sisotalo kirjoitti:Anneli ja muu puolustus on ahkerasti vuotanut karkeita, mahdottomia kohtia lasten kertomuksissa. Niillä ei ole mitään osuutta tuomioissa, joka perustuu "mahdollisten" todistusten pohjalle ja sitten synnytyslääkäri NJE:n todistukseen raiskauksen aiheuttamista arvista, jotka näkyvät vain MJE:n silmin ja UV:llä.
Jens Kukan asianajaja on tässä hakoteillä. Hänen olisi pitänyt hankkia pätevä tieteellinen kommentti MJE humbuukiin ja tietysti argumentoida vastaan lasten vääriä todistuksia, jotka eivät ole aivan ulalta
Tässä muutamia tapauksia, joissa syyttömiä henkilöitä on ollut vankilassa Saksassa. Lyhyt selostus tapahtumiin.
Herbert Becker, elokuussa 2004 silloin 64 vuotias hyvin yksinkertainen 8 lapsen isä tuomitaan tyttärensä raiskauksista yli kymmenen vuoden tuomioon huolimatta siitä, että vaimo ja 7 muuta lasta puolustivat miestä. Vain kotilääkäri oli tutkinut tytön, joka väitti raiskausta ja sanoi, että tyttären psyykkiset ongelmat johtuvat seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Puolustuksella ei ollut varaa palkat ulkopuolista asiantuntijaa.
Mies istui useita vuosia, kunnes yksityinen asianajaja puuttui asioihin. Vapautettu ja todettu syyttömäksi. Tytär todettu epävakaaksi persoonallisuudeksi.
Peter Böttcher ammatiltaan poliisi. Häntä tutkittiin viisi vuotta seksuaalisesta väkivallasta. Ei tuntenut väitteen tehnyttä naista laisinkaan.
”Taloni ohitse käveli muutama nuori, seisoin ulkona ja joku sanoi osoittaen minua. Vieläkö se on vapaana?”
Klaus-Dieter Overebeck, raiskaus. Todettu syyttömäksi. 3 vuotta ja 6 kuukautta vankeutta käräjäoikeus, hovi vapautti
”Jos olisin joutunut vankeuteen, se olisi maksanut elämäni.”
Jäi velkaa 40 000 euroa maksettuaan ulkopuolisen asiantuntijan palkkion.
Thomas Ewers istui 7 vuotta entisen tyttöystävänsä raiskauksesta. Pääsi pois vankilasta ja pyysi heidän yhteiseltä tyttäreltään, että hän kysyisi äidiltään, mitä tapahtui. Nainen kirjoitti tunnustuskirjeen, jossa kertoi kaiken olleen hölynpölyä ja hänen silloisen miesystävänsä painostaneen häntä. Nainen joutuu itse oikeuteen.
Ralf Witte on yksi Saksan tunnetuimmista tapauksista. Istui syyttömänä viisi vuotta. Syyte oli raiskaus, lapsen vahti uhrina, joka teki myöhemmin vastaavan ilmiannon poliisille toisesta miehestä. Kun Ralf Witte vapautui, seisoivat hänen vaimonsa ja lapsensa auton luona ulkona häntä odottaen
”älkää itkekö, älkää itkekö” hän vain hoki heille.
Andreas Kuehn
Syyte 4 pankkiryöstöä maskina gorillanaamio. Istunut jo yli 9 vuotta vankeudessa.
”Se oli tyhmä sattuma. Olin pankin edessä tuntia ennen ryöstöä fillarini kanssa.”
”Vankilassa olo on kuin olisi haudattu elävänä hautausmaalle, jossa sitten te koputatte, kun joku kävelee ohi ja sanotte, että hei täällä minä olen edelleenkin hengissä.”
Syyttäjä: ”Kun ei ole todisteita etsitään aihetodisteita. Niitä löytyi. Lehtileikkeitä pankkiryöstöistä ja kalenteri, johon oli kirjoitettu pankkiryöstön päivän kohdalle Y. ”
Miehen siviiliammatti oli ylipormestarin henkivartija, joka kirjoitti epäilyttäviä tapahtumia kalenteriinsa voidakseen taata asiakkaansa turvallisuuden.
"Poliisi etsi tekijää yli vuoden ja oli hyvin huojentunut törmätessään Andreas Kuehniin."
Poliisi teki tunnistuksen siten, että vertasi hänen korvaansa tekijästä otettuun kuvaan ja poliisin palveluksessa ollut rikostutkija totesi ”se voi olla hän.”
Tuomari selosti, että hänen olisi syytä varautua 10-11 vuoden vankeuteen, Andreas Kuehn menetti malttinsa ja kävi tuomarin päälle.
Tuomio kolmetoista vuotta vankeutta, joista puolet tuli tuomariin käsiksi käymisestä.
Hänen entinen työnantajansa järjesti uuden tutkinnan korvasta. Ja asiantuntijana toiminut professori totesi, että korvassa on 16 poikkeavuutta tekijän korvaan. Tuomio käsitellään uudelleen.
Kriminologi Putzke Bochumin yliopistosta totesi:
”Uudelleen tutkintaan pääsy ei useinkaan onnistu ja siihen on monta syytä. Tuomiolaitosta ei kiinnosta syyttömänä tuomitut ihmiset, koska heillä on politiikassa harvoin puolustajia ja tällaisia henkilöitä saattaa toki olla muutama mutta heitä on niin vähän, ettei heihin kannata satsata, ja jollain tavalla tuomion uudelleen käsittely kyseenalaistaa tuomiolaitoksen erehtymättömyyden. ”