Kotimaa|HS-analyysi
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006535666.html
Julkaistu: 9.6. 17:59
Jari Aarnion rikosjutut paljastavat pysäyttäviä tietoja krp:n Tero Haapalan ja kansanedustaja Kari Tolvasen historiasta
Murhasta syytetyllä Jari Aarniolla näyttää olleen luottopakit maan kahden tärkeimmän murharyhmän johdossa, kirjoittaa HS:n oikeustoimittaja Mikko Gustafsson.
Julkaistu: 17:59
HUUMEPOLIISIN entisen päällikön
Jari Aarnion murhasyytteet tulivat vuosien tutkinnan jälkeen julkisiksi maanantaina. Samalla julki tuli esitutkintamateriaali, joka välittää synkän kuvan Helsingin poliisin takavuosien työtavoista.
Oikeuden selvittelyssä on nyt, osallistuiko entinen jengipomo
Keijo Vilhunen alamaailman palkkamurhan järjestelyihin vuonna 2003 ja jättikö Aarnio tietoisesti tämän murhan estämättä. Molemmat kiistävät syyllistyneensä murhaan, ja asiaa ruoditaan jutun pääkäsittelyssä syksyllä.
Uhrin omaisten kannalta asioiden perinpohjainen selvittäminen on aina tärkeää. Yhteiskunnallisesti murhatutkinnan suurin anti voi olla kuitenkin jo muualla.
AARNIO ja Vilhunen on tuomittu rikoskumppaneina muun muassa törkeistä huumerikoksista. Pimentoon on jäänyt se, miksi Aarnion kanssa yhteistyötä tehneet poliisit eivät pystyneet käräyttämään häntä laittomuuksista.
Aiemmissa oikeusjutuissa suunta on ollut päinvastainen. Mitä lähempänä Aarnion ydinrinkiä esimerkiksi todistaja on ollut, sitä varmemmin hän on puolustanut Aarniota.
Aarnion huumejutussa hovioikeus totesi suoraan, että osa Aarnion alaisista sepitti keksittyjä tarinoita Aarnion suojelemiseksi.
TUORE murhatutkinta näyttää kiusalliselta useiden entisten ja nykyisten poliisien kannalta. Yksi heistä on kansanedustaja
Kari Tolvanen (kok), jota kuullaan jutussa todistajana.
Tolvanen oli aikoinaan Vuosaaren palkkamurhan yleisjohtaja, minkä lisäksi hän johti Helsingin väkivaltarikosyksikköä. Tutkinnassa on tullut esiin erikoisuuksia myös Tolvasen toiminnasta.
Tolvasen kannalta erityisen kiusallinen on tieto siitä, että hän kertoi virheellistä tietoa ylimmälle laillisuusvalvojalle. Kun tutkinnassa oli kuultu yhtä murhasta epäiltyä väärässä asemassa ”muuna kuultavana” eikä epäiltynä, Tolvanen perusteli asiaa eduskunnan oikeusasiamiehelle Ruotsin poliisin tutkinnalla ja Ruotsista esitetyllä pyynnöllä.
Tuoreessa esitutkinnassa Ruotsin poliisi kuitenkin kertoo, että omaa tutkintaa ei ollut käynnissä eikä pyyntöä ollut esitetty.
”Jutun päätutkija
Marianne Öman on kuulusteluissa kertonut, ettei Ruotsista ole pyydetty [Janne]
Ranisen kuulemista. Ömanin mukaan Ruotsin poliisi on Ünsalin katoamisessa ja murhatutkinnassa avustanut Suomen poliisia eri toimilla”, esitutkinnassa sanotaan.
HS kysyi asiasta Tolvaselta, joka vetosi tekstiviestillä muistamattomuuteen. Hän uumoili, että toimi parhaan tietonsa varassa.
TOLVASEN nimi pulpahtaa esiin myös alkuperäisen murhatutkinnan aloittamista koskevassa kohdassa.
Alkuperäinen murhatutkinta käynnistyi virallisesti nimettömästä vihjesoitosta, joka tuli puhelinkopista Bulevardilta. Puhelua ei mainita alkuperäisessä esitutkinnassa lainkaan.
Uudessa tutkinnassa useat poliisit ovat tunnistaneet soittajaksi Aarnion alaisen
Kari Kaupin. Hän kiistää soittaneensa vihjepuhelun.
Kaupista tuli osa murhajutun tutkintaryhmää. Esitutkinnan perusteella näyttäisi siis siltä, että murhaa tutkinut Aarnion alainen käynnisti koko tutkinnan anonyymillä soitolla ja seurasi tutkintaryhmän sisällä vierestä, kuinka soittajaa ei saada selville.
Mistään ei käy ilmi, että Tolvanen olisi tiennyt juuri Kaupin puhelun soittajaksi. Jotain Tolvanen kuitenkin erään todistajan mukaan arvasi tai tiesi.
”[J]ossain vaiheessa oli joku palaveri, joka oli täynnä porukkaa. Siinä Tolvanen vihjasi, että soittajaa ei pidä sen enempää selvitellä, mutta ei sanonut mitään syytä siihen. Se oli ilmoitusluontoinen asia, eikä siitä sitten sen enempää puhuttu jälkeenpäinkään. Itse ajattelin, että siinä oli tiedottaja, jonka Tolvanenkin tiesi”, todistaja
Jorma Viitasaari kertoi.
Tolvanen itse on sitä mieltä, että hänen halunaan oli ehdottomasti selvittää soittaja ja kaikki mahdollinen myös tehtiin.
KOLMAS kummallinen tapahtumasarja koskee Saaraksi julkisuudessa nimettyä naista. Murha tapahtui hänen asunnossaan.
Jostain syystä Tolvanen tapasi Saaraa – ilmeisesti ajallisesti lähellä Vuosaaren palkkamurhaa. Esitutkinnasta ei selviä yksiselitteisesti, kuinka monta tapaamisia oli ja miksi ne piti järjestää.
Tolvanen muistaa ainoastaan yhden tapaamisen, jossa oli hänen käsityksensä mukaan kyse Saaran turvallisuusuhasta. Siksi Tolvanen saapui Aarnion pyynnöstä Espoosta Helsinkiin ja vei Saaran hotelliin turvaan.
On arkijärjelle vieras väite, että kaksi yksikön päällikköä Helsingistä olisivat suojelleet Saaraa täysin sattumalta kuin valtionjohtoa. Järkevää syytä toiminnalle Tolvanen ei kuitenkaan osannut tai halunnut esitutkinnassa antaa.
TOLVASEN toimet eivät todista, että hän olisi tiennyt murhasta etukäteen – eikä sellaista kukaan ole väittänytkään.
Tästä huolimatta selittämättömät operaatiot eivät näytä hyvältä tapahtumaketjussa, jossa huumepoliisin päällikkö on syytteessä murhasta.
Tolvasta on kuultu todistajana Aarnion aiemmissa oikeudenkäynneissä, mutta hän ei ole kertonut huolestuttavia havaintoja Aarniosta. Poliisiaikoinaan hän oli Aarnion läheinen kollega.
HIEMAN vastaavalta tilanne näyttää myös keskusrikospoliisin väkivaltarikosyksikön johdossa. Krp:n rikosylikomisario
Tero Haapalaa on kuultu toistuvasti Aarnion jutuissa, ja hänen havaintonsa ovat tukeneet Aarniota.
Haapala on pitkän linjan poliisi, joka oli tutkinnanjohtajana muun muassa Jari Aarnion pihaan tehdyn kranaatti-iskuyrityksen tutkinnassa 1990-luvulla.
Keisari Aarnio -kirjassa
Susanna Reinboth ja
Minna Passi selvittivät, että poliisi sai vihiä suunnitelmasta jo ennen iskua ja loppuhuipennus oli ilmeisesti Aarnion itsensä järjestämä.
Jos poliisi olisi kertonut interventiostaan, iskun valmistelijat eivät olisi saaneet 1990-luvun rikoslain perusteella lainkaan tuomioita. Tuolloin rikoksen valmistelua ei ollut säädetty laissa rangaistavaksi, joten tuomiot takasi ainoastaan yritykseksi asti edennyt teko.
HAAPALA antoi Helsingin huumepoliisien toimia kranaatti-iskun tutkinnassa, vaikka isku kohdistui silloiseen rikoskomisario Aarnioon.
Kysyin asiasta Haapalalta, kun teimme kollegani
Janne Huuskosen kanssa Kultainen vasikka -kirjaa Suomen järjestäytyneestä rikollisuudesta. Haapala perusteli erikoista tilannetta sillä, että kaikki saatavissa olevat tiedot oli ja on hyödynnettävä.
”Se tehtäisiin eri tavalla. Tuossa se tehtiin ehkä osin sillä tavalla, että se näyttää jälkikäteen tumpelommalta”, hän sanoi.
HAAPALA myös tuomittiin virkarikoksesta Aarnion ensimmäisessä oikeudenkäynnissä – niin sanotussa virkarikos ykkösessä.
Virkarikos ykkösen piti olla 2010-luvun taitteessa Suomen historian vakavin virkarikosoikeudenkäynti, mutta Helsingin käräjäoikeudessa juttu lässähti pannukakuksi.
”Tapaus Aarniota ei mahdollistanut yhden korruptoituneen poliisin päätyminen Helsingin huumepoliisin johtoon.”
Oikeudenkäynnissä oli kyse muun muassa siitä, suojeliko Helsingin huumepoliisi alamaailman vinkkimiehiään rikossyytteiltä. Syytteet menestyivät kuitenkin heikosti.
Syyttäjien kannalta hieman samanlaiseen mahalaskuun päättyi vuosi sitten korkean poliisijohdon oikeudenkäynti. Siinä selviteltiin, onko jollain rikosvastuu siitä, että huumepoliisi tuhosi Helsingin poliisin tietolähderekisterin sisällön vuosien 2007–2008 aikana ja jätti vuosien ajan rekisteröimättä tietolähteet.
VIRKARIKOS ykkösessä Haapala oli kuitenkin harvoja tuomittuja.
Hänen tuomionsa aiheutti se, kuinka hän toimi erään keskusrikospoliisin poliisimiehen kirjoittaman selvityksen kanssa. Selvityksessä kerrottiin havainnoista, joita krp:n poliisi piti viitteinä tietolähteen suojelemisesta.
Haapala sai virkarikostuomionsa siitä, että ei vienyt selvitystä esimiehelleen tai syyttäjän arvioitavaksi.
JÄRJESTÄYTYNYTTÄ rikollisuutta koskevan kirjamme haastatteluissa alkoi jossain vaiheessa tulla yhä ikävämpiä väitteitä Helsingin huumepoliisin toiminnasta.
Alamaailman lähteiden mukaan huumepoliisin toimintatyyliin kuului takavuosina hajota ja hallitse -tyyppinen ajattelu, jossa poliisi vihjaili rikollisille toisista rikollista tietolähteinä. Tällaisella toiminnalla poliisi vaarantaa väistämättä näiden ihmisten turvallisuuden kääntämällä heidät toisiaan vastaan.
Yksi Helsingin huumepoliisissa työskennellyt vahvisti nimettömästi, että kertomukset vihjailusta olivat totta.
Hieman yllättäen asiaa kommentoi nimellään myös Tero Haapala, joka työskenteli ennen krp:tä Helsingin poliisissa.
”Epäillylle jätettiin selkeä käsitys, että jutussa on tiedottajia ja salaista tiedonhankintaa ja ties mitä. Jos henkilö itse sitä epäili, niin monessa tapauksessa sitä pyrittiin vahvistamaan. Että kyllähän sä näytät itsekin tietävän, mistä on kysymys. Eli tällä lailla on voitu tehdä niin, että on saatettu jopa nimiäkin heittää. Että jos epäilty on sanonut, että onkohan se kalvi [vasikka], niin on vastattu, että no sähän sen parhaiten tiedät. Kysymykset jätetään niin, että siinä voi joku jopa käsittää”, Haapala sanoi.
KARI TOLVASTA ja Tero Haapalaa ei syytetä Vuosaaren murhasta, eikä mistään muustakaan. Miksi heidän suhdettaan Aarnioon siis täytyy yhä vuosien jälkeen kaivella?
On tärkeä ymmärtää, että tapaus Jari Aarniota ei mahdollistanut yhden korruptoituneen poliisin päätyminen Helsingin huumepoliisin johtoon. Sen mahdollistivat rakenteet Aarnion ympärillä.
Rakenteet tarkoittavat viranomaisten toimintatapoja ja sitä, kuinka Aarnion ympärillä olleet poliisit jättivät reagoimatta huolestuttaviin merkkeihin.
Murhasta syytetyllä Jari Aarniolla näyttää olleen luottopakit myös Suomen kahden tärkeimmän murharyhmän johdossa.
Lisätty uutisen linkki ja julkaisupvm sekä uutisessa ollut kuva. Nimet tummennettu.
-NILS-