MURHA.INFO

Cotton kirjoitti:Sitäpaitsi miten maailma voisi tuntea anonyymin kommunistin?

Voit nussia pilkkua vapaasti, ei se muuta asioita miksikään.
Tarkoitan, että jos kommunisti tekee uhrauksensa ilman, että tietää sen päätyvän jollain järkevällä todennäköisyydellä muiden tietoisuuteen, sitten teko on epäitsekäs.

Mutta voit toki kertoa, mistä löytyisi sellainen kommunisti, joka on uhrannut henkensä kapitalistin puolesta täysin vapaaehtoisesti, ilman palkkiota tms. vaikka olisikin saanut muistoa tai kunniaa siitä? Tai mistä löytyy tunnettu natsi Saksan II maailmansodan aikana miehittämiltä alueilta, joka on vihannut juutalaisia ja silti oman henkensä uhalla suojellut juutalaisia?

Kertokaa nyt ihmeessä. Odotan mielenkiinnolla. Ei ole - eikä tule. Koska ihmisen kaikki toiminta on itsekästä.

markja kirjoitti:

janneolavi kirjoitti:lisääntyminen??

Ahaa. Eli nussiminen on jotenkin epämiellyttävää, samoin sen ihanan oman vauvelin hoitaminen jne.? En oikein usko. Kyllä siinä ihminen omaa mielihyväänsä ajattelee kun lisääntyy.

Lisääntyminen on itsekkäintä mitä ihminen voi tehdä. Sehän on keino saada omat geenit säilymään tulevien sukupolvien kantamana. Mies voi tässä olla jopa naista itsekkäämpi ja kiertää käkenä munimassa vieraisiin pesiin...

Mietin, että kuinka moni itsekkäänä pidetty teko on tietoinen, tai onko itsekkyys yleensä tietoista? Tulin siihen tulokseen, että kyllä se niin taitaa olla, eli jos tiedostaa selkeästi tekoa tehdessään hyödyn, se on silloin itsekäs. Teossa täytyisi olla seuraus, joka kohdistuu positiivisesti pelkkään itseen.

No joo, voidaan tietenkin etsiä tieteellisen tarkasti määriteltyä absoluuttista epäitsekkyyttä ja saada siitä sitten nautintoa, kun sellaista ei löydykkään. Mutta tämä on lähinnä sanoilla pelleilyä. Maailmassa on paljon uhratuvaa auttamista ja epäitsekästä toimintaa ja omistautumista ja se tekee aina vaikutuksen, kun siihen törmää. Se on monille meille yksi tärkeimmistä asioista, joka auttaa jaksamaan eteenpäin, etenkin kun usko ihmiseen aina joskus hiipuu.

konsta kirjoitti:Maailmassa on paljon uhratuvaa auttamista ja epäitsekästä toimintaa ja omistautumista ja se tekee aina vaikutuksen, kun siihen törmää. Se on monille meille yksi tärkeimmistä asioista, joka auttaa jaksamaan eteenpäin, etenkin kun usko ihmiseen aina joskus hiipuu.

En haluaisi olla raivostuttava, mutta sieltä se itsekkyys taas pilkistää

Tuo nti. J. Jonesin määritelmä oli mielestäni kovin osuva. Siitä ei oikein voida edes kiistellä, etteikö ihminen pelaisi joka tilanteessa lähinnä omaan pussiinsa, mutta oikeasti itsekkääksi toimintaa voisi luonnehtia vasta sitten kun tietoisesti tavoittelee omaa hyötyään muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Kuitenkin on virheellistä väittää, että ihminen tekisi mitään toisen hyväksi, hyötymättä siitä mitään (mielenrauhaa, hyvää omatuntoa, hyvää mieltä...) itse. Menee sekavaksi.

joey kirjoitti: En haluaisi olla raivostuttava, mutta sieltä se itsekkyys taas pilkistää

Jos haluat noin ajatella. Et ole raivostuttava minulle, ilkeä lähinnä itsellesi.

Sitten on tietenkin asiat, jotka erikseen vaativat tiettyä itsekkyyttä onnistuakseen. Esim suhde, perheen perustaminen, lastenteko, näihin ei kannata lähteä mukaan auttamismielessä tai muilla vastaavilla motiiveilla.

Epäitsekkäillä toimilla voi olla joskus valtava voima, kuten esimerkiksi Tanskassa, kun natsimiehityksen aikana kuningasperhe laittoi keltaiset tähdet rintaansa. Urheus tarttui heti kansaan, keltaiset tähdet yleistyivät ja kas kummaa, kun juutalaisten luovutus Tanskasta alkoi, niin lähes kaikki juutalaiset olivat mystisesti kadonneet.

Vaikeina aikoina löytyy aina ihmisiä, jotka näyttävät muille esimerkkiä. Eikä sitä välttämättä tehdä esimerkin johdosta, vaan epäitsekäs toiminta vain tarttuu lähes yhtä tehokkaasti, kuin ahneus. Sitä vain näkee paljon vähemmän.

ABC kirjoitti: Täyttyykö itsekkyyden määritelmä silloinkin, kun panoksena on oma henki? Sehän edellyttää oman henkiinjäämisvietin asettamista syrjään. Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa, mutta sanana itsekkyys tässä yhteydessä ei oikein natsaa määritelmänsä (eli niiden merkitysten, joita siihen liitämme) puolesta. Menee semiotiikaksi.

Peirceläiselle vai saussurelaiselle puolelle...??

Taidanpa tästä hiljalleen kaivella yliopistojen pääsykoekirjoja naftaliinista ja pyrkiä lukemaan jotakin sellaista alaa joka auttaisi minfokeskusteluihin osallistumisessa...