MURHA.INFO

Selvästi COMBO!!

Sehän on aivan ihanaa, kun toinen kehuu vilpittömästi! Älä ole turhaan vaatimaton vaan ota vastaan kaikki hyvä avoimin sydämin.

Voi olla, että suhteen edetessä kehut unohtuvat, vaikka niihin aihetta olisikin. Meillä sellaiset satunnaiset taantumiset hoidetaan paperi ja kynä- systeemillä.. "Mainitse viisi ominaisuutta, joita kumppanissasi arvostat"

Viimeksi sain 10, ja mies kysyi: "Pitääkö näitä vielä kirjoittaa?" Kyllä niitä hyviä asioita löytää toisesta paljonkin, jos vain haluaa nähdä. Myös minä hänestä. Ne nurjat käsitellään yleensä akuuttitilanteessa, eikä niitä jää listattavaksi.

Olut vs. siideri ja miesten juomat vs. naisten juomat aiheesta.

Miehet yleensä tykkää ryypätessään syödä suolaista, rasvaista ja mausteista. Paketti grillimakkaraa tulisella sinapilla tai habanero-pohjainen salsa maissilastujen kera maistuu mainiolta oluen kanssa. Sen sijaan makean, tai edes kuivan, siiderin kanssa vastaavat sapuskat eivät maistu läheskään yhtä kutkuttavilta.

Mansikat ja kermavaahto ehkä sopisi siiderin, mutta ei oluen kanssa.
Naiset yleistettynä taas pitävät näistä makeista ihanuuksista, kuten myös niille sopivista kyytipojista.
Ja sitten kun ei miehenä tykkää mansikoista ja kermavaahtokin on pahaa, maitosuklaa taas tylsää, niin on varsin luonnollista että makeat juomatkaan ei maistu. Siirappiset limpparitkin enempi yököttää.

Ja on olemassa ne poikkeukset. On miehiä, jotka eivät pidä esim pippurimeetwurstista! Uskokaa tai älkää! Luultavasti samat miehet juovat siiderin ja syövät jotain papaijaa.
Ja lähipiirissäni on myös naisia, jotka eivät pidä papaijasta, vaan haluavat pippurimeetwurstia ja vahvaa olutta.
Joillekin taas kelpaa kaikki...

Yritin siis sanoa, että kahtiajako ei tapahdu oluen ja siiderin välillä, vaan suolaisen & rasvaisen ja makean & kevyen välillä. Oluet ja siiderit vain seuraavat tätä kahtiajakoa.

jaa..ei se kyllä mitään merkkaa vaikka tyttö ostaa nimpparilahjan, jotkut tykkää osteskella lahjoja..sitten jos ihminen joka ei normaalisti osta lahjoja intoutuu siihen...siinä on sitä jotakin takana....

mä oon aina vähän epäluuloinen ihmisiä kohtaan jotka ostelee helposti lahjoja... mun mielestä se ei oo mikään erityisen herttainen piirre vaan lähinnä "easy come easy go.." Olen muutenkin kaikenlaisen krääsän vastustaja ja nuo lahjoittelijat yleensä osteskelee sellaista pikkurihkamaa...(joo mut tunnistaa kadulla niistä isoista entisiltä poikaystäviltä saaduista timanteista jotka loistaa kilometrien päähän... )

ei kaikki naiset tykkää siidereistä, mä tykkään tummasta oluesta mutta en makkarasta enkä meetwurstista. suklaatakin inhosin kunnes täytin 25 olin tosin raskaana ja jostain kehitin hirvittävän himon suklaapatukoihin...mun mies sitten taas juo olutta ja on hulluna makeaan (ei kai se muuten mun kanssa oliskaan..) no joo...

kannattaa kyllä miettiä tarkkaan kenen hammasharjan antaa rantautua sinne oman hammasharjan viereen

Mitä mieltä olisitte miehestä jonka kämpässä on sinistä unikkoa ja aaltoa?

Aalto menisi, mutta unikot saisi kyytiä samantien.
Vaikka olisi punaisia, niin lentäisi kaaressa. Yak!
---- ja
kyseessä olisi kuitenkin entisen tyttöystävän valinta
joten huolta ei tarvitsisi sinällään kantaa

Juliet Jones kirjoitti:Selvästi COMBO!!

Sehän on aivan ihanaa, kun toinen kehuu vilpittömästi! Älä ole turhaan vaatimaton vaan ota vastaan kaikki hyvä avoimin sydämin.

Voi olla, että suhteen edetessä kehut unohtuvat, vaikka niihin aihetta olisikin. Meillä sellaiset satunnaiset taantumiset hoidetaan paperi ja kynä- systeemillä.. "Mainitse viisi ominaisuutta, joita kumppanissasi arvostat"

Viimeksi sain 10, ja mies kysyi: "Pitääkö näitä vielä kirjoittaa?" Kyllä niitä hyviä asioita löytää toisesta paljonkin, jos vain haluaa nähdä. Myös minä hänestä. Ne nurjat käsitellään yleensä akuuttitilanteessa, eikä niitä jää listattavaksi.

Njaa, saas nähdä nyt... kyllä mulla vielä on täydet mahikset ryssiä koko homma. Viimeiset tekstiviestivastaukset on olleet jotenkin niin kuivan asiallisia. Mun pitkällisen kokemukseni perusteella tällainen äkkinäinen kylmä rintama enteilee "vain kaveria" -läppää. Oon kai sortunut siihen samaan kuin mihin aina sorrun, eli heittäytynyt liian hempeäksi ja imeläksi. No, jätän sen rauhaan vähäksi aikaa, ehkä se menee vielä ohi.

Ja jos ei mene, niin omapahan on mokansa. Kenenkään perään en rupea ruikuttamaan, joku ylpeys mullakin sentään on.

John Smith kirjoitti:
Njaa, saas nähdä nyt... kyllä mulla vielä on täydet mahikset ryssiä koko homma. Viimeiset tekstiviestivastaukset on olleet jotenkin niin kuivan asiallisia. Mun pitkällisen kokemukseni perusteella tällainen äkkinäinen kylmä rintama enteilee "vain kaveria" -läppää. Oon kai sortunut siihen samaan kuin mihin aina sorrun, eli heittäytynyt liian hempeäksi ja imeläksi. No, jätän sen rauhaan vähäksi aikaa, ehkä se menee vielä ohi.

Ja jos ei mene, niin omapahan on mokansa. Kenenkään perään en rupea ruikuttamaan, joku ylpeys mullakin sentään on.

Ei ruikuteta, ei ikinä!
Mutta tuo viileys naisella voi tarkoittaa muutakin kuin kiinnostuksen puutetta. Vaikkapa että on muuta tekemistä niin paljon tai että kaipaa enemmän vastakaikua sinulta. No, oletko antanut?
Jos taas oikeasti olet ollut liian imelä, niin hillintää ja rauhaa nyt, sitten kun nainen kaipaa niin asiallista, huomaavaista ja kiinnostusta osoittavaa vastausta hänelle takaisin.

cicero kirjoitti:
Mitä mieltä olisitte miehestä jonka kämpässä on sinistä unikkoa ja aaltoa?

Aalto maljakkoina tmv. ei oikein vaikuta hyvältä unikoiden kanssa. Mutta sininen unikko yhdistettynä vaikkapa todella maskuliiniseen, tummasta puusta tehtyyn kalustukseen olisi aika "mentävä". Valtava sänky, jotain unikkoa vuodevaatteissa, tai sitten verhoista toiset siniunikkoa ja vieressä jotakin tummaa yksinkertaista kangasta, raskas vaatekaappi, senkki, tmv... Jumalattoman maskuliininen taulu-tv siihen päälle, hih!

P.S. En itse välitä jumalattoman maskuliinisista töllöistä, mutta unikotkin sopivat miehelle, jos ympäröivä tavara rimmaa niiden kanssa

Juliet Jones kirjoitti:

John Smith kirjoitti:
Njaa, saas nähdä nyt... kyllä mulla vielä on täydet mahikset ryssiä koko homma. Viimeiset tekstiviestivastaukset on olleet jotenkin niin kuivan asiallisia. Mun pitkällisen kokemukseni perusteella tällainen äkkinäinen kylmä rintama enteilee "vain kaveria" -läppää. Oon kai sortunut siihen samaan kuin mihin aina sorrun, eli heittäytynyt liian hempeäksi ja imeläksi. No, jätän sen rauhaan vähäksi aikaa, ehkä se menee vielä ohi.

Ja jos ei mene, niin omapahan on mokansa. Kenenkään perään en rupea ruikuttamaan, joku ylpeys mullakin sentään on.

Ei ruikuteta, ei ikinä!
Mutta tuo viileys naisella voi tarkoittaa muutakin kuin kiinnostuksen puutetta. Vaikkapa että on muuta tekemistä niin paljon tai että kaipaa enemmän vastakaikua sinulta. No, oletko antanut?
Jos taas oikeasti olet ollut liian imelä, niin hillintää ja rauhaa nyt, sitten kun nainen kaipaa niin asiallista, huomaavaista ja kiinnostusta osoittavaa vastausta hänelle takaisin.

Viileys ei tässä tapauksessa tarkoittanut kuin tosi tosi tosi huonoa päivää. Niin huonoa, että oma vainoharhaisuus jopa hävettää nyt. Mutta silti, muistakaa hyvät miehet että naisen psykologia on eri kuin miehen. Eli epäonnistumisten syy löytyy yleensä peiliin katsomalla, jos vain tietää mistä katsoa. Okei, olen suunnattoman kännissä juuri nyt.

John Smith kirjoitti:
Viileys ei tässä tapauksessa tarkoittanut kuin tosi tosi tosi huonoa päivää. Niin huonoa, että oma vainoharhaisuus jopa hävettää nyt. Mutta silti, muistakaa hyvät miehet että naisen psykologia on eri kuin miehen. Eli epäonnistumisten syy löytyy yleensä peiliin katsomalla, jos vain tietää mistä katsoa. Okei, olen suunnattoman kännissä juuri nyt.

Hyvä, ja nyt katse eteenpäin!

Jos ajatellaan suhteen etenemistä, ja tunteiden mahdollista syvenemistä, niin joskus tulee myös niitä vaiheita että itse kunkin on välillä "vetäydyttävä". Silloin kun haluaa vaikkapa hoitaa omia asioitaan, miettiä itseään, elämäänsä, suhdettakin, olisi hyvä muistaa kertoa toiselle siitä.
Minä olen joskus loukkaantunut tosi pahasti miehen vetäytyessä miettimään, tai keskittyessä työhönsä. Mielessä on saattanut käydä vaikka mitä, joten "vainoharhakin" on luonnollista kun on jäänyt jotenkin ihmettelemään ja epätietoiseksi. Olen saanut hävetä sitten, kun kyse onkin ollut asiasta, jolla mies ei ole halunnut huolestuttaa minua vaan päättänyt hoitaa sen itse. Onhan jokainen silloin etäinen, kun on jotakin isompaa hoidettavaa, tai se päiväkin on ollut huono.

Harvinaisen selkeää tekstiä Johnilta ottaen huomioon, että päällä oli "suunnaton kännitila" !

^ Kiva että olemme saaneet palstallemme parusuhdeneuvojankin. Ja tietynlaisen "naittajan", En sano tätä pahalla, nämä "ihmisten yhdistäjät" tekee arvokasta työtä mielestäni

apollo kirjoitti:^ Kiva että olemme saaneet palstallemme parusuhdeneuvojankin. Ja tietynlaisen "naittajan", En sano tätä pahalla, nämä "ihmisten yhdistäjät" tekee arvokasta työtä mielestäni

Anteeksi ! Orastava rakkaus ja parisuhteet saivat minut innostumaan liikaa.. John on ihan itse onnensa jostakin löytänyt ja toivottavasti sen itselleen parhaiten sopivan.

Sinkkuvuodet eron jälkeen olivat minulle melkoista kaaosta. Pari tuskallista harha- askelta l. toiveikasta yritystä.. oikeastaan itsekään tietämättä mitä halusin, ja olin tosi yksinäinen kaivatessani miestä rinnalleni. Mies tupsahti sitten elämääni kun jo olin lakannut etsimästä! Soisin kaikille hyvin mielelläni yhtä tyydyttävän suhteen kuin meillä on, ja yritän itsekin vielä muistaa, kuinka paljon työtä ja panostusta se vaatii.

Vastaan niille, jotka vastasivat mulle tuonne ilahduttaa-ketjuun, kun eilen kännipäissäni kerjäsin huomiota ja sain sitä. Eli kiitoksia myötätunnosta. Laitan vastaukseni tälle puolelle ettei mene liian OT:ksi, kun ei tää asia rehellisyyden nimissä niin ilahduttava ole. Hyvähän se on päästää vähän höyryä näin netissä, ettei pelkille seinille tarvi vaahdota. Lihaa ja verta oleville ihmisille en pysty avautumaan ensinkään.

Eipä ole mimmistä mitään kuulunut sen jälkeen kun eilen ilmoitti lähtevänsä exänsä matkaan. Ja jos kuuluu, tuskin otan takaisin. Jos en mikään ihmiskunnan valioyksilö ole mäkään, niin ei tää neitokaan mikään prinsessa Ruusunen ollut. Koko kahden kuukauden juttumme aikana näin sitä selvänä vain kahdesti, ja hyvät naiset ja herrat, se oli aamupuolta se. Mulla taitaa olla vielä muutama vuosi matkaa siihen jamaan.

No se exä ilmestyi kuvioihin heti kun oli kyliltä kuullut, että sen entisellä on joku uusi. Oli muuten melkoinen tapaus mieheksi, semmoinen naisenhakkaaja-alfauros röyhkeimmästä päästä. Ei niiden suhteen päättymisestä montaa kuukautta ollut kulunut, enkä oikein tiedä kuka siinä oli jättänyt kenet ja mistäkin syystä. Vähän aikaa se siinä pähkäili kahden vaiheilla, mutta loppujen lopuksi tää mimmi valitsi mieluummin exänsä, väkivaltaisen ja omistushaluisen rekkamiehen, kuin mut, toisen sortin häviäjän. Eniten tässä taisi pettyä prinsessa pubi-Ruususen isä; se kun luuli jo päässeensä lopullisesti eroon SIITÄ retkusta.

Mutta nää nyt on tämmöisiä viemärirottien rakkaustarinoita. Ei mitään Kauniita ja Rohkeita, vaan pikemminkin Rumia ja Hölmöjä Deekuja. Suolattuja Elämiä.

Perustaka parisuhdepulinalle oma topiikki, tai muuttakaa toi otsikko edes tähän sopivaksi. Vaikka treffit / parisuhdepulinat

Mother_North kirjoitti:Perustaka parisuhdepulinalle oma topiikki, tai muuttakaa toi otsikko edes tähän sopivaksi. Vaikka treffit / parisuhdepulinat

Miten sun mies asiat?

Mike Manner kirjoitti:

Mother_North kirjoitti:Perustaka parisuhdepulinalle oma topiikki, tai muuttakaa toi otsikko edes tähän sopivaksi. Vaikka treffit / parisuhdepulinat

Miten sun mies asiat?

Kultaseni.. Sitä mitä ei ole ei tarvitse surra