Eerikan isän äiti oli aktiivisesti mukana poikansa elämässä ja myös lastensuojeluasioissa.
Nainen työskenteli tuohon aikaan erään Uudellamaalla sijaitsevan kunnan perusturvajohtajana, joten hän oli hyvin perillä lastensuojeluasioista.
Syyskuussa 2010 Eerika vietti aikaa isoäitinsä luona.
- Sosiaalityöntekijät soittivat isoäidille ja hänen mukaansa ei ollut mitään aihetta tarkkailla perhettä. Eerika oli hänen luonaan ja tuli iloisena puhelimeen, syyttäjä Tuire Tamminiemi selvitti.
Syksyllä 2010 sosiaalityöntekijä tarjosi perheelle perheneuvolan palveluita. Hän myös huomautti, ettei Eerika luota kehenkään. Isä ei pitänyt perheneuvolaa tarpeellisena, mutta hän sanoi miettivänsä asiaa. Sekä isä että isoäiti olivat tuohtuneita sosiaaliviranomaisten toiminnasta ja valvonnasta.
Toukokuussa 2011 isoäiti kehui sosiaaliviranomaisille positiivisia muutoksia Eerikassa
- Isoäiti pyysi lastensuojelun asiakkuuden lopettamista. Hän kehui, että Eerikassa on tapahtunut hyviä muutoksia ja hän uskalsi jo jäädä mummon luo viikonlopuksi ilman pelkoja tai itkua. Isoäiti kertoi sukulaisten luona käymisestä, retkeilystä ja vaatteiden puhtaudesta. Nämä asiat ovat varmasti tukeneet ajatusta, että Toukolla oli mahdollista saada ainakin äidiltään tukea lastenhoidossa, sosiaalityöntekijän puolustusasianjaja Markku Fredman sanoi.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015022 ... 1_uu.shtml
Syyttäjä Tuire Tamminiemi esitti Eerikan virkarikoskäräjillä lähes koko keskiviikon ajan kirjallisia todisteita, jotka osoittavat Eerikan isän Touko Tarkin ja tämän naisystävän valheelliset kertomukset.
Syyttäjä pyrki osoittamaan todisteilla, että isä ja naisystävä valehtelivat lastensuojeluviranomaisille elinoloistaan lähes kaksi vuotta. Sosiaalityöntekijät eivät silti ryhtyneet syyttäjän mukaan riittäviin toimenpiteisiin, vaan he antoivat jäädä Eerikan asumaan heidän luo.
Eerika sijoitettiin heinäkuussa 2010 kiireellisesti isänsä luo äitinsä luota. Eerika oli ollut jo ennen tätä lastensuojelun asiakas.
Sosiaalityöntekijät menivät isän luo ensimmäiselle kotikäynnille selvittämään tämän oloja heinäkuun 1. päivä 2010, jolloin isä kertoi perheen olevan muuttamassa. Isä oli ostanut naisystävänsä kanssa isomman asunnon. Pariskunta kertoi myös, että heille on syntymässä neloset seuraavalla viikolla.
Paras paikka
Naisystävä esitteli sosiaalityöntekijöille itsensä ranskalaiseksi Nadiaksi, joka oli ollut Suomessa vuoden. Nainen kertoi, että hänellä on lääkärinvirka Ranskassa ja hän tekee välillä keikkatöitä HUS:ssa.
- Isä sanoi tuolloin, että hänen äitinsäkin haluaa ilmaista mielipiteensä Eerikan asiassa. Isän mukaan mikä tahansa paikka oli parempi Eerikalle kuin koti äidin luona. Isän mielestä paras paikka tytölle oli hänen luonaan, syyttäjä kertoi kotikäynniltä tehdyistä muistiinpanoista.
Isä esitti toiveensa, että jos Eerika ei voi asua hänen luonaan, hänet sijoitettaisiin isän sukulaisten luo.
Seuraavana päivänä isän äiti soitti viranomaisille ja ilmaisi huolensa Eerikasta. Isoäiti toivoi myös, ettei Eerikaa sijoiteta vieraaseen paikkaan. Nainen vakuutti, etä sukulaiset tukevat isää Eerikan hoidossa.
Väärä osoite
Kuukauden kestäneen kiireellisen sijoituksen aikana sosiaalityöntekijöille selvisi, että isä ja äitipuoli valehtelevat monista asioista.
Naisystävän lapset eivät syntyneet ja leikkausaikaa siirrettiin useasti.
Viranomaiset yrittivät kuukauden aikana saada naisystävän henkilöllisyyden selville, mutta siinä ei onnistuttu. Naisystävää pyydettiin tuomaan passi näytille, mutta sitä ei tapahtunut.
Heinäkuun 20. päivä järjestettiin tapaaminen lastensuojelutoimistolla, jossa isä kertoi perheen uuden osoitteen. Uuteen asuntoon sovittiin kotikäynti kuun loppuun.
Päivää ennen käyntiä isä perui sen vedoten töihinsä. Käynti siirrettiin seuraavaksi aamuksi.
Sosiaalityöntekijät menivät paikalle, mutta isä ei ollut siellä. Ilmoitetussa asunnossa oven tuli avaamaan täysin vieras henkilö, joka ei tuntenut Touko Tarkkia. Henkilö myös omisti asunnon.
Ei lisäaikaa
Heinäkuun lopussa sosiaaliviranomaiset yrittivät jälleen saada isältä jo useita kertoja pyydettyjä asiakirjoja: Nadian raskaustodistusta ja kopiota tämän passista. Isä ei niitä kuitenkaan ehtinyt toimittamaan.
Isä kertoi samassa puhelussa muuton venyvän, joten hän siirsi taas kotikäyntiä.
- Juuri tähän aikaan oli päättymässä kiireellisen sijoituksen 30 vuorokauden määräaika. Kaikista näistä epäselvyyksistä huolimatta vastuullinen sosiaalityöntekijä ei esittänyt kiireellisen sijoituksen jatkamista, jotta he olivat saaneet lisäaikaa lapsen kasvuolojen selvittämiseen, syyttäjä huomautti.
Edelleen raskaana
Elokuun 5. päivä sosiaalityöntekijät tapasivat Eerikan isän toimistolla ja kertoivat hänelle, etteivät enää usko naisystävän raskauteen.
- Silloin oli kulunut jo 20 viikkoa siitä, kun Touko ensimmäisen kerran kertoi, että laskettu aika on muutaman viikon sisällä. Kolmoset syntyvät Suomessa keskimäärin raskausviikolla 33. Nadia ei Toukon kertoman mukaan vaikuttanut olevan yhtään rasittunut raskaudesta. Touko piti edelleen kiinni kertomistaan asioista, syyttäjä kertoi.
Sosiaaliviranomaiset pyysivät vielä kerran isää toimittamaan raskaustodistuksen. Isä kertoi nähneensä itse ultrakuvia vauvoista, vaikkei ollutkaan paikalla ultrassa.
Tarkki kertoi sosiaalityöntekijöille myös sen, että Nadian molemmat aikuiset pojat kuolivat edellisenä vuonna oman käden kautta.
Sosiaaliviranomaisille isä väitti edelleen perheen muuttavan uuteen asuntoon.
Sosiaalityöntekijät kertoivat isälle, että he olivat käyneet asunnossa ja siellä asui henkilö, joka kertoi omistavansa sen. Isä selitti asuntokaupassa olleen jotain "häikkää" ja asukkaan olevan " hörhö".
Viranomaisten mukaan asukas vaikutti täysin luotettavalta.
- Lastensuojeluviranomaisille selvisi jo heinäkuun aikana, että isä ja naisystävä valehtelevat. Silti he antoivat Eerikan jäädä asumaan heille, syyttäjä sanoo.
Useita syöpiä
Elokuun lopussa sosiaaliviranomaiset kävivät kotikäynnillä perheen luona vanhassa asunnossa. Asunto oli siistissä kunnossa, mutta erittäin pieni. Eerika nukkui yöt sohvalla.
Isä kertoi, että uusi asunto oli ostettu ja maksettu käteisellä. Kaupat tehtiin isän valtakirjalla, joten isä ei ollut nähnyt kauppakirjaa.
Lisäksi isä kertoi, että hänen naisystävällään oli ollut syöpä tai kasvain päässä. Raskaudestakin juteltiin.
Sosiaaliviranomaiset pyysivät luvan saada soittaa Naistenklinikan sosiaalityöntekijälle.
Puhelusta selvisi, että sairaalassa ei ole hoidettu ketään 45-vuotiasta naista, joka odottaisi useampaa lasta.
Sosiaalityöntekijät yrittivät taas saada naisystävän tuomaan henkilöpaperit nähtäville. Samassa puhelussa he kyselivät häneltä epäselvyyksistä.
-Nainen kertoi rintasyövästä, joka oli uusiutunut. Hän kertoi myös, että hänellä on kaksi aikuista poikaa, jotka asuvat Helsingissä. Nadian mukaan heillä on isänsä sukunimi.
Ei merkitystä
Poikien nimien avulla sosiaalityöntekijät saivat selville naisystävän oikean nimen, Sirpa Laamanen. Tieto selvisi syyskuun alussa 2010.
- Tosiasiallisesti sosiaalityöntekijät tiesivät syyskuun alusta eteenpäin, että raskaudesta tai ranskalaisesta naisesta ei ole kyse. Sillä ei ole nähty ratkaisevaa merkitystä. Lastensuojelussa on katsottu, että vaikka isä valehtelee ja hänen naisystävänsä vielä enemmän, niin lapsi voi asua tässä kodissa, vastuusosiaalityöntekijän puolustusasianajaja Markku Fredman totesi.
Nadia jatkoi valehtelua tämän jälkeenkin, vaikka sosiaalityöntekijät tiesivät jo totuuden. Vielä joulukuun lopussakin 2010 nainen väitti olevansa raskaana.
Eerika kuoli kotonaan toukokuussa 2012. Isä ja äitipuoli tuomittiin tytön murhasta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015022 ... 7_uu.shtml
Kaikki nuo jos ei kelloja yhtään päässä soita, on todella välinpitämätön tai sitten itse jotenkin helvetin tyhmä.