SeagulII kirjoitti:Aloitetaan..
Herrasmies seurue kokoontuu kabinettiin, illan mittaan on syöty ja juotu. Keskustelu on käynyt jo pitkään kiivaana Saksan tilanteesta käynnissä olevan sodan johdosta. Kaikki ovat yhtä mieltä, että maata johtaa älyvammainen korpraali liian suurine kuvitelmineen. Paikalla olijat kuitenkin tietävät johtamansa armeijan todellisen tilanteen. Se on voimakas, muttei missään nimessä niin voimakas jotta se voitaisiin jakaa usealle rintamalle. Sotaretki itään on alkamassa ja hyvin mennyt läntisen euroopan valloitus on antanut ehkä liian voimakkaan hyvänolontunteen. Kuitenkin brittiarmeija onnistui pakenemaan saarellensa, ja todennäkoisesti on siitäasti valmistautunut taistelemaan uudelleen. Lisäksi brittilaivasto on edelleen iskukykyinen, eikä ilmavoimiakaan saatu tuhottua.
Olisi suunnaton riski yrittää invaasiota Englantiin, liki mahdotonta. Sotaretki itään taas nielisi loputtomasti resursseja, eikä niitä riittäisi jatkuviin sotatoimiin Englantia vastaan. Ajatus vihollisen jättämisestä selustaan tuntuu huonolta. Kuin myöskin sen tuhoamisen yrittäminen. Brittiläinen kansanyhteisö olisi saatava pois kuviosta ennen idän sotaretkeä..
Ainoaksi mahdollisuudeksi, joskin hyvin epävarmaksi, jää yritys saada aselepo Brittien kanssa. Pitkällisen mietinnän jälkeen neuvottelijaksi valitaan Hess, paljo saksaa ulkomailla edustanut ja korkeassa asemassa oleva, Hitlerin seuraajakseen nimittämä mies. Hyvin uskottava neuvottelija, paras mahdollinen. Myös Hess on suostuvainen, koska näkee idän sotaretken onnistumisen olevan paljon tärkeämpää saksan, ja koko euroopan kannalta kuin kuin se että ylittää valtuutensa ja osallistuu salaliittoon Johtajaa vastaan. Neuvostoliito ja ja sen ali-ihmiset on murskattava ennenkuin ne mädättävät koko euroopan sivistyksen. Hetken Hess miettii Hitlerin suhtautumista kun asia sitten tulee julki, mutta suostuu. Ovathan he hyvissä väleissä,ystäviä, ja Johtaja varmasti ymmärtäisi hänen toimineen valtakunnan parhaaksi.
Tuumasta toimeen. Salassa laaditaan suunnitelma jolla Hess lähestyisi brittejä. Ei suoraan korkeimmalle taholle, vaan tutun korkea arvoisen kontaktin kautta joka alustaisi tilanteen brittien silmäätekeville. Kaikki ovat asiaa pähkäiltyään tulleet tulokseen että jos joku niin Hess kyllä onnistuu tehtävässä.
Me bf 110 rullaa kiitotien päähän, mekaanikko ilmoittaa Hessille koneen olevan kunnossa ja tankattu, lentovalmiina. Vielä viimehetken epäröinti, kanaalin ylitys R.A.F:n kotipihan poikki, onko operaatio pysynyt salassa? No, ilmaan vaan. Pakko. Liian paljon vaakalaudalla. Koko sodan lopputulos ja jopa koko saksan kohtalo.
Lennettyään jo tovin vihollisen ilmatilassa, Hess miettii mahdollisuuksiaan ja tulevia päiviä. Jokin alkaa täristämään. Oikea moottori reistailee, huonoimmalla hetkellä. Tehot putoavat. Moottori ylikuumenee, määränpäähän on vielä matkaa . Ompahan alku reissulle. Moottori on pakko sammuttaa.
Jonkin ajan kuluttua on selvää ettei lintu kanna Hessiä määränpäähän, pakko laskeutua jonnekin. Ei, vangiksi joutuminen voisi vaarantaa koko operaation ja vuotaa liian aikaisin saksaan. Parempi hylätä kone jo ilmassa ja antaa sen tuhoutua. Koittaa jalkaisin perille, matkaa ei olisi paljon jäljellä. Muonan ja lentäjän selviytymispakkauksen avulla selviäisi hyvin perille. Suunta syrjemmälle seudulle, kuomu auki ja pois koneesta. Toivottavasti varjo aukeaa....
Me bf 110 rysähtää maahan ja syttyy tuleen. Hyvä, hetken etumatka kun lentäjän puuttumista ei välttämättä heti tajuta vaikka maahansyöksy olisikin huomattu.. Samassa Hess huomaakin alapuolellaan viljelijän tuijottavan kiinnostuneena tapahtumaa. Toivottavasti maajussi ei huomannut koneen olevan saksalainen, englantia puhumalla tilanteesta voisi vielä selviytyä jotenkin..
Maassa toivo osoittautuu turhaksi,viimeistään tuijottaessaan haulikon piippuja väärästä suunnasta, Hess pyytää saada leikata muiston varjosta. Tärveltyään varjoa puukolla, hän nappaa palan silkkiä itselleen. Matka kohti kylää ja poliisiasemaa voi alkaa. Epätoivo alkaa hiipimään Hessin mieleen. Karkaaminen ja ajojahtikaan ei oikein tunnu houkuttavalta. On siis luotettava että pystyy vakuuttamaan viranomaiset tarkoituksestaan ilman herttuan alustusta ja asian esittämistä muulle älymystölle. Vaikeimman kautta siis...
Tieto Hessin kiinnijäämisestä aiheuttaa paniikin, kaikki asiasta tietävät sanoutuvat koko hommasta irti, Hitler on kuulemma raivoissaan. Iso luuta pyyhkisi kohta, kaikki homman suunnitteluun viittaava on hävitettävä. Kenraalit uurastavat suojaamassa selustojaan, kuka mitenkäkin. Kukaan ei "tunnekkaan" Hessiä, Hitler purkaa raivoaan julistamalla Hessin hulluksi radiopuheissaan, saksa ei neuvottele, se murskaa vihollisensa.. Hess menettää asemansa saksassa. Britit tajuavat ettei mitään virallista neuvottelua enään Hessin suhteen voi pitää mitenkään uskottavana. Hess tajuaa itsekin kuinka tyhmältä hänen ehdotuksensa briteille näyttää nyt uudessa valossa. Mitään apua ei ole odotettavissa myöskään salaliittolaisilta, sen hän tajuaa itsekin. Heillä on täysi työ pelastaa oma nahkansa... Tästä reissusta mahtaa muodostua pitkä, hän miettii ja katsoo apeana putkan lattiaa
Pääosin ihan mahdollista ja loogiselta tuntuvaa pohdintaa. Muutamasta yksityiskohdasta en tosin ole ihan varma. En muista mainitsiko Hess jotain moottoriongelmista, mutta joka tapauksessahan hän pääsi päämääräänsä ja lensi aluksi jopa kohteensa eli
Hamiltonin herttuan asumuksen
Dungavel Housen yli länsirannikolle ja lähestyi sitä sitten lännestä, josta päin se oli helpommin paikannettavissa. Ihan komea pikku pytinkihän se onkin:
Ilmeisesti varjolla hyppääminen oli joka tapauksessa hänen suunnitelmissaan, sillä laskeutuminen yöllä olisi vaatinut laskeutumisvaloja ja muita järjestelyjä, ja vaikka niistä on erinäisiä spekulaatioita esitettykin, mitään varmuutta ei ole, että niitä olisi Hamiltonin tai kenenkään muunkaan toimesta asetettu. Ja vaikka niistä olisi puhetta ollutkin Hess ei varmaankaan olisi voinut luottaa, että ne olisivat paikoillaan olleet.
Ajatus siitä, että aloite Hessin lentoon olisi tullutkin armeijan "herraseurueen" parista, on mielenkiintoinen ja periaatteessa mahdollinenkin ja joka tapauksessa epäilemättä vahvasti armeijan johdon intresseissä, vaikka se oli jo toisaalta joutunut havaitsemaan, ettei Hitler sallinut armeijan tai kenenkään muunkaan sotkevan hänen suuria suunnitelmiaan. Hessin valinta ajatuksen "myymiselle" Hitlerille olisi myös sikäli loogista, että tämän luottoasema nimenomaan puolueen puolella olisi sopivasti etäännyttänyt sitä armeijan johdosta, jota Hitler osin aiheetta osin aiheestakin epäili lojaliteetin puutteesta.
Ongelma teoriassa on lähinnä se, että useita henkilöitä, joiden tuollaisessa tilanteessa olisi mitä ilmeisimmin pitänyt olla hankkeesta tietoinen, selvisi hengissä sodan jälkeenkin ja muuttuneissa oloissa ei luulisi olleen mitään esteitä sille mikseivät he olisi tietojaan paljastaneet joko omaa asemaansa parantaakseen tai vaikka sitten ihan rahallisesta intressistä. Noin kiinnostavia paljastuksia käsittelevillä muistelmilla olisi varmasti ollut hyvinkin rahakkaat markkinat tiedossa. Kuitenkaan mitään tähän suuntaan viittaavia tietoja ei ole missään vaiheessa julkisuuteen vuotanut.
Hesshän avoimesti halusi yhteyttä Hamiltoniin ja lennon suuntaaminen Skotlantiin tämän kartanon lähettyville vahvistaa tuota, vaikka pohjoiselle reitille on tietysti muitakin perusteita, mm. etelää heikompi ja harvempi ilmapuolustus. Mielenkiintoinen ja vielä pitkälti auki oleva kysymys on tiesikö Hamilton ja mikä hänen roolinsa oli, varteenotettava Churchillin kilpailija ja rauhansuunnitelmien kannattaja vaiko Hessin ansaan houkuttelija.
Eräs varteenotettava vaihtoehto on myös näiden yhdistelmä niin, että Hamilton tiesi ja tunsi kiinnostusta Hessin hanketta kohtaan, muttei tiennyt, että brittitiedustelu ja Churchill olivat tästä tietoisia ja niinpä nämä ehtivät napata Hessin ennen kuin tämä sai yhteyden Hamiltoniin. Hankkeen paljastuessa Hamiltonin oli luonnollisesti oltava hyvin hiljaa, ettei olisi saanut syytettä maanpetoksesta. Se, ettei Churchillin tiedetä aiheuttaneen hänelle mitään sanktioita, vahvistaa joko sen, että Hamiltonin hiljentäminen uhkaavan syytteen ja skandaalin voimin katsottiin riittäväksi tai sitten että hän oli joko viaton tai mukana Hessin pettämissuunnitelmassa. Niissä linkeissä, joita avauspostaukseeni liitin, tätä viimeisintä pidetään ehkä vahvimpana vaihtoehtona, vieläpä sellaisena varianttina, että Hamilton tosin sympatiseerasi alunperin Hessin hanketta, mutta että hänet saatin suostuttelemalla ja/tai kiristyksellä myötämieliseksi Churchillin ja brittitiedustelun pikku juonelle.
Mielenkiintoinen kysymys on myös Churchillin kilpailijan ja ainakin tietyissä asioissa vastustajan
Lordi Halifaxin rooli hankkeessa. Hänenkin osallisuudestaan ns. "rauhanoppositioon" on spekuloitu, muttei ole saatu pitävästi osoitettua. Hänhän toimi joulukuuhun 1940 asti Ison-Britannian ulkoministerinä, mutta tuolloin Churchill siirsi hänet lähettilääksi Yhdysvaltoihin ja nosti Anthony Edenin tämän paikalle.
Toinenkin "myöntyväisyysmies"
Sir Samuel Hoare oli vastaavasti työnnetty lähettilääksi Espanjaan toukokuussa 1940 ja näihin kahteen onkin liitetty kiinnostava joskin huomattavan kiistanalainen Hess-kytky. On nimittäin väitetty, että kolme H:ta; Hess, Halifax ja Hoare (ja mahdollisesti neljäskin eli Hessin ja Hitlerin suhteen "kummisetä"
Karl Haushofer) olisivat tavanneet toisensa muutama viikko ennen lentoa Britannian Madridin suurlähetystössä viikonloppuna 20.-22.4.1941, mutta näyttö tästäkin on vähintäänkin kyseenalaista.
In 1959, Heinrich Stahmer, who worked with Haushofer, claimed that meetings between Samuel Hoare, Lord Halifax and Rudolf Hess took place in Spain and Portugal between February and April 1941. The Vichy press reported that Hess was in Spain on the weekend of 20/22 of April 1941. The correspondence between British Embassies and the Foreign Office are routinely released to the Public Record Office. However, all documents relating to the weekend of 20/22 April, 1941 at the Madrid Embassy are being held back and will not be released until 2017.
-
http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/GERhess.htm
Väite on huomattavan raju. Olisihan moinen tapaaminen ollut melkoinen poliittinen paukku, ja jos se osoittautuisi todeksi, historioitsijoilla riittäisi pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Saapa nähdä mitä uutta tietoa asiasta saadaan 2017, mikäli tuosta arkistojen avaamisesta tuolloin pidetään kiinni. Väite herättää kyllä sen ajatuksen, että jos ko. herrat tosiaan jo huhtikuussa tapasivat ilmeisen turvallisissa oloissa puolueettoman Espanjan pääkaupungissa ja mitä ilmeisimmin Francon siunauksella, niin miksi sitten tarve moiseen monella tavalla riskialttiiseen lentoon ylipäätään. Jos lisätapaamisiin olisi ollut tarvetta, niin miksei sitten niitäkin järjestetty Madridissa tai Lissabonissa, jossa myös harrastettiin tiukkaa ja tiivistä tiedustelutyötä ja diplomatiaa noina aikoina.
Lopuksi kannattaa ehkä mainita, että ainakin Hessin poika
Wolf Rüdiger Hess oli vakuuttunut siitä, että Hitler tiesi hänen isänsä lennosta. Voi tietysti ajatella, että poika on jossain määrin jäävi asiassa ja kiinnostunut lähinnä isänsä maineen puolustamiseen, mutta kumpi nyt sitten olisi hänen jälkimaineelleen tuhoisampaa, sekö että hän toimi yksin ja vastoin Hitlerin kantaa vaiko yhteistyössä tämän kanssa.
Tässä hänen näkemyksiään ja perusteitaan:
No one knows for sure whether my father undertook his flight with the knowledge and blessing of Adolf Hitler. Both men are now dead. All the available evidence, though, suggests that Hitler knew in advance of the flight:
First: Just a few days before his flight, my father had a private meeting with Hitler that lasted four hours. It is known that the two men raised their voices during portions of their talk, and that when they were finished, Hitler accompanied his Deputy to the ante-room, put his arm soothingly around his shoulder, and said: "Hess, you really are stubborn."
Second: The relationship between Hitler and Hess was so close and intimate that one can logically assume that Hess would not have undertaken such an important step in the middle of a war without first informing Hitler.
Third: Although Hess' adjutants and secretaries were imprisoned after the flight, Hitler intervened to protect Hess' family. He saw to it that a pension was paid to Hess' wife, and he sent a personal telegram of condolence to Hess' mother when her husband died in October 1941.
Fourth: Among the papers released in June 1992 by the British authorities are two farewell letters my father wrote on June 14, 1941, the day before he tried to commit suicide in Mytchett Place, in England. The letters were written after he realized that his peace mission had definitely failed. One was addressed to Hitler and the other to his family. Both clearly confirm that his close relationship with Hitler still existed. If he had undertaken his now-obviously failed mission without Hitler's prior knowledge, his relationship with Hitler clearly would no longer still have been one of trust.
And, fifth: Gauleiter Ernst Bohle, the Hess confident and high-ranking official who had helped my father to translate some papers into English, remained convinced until his death that all this was done with Hitler's knowledge and approval.
