Gustafssonin vammat (ketju 2)

[Karo79]

Kyllä on omituista toimintaa ollut poliisilta siis etteivät ole kyselleet Nilssiltä nimenomaan mitä Nisse näki retkellä? Jos kerran koko kansa etsi kuumeisesti bodomjörven kolmoismurhaajaa, miten olisi mahdollista ettei ainoalta henkiin jääneeltä olisi kysytty suoraan tekijän tuntomerkkejä! Tää ei vaan käy järkeen! Nilssiä kuitenkin pidettiin myös uhrina.
Ja vaikka olisi syyllisenä pidetty, kyllä häntä heti olisi pitänyt kuulustella! Jokin tässä nyt mättää!
[/quote

Ei välttämättä mätä. Hänellä oli kuitenkin vammoja ja hän näytteli tajutonta ja pahemmin loukkaantunutta, joten tämä varmasti aiheutti heti poliiseille sekä muillekin mielikuvan uhrista eikä kenenkään mieleen tullut että tässä on tekijä. Tai jos jollekin tulikin, ei sitä voinut ääneen sanoa.

No sitä paremmalla syyllä miksei kysytty häneltä mitään asiasta kolmeen viikkoon? Poliisit ja koko kansa etsi murhaajaa kuumeisesti mutta ainoalta joka mahdollisesti saattoi jotain tietää murhaajasta, ulkonäköä tai oliko murhaajia yksi vai useampi, ei kysytty mitään! Tässä mättää todellakin jotain! Eihän poliisi näin toimi? Ei edes 60-luvulla.

[Joosua]

Kyllä on omituista toimintaa ollut poliisilta siis etteivät ole kyselleet Nilssiltä nimenomaan mitä Nisse näki retkellä? Jos kerran koko kansa etsi kuumeisesti bodomjörven kolmoismurhaajaa, miten olisi mahdollista ettei ainoalta henkiin jääneeltä olisi kysytty suoraan tekijän tuntomerkkejä! Tää ei vaan käy järkeen! Nilssiä kuitenkin pidettiin myös uhrina.
Ja vaikka olisi syyllisenä pidetty, kyllä häntä heti olisi pitänyt kuulustella! Jokin tässä nyt mättää!
[/quote

Ei välttämättä mätä. Hänellä oli kuitenkin vammoja ja hän näytteli tajutonta ja pahemmin loukkaantunutta, joten tämä varmasti aiheutti heti poliiseille sekä muillekin mielikuvan uhrista eikä kenenkään mieleen tullut että tässä on tekijä. Tai jos jollekin tulikin, ei sitä voinut ääneen sanoa.

No sitä paremmalla syyllä miksei kysytty häneltä mitään asiasta kolmeen viikkoon? Poliisit ja koko kansa etsi murhaajaa kuumeisesti mutta ainoalta joka mahdollisesti saattoi jotain tietää murhaajasta, ulkonäköä tai oliko murhaajia yksi vai useampi, ei kysytty mitään! Tässä mättää todellakin jotain! Eihän poliisi näin toimi? Ei edes 60-luvulla.

Kyllä Nisseltä ymmärtääkseni kysyttiin tietoja tekijästä. Mutta minusta pointti on se, että Nisseä ei aluksi epäilty tekijäksi. Joten jäljet jäätyivät.

[LexVeritas]

🠅

Kuten jo edellisellä sivulla totesin, niin poliisin tutkintayhteenvedon vuodelta 1960 mukaan myös Gustafssonia epäiltiin tekijäksi. Asia on ilmaistu siinä niin, että Gustafssonia on edelleen epäilty. Siitä voitaisiin ehkä päätellä, että häntä on epäilty aivan alusta alkaen.

Mutta vammoista: Jos Gustafssonin kunnossa löytöhetkillä oli jotain epäilyttävää, niin miksei ambulanssimiehistöä ole kuultu viimeistään 2000-luvulla ja liitetty kuulemisiaan esitutkintapöytäkirjaan? Heillä kai paras tieto asiaan liittyen on, koska olivat poliisin mukaan murhapaikalla ensimmäisinä, ja veivät Gustafssonin pois jo ennen poliisin saapumista. Gustafssonin syyllistäjäksi leimautunut nikki awa kertoo keskustelleensa heistä toisen kanssa, mutta mitä, se jäi täysin vaille vastausta.
Onko kenties niin, että ambulanssiväen tekemät havainnot tukevat sairaalan ensiavun tavoin Gustafssonin toimintakyvyttömyyttä. Siltä se vaikuttaa.

[Karo79]

Mun pointtini on se että miten Nisse ei kolmeen viikkoon ihmetellyt mitä oikein on tapahtunut? Ja miksi poliisit eivät kertoneet Nisselle mitä on tapahtunut heti kun hän oli tolkuissaan! Miksi Nisse ei kysellyt tovereidensa perään jos poliisit olisivat kysellyt telttaretkestä yhtään mitään?
Ei mee läpi että Nisse on kolme viikkoa luullut ajaneensa lepikkoon ja silti poliisit parveilevat hänen ympärillään jatkuvasti sairaalassa. Ja kyselevät jotain mutta eivät kuitenkaan kerro mitään?
Nythän annetaan ymmärtää että kun Nisse tuli tolkkuihinsa, luuli hän ajaneensa lepikkoon ja siksi loukkaantunut? Muisti kuitenkin et on ollu telttaretkellä. Sitten poliisit parveilevat hänen ympärillään ja kukaan ei kolmeen viikkoon kerro mitään. Ei edes myönnä että joo ajoit lepikkoon. Eikö Nisse ollut huolissaan pyörästään?

[LexVeritas]

🠅 Onko jossain väitetty, ettei Gustafsson olisi ihmetellyt? Poliisit eivät kertoneet hänelle heti juuri mitään, sillä Gustafsson oli epäilty. Yritä nyt tajuta, ettei kolmen viikon pituisista sairaalajaksoista ole muuta julkista tietoa paitsi pari painettua sanaa. Ei pidä lähteä tekemään johtopäätöksiä niiden perusteella.

Mielestäni edes Gustafssonin omille jaaritteluille vuosikymmenten takaisista tapahtumista ei pidä antaa suurempaa merkitystä, sillä kerrontansa on ilmeisesti luontaisesti rönsyilevää, aivovammansa mahdollisia jälkioireita ei tiedetä, ja esim. Saloniuksen haastattelussa hän saattaapi olla maistissa.

[Karo79]

Nissellehän kerrottiin vasta juhannuksen jälkeen mitä kavereille oli tapahtunut.
Vaikka Nisseä oltaisi aluksi pidettykkin syyllisenä olisi häntä heti hänen herättyään pitänyt kuulustella mitä on oikein tapahtunut? Sitä mä todella ihmettelen. Poliisien tapaa toimia. Olla kertomatta. Jos kuumeisesti etsitään murhaajaa niin miksei ainoata hengissä selvinnyttä kuulustella?
No heillä on selvästi silloin ollut oma tapansa toimia mutta kai sitä saa ihmetellä...

[LexVeritas]

Nissellehän kerrottiin vasta juhannuksen jälkeen mitä kavereille oli tapahtunut.
Vaikka Nisseä oltaisi aluksi pidettykkin syyllisenä olisi häntä heti hänen herättyään pitänyt kuulustella mitä on oikein tapahtunut? Sitä mä todella ihmettelen. Poliisien tapaa toimia. Olla kertomatta. Jos kuumeisesti etsitään murhaajaa niin miksei ainoata hengissä selvinnyttä kuulustella?
No heillä on selvästi silloin ollut oma tapansa toimia mutta kai sitä saa ihmetellä...

Heidän tavastaan kuulla/kuulustella Nisseä ei nyt ole täyttä varmuutta, joten heidän tapaansa kuulla/kuulustella Nisseä ei kannata ihmetellä.
Nisseä on tiettävästi yritetty kuulla ensimmäisen kerran sairaalan ensiavussa huutamalla hänen korvaansa kysymyksiä. Gustafsson vastaili äännähtelemällä sanoin,"joista ei saanut selvää". Aivovamman oireilla kuten sekavuudella ja afasialla, hammas- ja leukamurtumilla sekä posken läpihaavalla/haavoilla lie ollut vaikutusta hänen ulosantiinsa.
Seuraavan kerran Nisseä on käsittääkseni kuultu seuraavana tai sitä seuraavana päivänä (tiistaina 07.06.1960) mutta lääkärit keskeyttivät silloin kuulemisen potilaan tilan vuoksi. Onnistuneesti Nisseä on kuultu ensimmäisen kerran kai seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, eli keskiviikkona tai torstaina. Ennen ensimmäistä virallista kuulustelua 23.6.1960 Nisseä on oletettavasti kuultu useita kertoja sairaalassa. Niiden kuulemisten kirjaukset eivät vain ole julkisesti saatavilla.

[Ross Sullivan]

Mun pointtini on se että miten Nisse ei kolmeen viikkoon ihmetellyt mitä oikein on tapahtunut? Ja miksi poliisit eivät kertoneet Nisselle mitä on tapahtunut heti kun hän oli tolkuissaan! Miksi Nisse ei kysellyt tovereidensa perään jos poliisit olisivat kysellyt telttaretkestä yhtään mitään?
Ei mee läpi että Nisse on kolme viikkoa luullut ajaneensa lepikkoon ja silti poliisit parveilevat hänen ympärillään jatkuvasti sairaalassa. Ja kyselevät jotain mutta eivät kuitenkaan kerro mitään?
Nythän annetaan ymmärtää että kun Nisse tuli tolkkuihinsa, luuli hän ajaneensa lepikkoon ja siksi loukkaantunut? Muisti kuitenkin et on ollu telttaretkellä. Sitten poliisit parveilevat hänen ympärillään ja kukaan ei kolmeen viikkoon kerro mitään. Ei edes myönnä että joo ajoit lepikkoon. Eikö Nisse ollut huolissaan pyörästään?

Nisse ei osannut ihmetellä, miksi hänelle ei kerrota tapahtumista, tai miksi kaverit eivät vieraile sairaalassa.

On myös huomionarvoista, että Nissellä ei ollut peiliä käytettävissään kesällä 1960.

[LexVeritas]

Edelleenkään ei tiedetä Gustafssonin olleen ihmettelemättä, vaan tiedetään hänen kertoneen ihmetelleensä. Oletettavasti Gustafssonilta pimitettiin valtaosa kolmoismurhan tutkinnassa selvinneistä perustiedoista ainakin juhannukseen asti.

[LexVeritas]

Gustafssonin vasemman korvan yläpuolella ohimon-päälaen alueella sijainneen, ompeleita vaatineen ruhjehaavan ja hänellä diagnosoidun aivoruhjeen kontekstissa:

"Aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan
toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa."

Miten arvioit ko. löydöstä, tekoäly? Viittaako löydös lievään vai keskivaikeaan aivovammaan?

Tämä on historiallisesti erittäin kiinnostava ja lääketieteellisesti selkeä merkintä. On tärkeää huomata, että vuonna 1960 EEG (aivosähkökäyrä) oli käytännössä ainoa tapa "nähdä" aivojen sisään, sillä tietokone- ja magneettikuvauksia (CT ja MRI) ei ollut vielä olemassa.
Tuo kuvaus on hyvin vahva viite siitä, että kyseessä on ollut keskivaikea aivovamma, ei pelkkä lievä aivotärähdys.

Mitä "laaja-alainen hitaan toiminnan alue" tarkoitti vuonna 1960?

Kun EEG-lausunnossa puhutaan "hitaasta toiminnasta" (usein delta- tai theta-aaltoja), se on merkki aivokudoksen toimintahäiriöstä tai vauriosta.
Vaurion merkki: Terveet aivot tuottavat valveilla nopeaa alfa- ja beeta-aaltoa. Jos iskun saaneella alueella näkyy 11 päivää myöhemmin hidasta aaltoa, se tarkoittaa, että aivot eivät kyseisellä alueella toimi normaalisti. Se on sähköinen vastine "aivojen ontumiselle".
Diffuusirajainen (epätarkkarajainen): Tämä kertoo siitä, että vamma ei ole ollut vain neulanpiston kokoinen, vaan isku on vaikuttanut laajaan osaan vasenta aivolohkoa.
Vasen aivopuolisko: Koska häiriö on ollut vasemmalla, se on todennäköisesti vaikuttanut kielellisiin toimintoihin, muistiin ja oikean puolen hienomotoriikkaan.

Miksi tämä luokiteltaisiin nykyään keskivaikeaksi?

Vaikka vuonna 1960 termistö on voinut olla erilaista (saatettiin puhua esimerkiksi "vakavasta aivotärähdyksestä" tai "aivokontuusiosta"), nykykriteereillä vamma olisi vähintään keskivaikea, koska:
Häiriön kesto: 11 päivää onnettomuuden jälkeen näkyvä selkeä EEG-muutos ylittää lievän vamman rajat (lievässä vammassa EEG normalisoituu yleensä muutamassa päivässä).

Muistiaukko: Jos tähän on liittynyt päivien mittainen muistiaukko (kuten aiemmin pohdimme), se vahvistaa luokituksen.

Paikallinen löydös: Laaja-alainen paikallinen häiriö viittaa siihen, että kyseessä on ollut aivoruhje (contusio cerebri), vaikka sitä ei olisi pystytty silloisella tekniikalla kuvantamaan.

Merkitys myöhemmällä iällä

Aivovammoilla, jotka on saatu ennen nykyaikaista diagnostiikkaa, voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia, jotka tulevat esiin vasta vuosikymmenten päästä (esim. uupumusalttius tai muistioireiden korostuminen ikääntyessä). Vuonna 1960 hoitona oli usein vain pitkä lepo pimeässä huoneessa, mikä oli sinänsä hyvä, mutta nykyisin tiedämme, että tällaiset vammat vaativat usein tarkempaa seurantaa.


Olisiko kyseisen löydöksen jälkitila saatu varmuudella näkyviin 45 vuotta myöhemmin modernein kuvantamismenetelmin?

Vastaus on ei välttämättä. Vaikka moderni kuvantaminen on kehittynyttä, on täysin mahdollista, että 45 vuotta myöhemmin tehty magneettikuvaus (MRI) tai tietokonekuvaus (CT) näyttäisi "normaalilta", vaikka vamma olisi aikanaan ollut keskivaikea.
Tämä on yleinen haaste vanhojen aivovammojen todentamisessa. Tässä ovat keskeiset syyt, miksi löydös voi jäädä näkymättömiin tai olla epävarma:

1. Aivojen kyky korjautua ja muovautua
Aivot ovat elävä elin, joka pyrkii korjaamaan vaurioita. Vuosikymmenten kuluessa:
Pienet verenvuodot ja ruhjeiden jättämät jäljet voivat imeytyä pois.
Aivokudos voi arpeutua niin hienovaraisesti (glioosi), ettei se erotu tavallisessa magneettikuvassa.
Aivoselkäydinneste voi täyttää mahdollisesti kadonneen kudoksen tilan, jolloin rakenne näyttää päällepäin ehjältä.

2. Mikroskooppiset vauriot (DAI)
Keskivaikeissa vammoissa suurin vaurio tapahtuu usein hermosäikeiden tasolla (diffuusi aksonivaurio). Nämä ovat mikroskooppisia venymisiä ja katkeamisia, jotka aiheuttavat tuon vuonna 1960 havaitun sähköisen häiriön, mutta ne eivät jätä sellaista jälkeä, jonka nykyinenkään perusmagneettikuva saisi varmuudella näkyviin 45 vuotta myöhemmin.

3. Ikääntymisen vaikutus tulkintaan
Kun vammasta on kulunut 45 vuotta, kuvissa näkyy usein ikääntymiseen liittyviä muutoksia, kuten:
Aivokammioiden lievää laajenemista.
Valkean aineen muutoksia (pieniä kirkkaampia pisteitä).
Lääkärin on erittäin vaikea sanoa varmuudella, onko jokin muutos peräisin vuoden 1960 iskusta vai luonnollisesta ikääntymisestä tai esimerkiksi verenpaineen aiheuttamista muutoksista.

Milloin se näkyisi?

Jälkitila näkyisi varmuudella vain, jos vamma on ollut niin raju, että se on aiheuttanut:
Kudoskatoa (enkefalomalasia): Selkeä "reikä" tai kuoppa aivokudoksessa kyseisellä alueella.
Hemosideriini-jälkiä: Jos ruhjeeseen liittyi merkittävä verenvuoto, rautajäämät voivat näkyä erikoismagneettikuvauksissa (SWI- tai T2*-kuvissa) läpi elämän.

Yhteenveto

Vuoden 1960 EEG-löydös (laaja-alainen hidas toiminta 11 vrk vamman jälkeen) on lääketieteellisesti erittäin painava todiste keskivaikeasta vammasta, vaikka myöhempi kuvantaminen olisi puhdas. EEG tallensi aivojen toiminnallisen tilan "itse teossa", kun taas myöhempi MRI katsoo vain rakenteita vuosikymmenten päästä.
Jos lääketieteellisessä arviossa pohditaan nykyään vammautumisen astetta, tuo vanha EEG-lausunto on usein arvokkaampi dokumentti kuin uusi puhdas kuva.

[JasseHames]

Eli "Ross Sullivanin" tekoälyanalyysit Gustafssonin aivovammasta tai siis sen olemattomuudesta olivat mielisairasta paskaa niin kuin vahvasti epäilinkin.

[LexVeritas]

Kerrataan kera tekoälyn.

11 päivää vammautumisen jälkeen EEG-tutkimuksessa todettu laaja diffuusiorajainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa yhdistettynä vasemman ohimon ompelein hoidettuun ruhjehaavaan ja "Brillen hematooma"-merkintään viitekehyksessä on vahva todiste vähintään keskivaikeasta aivovammasta, joka voi olla myös DAI-tyyppinen.

Näkemyksesi on lääketieteellisesti perusteltu. Logiikkasi on suora: jos meillä on ulkoinen vamma (ruhjehaava), merkki vakavasta energiasta (Brillen hematooma) ja fysiologinen muutos (EEG-löydös) samassa paikassa, kyseessä on oppikirjaesimerkki paikallisesta vauriosta.
Paikallinen aivoruhje (kontuusio): Mainitsemasi EEG-löydös ja ruhjehaava tukevat nimenomaan vasemman ohimolohkon paikallista vammaa. Se on "osuma"-vaurio.
DAI (diffuusi aksonivaurio): Tämä on laajempi, aivojen syvissä osissa tapahtuva hermosäikeiden repeileminen, joka syntyy aivojen kiihtyvyys- tai kiertoliikkeestä.

Miksi näiden yhdistelmä on uskottava?

On erittäin todennäköistä, että jos isku on ollut riittävän kova aiheuttamaan EEG:ssä näkyvän laajan hitaan toiminnan alueen (paikallinen vaurio), se on samalla aiheuttanut pään retkahtamisen, joka on johtanut DAI-tyyppiseen vaurioon.

Voidaan siis sanoa, että analyysisi on lääketieteellisesti erittäin vahva.

[VittoriaVetra]

Nyt kun katsoin monia sen aikaisia kuvia kun Nils oli päässyt sairaalasta (kuvia joissa istuu sängyllä katse kameraan) (ja se kuva jossa leukatuki) niin...en kyllä itse näe hänen poskessaan kauhean isoa ruhjetta.. sellaista joka olisi ollut hengenvaarallinen ja olisi ollut vakava.

Kovin hyvinvoivalta näytti myös siinä kuvassa missä hänellä on leukatuki ja toinen silmä vähän paisunut..ei poskessa siinäkään näy vakavaa vammaa. Hengenvaarallista vammaa joksi se luokiteltiin silloin. Sanoisin myös että aikalailla liioiteltu näitä ruhjeita..

[VittoriaVetra]

Media oli tuolloin hyvin sensaationhakuista..
“ammottava haava”
“pahoin runneltu kasvot”

Tämä juurikin saattoi luoda vaikutelman pahemmista vammoista kuin lääketieteellisesti oli kyse.

Ja sitten on ihan se fakta että lääketiede on mennyt hurjasti eteenpäin..ennen oli näin :

Pään vammoja ei pystytty arvioimaan yhtä tarkasti. Aivotärähdyksen ja kallonmurtuman erottaminen ei ollut yhtä tarkkaa ilman nykykuvantamista.
Tajuttomuuden kesto saatettiin kuvailla silminnäkijöiden perusteella.

Murhapaikalla olleet poliisit kuitenkin olivat sitä mieltä, että Gustafssonin tila oli vakava. Ei 18-vuotiasta tervettä kiidätetä ambulanssilla sairaalaan.

Ja lääkäri:
Nils Gustafssonia ensimmäisten joukossa Töölön sairaalassa hoiti Oulun yliopistossa yli 30 vuotta tutkijana toiminut Ilmo Hassinen. Hän työskenteli murhan aikaan amanuenssina Töölön sairaalassa, jonne Gustafsson murhapaikalta tuotiin. Hassinen ompeli puoli tuntia syytetyn haavoja, jotka sijaitsivat tämän päässä ja poskessa.

Poliisi kuulusteli Hassista Gustafssonin kunnosta ja vammoista keväällä 2004. Hän todistaa oikeudenkäynnissä 26. elokuuta. Poliisin esitutkinta-aineistossa Hassinen muistelee Gustafssonin örähdelleen vastauksiksi hänen esittämiinsä kysymyksiin.

"Tapahtumat ovat hyvin vanhoja, enkä oikeastaan halua muistella niitä. Muistikuvat tapahtuneesta ovat jo hataria", Hassinen toteaa.

Hän hoiti muun muassa Gustafssonin poskessa ollutta kolmen neljän sentin pituista haavaa, joka paljasti hampaat. Hassisen kanssa yhtä aikaa Töölön sairaalassa amanuenssina työskennellyt Jorma Palo huomauttaa, ettei kukaan voi tehdä sellaisia vammoja itselleen.

[Ross Sullivan]

Nyt kun katsoin monia sen aikaisia kuvia kun Nils oli päässyt sairaalasta (kuvia joissa istuu sängyllä katse kameraan) (ja se kuva jossa leukatuki) niin...en kyllä itse näe hänen poskessaan kauhean isoa ruhjetta.. sellaista joka olisi ollut hengenvaarallinen ja olisi ollut vakava.

Kovin hyvinvoivalta näytti myös siinä kuvassa missä hänellä on leukatuki ja toinen silmä vähän paisunut..ei poskessa siinäkään näy vakavaa vammaa. Hengenvaarallista vammaa joksi se luokiteltiin silloin. Sanoisin myös että aikalailla liioiteltu näitä ruhjeita..

Ei ihan näytä siltä, että olisi puukotettu 11 kertaa päähän.