Asuipa kerran nuori tyttö mummonsa kanssa maalla kaukana
sivistyksestä. Tytön vanhemmat oli kuolleet jo hänen
ollessa vauva. Mummo oli hoitanut häntä parhaansa mukaan jo 17 vuotta.
Ainut yhteys ulkomaailmaan oli vanha mustavalkotelevisio, mutta
siitäkin katsottiin vain Ylen aamuhartaudet ja
iltauutiset.
Nyt tyttö täytti 18 vuotta ja mummo päätti että hänen on aika
lähteä maailmalle. Niinpä eräänä päivänä tyttö pakkasi
matkalaukkunsa ja oli lähdössä äitinsä siskon luo
Helsinkiin. Mummo varoitteli kovasti miehistä (heihin ei saa luottaa) ja tähdensi
varsinkin että kenenkään kyytiin ei saa mennä, vaan on
odotettava linjuria ja sillä siisti.
Aikansa pysäkillä seisottuaan ajoi Ylen
pakettiauto pysäkin ohi. Hetikohta ohitettuaan pysäkin se pysähtyi jarrut
kirskuen ja peruutti tytön luo.
Autossa oli miehiä, jotka olivat olleet pari
kuukautta pitkin
Lapin erämaita luontoa kuvaamassa. He tietysti
alkoivat mairitella kaunista nuorta tyttöä kyytiin. Ensin tyttö pysyi
tiukkana, mutta kun huomasi tutun Ylen merkin, ajatteli etteivät nuo voi
mitään pahoja ihmisiä olla, koska aamuhartauksiakin tekevät
ja meni kyytiin. Oitis auton lähdettyä liikkeelle alkoi yksi miehistä
kinuta tyttöä auton takaosaan, missä he saisivat rauhassa jutella. Tyttö ei
nähnyt siinä mitään väärää. Jonkun aikaa juteltuaan mies avasi
housunsa vetoketjun ja kaivoi pystyssä sojottavan
vehkeensä esiin ja kysyi: "Tiedätkö sinä mikä tämä on?"
Tyttö sanoi ettei tiedä. Mies siihen uudestaan
kysymään että täytyyhän sinun tietää mikä tämä on. No siihen tyttö
sitten vastasi että ehkä hän tietää. Sen jälkeen mies kysyi:
"Tiedätkö mitä tällä tehdään?" ja tyttö vastasi ettei
tiedä. Johon mies taas totesi, että tottahan toki sinä tiedät ja tyttö
sitten taas myönsi että ehkä tietää. Sitten mies kysyi tytöltä, että
haluaisiko tyttö tehdä sitä sillä vehkeellä ja tyttö vastasi ei.
Mies maanitteli aikansa ja totesi sitten jopa
hiukan tylysti: "Kyllä mä tiedän, että sun tekee mieli. Näytä nyt vaan
mitä tällä tehdään."
Silloin tyttö otti vehkeen käteensä, kumartui sitä
kohti ja sanoi hiljaisella äänellä:
"Terveisiä mummolle".
_______________________________________________
aslakilla oli synttärit,kaveri sitten osti tälle lahjaksi pumpattavan barbaran,kumminkin kaveri ajatteli testata tätä barbaraa ennenkuin lahjaksi antaa,kaveri siinä sitten veteli sitä ja heitti lastit sisään...muutaman päivän päästä kun aslak oli saanut lahjan ja päässyt kokeilee barbaraa,kaveri kysyi aslakilta:noh oliko kostea ja tiukka tyttö? aslak siihen että: oli yllättävänkin kostea ja tiukka,mutta yhtä asiaa ihmettelen,miten siltä sen kupan sain.
______________________________________________
Kaksi poikaa pelasivat jääkiekkoa Tampereen Hervannassa, kun paikalle juoksi karkuun päässyt pittbullterrieri. Se hyökkäsi toisen pojan kimppuun, kaatoi tämän maahan ja iski hampaansa tämän selkään. Silloin toinen poika iski koko voimallaan koiraa päähän jääkiekkomailallaan, jolloin koira kuoli.
Aamulehden reportteri tuli haastattelemaan poikia ja kysyi lopuksi pelastajalta: - Pannaanko tähän otsikoksi, että rohkea Tapparan kannattaja pelasti ystävänsä hullun koiran hampaista?
Joo, tai... emmää oikeastaan oo Tapparan kannattaja.
Sitten varmaan Ilveksen kannattaja?
No... emmää Ilvestäkään.
Mitäs seuraa sinä sitten kannatat?
Tepsiä!
Seuraavan päivän Aamulehdessä oli otsikko: Vajaaälyinen ja juureton nuorisorikollinen tappoi julmasti perheen suloisen lemmikkihauvan!
___________________________________________________________
Kaikki alkoi kun istuin töissä pöytäni vieressä ja muistin luvanneeni
soittaa yhden tärkeän asian. Hain hänen numeronsa ja soitin siihen.
Mies vastasi puhelimeen
"Haloo". Sanoin kohteliaasti,
"Hei, täällä on Matti Meikäläinen, saisinko Kalle Teikäläinen?".
Mutta mies löi luurin korvaani! En uskonut, että kukaan voisi olla niin
töykeä. Selvitin Kallen oikean numeron ja soitin hänelle. Yhtiömme
puhelinluettelossa hänen kaksi viimeistä numeroa olivat väärinpäin. Kun
lopetin puhelun Kallen kanssa, huomasin tuon väärän numeron olevan vielä
auki koneellani. Päätin soittaa hänelle uudestaan.
Kun tuo sama mies vastasi uudestaan, huusin hänelle "Vitun persreikä!" ja
löin luurin korvaan.
Laitoin hänen numeronsa henkilökohtaiseen puhelinmuistiooni nimellä
Persreikä. Pari kertaa kuussa, kun jouduin maksamaan laskuja tai oli muuten
vain huono päivä, niin soitin hänelle. Aina kun hän vastasi, niin huusin
hänelle "Vitun persreikä!" ja löin luurin korvaan. Se sai minut aina
paremmalle tuulelle.
Myöhemmin samana vuonna puhelinyhtiöt toivat lankapuhelimiinkin soittajan
numeron näytän. Se oli iso pettymys minulle, koska joutuisin luultavasti
lopettamaan soittelun Persreiälle. Kunnes sain idean. Soitin taas hänelle..
"Haloo" "Hei, olen puhelinyhtiösi myyntipuolelta ja soitin kysyäkseni
oletko tutustunut uusiin palveluihimme"
"En" - ja hän löi taas luurin korvaani. Soitin samantien takaisin hänelle
ja huusin "Et tietenkään, koska olet persreikä!".
Olin menossa kauppaan ja huomasin vanhan naisen olevan juuri lähdössä aivan
oven vierestä. Jäin odottamaan häntä, mutta hänen lähtönsä tuntui kestävän
ikuisuuden. Luulin, jo ettei hän olekaan lähdössä, mutta lopulta hän
peruutti pois ruudusta. Hän peruutti suuntaani ja jouduin itsekin
peruuttamaan hieman kauemmas, että hän mahtui. Samalla musta Mersu tuli
toisesta suunnasta ja kurvasi ruutuun. Soitin torvea ja huusin, "Hei, minä
olin tässä ensin!". Mustalaismies nousi autosta ja käveli kauppaan, eikä
ollut huomaavinaankaan minua. Kirosin mielessäni kaikki mustalaiset
alimpaan helvettiin...ja mietin miten paljon persreikiä maailmassa onkaan.
Sitten huomasin Mersun ikkunassa Myydään-lapun ja otin hänen numeronsa
talteen.
Parin päivän päästä, kun olin juuri soittanut Persreiälle huutaakseni
"Vitun persreikä!" (mikä on nykyään todella helppoa, koska laitoin hänen
numeronsa pikavalintaan), huomasin Mersukuskin numeron taskussani. Päätin
soittaa hänellekin.
"Haloo"
"Oliko sulla se musta Mersu myynnissä?"
"Joo"
"Voiko sitä tulla katsomaan johonkin"
"Joo, mun osote on ***, keltainen talo ja auto on pihalle"
"Mikä olisi hyvä aika tulla katsomaan autoa?"
"Olen kotona iltaisin viiden jälkeen"
"Voinko vielä sanoa jotain?"
"Joo"
"Vitun persreikä mustalainen!" - ja löin hänelle luurin korvaan.
Lisäsin myös hänen numeronsa pikavalintaan. Täytyy sanoa, että hetken aikaa
asiat tuntuivat menevän todella hyvin. Aina kun minulla oli ongelma tai
paha päivä, minulla oli kaksi persreikää, mihin voin purkaa sen. Mutta
muutaman kuukauden päästä persrei'ille soittelu ei enää tuntunut yhtä
nautinnolliselta kuin aiemmin. Mietin asiaa pitkään ja hartaasti ja keksin
ratkaisun. Soitin ensin Persreiälle.
"Haloo"
"Vitun persreikä!" - mutta en katkaissut puhelua ...hetken päästä persreika
kysyi
"Oletko vielä siellä?"
"Joo"
"Lopeta tämä soittelu!"
"Laita mut lopettamaan"
"Missä asut?"
"*** (mannen osoite), keltainen talo ja pihalla musta Mersu"
"Tulen sinne heti, aloita rukoilemaan!"
"Ihan niin kuin pelkäisin, vitun persreikä!" - ja löin luurin korvaan
Sitten soitin mannelle
"Haloo"
"Moi, vitun persreikä mustalainen"
"Jos joskus saan selville kuka olet...!"
"Niin mitä?"
"Hakkaan sut"
"Sehän sopii, tulen käymään samantien, vitun persreikä mustalainen" - ja
löin luurin korvaan
Sitten soitin poliisille. Kerroin heille asuvani *** (mannen osoite) ja
aikovani tappaa homorakastajani heti kun hän tulee kotiin. Sitten soitin
pari puhelua television ja iltapäivälehtien uutistoimittajille ja kerroin
heille ammuskelusta osoitteessa ***.
Sen jälkeen ajoin itse äkkiä mannen talon lähelle katsomaan tapahtumia. Ai
että sitä nautintoa, kun tulin paikalle niin molemmat persreiät tappelivat
tosissaan pihalla kolmen poliisiauton edessä ja paikalla oli kaksi
televisiokameraa ja useita lehtimiehiä. Tämä oli kyllä elämäni
nautinnollisin hetki!
Lukemasi tarina on tosi - vain nimet on muutettu.
_________________________________________________
Nuori mies kuoli tapaturmaisesti ja saapui taivaan portille. Siellä hän kuitenkin kertoi Pyhälle Pietarille, että hänellä jäi niin hirveästi töitä kesken tuolla maan päällä, ja hän tiedusteli, että eikö hän voisi palata sinne vielä edes hetkiseksi. Kotvan tuumittuaan Pietari sanoi, että ehkä se voitaisiin järjestää, mutta vain sillä ehdolla, että mies palaisi sinne hämähäkin hahmossa ja laskeutuisi sinne oman seittinsä varassa. Mies tyytyi tähän ja kiitti Pietaria, joka sitten muutti hänet hämähäkiksi. Niinpä mies-hämähäkki kiinnitti seittinsä pilven reunaan ja hyppäsi tyhjyyteen. Laskeutuminen alkoi. Alussa kaikki meni hyvin, mutta maahan oli kuitenkin pitempi matka kuin mitä mies oli odottanut. Jo puolivälissä matkaa hän tunsi seittiaineksensa käyvän vähiin. Hän yritti säästellä ainetta, mutta ei voinut estää sen hupenemista. Lopulta mies roikkui enää metrin korkeudella maan pinnasta, mutta hänen takaruumiinsa tuntui jo aivan tyhjältä. Hän ponnisti saadakseen viimeisetkin seitinrippeensä ulos. Ja silloin vaimo ravisteli miehensä hereille. "Herää, pölhö! Sänky on täynnä paskaa!"
