Eipä tuohon mitään partiota tarvita, hyvät hoksottimet riittävät. Kuka tahansa jälkisiivouksen tekikin, on pystynyt toimimaan valtavassa paineessa järjestelmällisesti, tehokkaasti ja välttänyt pahat mokat. Tällainen luonteenkuva sopii kylmäpäiseen psykopaattiin, mutta ei mielestäni Runariin.Maybrick kirjoitti:Tuli mieleen tuosta järven syvimpään kohtaan upottamisesta, että olikohan Tulilahden aikaisilla ihmisillä ihan yleisesti tietona se, minkä nykyään vain partiolaiset tai muuten erätaitoihin perehtyneet tietävät, nimittäin että maastonmuodoista rannassa voi laskea melko tarkkaan vieressä olevan järven syvimmät kohdat jne.?
Tulilahti 1959 (ketju 1)
Every ship must sail a world.
-
Merivuokko
- Jane Marple
- Viestit: 1004
- Liittynyt: La Heinä 07, 2007 7:26 pm
ABC kirjoitti:Eipä tuohon mitään partiota tarvita, hyvät hoksottimet riittävät. Kuka tahansa jälkisiivouksen tekikin, on pystynyt toimimaan valtavassa paineessa järjestelmällisesti, tehokkaasti ja välttänyt pahat mokat. Tällainen luonteenkuva sopii kylmäpäiseen psykopaattiin, mutta ei mielestäni Runariin.Maybrick kirjoitti:Tuli mieleen tuosta järven syvimpään kohtaan upottamisesta, että olikohan Tulilahden aikaisilla ihmisillä ihan yleisesti tietona se, minkä nykyään vain partiolaiset tai muuten erätaitoihin perehtyneet tietävät, nimittäin että maastonmuodoista rannassa voi laskea melko tarkkaan vieressä olevan järven syvimmät kohdat jne.?
Ikäänkuin olisi ollut tehokas jälkiensiivousporukka paikalla.Olihan siellä jo ne tuokkostentekijätkin käyneet. Paikkakunnan poikamiehet liikenteessä.
ABC: kaikilla ei ole eikä ollut silloinkaan hyvät hoksottimet. Ei monet tiedä tuosta järvenrannan muotojen suhteesta siihen mitä on veden alla. Ei silloin eikä nytkään. Sinä tiedät, sinulla hyvät hoksottimet. Moni ei tiedä, monella ei hyvät hoksottimet. Partiolaiset tietävät yhä nytkin... hoksottimista riippumatta. 
(Ääliömäinen hymy)
(Ääliömäinen hymy)Nothing is quite what it seems
Näistä vanhoista suomalaisista murhista tulee väistämättä mieleen, että ehkä tutkijat olivat epäpäteviä tai eivät ainakaan valmiita kohtaamaan kovia murhajuttuja. Kun veritekoja tapahtui, heti alussa tutkimukset ohjautuivat väärille urille ja alkeellisimmat varotoimet jäivät tekemättä. Jonkinlainen amatöörimäisyys tulee esille.
Olen lukenut "kaiken" vanhoista suomalaisista murhista ja tämä tulee kaikkiaan mieleen...
Olen lukenut "kaiken" vanhoista suomalaisista murhista ja tämä tulee kaikkiaan mieleen...
Nothing is quite what it seems
-
papillon
- Perry Mason
- Viestit: 3630
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 11:12 am
- Paikkakunta: Ei kenenkään maa.
En voi sanoa ihan samaa, onneksi...mulla vielä lukematta ainakin pari kolme tarinaa...ehkei kaikista murhista toisaalta ole edes vielä kirjoitettukaan, tuskin kaikkia on murhiksi edes tunnistettu.
Mutta siitä olen samaa mieltä että tutkijoiden ajattelu, vaikkapa - 60 luvulla on perustunut melko tarkkaan johon " Rikospaikkatutkinnan alkeet " opukseen, siitä tuntuu olevan kaukana komisario Palmun tai sitten Susikosken päättelyt, kaavamaista menoa...no, eipä näytä selviävän Ulvilakaan edes nykyeväillä, ei vaikka on mitä jälkiä olemassa ja keinoja...
Mutta siitä olen samaa mieltä että tutkijoiden ajattelu, vaikkapa - 60 luvulla on perustunut melko tarkkaan johon " Rikospaikkatutkinnan alkeet " opukseen, siitä tuntuu olevan kaukana komisario Palmun tai sitten Susikosken päättelyt, kaavamaista menoa...no, eipä näytä selviävän Ulvilakaan edes nykyeväillä, ei vaikka on mitä jälkiä olemassa ja keinoja...
Vaika tekniikka ja tekninen tutkimus on viimevuosina mennyt jättiharppauksin eteenpäin, niin silti murhia, eikä yleensäkään rikoksia ratkota, kuten nykyisissä TV-sarjoissa.
Ei yksi tai kaksi ihmistä ehdi millään kaikkia niitä hommia tekemään, kuten jossain C.I.S sarjassa annetaan ymmärtää.
Vaikka laitteet olisisivat kuinka hyvät tahansa, esimerkiksi näytteistä analyysien tekeminen on paljon pitempikestoinen homma, kuin tuossa sarjassa, jossa tutkija leikkaa pumpulitupon osasen näyteputkeen ja panee sen johonkin laitteeseen pyörimään ja voila, tulostin kirjoittaa rikollisen henkilötiedot aina ensimmäistä "Pilttipurkkia" myöten.
Muutenkin ollaan noissa sarjoissa melko kliinejä, mutta näytteitä kerätessä, ei kukaan käytä hengityssuojaimia, jolloin on mahdollisuus näytteen sotkeutumiseen.
Tietenkin sehän on vain leffaa, tai TV-sarjaa, mutta kun muuten näissä "labroissa" korostetaan kliinisyyttä, se vähän kaikertaa, sillä varmaan yksikään noista näytteistä ei kelpaisi todisteeksi Amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä.
Vaikein asia onkin sitten ottaa rikollinen elävänä kiinni, sillä kovin hanakasti poliisi tarttuu jenkeissä aseeseen ja ampuu niin rikolliset, kuin muutkin paikallaolijat.
Jos Suomen poliisi suorittaisi pidätyksensä tuohon malliin, niin oikeus-salien ovet saisi vaihtaa viikottain, sillä sellainen olisi valitusten tulva.
Kyllä entisaikain poliisit varmasti tekivät parhaansa sen eteen, että rikokset selviäisivät ja niin Kyllikki Saaren, Tulilahden ja Bodominkin murhat olisi nykyvehkeillä selvitetty kait heti alkuunsa, vai olisiko?
Kun tuolla Bodom osiossa vaaditaan asioissa ehdotonta rehellisyyttä ja lähdeaineiston luotettavuutta, niin minun on pakko myöntää, että tämä kirjoitus on tullut ihan omasta päästäni ja päättelyjeni perusteella, jonka pitkä elämänkokemukseni on minulle antanut.
Ei yksi tai kaksi ihmistä ehdi millään kaikkia niitä hommia tekemään, kuten jossain C.I.S sarjassa annetaan ymmärtää.
Vaikka laitteet olisisivat kuinka hyvät tahansa, esimerkiksi näytteistä analyysien tekeminen on paljon pitempikestoinen homma, kuin tuossa sarjassa, jossa tutkija leikkaa pumpulitupon osasen näyteputkeen ja panee sen johonkin laitteeseen pyörimään ja voila, tulostin kirjoittaa rikollisen henkilötiedot aina ensimmäistä "Pilttipurkkia" myöten.
Muutenkin ollaan noissa sarjoissa melko kliinejä, mutta näytteitä kerätessä, ei kukaan käytä hengityssuojaimia, jolloin on mahdollisuus näytteen sotkeutumiseen.
Tietenkin sehän on vain leffaa, tai TV-sarjaa, mutta kun muuten näissä "labroissa" korostetaan kliinisyyttä, se vähän kaikertaa, sillä varmaan yksikään noista näytteistä ei kelpaisi todisteeksi Amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä.
Vaikein asia onkin sitten ottaa rikollinen elävänä kiinni, sillä kovin hanakasti poliisi tarttuu jenkeissä aseeseen ja ampuu niin rikolliset, kuin muutkin paikallaolijat.
Jos Suomen poliisi suorittaisi pidätyksensä tuohon malliin, niin oikeus-salien ovet saisi vaihtaa viikottain, sillä sellainen olisi valitusten tulva.
Kyllä entisaikain poliisit varmasti tekivät parhaansa sen eteen, että rikokset selviäisivät ja niin Kyllikki Saaren, Tulilahden ja Bodominkin murhat olisi nykyvehkeillä selvitetty kait heti alkuunsa, vai olisiko?
Kun tuolla Bodom osiossa vaaditaan asioissa ehdotonta rehellisyyttä ja lähdeaineiston luotettavuutta, niin minun on pakko myöntää, että tämä kirjoitus on tullut ihan omasta päästäni ja päättelyjeni perusteella, jonka pitkä elämänkokemukseni on minulle antanut.
En tiedä näistä Hessun mainitsemista TV-sarjoista miten ne ehkä liittyisivät näihin vanhoihin suomalaisiin murhiin. Ei mitenkään. Itse puhuin vain sen perusteella mitä olen lukenut murhista. Pakko niistä on joku johtopäätös tehdä, ja se on yllä tiivistämäni. En usko mihinkään ihmetemppuihin enkä tekniikkaankaan tällaisten tapausten selviämisessä, vaan siihen että tutkijoiden päät pysyvät kylmänä alusta asti ja katsotaan asioita mahd.objektiivisesti (sehän on vain tietyissä rajoissa mahdollista)
Nothing is quite what it seems
-
Merivuokko
- Jane Marple
- Viestit: 1004
- Liittynyt: La Heinä 07, 2007 7:26 pm
Virhe oli niin Kyllikin kuin Tulilahden tapauksissakin, samoinkuin Bodomin,Maybrick kirjoitti:En tiedä näistä Hessun mainitsemista TV-sarjoista miten ne ehkä liittyisivät näihin vanhoihin suomalaisiin murhiin. Ei mitenkään. Itse puhuin vain sen perusteella mitä olen lukenut murhista. Pakko niistä on joku johtopäätös tehdä, ja se on yllä tiivistämäni. En usko mihinkään ihmetemppuihin enkä tekniikkaankaan tällaisten tapausten selviämisessä, vaan siihen että tutkijoiden päät pysyvät kylmänä alusta asti ja katsotaan asioita mahd.objektiivisesti (sehän on vain tietyissä rajoissa mahdollista)
että tekijä olisi pitänyt löytyä "laitapuolen" ihmisistä, eihän "parempi"i,
hyvinvoipa ihminen sellaista tekisi.
Tässä se poliisien virhe alkujaan, ajattelutavassa.
Rikosposti 8/1993 kirjoittaa: "Tulilahden murhaaja on vielä vapaana!". Postaan joitain tietoja ja kohtia ko. artikkelista.
Viimeinen tyttöjen korttitervehdys oli leimattu 25.7. Kolin postitoimistolla. Siinä Eine Nyyssönen ilmoitti, että he kävisivät vain Varkaudessa kotimatkalla. Kotona oltaisiin joko 29. tai 30. päivä.
Nyyssösen äiti teki katoamisilmoituksen 4.8.
Ensimmäisinä poliisille ilmoittautuivat lehti-ilmoituksen perusteella kaksi miestä, jotka olivat olleet heidän seuranaan illalla leirintäalueella.
Monet ilmoittivat nähneensä tytöt 28. päivä matkalla Varkauteen.
Ensimmäinen, joka todisti, ettei telttaa ollut paikalla enää 28. päivä, oli Aili Kauhanen, joka oli ollut tuolloin paikalla uimassa noin klo 12.
Perjantaina 21.8. alkoi perusteellinen maastoetsintä. Etsijöille oli nimenomaan Kyllikki Saaren tapauksen perusteella annettu käsky nykäistä jokaista pientä taimea ja pystyssä olevaa risua. Klo 8:30 (jo!) jäi etsintäketjussa olleen varusmiehen käteen kuusentaimi.
Paikalla oli muitakin taimia pystyssä. Niiden ja turpeen alta paljastui matala suohauta. Osoittautui, että Nyyssösen ruumis oli riisuttu alastomaksi (Nyyssönen oli sairaanhoitajaopiskelija ja huomattavasti kauniimpi kuin toverinsa, joka oli hänkin viehättävä, millä saattaa olla merkitystä.)
(Artikkelin mukaan) Uhrit oli surmattu puukottamalla. Tekijä oli joutunut sullomaan heidät hautaan tallomalla, sillä haudan keskellä oli poikittain puunrunko, joka esti syvemmälle kaivamisen.
Syyskuun 4. päivänä löytyivät tyttöjen pyörät keskeltä järveä lahden syvimpään kohtaan upotettuina. Renkaista puuttuivat venttiilitapit.
Melkein kaikki muut leirivarusteet olivat löytyneet maahan kätkettyinä leirintäalueen vieressä olevasta suosta.
Poliisi hukkui vihjeisiin. Niiden pääsisältö viittasi mieheen, joka oli seuraillut tyttöjä mopedilla ajaen koko päivän. Myös tyttöjen kanssa illalla olleet nuorukaiset olivat nähneet miehen.
Mutta hän oli kaikille täysin tuntematon!
Olisi mielenkiintoista tietää, kuka ensimmäisenä antoi poliisille vihjeen, ja varmasti myös alkoi kylillä kertoa mopedimiehestä?
Jutun tutkimuksia johti jo Kyllikki Saaren murhatutkimuksissa epäonnistunut komisario Axel Skogman Vaasasta. Hän löysi melko pian mieleisensä epäillyn, talollisenpoika Erik Runar Holmströmin. Tämä oli erakoitunut pikkuvaras, joka mielellään kierteli ympäri Suomea.
Kun Skogman havaitsi, että Runarilla oli ollut kesällä käytössään sininen mopedi, hän ryhtyi kuulustelemaan miestä jutusta. Mielenkiintoa lisäsi vielä se seikka, että Holmströmin Arne-veli kertoi tavanneensa Runarin Savonlinnassa heinäkuussa.
Kun Holmströmin hallusta löytyi vielä 18.7. ilmestynyt Sairaanhoitaja-lehden palanen ja Mora-puukko, tuntui Skogman päässeen jutussa niin paljon eteenpäin, että julisti Runarin virallisesti epäillyksi Tulilahden kaksoissurmaan.
Miestä kiikutettiin monen poliisin voimin Vaasan linnasta "tunnistamismatkalle" Heinävedelle. ... oikeudenkäynnissä myöhemmin kaikkia matkalla olleita poliiseja käytettiin todistajina!
Tuolla matkalla Holmström oli kysynyt:
- Onko nyt tarpeeksi todisteita siitä, että minä olen se Tulilahden mopedimies?
Poliisien vastattua myöntävästi oli H. kertonut kyllä nähneensä tytöt ja jopa leirintäalueella. Hän kertoi myös havainneensa nuorukaisten läsnäolon.
- Ne yrittivät halailla ja pussailla tyttöjä...
Tätä havaintoa poliisit käyttivät valttinaan.
Jäi kuitenkin pitävästi toteen näyttämättä, ettei Runar olisi voinut saada tietojaan lehdistä, kuten asianajaja oikeudessa osoitti.
Mopedimiehestä oli tehty havainto jo sunnuntaina heinäkuun 26. päivänä Polvijärven ja Juuan välillä. Rauvanjoen varteen oli leiriytynyt kolme neitosta ja aamulla klo 4:30 joku oli yrittänyt tunkeutua telttaan vetämällä vetoketjua auki.
Kun se epäonnistui, oli mies puhkaissut teltan katon puukolla. Tyttöjen kirottua karmeasti oli mies poistunut paikalta joko mopedilla tai moottoripyörällä.
Viimeinen tyttöjen korttitervehdys oli leimattu 25.7. Kolin postitoimistolla. Siinä Eine Nyyssönen ilmoitti, että he kävisivät vain Varkaudessa kotimatkalla. Kotona oltaisiin joko 29. tai 30. päivä.
Nyyssösen äiti teki katoamisilmoituksen 4.8.
Ensimmäisinä poliisille ilmoittautuivat lehti-ilmoituksen perusteella kaksi miestä, jotka olivat olleet heidän seuranaan illalla leirintäalueella.
Monet ilmoittivat nähneensä tytöt 28. päivä matkalla Varkauteen.
Ensimmäinen, joka todisti, ettei telttaa ollut paikalla enää 28. päivä, oli Aili Kauhanen, joka oli ollut tuolloin paikalla uimassa noin klo 12.
Perjantaina 21.8. alkoi perusteellinen maastoetsintä. Etsijöille oli nimenomaan Kyllikki Saaren tapauksen perusteella annettu käsky nykäistä jokaista pientä taimea ja pystyssä olevaa risua. Klo 8:30 (jo!) jäi etsintäketjussa olleen varusmiehen käteen kuusentaimi.
Paikalla oli muitakin taimia pystyssä. Niiden ja turpeen alta paljastui matala suohauta. Osoittautui, että Nyyssösen ruumis oli riisuttu alastomaksi (Nyyssönen oli sairaanhoitajaopiskelija ja huomattavasti kauniimpi kuin toverinsa, joka oli hänkin viehättävä, millä saattaa olla merkitystä.)
(Artikkelin mukaan) Uhrit oli surmattu puukottamalla. Tekijä oli joutunut sullomaan heidät hautaan tallomalla, sillä haudan keskellä oli poikittain puunrunko, joka esti syvemmälle kaivamisen.
Syyskuun 4. päivänä löytyivät tyttöjen pyörät keskeltä järveä lahden syvimpään kohtaan upotettuina. Renkaista puuttuivat venttiilitapit.
Melkein kaikki muut leirivarusteet olivat löytyneet maahan kätkettyinä leirintäalueen vieressä olevasta suosta.
Poliisi hukkui vihjeisiin. Niiden pääsisältö viittasi mieheen, joka oli seuraillut tyttöjä mopedilla ajaen koko päivän. Myös tyttöjen kanssa illalla olleet nuorukaiset olivat nähneet miehen.
Mutta hän oli kaikille täysin tuntematon!
Olisi mielenkiintoista tietää, kuka ensimmäisenä antoi poliisille vihjeen, ja varmasti myös alkoi kylillä kertoa mopedimiehestä?
Jutun tutkimuksia johti jo Kyllikki Saaren murhatutkimuksissa epäonnistunut komisario Axel Skogman Vaasasta. Hän löysi melko pian mieleisensä epäillyn, talollisenpoika Erik Runar Holmströmin. Tämä oli erakoitunut pikkuvaras, joka mielellään kierteli ympäri Suomea.
Kun Skogman havaitsi, että Runarilla oli ollut kesällä käytössään sininen mopedi, hän ryhtyi kuulustelemaan miestä jutusta. Mielenkiintoa lisäsi vielä se seikka, että Holmströmin Arne-veli kertoi tavanneensa Runarin Savonlinnassa heinäkuussa.
Kun Holmströmin hallusta löytyi vielä 18.7. ilmestynyt Sairaanhoitaja-lehden palanen ja Mora-puukko, tuntui Skogman päässeen jutussa niin paljon eteenpäin, että julisti Runarin virallisesti epäillyksi Tulilahden kaksoissurmaan.
Miestä kiikutettiin monen poliisin voimin Vaasan linnasta "tunnistamismatkalle" Heinävedelle. ... oikeudenkäynnissä myöhemmin kaikkia matkalla olleita poliiseja käytettiin todistajina!
Tuolla matkalla Holmström oli kysynyt:
- Onko nyt tarpeeksi todisteita siitä, että minä olen se Tulilahden mopedimies?
Poliisien vastattua myöntävästi oli H. kertonut kyllä nähneensä tytöt ja jopa leirintäalueella. Hän kertoi myös havainneensa nuorukaisten läsnäolon.
- Ne yrittivät halailla ja pussailla tyttöjä...
Tätä havaintoa poliisit käyttivät valttinaan.
Jäi kuitenkin pitävästi toteen näyttämättä, ettei Runar olisi voinut saada tietojaan lehdistä, kuten asianajaja oikeudessa osoitti.
Mopedimiehestä oli tehty havainto jo sunnuntaina heinäkuun 26. päivänä Polvijärven ja Juuan välillä. Rauvanjoen varteen oli leiriytynyt kolme neitosta ja aamulla klo 4:30 joku oli yrittänyt tunkeutua telttaan vetämällä vetoketjua auki.
Kun se epäonnistui, oli mies puhkaissut teltan katon puukolla. Tyttöjen kirottua karmeasti oli mies poistunut paikalta joko mopedilla tai moottoripyörällä.
Viimeksi muokannut ABC, Su Maalis 23, 2008 7:59 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Rikospostin artikkelin perkaus jatkuu: Oikeudenkäynti:
Asianajaja Strömberg totesi oikeudessa:
- Miten hän olisi voinut varastaa lapion talosta herättämättä koiraa ja miten hän olisi voinut hankkia itselleen veneen, kun rannalla ei poliisitutkimuksen mukaan ole ollut kulkukelpoista sellaista?
Kukaan todistajista ei varmuudella pystynyt tunnistamaan Runaria mopedimieheksi. Monet todistajat muuttelivat kertomustaan oikeudessa. "Tunnistusmatkalla" Runarilta hankitut tiedot saattoivat myös olla alunperin poliisin yleisölle vuotamia. Oikeudenkäynti alkoi mennä farssiksi.
Puukkoja ei Tukholman rikoslaboratoriossa tutkittu kuin yksi, Runarin, eikä tulos ollut langettava, vaan oli ainoastaan mahdollista, että se oli ollut vuoluase. Paha sanoa, kun ei ollut vertailukohtaa... Ja morat turhankin yleisiä.
Kaiken huipuksi koko Runar-jutun alkuunpaneva voima, Holströmin veli ei suostunut tulemaan oikeuteen todistajaksi. Eikä hänen todistuksellaan paljon painoarvoa olisi ollutkaan, sillä mies oli vapautettu sotapalveluksesta sen takia, että hänen älynsä oli 9-vuotiaan tasolla. Tämän tosiasian Strömberg joutui paljastamaan oikeudelle.
Tuohon aikaan, ennen C.S.I.:tä ja television tarjoamaa "valistusta" rikosasioissa, ei yleinen mielipide kuitenkaan ollut Strömbergin puolella, vaan julkisuus oli jo tuominnut Runarin.
Asianajaja Strömberg totesi oikeudessa:
- Miten hän olisi voinut varastaa lapion talosta herättämättä koiraa ja miten hän olisi voinut hankkia itselleen veneen, kun rannalla ei poliisitutkimuksen mukaan ole ollut kulkukelpoista sellaista?
Kukaan todistajista ei varmuudella pystynyt tunnistamaan Runaria mopedimieheksi. Monet todistajat muuttelivat kertomustaan oikeudessa. "Tunnistusmatkalla" Runarilta hankitut tiedot saattoivat myös olla alunperin poliisin yleisölle vuotamia. Oikeudenkäynti alkoi mennä farssiksi.
Puukkoja ei Tukholman rikoslaboratoriossa tutkittu kuin yksi, Runarin, eikä tulos ollut langettava, vaan oli ainoastaan mahdollista, että se oli ollut vuoluase. Paha sanoa, kun ei ollut vertailukohtaa... Ja morat turhankin yleisiä.
Kaiken huipuksi koko Runar-jutun alkuunpaneva voima, Holströmin veli ei suostunut tulemaan oikeuteen todistajaksi. Eikä hänen todistuksellaan paljon painoarvoa olisi ollutkaan, sillä mies oli vapautettu sotapalveluksesta sen takia, että hänen älynsä oli 9-vuotiaan tasolla. Tämän tosiasian Strömberg joutui paljastamaan oikeudelle.
Tuohon aikaan, ennen C.S.I.:tä ja television tarjoamaa "valistusta" rikosasioissa, ei yleinen mielipide kuitenkaan ollut Strömbergin puolella, vaan julkisuus oli jo tuominnut Runarin.
Every ship must sail a world.
Rikospostin artikkelin lopussa esitellään poliisille toimitettu kirje, jossa eräs todistaja kertoo kokemuksistaan. Huomatkaa, että kuten tässäkin ketjussa on aiemmin kerrottu, niin rikoksista epäiltiin jo 1959 myös kahta metsätöissä ollut miestä.
... kirjeen on lähettänyt vanha mies, joka ei halua nimeään julkisuuteen. Julkaisemme tässä kirjeestä vain katkelmia.
"Olin niihin aikoihin metsätöissä kahden miehen kanssa eteläsuomalaisella paikkakunnalla ja vanhin noista miehistä oli tapahtuma-aikana käymässä kotonaan Pohjois-Karjalassa. Saapui sieltä takaisin samoihin aikoihin hyvin hermostuneena nuoremman veljensä kanssa. Heti tuon tapauksen tultua lehtien palstoille, kyseinen mies aivan kuin mykistyi.
...
Nuoremman veljen sanoessa, ettei niitä pyöriä olisi pitänyt jättää sinne Sarkamäkeen, ne täytyy lähteä hävittämään, tuo vanhempi veli sanoi nuoremmalle, että sinä pidät suusi kiinni.
...
Samalla hän uhkasi nähteni veljeään puukolla.
...
Kun työmaan pitäjä tuli käymään työmaalla, otti se vanhempi veli rahaa työnjohtajalta jonkin verran. Saman päivän iltana sanoivat minulle, että he lähtevät vähän matkoille kuten tekivätkin.
...
Kahden vuorokauden kuluttua he palasivat takaisin. Nyt nuorempi veli sanoi, että nyt eivät ainakaan niitä pyöriä löydä.
...
En silloin kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, ajattelin vain, että itsepähän vastaatte omista tekosistanne, ja alettiin ryypiskellä kuusenkyyneleitä.
...
Nuorempi veli sanoi siinä ulkona, että että tanssiteltiinhan mekin niitä tyttöjä jonkin verran kotipuolen lavalla ja vähän seurusteltiin. Silloin tuo vanhempi veli kimpaantui ja sanoi veljelleen: "Sinä saatanan pentu saatat minut vaikeuksiin... minä kun sanon, että siitä asiasta ei puhuta, niin ei puhuta."
Kirjeessä löytyy myös pitäjä, josta nuo nuoret miehet ovat olleet kotoisin. Ja erittäin merkittävää on, että virallisista asiakirjoista löytyy liikkeenharjoittaja Aune Juntusen todistus...:
"Sunnuntai-iltana matkustajakotiin tuli noin klo 19 kaksi neitosta, jotka olivat pyytäneet huonetta. Sen he saivat ja täyttivät matkustajakortit. Saman iltana neitoset olivat käyneet Polvijärven tanssilavalla, josta olivat tulleet huoneeseensa klo 24 aikaan."
... kirjeen on lähettänyt vanha mies, joka ei halua nimeään julkisuuteen. Julkaisemme tässä kirjeestä vain katkelmia.
"Olin niihin aikoihin metsätöissä kahden miehen kanssa eteläsuomalaisella paikkakunnalla ja vanhin noista miehistä oli tapahtuma-aikana käymässä kotonaan Pohjois-Karjalassa. Saapui sieltä takaisin samoihin aikoihin hyvin hermostuneena nuoremman veljensä kanssa. Heti tuon tapauksen tultua lehtien palstoille, kyseinen mies aivan kuin mykistyi.
...
Nuoremman veljen sanoessa, ettei niitä pyöriä olisi pitänyt jättää sinne Sarkamäkeen, ne täytyy lähteä hävittämään, tuo vanhempi veli sanoi nuoremmalle, että sinä pidät suusi kiinni.
...
Samalla hän uhkasi nähteni veljeään puukolla.
...
Kun työmaan pitäjä tuli käymään työmaalla, otti se vanhempi veli rahaa työnjohtajalta jonkin verran. Saman päivän iltana sanoivat minulle, että he lähtevät vähän matkoille kuten tekivätkin.
...
Kahden vuorokauden kuluttua he palasivat takaisin. Nyt nuorempi veli sanoi, että nyt eivät ainakaan niitä pyöriä löydä.
...
En silloin kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, ajattelin vain, että itsepähän vastaatte omista tekosistanne, ja alettiin ryypiskellä kuusenkyyneleitä.
...
Nuorempi veli sanoi siinä ulkona, että että tanssiteltiinhan mekin niitä tyttöjä jonkin verran kotipuolen lavalla ja vähän seurusteltiin. Silloin tuo vanhempi veli kimpaantui ja sanoi veljelleen: "Sinä saatanan pentu saatat minut vaikeuksiin... minä kun sanon, että siitä asiasta ei puhuta, niin ei puhuta."
Kirjeessä löytyy myös pitäjä, josta nuo nuoret miehet ovat olleet kotoisin. Ja erittäin merkittävää on, että virallisista asiakirjoista löytyy liikkeenharjoittaja Aune Juntusen todistus...:
"Sunnuntai-iltana matkustajakotiin tuli noin klo 19 kaksi neitosta, jotka olivat pyytäneet huonetta. Sen he saivat ja täyttivät matkustajakortit. Saman iltana neitoset olivat käyneet Polvijärven tanssilavalla, josta olivat tulleet huoneeseensa klo 24 aikaan."
Every ship must sail a world.
-
Merivuokko
- Jane Marple
- Viestit: 1004
- Liittynyt: La Heinä 07, 2007 7:26 pm