Loka kirjoitti:
...Myös se on hyvä pointti, jonka ABC jo aikaisemmin mainitsi -että dna:ta alettiin kerätä jo 80 -luvulla talteen. Kuinkakohan paljon näitä tapauksia on, joissa dna on tallessa mutta vertailua mihinkään ei olla tehty? Vaatiiko se esim. syytetyn toiveen uudesta tutkinnasta? Tehdäänkö näitä vertailuita satunnaisesti pimeissä jutuissa vai mikäköhän on prioriteetti avata juttuja uudelleen? Suurin ongelma varmaan on se, ettei ole mihin verrata jos ei ole muuta kuin näyte. Mutta että eikö luulisi olevan jonkinlainen tietokonerekisteri jonne vain syöttäisi tiedot ja se antaisi plussa tai miinus tuloksen kuten sormenjäljissä?...
Tuo olisi tietenkin ideaalitilanne, jos kylmien tapausten näytteet saataisiin tietokantaan mahdollisimman nopeasti, mutta tämä cold case-tutkinta on nykyisessä laajuudessaan melko uusi ilmiö ja ilmeisesti aika kirjavaa eri laitosten osalta. Poliisin kaltaisessa organisaatiossa tuo vanhojen juttujen järjestelmällinen penkominen vaatii aimo annoksen byrokratiaa ja taloudellista suunnittelua, että erillinen cold case-ryhmä saadaan perustettua. Monissa suuremmissa kaupungeissa esim. Los Angelesissa muutoksen takana oli aikoinaan itse poliisipäällikkö, jolla oli tarpeeksi valtaa saada tahtonsa läpi ja aimo läjä selvittämättömiä murhia mm.1980-luvulta.
Vaikuttaa, että vaikka kehitys on johtanut tällaisten osastojen perustamiseen jo valtaosaan jenkkien suurimmista poliisiasemista, niin suhteessa työsarkaan ovat resurssit edelleen melko vähäiset. Kyllähän vanhan jutun selvittäminen tuo myönteistä julkisuutta, mutta tuolla paikallispoliisin johto tarvitsee aina kaupungin vallan kahvassa olevien poliitikkojen tuen ja tiukassa taloudellisessa tilanteessa luonnollisesti uusien rikosten tutkinta ajaa aina edelle (pienenihän Ridgway erikoisryhmäkin aina yhteen tutkijaan asti jutun polkiessa paikallaan). Rikosdokkareissa on toisinaan näytetty melko pienenkin paikkakunnan rikosarkistoa ja niissäkin laatikkoja löytyy kymmeniä hyllymetrejä vähintään ja välttämättä kyseessä ei ole edes alueen ainoa poliisilaitos, jolta oma arkisto löytyy.
Usein saa kuvan, että aika sattumanvaraisesti juttu jälleen tutkintaan otetaan, ellei siihen tule muuten yllättäen jotain uutta todistusaineistoa. Melko kokeneita etsiviähän noissa cold case-ryhmissä tuntuu olevan ja varmaan he oman uransa varrelta muistavat juttuja, jotka ovat jääneet vaivaamaan. Koko touhua varmasti helpottaisi, mikäli noiden dna-näytteiden ottaminen olisi yksinkertaisempaa, sillä laboratoriotutkinta on nykyisin niin merkittävä osa rikosten selvittelyä, että ruuhkaa syntyy jo pelkistä uusistakin rikoksista. Laboratoriotekniikkakin varmasti asettaa omat rajoitteensa, eikä joka kylään varmasti riitä labraa, joka selviää kaikkein vaativimmista näytteistä. Eikö Suomestakin ole jouduttu lähettämään joitain näytteitä aina Lontooseen Scotland Yardille asti? Näissä erikoislabroissa ruuhkaa luulisi vasta olevankin.
Teknologian kehitys tähänkin varmasti helpotusta tuo ja jossain prisma- tms. ohjelmassa olikin jokin kentälle sopiva kannettava dna-laite, joka pystyi esim. eläimen ulosteista samantien antamaan määritelmän lajista ja luulisi ajan myötä laitteen kehittyvän tunnistamaan jo yksilöllisestikin dna:n saman lajin kesken. Jonain päivänä selkeimmät veri, sperma yms. näytteet saadaan varmaankin jo rikospaikalla ajettua tietokannan läpi, toki ne lopullisesti on aina pakko tehdä steriileissä labraoloissa, mutta karkea vertailu voisi riittää pidätykseen.
Resurssien vajavaisuus on ilmeisesti syynä siihen, ettei näiden kylmien juttujen sisältämiä näytteitä ole järjestelmällisesti pystytty siirtämään rekisteriin, vaan jutun tullessa ajankohtaiseksi nuo aikanaan otetut näytteet pitää lähettää nykyaikaiseen analyysiin ja vasta sitten ne saadaan rekisteriin. Vanhoissa jutuissa tuo on usein työlästä ja varmasti osaltaan vaikuttaa valintaan, että mitä juttua lähdetään avaamaan, eli etusijalla lienevät tapaukset joiden pahvilaatikko sisältää jotain konkreettista tutkittavaa. Eikä tuo näytteiden vertailukaan ole ongelmatonta, sillä ainakin joissain osavaltioissa (kenties kaikissakin) ensin verrataan paikalliseen rekisteriin ja vertailun laajentaminen osavaltio- tai valtiotasolle vaatiikin erillisen luvan. Jo itse näytteen ottaminenkin epäillyltä voi olla hankalaa, eikä välttämättä ilman lupaa mahdollistakaan, siksi oikeissakin jutuissa näkee kikkailuja, joissa kuulusteltavalle tarjotaan juotavaa ja hänen roskiin heittämästä kupistaan otetaan sylkinäyte, koska se ei ole enää hänen omistamansa esine. Rikoksesta epäillyiltä voidaan kaikilta kysyä suostuvatko he näytteen antamiseen ja mikäli suostuvat voidaan tätä usein käyttää vain ko. rikoksen yhteydessä ja tämän jälkeen tuhottava, jos se ei täsmää, jolloin monia epäilyttäviäkään hahmoja ei ikinä voida verrata laajempaan tietokantaan.
Monia käytännön ongelmia tuossa teoriassa niin selvässä asiassa vielä ainakin on, mutta varmasti noista pimeistä jutuista löytyy vielä tutkimattomia näytteitä yllin kyllin, joiden avulla rikos selviää ja tuskin tässä enää monenkaan terrori-iskun päässä ollaan, että tupakan polttaminenkin riittää dna-näytteen joutumiseen tietokantaan ja joku päivä koneelta löytyvät kaikki.
Tästä tuli aika pitkä semi-OT, enkä tosiaan ole mikään asiantuntija, mutta ainakin monessa osavaltiossa tilanne tuntuisi edelleen olevan jokseenkin edellisen kaltainen. Tämän ketjun juttuun ainakin maantieteellisesti liittyen voisi laittaa pari linkkiä:
Eli Ridgwaynkin tutkinnassa suuressa roolissa ollut King Countyn seriffin toimisto on vasta jokunen viikko sitten tehnyt päätöksen erillisen cold case-osaston perustamisesta ja tämänkin on mahdollistanut vain erillinen lisärahoitus oikeusministeriöltä. Rahoitus mahdollistaa kahden
etsivän ja yhden analyytikon palkkaamisen 18 kuukaudeksi ja heillä on vaatimattomat 193 selvittämätöntä murhaa tai kadonnutta henkilöä edessään vuodesta 1942 alkaen.
"King County sheriff starts cold case unit
by The Associated Press
Wednesday April 01, 2009, 12:46 PM
SEATTLE -- A Justice Department grant is funding a cold case unit in the King County sheriff's office.
The grant will pay for two detectives and an analyst and expenses for 18 months.
They are reviewing 193 unsolved homicide and missing person cases dating back to 1942.
They'll tackle the cases most likely to be solved with DNA or other new forensic testing.
Until now unsolved homicides were handled by the sheriff's major crimes detectives.
-- The Associated Press"
http://www.oregonlive.com/news/index.ss ... s_col.html
Itse Seattlen kaupungin eli ns. metroalueen poliisilla on myös kokonaista kaksi tutkijaa (vuonna 2006) kadonneiden henkilöiden yksikössä ja heillä on vuositasolla 2000 tapausta, että kovin nopeita läpimurtoja ei kannattane odotella.
http://rcooke.websitetoolbox.com/post?id=991137&trail=
Paljon ei ole siis Ridgway asioita alueella muuttanut.
