Vierähtikin vähän enemmän kuin pari tuntia, ennenkuin pääsin takaisin koneelle, mutta tässäpä loput:
Joku kysyy ketjun aloittajalta, meneekö kuinkakin kauan, kun pitäisi lähteä töihin. Aloittaja vastaa, ettei tunne vielä kipulääkkeen vaikutusta, eikä muista kauanko vaikutuksen alkamiseen menee. Hän sanoo, että kuvaa tulee lähettymään niin kauan, kunnes joku sulkee hänen tietokoneensa, mutta ei usko, että se on ensimmäinen asia, joka sisään tulijoille tulee mieleen.
Joku kyselee, voisiko aloittaja kertoa hieman itsestään. Tässä yhteydessä mies kertoo sairastavansa aspergerin syndroomaa, ja omaavansa huonot sosiaaliset taidot, minkä johdosta hän kokee olevansa jossain määrin yksinäinen ihminen. Hän kuvailee myös olevansa liioitellun haavoittuvainen ja tunneherkkä.
Hän ei oikeastaan koe voivansa kovin huonosti juuri tällä hetkellä, mutta kertoo, että hän on halunnut tehdä itsemurhan jo viimeisen puolen vuoden ajan. Hän sanoo, että oman hengen riistäminen on jäänyt tekemättä, kun homma on ollut aina niin pelottava, niinkuin varmaan ymmärrätte.
Nuoren miehen toiseksi viimeinen viesti on traaginen, aloittajasta alkaa nimittäin tuntua, että saattaa muuttaa vielä mielensä, joten jos hän haluaa ottaa itseltään hengen, on kiirehdittävä. Hän postaa osoitteen, josta videokuvaa löytyy, samoin tarvittavat käyttäjänimen ja salasanan. Edittinä: odottelen hetken, että hieman useampi ehtii hypätä mukaan, hehe.
Viimeinen viesti on lyhyt: alright lets do it. Joku vastaa hänelle välittömästi, että uskoo kyseessä olevan trollin, ja toivottaa hejdå.
___________
Elephant kirjoitti: En ketjun lukemisen jälkeenkään ymmärtänyt mikä oli pointti koko hommassa, kuin 'julkisuus'.
Luulen, että julkisuuteen tulolla saattoi olla sellainen funktio, että kaveri sai näin psyykattua itsensä viemään homman varmasti lävitse. Hän oli kuolemantoiveisena ehkä kokenut toteutuksesta jänistämisen olleen itselleen ongelma.
Aiemmin postatun Expressen -linkin takaa löytyy tieto, jonka mukaan Marcus oli äitinsä kertoman mukaan sairastunut vaikea-asteiseen masennukseen puoli vuotta aiemmin, ja kävi psykologilla.
Lukiota nuorimies oli yrittänyt käydä kahteen eri otteeseen, onnistumatta. Selitys tuli lopulta Aspergerin syndrooman diagnoosista, joka oli samaan aikaan sekä helpotus että surun aihe. Diagnoosin myötä hän ymmärsi, ettei ollut huonompi kuin muut. Ennen itsemurhaansa Marcus oli aloittanut etälukion, ja opinnot olivat äidin mukaan menneet todella hyvin, ja poika oli keskivertoa älykkäämpi.
Jäähyväiskirjeessä perheelleen Marcus oli maininnut mm. näin: Rakastan koko perhettäni enemmän kuin mitään muuta, mutta rehellisesti puhuttuna on niin, ettei kenenkään toisen takia voi elämäänsä elää.
Surullista, ettei apu tavoittanut tätä nuorta miestä.