MURHA.INFO

Voisin asua.Tässä nykysessä asunnossa on kuollu kaks henkilöä.Ei sitä ees tuu mietittyä.

jsamu84 kirjoitti:Voisin asua.Tässä nykysessä asunnossa on kuollu kaks henkilöä.Ei sitä ees tuu mietittyä.

Käsittämättömän kylmähermoista
Etkö edes mieti sitä, mihin ne ovat kuolleet? Olen miettinyt, olisiko parempi tietää vai ei...
Ja toisaalta, kun itsellänikin on joskus haaveena tuollainen ns. vanhan koulukunnan kerrostaloasunto, on varmaan aika turhaa toivoa, että kohdalle osuisi kämppä jossa kukaan ei ole n. 100 vuoden aikana kuollut Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla pidetään hyvistä asunnoista kiinni viimeiseen hengenvetoon saakka...

Voisin asua, mutta en yksin. Jos yksin alkaisi kuulemaan tai näkemään tai ihan vain kuvittelemaan ikäviä asioita, niin siitä tunnelmasta olis vaikea päästä. Toisen kanssa voi vahvistaa, että kokeeko tämä mitään samantapaista, pää pysyy paremmin kylmänä.
Siinä vanhassa talossa, jonka tapahtumista kerroin "omissa kokemuksissa yliluonnollisesta", on joskus lähes sata vuotta sitten kuollut joku nainen, mutta ei ole koskaan puhuttu, että mitään rikosta liittyisi.

Mahtaakohan Porvoossa olla vielä myynnissä se omakotitalo, jossa perheenäiti tappoi koko perheensä, kaksi lasta, miehensä ja itsensä muutama vuosi sitten.

Ei tarttee miettiä kun tietää.

En kovin mielelläni moiseen taloon muuttaisi.

Mä en pystyisi olla ajattelematta, että tuossa huoneessa se murha tapahtui, tuossa se ruumis oli...

Ja pimeänä yksinäisenä syysiltana olisi kovin helppo kuvitella talon napsahdusten ja narahdusten (ainakin meidän nykyisessä puutalossa niitä riittää) syyksi vaikka mitä.

Ei siinä mun mielestä mitään ole, jos joku on kuollut luonnollisen kuoleman kotonaan, sehän on luonnollista. Mutta väkivallanteko ei ole millään tapaa luonnollinen.

Ja ehkä se saattaa jättää talon ilmapiiriin tietynlaisen kolkon tunnelman (olen herkkä aistimaan tunnelmia ja fiiliksiä yleensäkin).

Voisin, jossain tapauksissa.
Täälläpäin oli halvalla myynnissä Ulvilan surman talo, jota mietittiin ostaa ihan tosissaan. Joku muu vaan ehti ensin!

jsamu84 kirjoitti:Ei tarttee miettiä kun tietää.

Spooky!

Kerro!

Kaveri asuu Turussa samassa asunnossa, jossa tapahtui pari murhaa. Kyseessä oli se tapaus, jossa isä ja nuorempi 12-vuotias(?) poika tappoivat vanhemman veljen ja tämän tyttöystävän japanilaisilla teräaseilla. Katana viuhui muistaakseni, ja sekä isällä että pojalla oli jotain ninja/samuraifiksaatioita ynnä muita mielenterveydellisiä ongelmia.

Olikohan tuosta aiheesta jo ketjua jossain? On ainakin varsin erikoinen tapaus.

Mutta kyllähän sitä voi laskea vanhoissa kaupungeissa, että joka korttelissa ja joka neliömetrillä on joku kuollut jossain. Turkukin on ollut kaupunkina 1200-luvulta asti, kyllä noin 800 vuodessa on ehtinyt väkeä siirtyä manan majoille vähän joka paikassa.

Joukkohautahenkeä etsiskellessä kannattaa Turussa käydä Sirkkalan alueen vanhoissa kasarmirakennuksissa, joissa toimii tätä nykyä Turun yliopiston historianlaitos. Tuollahan oli sisällissodan aikana vankileirejä, joissa punaisia menehtyi/tapettiin. Uhreja oli toistasataa.

Joskus täällä oli tapettu puukolla joku tyyppi ryyppy renkin illanistuaisen ratoksi ja edellinen asukas kuoli synnytykseen siinä meni se lapsi kanssa.

Mut miten henki tarttuu neliöiden sisälle?Mulla on se mieli kuva että kun kuolee tavallaan niin pääsee vapaaks kaikesta jonnekin,en tiiä minne.Vaikka itse uskon aaveisiin ja henkiin niin ei mua haittaa täällä asua,jos edellinen asukki tulis kummittelemaan niin kysysin vaan että mitäs sä täällä teet?

No en varsinaisesti asu enkä ole asunut mutta mummolassani on sodan aikaan ''säilytetty'' venäläisiä sotavankeja. Pappa kertoi että moni kuoli ja yksi vanki teki itsemurhan. Ei siellä niin ihmeellistä ole..

Jos jotakuta kiinnostaa ostaa ok-talo, niin Raisiossa on myynnissä se talo, jossa tehtiin kahden lapsen hengen vaatineet arkkusurmat v2002. (Etuovi.com)

Ehkä itse voisin asua asunnossa, jossa ihminen on kuollut, ei kai siinä pahaa ole. Tosin luonnollinen kuolema on eri kuin rikoksesta johtuva. En ostaisi ikipäivänä asuntoa, jossa yhdenkään lapsen hengen vaatinutta surmaa olisi tapahtunut.

En pystyisi asumaan talossa, jossa olisi tehty henkirikos.
Jo pelkästään luonnollisen kuoleman nähnyt talo on minulle haasteellinen paikka asua.

Onkohan "pelkoni" jollain tavalla epätasapainossa mieheni silmin katsottuna - hän kun on osa-aikainen haudankaivaja...