muun
muassa syrjinnän vastaisella lainsäädännöllä pankkeja lainaamaan rahaa
myös talouksille, joiden maksukyky oli heikko. Liittovaltion
asuntolainayhtiöt Fannie Mae ja Freddie Mac tarjoutuivat ostamaan pankeilta
lainoja. Tämä loi pankeille kannustimen lainata rahaa aivan kenelle tahansa,
koska lainat pystyi myymään näille valtionyhtiöille, vaikka lainanottaja ei
pystyisikään maksamaan lainaa takaisin.
Pankit vaativat asuntolainoja antaessaan vain vähäisiä käsirahavaatimuksia.
Jos esimerkiksi otti 100 000 dollarin asuntolainan, saattoi käsirahavaatimus
olla vain 5 000 dollaria. Tällöin asuntojen hintojen romahtaessa ei ollut
enää kannattavaa maksaa pois 95 000 dollaria, jos asunnon arvo oli vain 80
000 dollaria. Tästä syystä ihmiset eivät halunneet enää maksaa
asuntolainojansa pois, minkä takia pankit ja julkiset asuntolainayhtiöt
eivät saaneet rahojaan takaisin. Sijoittajia pidetään syyllisinä kriisiin,
mutta itse asiassa useimmat sijoittajat toimivat olosuhteisiin nähden
järkevästi ottamalla ja takaamalla lainoja, jotka viime kädessä vaikuttivat
vakavaraisten pankkien ja lopulta valtion takaamilta.
Jottei kriisi olisi jäänyt pieneksi, päättivät viranomaiset vielä kruunata
koko sotkun muuttamalla yritysten kirjanpitosäädöksiä siten, että pankkien
täytyi merkata lainojen ja asuntojen arvo saataviensa sijaan niiden
jälleenmyyntiarvon mukaan. Tästä syystä asuntojen hintojen romahtaessa myös
pankkien taseeseen merkitty varallisuus romahti ja pankit joutuivat tekemään
kymmenien miljardien dollarien alaskirjauksia taseeseensa. Pankkien
reaaliomaisuus säilyi samana, mutta taseen äkillinen romahdus johti siihen,
että liittovaltio julisti pankit luottokelvottomiksi. Tämä hämäsi monia
sijoittajia ja poliitikkoja, jotka panikoivat shokissa, mikä pahensi
kriisiä entisestään.
Tässäkään vaiheessa ei olisi syntynyt mitään suurempaa ongelmaa, sillä koska
pankkien reaaliomaisuus ei ollut muuttunut, olisi sektori voinut vielä
selvitä. Pankit kuitenkin havaitsivat voivansa hyödyntää tilannetta
painostamalla valtiolta kohtuuttomia tukiaisia. Pankeille muodostui intressi
liioitella ongelmiaan mahdollisimman suurten tukiaisten toivossa.
Yhdysvaltojen liittovaltio meni lankaan ja perusti roskapankin, jolle
liittovaltio myönsi 700 miljardia dollaria määrärahoja roskalainojen
ostamiseen. Roskaluottojen omistajat saivat siis sitä mitä halusivatkin -
riskivapaata sijoitusta valtion takuulla.
Kriisin ratkaiseminen pankkitukiaisilla muodostaa jo tulevan kriisin
siemenen. Pankkitukiaisten seurauksena pankit uskaltavat ottaa kohtuuttomia
riskejä luottaen siihen, että valtio pelastaa heidät. Tämän
pankkisosialismin maksavat veronmaksajat.
Olli Juntunen
[email protected]
Veli-Matti Lahnala
[email protected]