MURHA.INFO

Miksi tämä olisi itsemurha?
Onhan hänet voitu tönäistä veteen tai ihan mitä vaan.

nassu76 kirjoitti:Miksi tämä olisi itsemurha?
Onhan hänet voitu tönäistä veteen tai ihan mitä vaan.

Jos Mira todella oli matkalla vanhemmilleen (ilman itsemurha-aikeita tms), miksi olisi turhaan poikennut (oletetulta) reitiltä ja päätynyt veden lähelle? Ja sitten vielä joutunut sattumalta jonkun tuntemattoman veteentöinäisijän uhriksi? Eikä tällaista ole kukaan ilmoittanut nähneensä, eikä vastaavia mereenheitto-tapauksia tuolla alueella ole ilmeisesti tapahtunut?

Kaikkihan on tietysti mahdollista, eikä minulla edelleenkään ole faktaa itsemurhasta.

Jonkun mielestä voi olla rumaa ruotia "pyhän lehmän" eli tässä tapauksessa surevan omaisen tekojen ja puheiden loogisuutta, mutta kirjoitan kuitenkin sillä hän ei näyttänyt ymmärtävän että lonkalta heitettynä pääosalla kirjoittajista ja "sohvapoliiseista" on hyvä tarkoitus ja halu auttaa. Se vaan ei ikinä ole kaunista, kun aikuisen kadonneen elinpiiriä auotaan julkisuudessa.

Väitän myös, että on hyvin outoa, jos äiti kuvittelee tuntevansa nelikymppisen lapsensa sielunmaailman ja elämän. Onkohan tämä kadonnut teatteri-ihminen halunnut rakastaa maailman ehjäksi, rakkauden kohde tuupannut jortsuun (kuten matu-jengi teki joku v sitten Oulussa)? No, ehkä äiti tietää senkin.

Pari kommenttia nimim. irisun tuomasta hesarin jutusta, kun joku oli jättänyt pelkän maksumuurilinkin, kiitokset irisulle tästä!

irisu kirjoitti:SINA VARHEEN ystävä laittoi yhteisestä sopimuksesta Miran katoamisilmoituksen Facebookiin. Sen avulla toivottiin löytyvän uutta tietoa. Viesti sai paljon huomiota ja levisi laajalle. Myös lehdet uutisoivat sen jälkeen katoamisesta näyttävästi.

Samalla alkoi sosiaalisessa mediassa ja erilaisilla keskustelupalstoilla tapauksen ruotiminen. Niissä puitiin niin vanhempien avioliittoa kuin tyttären aiempia tekemisiä.

Ja mitähän äiti oletti, kun puski yhteisellä päätöksellä ilmoituksen aikamiestyttärestään someen julkiseksi, vaitioloako?

irisu kirjoitti:KUUKAUDET seurasivat toisiaan, mutta Mira Varheen tapaus pysyi mysteerinä.
//
Terveys­keskuksen lääkäri­aikaa oli odotet­tava kolme viikkoa. Lääkäri määräsi rauhoittavia ja mieliala­lääkkeitä. Niistä Varheelle tuli entistä huonompi olo.

”Ei suru ole sairaus. Se on jotain muuta.”

Odottaa kuukausia ja kolme viikkoa on sitten paha. Ei kuitenkaan niin paha tai ei ymmärrä, että on olemassa päivystys ja yksityiset. Mut ai niin, suru ei olekaan sairaus, vaan jotain muuta, jota lääkärit eivät voi hoitaa - miksi sitten meni edes lääkäriin? Oli ilmeisesti niitä ihmisiä, jotka eivät arvosta vaikkapa unta surun keskellä, siihen lääkärit tietävät kyllä apuneuvoja. Miksi valittaa jostain, kun valituksen kohde ei hänen mielestään edes teoriassa voi auttaa. Muutenkin sellaista valivalia, etten ihmettele yhtään miehensä terveyden pettämistä. Varsinainen riivinrauta, joka ei ole antanut varmasti miehelleen tilaa tai lupaa surra.

irisu kirjoitti:Varheesta tuntui kuin he olisivat levittäneet ympärilleen omalla olemuksellaan kauhua ja pelkoa.

Surevia ihmisiä on usein vaikea kohdata, vardinkin epäloogisia ja mahdollisesti vainoharhoissa eläviä.

irisu kirjoitti:”Alkuaikojen jälkeen tyhjyys ympärillämme oli niin totaalista. Pitkittynyt suru ja ahdistunut elämä ovat edelleen tabuja.”
Vain todelliset ystävät, jotka jaksavat kantaa kuormaa jaksavat tällaista (viittaan äidin ihmettelyyn muista ihmisistä kappale ylempänä).

Tuo poliisi Karalahden lupaus tehdä kaikkensa ja se, että äiti luki lehdestä tämän eläköitymisestä jätettiin vähän auki jutussa. Olisiko Karalahden pitänyt jatkaa työssään niin kauan, että yli 40v prekariaatti saatiin naarattua kevätjäiden lähdettyä. Olettiko äiti, että yksittäinen poliisi etsii kadonnutta kuukausi- tai vuositolkulla ja keskittyy vaan siihen? Ei ole erottanut omaisen rauhoittelua todellisesta sitovasta lupauksesta, vaikka senkin Karalahti oli varmaan pitänyt. Joidenkin "lupaan tehdä parhaani" ei vaan ole kovin paljon, eikä yksittäisen poliisin lupaus paljoa auta tällaisessa tapauksessa. Naamasta muuten monesti näkee, milloin poliisi on jäämässä kohta eläkkeelle - helpotuksenvire muuten harmaassa ja tympääntyneessä lärvissä.

Käsitykseni joidenkin joogajumppaajien logiikasta sai vahvistusta, vaikka tunnen useita fiksujakin joogaajia.

Sen verran tunnen kyseistä seutua, että siellä ei mielestäni ketään tavallisia kävelyreittejä kulkevaa "satunnaista lenkkeilijää" noin vain työnnetä veteen hukkumaan Sen verran kaukana on vesi kävelyteistä ja poluista. Ja monessa paikassa ranta on aikalailla kivikkoista ja matalaa. Etenkin kun henkilön on kerrottu olevan selvinpäin Eli ole vaikkapa kompastunut/työnnetty veteen ja sammumisen myötä hukkunut ja menehtynyt...

Ymmärrän itsemurhan ja että aina ei päälle päin näy, mitä toinen hautoo. Mutta en ymmärrä, minkä takia joku päättäisi tehdä itsemurhan ja laittaisi äidilleen tekstarin, että myöhästyn vähän, mutta pian olen tulossa. Ja sen jälkeen puhelimessa puhuisi ihan normaalisti. Ja sitten menisi itseään tappamaan, kieltämättä erikoisella hetkellä ja tavalla.

Minkä takia täytyy vanhemmille ehdoin tahdoin valehdella? Miksei voinut mennä sinne mereen suoraan, ilman mitään ihmeellistä turhaa yhteydenottoa? Ok, viimeinen viesti, joo, mutta miksi tuollainen lupaus, kun suurin piirtein minuuttien päästä aikoo kävellä mereen? Jos äiti olisikin vain tekstannut takaisin, että ok, ei kiirettä, niin tuoko nyt oli se viimeinen viesti, minkä nainen vanhemmilleen tahtoi antaa. Odotelkaa vartti, niin sitten tulen?? Enpäs tulekaan.

Koko päivä hänellä olisi ollut aikaa itsensä tappaa, mutta hän päätti viettää sen yliopistolla netissä ja sitten lähteä kävelemään kohti vanhempiensa asuntoa, mutta matkalla vaihtaakin suuntaa ja menee mereen. Ja laittaa vanhemmilleen viesti, jossa pahoittelee, että vähän myöhästyy.

Vai onko tuossa joku alitajuinen toive siitä, että vanhemmat tulisivatkin vielä "pelastamaan" ennen kuin mereen kävellään? Koska kyllähän tuollainen nyt oli vanhemmille paljon pahempi asia kuin se, että olisi vaikka mennyt sinne mereen ja jättänyt jälkeensä viestin. Puhelimen jätti, mutta siinäkään ilmeisesti ei mitään viestiä aikeista. Nyt ehdoin tahdoin katoaa todella arvoituksellisella ja käsittämättömällä tavalla ja vanhemmat saa surra puoli vuotta.

Tuskin tässä rikosta on takana, mutta kai sitä joku ehkä olisi voinut kyytiä tarjota, kun kiirekin oli.. ja olisikin mennyt meren rannalle ja tappanut siellä. No, eipä nyt kauhean todennäköiseltä tuokaan vaihtoehto tunnu. Tämä on mielestäni yksi omituisimmista katoamisista/itsemurhista, mitä palstalla on ollut.

Foliohattumies kirjoitti:Seli seli. Ilkeämielistä soopaa oli tämäkin pitkä viestisi (josta lainasin vain lyhyen pätkän). Auttamisen halua ei löydy tämän ketjun kirjoittajilla juuri yhtään. Kunhan halutaan ruotia ja repostella toisten asioilla. Eikä tässäkään kohtaa ymmärretä edes hävetä omaa typeryyttään. Hävetkää!

Tuon On Anoi Kaan viesti ei ole terveimmästä päästä kirjoitettu. Jätetään tuo omaan arvoonsa.

Tay77. Kun tunnet seutua voisiko, voisiko olla mahdollista että tämä nainen lähti vaikka pakoon jotakin porukkaa ja eksyi tai joutui paniikkiin ?? Kulkeeko tuolla alueella paljokin porukoita?

Tekstissä kai sanotaan että silloin oli ihmisiä paljon liikkeellä. Joku yksittäinen porukka voi muutenkin osua minne tahansa.

Calamity Jane kirjoitti:
...
Tay77 . Kun tunnet seutua voisiko , voisiko olla mahdollista että tämä nainen lähti vaikka pakoon jotakin porukkaa ja eksyi tai joutui paniikkiin ?? Kulkeeko tuolla alueella paljokin porukoita?

En tietysti varmuudella voi sanoa! Mutta ainakin kun itse alueella (tarkoitan nyt löytöpaikkaa ja sen ympäristöä) yli 20 vuotta asuin ja liikuin, oli seutu todella rauhallista. Mitään "jengejä" tai muuta "yleistä levottomuutta" ei ainakaan silloin alueella ollut. Paniikista ja eksymisestä en voi sanoa mitään

Ja vielä aiempaan kommenttiini lisäys: eli vaikka alue sijaitseekin meren lähellä, kävelytiet yms eivät kuitenkaan sijaitse ihan veden äärellä. Eli en ainakaan itse usko, että veteen voisi vahingossa päätyä vaikka kompastumalla, kaatumalla tai putoamalla. Kovassa humalassa tämä tietysti voisi olla mahdollista mutta Mira ei kerrotun mukaan ollut humalassa.

Olen tosi kädetön kuvien liittämisen kanssa mutta esim. tästä linkistä voi jokainen käydä katsomassa miltä löytöpaikan alueella näyttää: https://www.google.fi/maps/place/Humall ... 24.9040683

Miksi tällaista vanhaa katoamista joka on selkeästi itsemurha tarvitsee enää ruotia? Tai miksi kuollutta tai hänen vanhempiaan pitää syyllistää mistään?

Tuo viimeinen viesti kuulostaa minun korvaa avunhuudolta. Ei ole ollut varma mitä on tekemässä ennen kuin ihan lopulta. Itsemurhaa tekevä yleensä hautoo asiaa pitkään. Miettiin toteuttamista. Sairaan ihmisen päähän on todella vaikea päästä.

elli72 kirjoitti:Miksi tällaista vanhaa katoamista joka on selkeästi itsemurha tarvitsee enää ruotia? Tai miksi kuollutta tai hänen vanhempiaan pitää syyllistää mistään?

Tuo viimeinen viesti kuulostaa minun korvaa avunhuudolta. Ei ole ollut varma mitä on tekemässä ennen kuin ihan lopulta. Itsemurhaa tekevä yleensä hautoo asiaa pitkään. Miettiin toteuttamista. Sairaan ihmisen päähän on todella vaikea päästä.

Tuli myös sellainen mieleen, että halusiko viimeisellä viestillä/soitolla ikään kuin tehdä selväksi, että ei ole vihainen tai katkera mistään. Että loppu tuli välit hyvinä, kiukussa ei menty mereen.

Minä en kyllä hukuttautumisitsareita ymmärrä, monestakaan syystä. Yksi on se, että jos ei edes selosta tekoaan millään viimeisellä viestillä, voi jäädä omaisille koko loppuiäksi epäselväksi, oliko kyseessä onnettomuus vai oma, tahallinen teko. Jos aikoo suikkarin suhauttaa, niin oisko mitään, että sen tekee sitten sill viissiin, että ei jää epäselväksi mistä siinä oli kyse.

Tay77 kirjoitti: Jos Mira todella oli matkalla vanhemmilleen (ilman itsemurha-aikeita tms), miksi olisi turhaan poikennut (oletetulta) reitiltä ja päätynyt veden lähelle?

Olisiko raitiovaunussa tapahtunut jotain, mikä on saanut vanhat traumat pintaan..?

Kolme nuorisokodista karannutta teiniä oli pahoinpidellyt hänet raitiovaunussa yli kymmenen vuotta aiemmin sillä seurauksella, että tärykalvot ja kuuloluu olivat vaurioituneet.

dazu kirjoitti:

Pirjo Houni/Helsingin Sanomat kirjoitti:Viime vuonna kadonneista 40 ihmistä on yhä edelleen kateissa.

Aika jäätävä luku. Montakos näistä on Murha.infossa tiedossa? Jotain kolme, tai neljä? Muistako ei ole ilmoiteltu lehdissä, tai somessa mitään?

Viime vuonna ilmoitettiin poliisille yli kolme tuhatta katoamista jotka liittyivät muistisairauksiin. Siihen päälle esim. omaisten ratkaisemat jutut ilman poliisille ilmoittamista, omaehtoiset katoamiset, onnettomuudet ja jonkun toisen osapuolen aiheuttamat tapaukset. Nuo muistisairaustapaukset on varmaan ratkenneet onnellisesti suurimmalta osin, mutta tuohon määrään suhteutettuna 40 ei enää tunnukaan niin isolta. Nollahan tuon toki soisi olevan.

mobiililaiteukkeli kirjoitti:
Minä en kyllä hukuttautumisitsareita ymmärrä, monestakaan syystä. Yksi on se, että jos ei edes selosta tekoaan millään viimeisellä viestillä, voi jäädä omaisille koko loppuiäksi epäselväksi, oliko kyseessä onnettomuus vai oma, tahallinen teko. Jos aikoo suikkarin suhauttaa, niin oisko mitään, että sen tekee sitten sill viissiin, että ei jää epäselväksi mistä siinä oli kyse.

Mikäli läheiset kuuluvat siihen tiukkaan ajatusmaailmaan, jossa esim. itsemurhan tehnyt ei voi päästä taivaaseen, voi ajatus vahingosta/onnettomuudesta tuoda helpotusta. Miksi riistää tämäkin?

mobiililaiteukkeli kirjoitti:

elli72 kirjoitti:Miksi tällaista vanhaa katoamista joka on selkeästi itsemurha tarvitsee enää ruotia? Tai miksi kuollutta tai hänen vanhempiaan pitää syyllistää mistään?

Tuo viimeinen viesti kuulostaa minun korvaa avunhuudolta. Ei ole ollut varma mitä on tekemässä ennen kuin ihan lopulta. Itsemurhaa tekevä yleensä hautoo asiaa pitkään. Miettiin toteuttamista. Sairaan ihmisen päähän on todella vaikea päästä.

Tuli myös sellainen mieleen, että halusiko viimeisellä viestillä/soitolla ikään kuin tehdä selväksi, että ei ole vihainen tai katkera mistään. Että loppu tuli välit hyvinä, kiukussa ei menty mereen.

Minä en kyllä hukuttautumisitsareita ymmärrä, monestakaan syystä. Yksi on se, että jos ei edes selosta tekoaan millään viimeisellä viestillä, voi jäädä omaisille koko loppuiäksi epäselväksi, oliko kyseessä onnettomuus vai oma, tahallinen teko. Jos aikoo suikkarin suhauttaa, niin oisko mitään, että sen tekee sitten sill viissiin, että ei jää epäselväksi mistä siinä oli kyse.

Itsemurhia yrittäneenä ainakin omalla kohdalla tuo viimeinen puhelu oli hämäystä, että kukaan ei lähde etsimään ennenkuin henki on varmasti pois. Ei siinä kohtaa ajattele enää muuta kuin sitä jatkuvaa tuskaa, tuntee tekevänsä palveluksen läheisille kun ei tarvitse enää kärsiä.

Plus että itsemurha on sellainen häpeä (minkä tästäkin ketjusta huomaa, ettei sellasta saa edelleenkään suunnitella eikä tuntea), joten paras tilanne olisi kun päätös sekoitettaisiin onnettomuuteen.

No ikävä kuulla. (edellinen)

Itse mietin lähinnä näistä erikoisesti kadonneita lukiessani, että jos joku meikäläisen joskus kolkkaisi tai veteen tuuppaisi, varmaan sitä pidettäisiin just onnettomuutena tai itsemurhana, mitä en missään nimessä tekisi.

Ehkä vähän liikaa aina tulkitaan ihmisten taloudellisia, terveydellisiä ym. elämäntilanteita näitä kadonneita pohdittaessa...