MURHA.INFO

Olipas mielenkiintoinen juttu.

Nykyään kun itse asun pienessa ja hyvin sisäsiittoisessa kylässä, niin tätäkin juttua alkaa pohtia aivan eri tavoin. Muutin Helsingistä tälle paikkaunnalle kesällä 2004 ja täältä löytyy juuri tuota samaa kateutta ja kaunaisuutta mitä ko. Ranskalaisesta kylästäkin.

Rikosmaisetri on oikeassa: Syyllistä kannattaa hakea juuri noilta kolmelta taholta.
Kannattaa myös muistaa, ettei Perheen isä tai äiti ole puhtaita pulmusia, vaikka murhaajia he eivät ole ( siis ainakaan lapsenmurhaajia) He ovat saattaneet teoillaan loukata jotakin todella pahasti.

Kirjeet paljastavat murhaajasta erittäin paljon. Kun oiken kadehtii toista, alkaa katkeroitua omaan kohtaloonsa. Sitten tulee viha ja sitten voi tehdä mitä vaan. Tappaa jopa lapsen. Näin ne asiat menevät. "Rahasi eivät sinua auta...." Tekijällä itsellään ei ole (ainakaan omasta mielestään riittävästi) rahaa tai omaisuutta. Taitava psykologi pystyisi puristamaan tunnustuksen ulos nopeastikin jos vain oikea tekijä istuisi edessä.
Minun ykkösepäilty on sukulainen joka haluaisi olla juuri kuin tämä perhe, muttei vaan pysty. Rahaa puuttuu, maita puuttuu ja kenties älykkyyttäkin puuttuu. Ja kaikkea sitä on perheen isällä....
Toinen epäilty voisi olla joku erotettu työntekijä joka on pahasti katkeroituneut ja viha on käsin kosketeltavaa.
Kolmas epäilty voisi olla kyläläinen, mutta noin ankaraan vihaan ei välttämättä pitäisi löytyä syytä.

Poliisina kävisin hyvin tarkkaan läpi ne henkilöt jotka perheen isä on suututtanut jopa vuosia ennen murhaa.
Ja jos poliisi epäilee pariskuntaa, ei katkeria ja kateellisia pariskuntia voi loputtomiin noin pieneltä paikkakunnalta löytyä. TEKIJÄ ON SIIS TAATUSTI PAIKKAKUNTALAINEN joka tietää perheestä paljon.

Maybrick kirjoitti:Suvun päämies Albert Villemin kertoo, että vainoaja oli varmasti lähellä, koska "tiesi jokaisen sanan joka kotona lausuttiin". Kylläkai tämän pitäisi antaa vanhemmille (ja poliisille sen puoleen) jotain vinkkiä tekijästä.

Pikkuisen syntyy sellainen mielikuva että on tarkoituksellisesti tahdottu osoittaa sormella perheen sisälle. Alleviivaus on aika onnistunut mutta kun huomioidaan että perhettä oli vainottu jo vuosia pienellä paikkakunnalla on tekijä/öillä ollut ajan kanssa ja katkeruuden kenties pikkuhiljaa kasvaessa mahdollisuus myös kerätä niitä pieniä yksityiskohtia joilla uskottavasti suunnata huomiota perheen sisään. Kaukana tekijä ei saata olla (ollut), mutta perheen ulkopuolista tekijää ei voi mielestäni sulkea pois.

Mitenkähän uskottavaa olisi, että katkeruus olisi helpottunut teon myötä ja tekijä olisi pokerina jatkanut elämäänsä, jopa paikkakunnalla ja perheen läheisyydessä?

Miten ihmeessä se tuomari on voinut kämmätä tuolla tavoin ja määrin?

.



Ikävä tragedia tosiaan. Sitä pikkulapsen kuolema on aina. Ei sen häirinnänkään tarvitse olla niin kovin ihmeellistä kun sillä voi jo huonontaa toisten elämänlaatua, tilanteesta ja henkilöstä riippuen. Kiusaajan motiiviksi voi riittää jo pelkkä oman elämän tyhjyys ja sisällöttömyys yhdistyneenä ikävään luonteenlaatuun. Sitä jäi tässä tapauksessa ihmettelemään että mikä saa naisen ja miehen yhdessä häiriköimään jotakin perhettä? Yksi ihminen nyt voi häiriköidä aivan tuulesta temmatullakin motiivilla mutta kun kaksi ihmistä on tuollaisen noin määrätietoisen toiminnan takana, lähes väkisinkin mielikuvitus herää: (tämä senkin uhalla että mopenisti hyökkää kimppuun) että taustalla on jokin oikeasti uhrien taholta koettu vääryys. Tarkoitus ei tosiaan ole syyllistää uhreja tässä mutta jos uhkailijat olivat myös pikkupojan murhan takana, mikä saa naisen ja miehen yhdessä tekemään noin kauhean teon, mikä riittää motiiviksi?


Voihan olla, että Laroche oli teon takana, mutta loppuivatko uhkailut siihen kun Gregory ampui hänet? Täällä epäiltiin että Larochen murhalla olisi hiljennetty ikävä todistaja. Mitä Gregoryn salaisuuksia Laroche sitten tiesi että hänen suunsa piti tukkia kertaheitolla? Ehkä tämäkin tapaus on lopulta yksinkertaisempi kuin miltä sotkuinen kuvio aluksi näyttää?


.

Pikku Grégoryn kohtalo on Ranskalle kuin Bodominjärven murhat Suomelle – Nelivuotias murhattiin lokakuussa 1984, eikä tapaus jätä ranskalaisia rauhaan

Kesällä 2017 tapaus Grégory on jälleen Ranskan johtava puheenaihe. ”Vuosisadan rikosuutinen” sai uuden käänteen, kun Grégoryn isosetä ja isotäti pidätettiin.

Nelivuotias Grégory Villemin murhattiin lokakuussa 1984 Lépanges-sur-Volognessa Itä-Ranskassa. Ruumis löydettiin Volognejoesta.

NELIVUOTIAS Grégory Villemin löydettiin Volognejoesta puoli kymmeneltä illalla. ”Kuolleena, hukkuneena, kädet ja jalat sidottuina, nyöri kaulan ympärillä”, kertoi Le Figaro -lehti.

Oli lokakuun 16. päivä 1984. Pikkupoika oli kokenut kauhean kohtalon, ja Ranskassa alkoi kuumeinen jahti murhaajan selvittämiseksi.

Se jatkuu yhä. Rikoksesta on aikaa yli 32 vuotta, mutta kesällä 2017 Grégoryn murha on jälleen Ranskan johtavia puheenaiheita.

Kesäkuussa tapaus sai uuden dramaattisen käänteen, kun Grégory Villeminin 72-vuotias isosetä Marcel ja 73-vuotias isotäti Jacqueline pidätettiin.

Heidät vapautettiin muutama päivä myöhemmin, mutta oikeuden määräyksestä pariskunta on valvotussa eristyksessä erillään toisistaan, ja meneillään on syyteharkinta. Marcelia ja Jacquelinea epäillään osallisuudesta Grégoryn sieppaukseen ja murhaan.

Myös Grégoryn etäisempi sukulainen, 48-vuotias Murielle – 1980-luvun teini-ikäinen avaintodistaja – pidätettiin kesäkuussa. Hän on tutkintavankeudessa, jota France 24 -kanavan mukaan jatkettiin tiistaina.

VYYHTI tapauksen ympärillä on tavattoman sekava, ja siihen on kietoutunut melkein koko suku. Ranskan median viimeaikaisissa uutisissa on vakioelementtinä sukupuu, kuten esimerkiksi tässä Le Parisien -lehden kirjoituksessa.

Grégoryn murhaa on kuvailtu Ranskassa ”vuosisadan rikosuutiseksi”. Näin tekee muun muassa Le Figaro. Lehti on julkaissut tapauksen vaiheista perusteellisen selvityksen, johon tämä kirjoitus pitkälti perustuu.

Grégoryn murha tuo välittömästi mieleen Suomen 1900-luvun kuuluisat rikosmysteerit, Kyllikki Saaren murhan vuodelta 1953 ja Bodominjärven murhat vuodelta 1960.

Yhteistä tapauksissa on se, että ne ovat syöpyneet pysyvästi kansakunnan muistiin ja palanneet toistuvasti otsikoihin – eikä murhaajaa ole saatu selville.

LOKAKUUN 16. päivänä 1984 noin kello 16.50 Grégoryn äiti Christine Villemin haki poikansa päivähoidosta Lépanges-sur-Volognessa, pikkupaikkakunnalla Itä-Ranskan Vogeeseilla.

Christine jätti pojan pihalle leikkimään ja ryhtyi silittämään vaatteita. Välillä 24-vuotias äiti vilkaisi pojan perään ikkunasta.

Noin kello 17.30 puhelin soi. Grégoryn setä Michel Villemin soitti. ”Mene katsomaan, missä Grégory”, Michel käski Christineä.

Setä oli saanut pelottavan puhelun. Soittaja oli puhunut käheällä äänellä: ”Kerro heille, että minä kostin. Nappasin pomon pojan. Työnsin hänet Vologneen [jokeen].”

Christine ryntäsi pihalle. Poika oli tiessään. Etsinnät saivat surullisen lopun muutama tunti myöhemmin.
GRÉGORYN isä, 26-vuotias Jean-Marie Villemin, oli edennyt työnjohtajaksi autotarviketehtaalla. Tämä herätti monissa katkeruutta, myös omissa sukulaisissa, joista osa työskenteli samalla tehtaalla.

”Hänen kaksi autoaan ja komea omakotitalonsa ruokkivat kateutta”, Le Figaro kirjoittaa. Lehden mukaan Jean-Marie oli huonoissa väleissä muun muassa isosetänsä eli epäillyksi nousseen Marcelin kanssa. Tämä piti Jean-Marien menestystä ”ansaitsemattomana sosiaalisena nousuna”.

Uhkaa oli ollut ilmassa jo ennen Grégoryn murhaa. Villeminin perhettä vainosi ”Korppi”.

Ranskan kielessä ”korppi” tarkoittaa myös nimettömien uhkauskirjeiden lähettäjää. Villeminit olivat vuosien ajan saaneet kirjeitä ja puheluita, joissa uhattiin muun muassa kotitalon polttamisella.

Le Parisienin mukaan ”Korppi” lähetti Jean-Marie Villeminille kirjeen heti murhattuaan Grégoryn: ”Poikasi on kuollut. Olen kostanut.”

MARRASKUUSSA 1984, muutama viikko murhan jälkeen, poliisi uskoi selvittäneensä tapauksen. Jean-Marie Villeminin serkku Bernard Laroche vangittiin murhasta epäiltynä.

Larochen vangitseminen perustui käsialatutkijoiden analyysiin ja hänen kälynsä, 15-vuotiaan Muriellen, todistajanlausuntoon. Kyseessä on sama Murielle, joka nyt on tutkintavankeudessa.

Marraskuussa 1984 Murielle perui todistajanlausuntonsa pikaisesti. Laroche vapautettiin tammikuussa 1985. Grégoryn vanhemmat menivät pois tolaltaan. Maaliskuussa 1985 Jean-Marie Villemin ampui Larochen kiväärillä.

Villemin vangittiin ja tuomittiin lopulta viideksi vuodeksi vankilaan. Tapaus Grégoryn traagiset ja hämmentävät käänteet eivät kuitenkaan loppuneet tähän.

Kesällä 1985 vangittiin Christine Villemin, Grégoryn äiti. Rikostutkijat epäilivät häntä Korpiksi.

Todisteita oli lukuisia: Käsialanäytteet täsmäsivät ”yli 80-prosenttisesti”. Grégoryn ruumiista löydetyt nyörit vaikuttivat olevan peräisin Christinen lankakeristä. Ja Christinen oli nähty käyvän postissa hieman ennen murhahetkeä.

Näyttöä ei silti ollut riittävästi. Christine vapautettiin pian. Syyttämättäjättämispäätöstä äiti joutui kuitenkin odottamaan aina vuoteen 1993.

VUOSIEN varrella rikostutkinta on käynnistetty uudestaan moneen kertaan. 2000-luvulla toivo on pantu ennen kaikkea dna-tutkimuksiin, kun menetelmät ovat jatkuvasti kehittyneet.

Dna-jälkiä on löydetty muun muassa ”Korpin” kirjeistä ja Grégoryn vaatteista. Keväällä 2013 syyttäjä totesi, etteivät dna-näytteisiin perustuneet tutkimukset ole johtaneet mihinkään.

Jean-Marie ja Christine Villemin elävät nykyään Pariisin eteläpuolella Essonnessa. He ovat 59- ja 57-vuotiaita. Heillä on kolme Grégoryn jälkeen syntynyttä lasta, jotka ovat jo aikuisia.

Miksi oikeuden pyörät ovat sitten taas kerran lähteneet pyörimään?

Lukuisien ranskalaismedioiden mukaan vangittuna oleva Murielle olisi 15-vuotiaana perunut Bernard Larochen syyllisyyttä tukevan todistajanlausuntonsa pikaisesti, koska joutui lähiomaistensa ”lynkkausmielialan” kohteeksi.

Teinityttöä olisi ”loukattu, uhattu ja hänen päästään revitty hiuksia”, kertoi Le Figaro viime viikon maanantaina.

Uutena avaintodistajana on tullut mukaan Muriellen pikkuserkku ”Philippe”, kertoi Le Parisien viime viikon tiistaina.

Philippe olisi ollut läsnä 5. marraskuuta 1984 tilanteessa, jossa Muriellea uhkailtiin perumaan Bernard Larochea koskeva raskauttava todistajanlausuntonsa. Le Parisienin mukaan Murielle oli osa ”Grégoryn murhasta vastuussa olevaa rikollisten joukkoa”.

Jos tämänhetkiset epäilyt pitävät paikkansa, Grégory-pojan murhaan ja murhaajan suojelemiseen olisi siis osallistunut useita hänen sukulaisiaan.

Grégoryn tapauksessa mikään ei ole enää pitkään aikaan ollut varmaa – paitsi se, että pikkupojan murha pysyy Ranskassa esillä vielä pitkään.[/i]

Helsingin Sanomat
12.7. 8:33

Kirottuja olkoon kaikki kateelliset ja sisäsiittoiset suvut maasta ja kansallisuudesta riippumatta.

Minä henkilökohtaisesti uskon että murhaaja tuli tuomituksi silloin, kun Gregoryn isä ampui serkkunsa. Loukkaavia kirjeitä ja herjaavia puhelinsoittoja voi värkätä vaikka koko sisäsiittoinen ja degeneroitunut suku, mutta pikkulapsen ryöstäminen ja murhaaminen hukuttamalla ei ole mikään uuden auton naarmuttaminen tai vastaava pikkumainen kostotoimi. Pienen lapsen murhaan ei pysty tavallinen katkera lähimmäinen.

Eiköhän Laroche ollut se jonka katkeruus oli kyllin suurta murhaan asti ja nämä muut, nyt vangitut isosetä ja täti lienevät tienneet asian ja suojelleet häntä. Samoin kuin tämä Murielle. Toivon todella hartaasti että Muriellen elämässä tämä murha on ollut ainoa jännittävä asia ja että hän silkasta huomionsaannin ilosta lörpöttelee nyt julki totuuden siitä mitä tuolloin tapahtui. Kai Ranskastakin löytyy joku tyrmäävän komea talk show-juontaja joka osaa lirkutella arkipäiväisille maalaisnaisille niin, että nämä ovat valmiita puhumaan ohi suunsa? Tai nyt vielä hänen istuessaan vankilassa joku sopiva komisaario jolla on aikaa kuunnella keskittyneesti. Eiköhän se ensimmäinen todistus nimittäin ole aika hyvin se mitä tapahtuikin. Tuon ikäinen, rehelliseksi ja jumalanpelkääväksi kasvatettu ranskalainen maalaistyttö jota vielä vähän hitaalla käyväksi kuvaillaan tuskin ihan nopeasti kovin raflaavia valheita kehittelee, mutta voi hyvinkin kokea tarpeelliseksi toimia kuten kuuluukin: kerro poliisille kun tiedät jotakin rikoksesta.

Kyllähän tuo nyt pidätettyjen joukko kertoo omaa kieltään jutusta. Oikeastaan vain Larochen vaimo puuttuu joukosta ja harvan maan lainsäädäntö edes olettaa vaimon tai tässä tapauksessa lesken todistavan puolisoaan vastaan.