Minusta ei ole kovin outoa, että toistat jatkuvasti samoja virheellisiä käsityksiäsi, jotka on palstalla ja myös käräjäoikeuden tuomiossa korjattu.
Et ole edes lukenut sairaalaan papereita. Gustafsson on kertonut puukonpistoistaan samaa kuin mm. Keskusrikospoliisin ylin johto ja Bodominjärven kolmoismurhan tutkinnanjohtaja Arvi Vainio julkisesti. Mm. Gustafssonin poskessa olleiden haavojen syntymekanismia ei tiedetä.Hänen kertomansa puukonpistojen määrä päässä kun ei täsmääkään siihen mitä sairaalan / lääkäreiden papereissa lukee niin hän kuittaa asian sanomalla kuinka tämä olikin hänen kuolleen äitinsä hänelle antama tieto.
On toisaalta ihmeellistä, jos sinulle oikeasti on vielä epäselvä tajuttomuuden ja muistiaukon välinen ero. Ne eivät tarkoita samaa asiaa. Gustafsson on kertonut heränneensä sairaalassa torstaiaamuna hirvittävään päänsärkyyn ja muistinsa alkaneen toimia vasta siitä hetkestä lähtien. Hänen muistiaukkonsa pituus on siten n. 4 päivää, mikä on tyypillistä keskivaikean aivovamman ollessa kyseessä. Gustafsson ei ole koskaan väittänyt olleensa tajuttomana 4 päivän ajan.Samoin sairaalassa "heräämisen" kanssa. Kun käy ilmi ettei väitetylle tajuttomuudelle löydy tukea, niin sitten hän kertoo kuinka Töölön sairaalassa hänelle sanottiin että hän on ollut tajuttomana.
Väitteesi ei edelleenkään pidä paikkaansa. Gustafsson päästettiin tuettuna kävelemään vasta yli viikon kuluttua hänen sairaalaan sapumisestaan.Kun käy ilmi että hän on sairaalan papereiden mukaan jo muutaman sairaalassaolo päivän jälkeen kävellyt, vaikka on väittänyt joutuneensa opettelemaan uudestaan kävelemään ja kyennyt kävelemään sairaalassa vasta puolentoista viikon jälkeen, niin sen asian hän kuittaa sillä että ei ole kävellyt yksin vaan "tuettuna".
Kansan Uutisissa 8.6.1960 on maininta murhapaikalla olleesta "kuin koroilla raavitusta maasta". Gustafsson on kertonut kuulleensa mahdollisista raahausjäljistä poliisilta ja/tai vanhemmiltaan. Tätä on mahdotonta osoittaa valheeksi, eikä asialla ole muutenkaan mitään merkitystä.Rannan raahausjäljistäkin hän kertoo sujuvasti sen kuinka tästä todisteeksi paikalle oli jäänyt maahan raahausjäljet, jotka poliisit olivat näyttäneet hänelle hänen käydessään tapahtumapaikalla 23.6.1960. Gustafssonin mainitsemia raahausjälkiä ei kuitenkaan ole todettu alkuperäisessä rikospaikkatutkimuksessa, eikä niistä ole viitteitä tapahtumapaikan valokuvissa. Tässäkin tapauksessa poliisi on olisi Nissen sijaan valehtelija tai väärän tiedon antaja.
Niin, mitä sitten? On täysin tavanomaista että 44 vuoden aikana muistikuvat vaihtelevat. Miksi Gustafsson mielestä valehtelisi tällaisesta asiasta?2004 kuulusteluissa hän kertoo muutamia tavaroita lukuun ottamatta lähes kaikkien tavaroiden olleen teltan ulkopuolella. Kun käy ilmi että 60- luvulla hän kertoi päinvastaista, hän kuittaa asian sanomalla ettei voi kaikkea muistaa, vaikka juuri sanoi miten asia oli.
Kts. edellinen kommenttini.Samoin uimisen kanssa, kertoo uineensa, mutta kun onkin ristiriidassa sen kanssa mitä kertoi asiasta 60- luvulla, hän yhtäkkiä kertoo ettei muistakaan onko käynyt uimassa.
Mitä ilmeisimmin vammat ovat tosiaan syntyneet hänen herättyään aamulla ja Gustafsson ei muista sitä. Niinhän voisi todellakin myös Gustafsson itse olettaa, eikö vain?Kysyttäessä hammasklinikalla vuonna 1960 tehdyistä tutkimuksista ja niihin liittyvien asiakirjojen merkinnästä, jonka mukaan leukaluuvammat olisivat Gustafssonin itsensä kertoman mukaan tulleet aamulla hänen herättyään, hän kuittaa asian sanomalla, ettei muista sellaista.
Gustafssonin korvaleikkauksista heinäkuussa 1960 on mitä todennäköisimmin olemassa asiallinen dokumentaatio, eikä Gustafssonin puheissa niihin liittyen ole mitään epäilyttävää. Korvavammaa ei kyseenalaistettu edes syyttäjien taholta. Myös neurologian professorilla, lääketieteen ja kirurgian tohtori Jorma Palolla oli pääsy Gustafssonin sairaskertomukseen, ja hän mainitsee asiasta kirjassaan.Edelleen hän kertoo äitinsä pistäneen sellaisen huhun liikkeelle, että kun korva leikattiin, sieltä otettiin jotain luupaloja pois.