8-vuotiaan tytön murhanneen isän huoli hämäsi viranomaisia
Isä tuo 7-vuotiaan, mustelmilla olevan tytön lääkäriin ja kertoo olevansa tästä huolissaan. Tyttö kuulemma saa raivokohtauksia, satuttaa itseään, raapii ja lyö, pudottautuu tahallaan kiipeilytelineestä. Syöminen ei suju, ja housut kastuvat jatkuvasti.
Saman tarinan kuulee joukko terveydenhuollon ammattilaisia. Terveydenhoitaja lähettää tytön lastenlääkärille, lääkäri päivystävälle psykologille. Psykologi toteaa, että tyttö tarvitsee hoitoa, ja ohjaa tämän jatkohoitoon. Isä vie tyttöä lääkäriltä lääkärille.
Puoli vuotta myöhemmin isä murhasi tyttärensä yhdessä naisystävänsä kanssa.
Vuosi ja neljä kuukautta aikaisemmin sama tyttö on siirretty epävakaista oloista äitinsä luota isälleen asumaan. Sen jälkeen esikoulu on alkanut sujua: päivähoitohenkilökunnan mukaan tyttö voi selvästi paremmin kuin aiemmin.Vauvasta asti alkanut lastensuojeluasiakkuus jatkuu, ja vuoden päästä alkaa tulla havaintoja ja lastensuojeluilmoituksia: tytöllä on mustelmia, hän juoksee tuntitolkulla kerrostalon pihalla, kävelee yli kolmen kilometrin matkan kouluun rangaistuksena.
Koulu kuitenkin sujuu, ja mustelmille löytyy selitykset, milloin sähly- tai futispallosta.
Sitten koulusta tulee jälleen eräänä perjantaina ilmoitus suuresta mustelmasta, revityistä koulukirjoista, ahdistuneesta tytöstä. Vastuusosiaalityöntekijä kutsuu isän nopeasti tapaamiseen, jossa keskustellaan tytön kiireellisestä sijoittamisesta kodin ulkopuolelle.
Isä kertoo olevansa huolissaan tyttärestään. Viikonlopuksi isä ja tytär ovat kuulemma lähdössä mummilaan äitienpäivän viettoon. Tiistaiksi isä oli sopinut perheneuvolan psykologin kanssa tapaamisen. Seuraavalla viikolla tyttö on kuollut, käärittynä lakana- ja pressukääröön, omassa kodissaan, pienessä yksiössä.
Edellä kuvatut tiedot ovat peräisin vuonna 2012 murhattuun tyttöön liittyvän virkarikosjutun esitutkintamateriaalista.
Materiaali sisältää joukon lastensuojeluilmoituksia sekä asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, missä on toimittu väärin.
Toisaalta on yhdentoista syytetyn eli sosiaalityöntekijöiden, kouluterveydenhoitajan, koululääkärin, terveysaseman terveydenhoitajan, terveyskeskuslääkärin, lastenlääkärin ja psykologien kuulustelupöytäkirjat ja loppulausunnot.
Terveydenhuollon tapahtuma-aikaan tekemistä kirjauksista nousee esiin oireileva tyttö ja lapsestaan huolissaan oleva isä. Eräässä asiantuntijalausunnossakin todetaan, että isä oli "lastensuojelutyöskentelyn ajan yhteistyökykyinen ja haki oma-aloitteisesti apua" lapselleen.
Meripihan vastaanottokodin psykologin mukaan tyttö on enimmäkseen iloinen, huumorintajuinen ja nauravainen.
Hoitajien mukaan tyttö lähtee Meripihasta kotilomille hyvillä mielin, mutta niistä kysyttäessä tyttö "vastaa lyhyesti ja on kerran todennut kotiasioiden olevan salaisuus".
"Lyhyellä tapaamisella heräsi huoli siitä, joutuuko hän kantamaan ikätasoonsa nähden kohtuutonta määrää salaisuuksia koskien kotia", psykologi kirjoittaa arviossaan.
Hämmennystä aiheuttivat esimerkiksi isän naisystävän henkilöys ja isän puheet uudesta kodista.Näitä yritettiin selvittää, mutta tuloksetta. Sosiaaliviraston lakimiehen mukaan poliisia ei saanut pyytää tässä apuun.
8-vuotiaan kohtalon tultua julki lastensuojelukeskustelua on leimannut huoli resurssipulasta. Olisiko kamala kohtalo vältetty, jos työntekijöillä olisi enemmän aikaa ja palveluihin rahaa?
Tytön vielä asuessa äitinsä kanssa perheelle etsittiin kesällä 2010 kuntoutuspaikkaa. Sellaisia olisi ollut vapaana vasta syksyllä tai loppuvuodesta.
Kun tytär siirrettiin pois äitinsä luota, tytölle etsittiin paikkaa, mutta vastaanottolaitoksissa ei ollut tilaa. Niinpä lapsi sijoitettiin isänsä luokse.
Tytön vastuusosiaalityöntekijällä oli tapahtuma-aikaan vastuullaan 35 lasta. Hän tapasi tytön viimeisen kevään aikana kerran, isän lukuisia kertoja.
"Olen näin jälkikäteen pitkälti samaa mieltä, että tapaukseen olisi tullut käyttää enemmän aikaa. Jos olisin käyttänyt enemmän aikaa tähän tapaukseen, se olisi ollut pois joltakin toiselta lapselta. Sitä, kuinka paljon aikaa sosiaalityöntekijällä on kutakin asiakasta kohden, päättävät Helsingin kaupungin ylimmät päättäjät henkilöstömitoituksia tehdessään", vastuusosiaalityöntekijä toteaa kuulusteluissa.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1423887775182