carapalo kirjoitti:ohrana kirjoitti:Osui silmään aikaisemmissa kirjoituksissa olleet sanat "monikansallisuus" ja "kotouttaminen". Olen vuosia jo ihmetellyt termeja. Muutama vuosi sitten muistaakseni Tanska yritti pakottaa mamut (maahanmuuttajat) allekirjottamaan sitoumuksen, jossa he sitoutuivat noudattamaan uuden kotimaansa lakeja, asetuksia ja normeja. Taisi EU kumota yrityksen.
Tässäkin tapauksessa tulee kysyneeksi, että miksei mamuilta edellytetä Suomessa integroitumista suomalaiseen kulttuuriin, elintapoihin, moraalikästityksiin ja normeihin? Nyt on tilanne se, että kasujen (kantasuomalaisten) edellytetään hyväksyvän monikulttuuriset elintavat, lait ja normit, sekä kustantamaan tämä "monikulttuurisuuden" (n. 100 miljoonaa vähintän/v) säilyttäminen (naisten ja poikalasten ympärileikkauksineen jne).
Väitän, että esim. suomalaisen muuttaessa islamimaahan, vastaavaa kotoutamista ei ole muuten, kuin AK-47 ohimolla. Miksi muut islamilaiset maat (maailman levinnein uskonto?) ,eivät ota pakolaisia muista islamilaisista maista "kotoutumaan"? Ei auta muslimiveli veljeään? Syy on yksinkertaiseti se, että Euroopan maihin tullaan pakolaisstatuksella, mutta elintasopakolaisiksi. Kaiken lisäksi Suomi -neito ottaa nämä "pakolaiset" avosylin vastaan, onhan "monikulttuurisuus" ja "kotouttaminen" (homojen lisäksi) IN ja TRENDI, jossa Suomi saa "edelläkävijänä" taasen loistaa.
Rikollissuustilastoja ei saa julkaista, koska kärjessä (%/mamu, verrattuna %/kantaväestö) kärjessä ylivoimasesti ovat somali, marokkolaiset, irakilaiset etc.....
Voi jumalauta.Siis oletko imbesilli ? Islam ei todellakaan ole maailman yleisin uskonto.Ja mitä vittua se auttais jos laitetaan allekirjotaan paperi että " vakuutan noudattavani maan lakeja"
Jaa että Suomi edelläkävijänä.Kuinka vitun pihalla sä oot ? Suomi ottaa 10 % siitä mitä länsi-euroopan maat yleisesti.Paviaani päivitä tietos.
Ohrana puhuu asiaa
Pohjois-Eurooppaan saapuneiden pakolaisten kulttuurishokki on valtava. Käsitys, jonka mukaan mamujen elämä olisi vastedes helppoa, on naiivi, hyvinvointivaltio kun on täynnä omaa, erilaista pahoinvointia.
Kuinka sitten pärjätä vieraassa maassa ja kulttuurissa?
Assimilaatiota ei vaadita. Vaikka se on ensisijaisesti mamujen etu, ei suinkaan kantaväestön, kuten väitetään. Saksassa ja Ruotsissa on todettu, että juuri sen takia yhä useampaa maahanmuuttajanuorta kohtaa syrjäytyminen. Ongelmat lähtee usein kotoa, niin nytkin. Perheiden isät ovat työssä tai muuten vain poissa, ja äiti lukittu pienten lasten kanssa kotia.
Kun äiti on kotona, lapsia viedään harvoin esikouluun tai päivähoitoon, jolloin yhteys uuteen ympäristöön, kulttuuriin, kieleen jää lapselle pinnalliseksi. Ja jos eristetty, kielitaidoton äiti puhu lapsille saksaa tai ruotsia, kuinka koulun aloittava lapsikaan hallitsisi niitä kunnolla? Koulumaailmassa on sitä paitsi vaikea pärjätä, vaikka osaisi kieltä miten hyvin tahansa. Joten ei ole mikään yllätys, jos mamunuori tippuu kärryiltä ja jättää koulun kesken. Sitten kun koulutus puuttuu, syrjäytyminen on lähes varma kohtalo.
Ilman valtion selkeitä ja mahdollisimman varhain aloitettuja ohjelmia, jotka toteutetaan pitkäjänteisesti ja joissa vaaditaan vastikkeellisuutta, integroituminen jää täysin maahanmuuttajan omalle kontolle. Ja mitä se on? Sama kuin koulunkäynti olisi vapaaehtoista. Kaikki ne kaupungilla norkoilevat mamunuoret tuskin olisivat siellä, mikäli olisi toinen vaihtoehto.
Ei kannata olla muuten kovin katkera sosiaalitoimiston almuista, paperilla se voi tuntua joltakin, mutta perheen elättäminen ja ennen kaikkea se,
kun ei voi auttaa itseään, jolloin työttömyys ja sitä myötä köyhyys eivät ole laiskuutta ja siten valintoja, vaan valliseva tila - tulevaisuus vaikuttaakin synkältä. Ellei epätoivoiselta.
Ghettoistuminen. Alueilla, jossa asuu enimmäkseen muslimeja, nousee helposti esiin vaatimus sharia-lain käyttöönotosta. Eikä se välttämättä ole edes lähtöisin muslimeilta, äänessä voi olla myös kantaväestön poliitikko.
Ja vaikka tämä ei sopisi läheskään kaikille muslimeille, he eivät voi asialle mitään. Politiikka sovitaan uskonnollisten johtajien ja kantaväestön poliitikkojen kesken kabineteissa. Ja yhtäkkiä maahanmuuttaja huomaa olevansa tutussa tilanteessa: hän on omiensa kontrolloima, edelleen köyhä, toivoton,
juuri siinä tilanteessa, miksi hän lähti pakolaiseksi.
Ruotsissa on tähän mennessä ollut vaikea puhua maahanmuuttajien ongelmista. Lähes mahdotonta. Politiikkojen ollut vaikea myöntää olevansa väärässä tai asioihin perehtymätön. Että monikulttuurisen yhteiskunnan rakentuminen olekaan niin helppoa, koska se vaatii kuitenkin jonkun alistumista. Kuten esim. skandinavisten emigranttien kohtalo Yhdysvalloissa. Että sharia-laki ja huntupakon myöntäminen eriarvoistaa naisia, ellei suoranaisesti eristä heitä yhteiskunnasta, mikä taas heijastuu lapsiin. Mikä taas on tulevaisuus.
Pakolainen, joka jättää Malmön ja lähtee ISIKsen riveihin, tai muuttaa Lontooseen saadakseen parempia töitä, voi oikeasti kysyä, että miten helvetin järkeä tässä oikein oli.