Kumisilmä kirjoitti: Ma Tammi 12, 2026 11:34 pm
toi olis helppo selitys kaikkeen mut ikävä kyllä totuus on
ku vedin piriä sit aikuisena ni aloin pikkuhiljaa rauhoittua ensin niin että vika linna reissu 98 sit niin et viinan juonti loppu ja lopulta nin et muutin stadin kaduita kirkkonummelle masalaan viettää erakko elämää.sain piristä jonkinlaisen vasteen ADHD oireisiin.
päivääkään en oo tässä elämässä ollut ilman Adhd+impulssikontrollin puutetta tää on tutkittu useaan kertaan mulla vaikein impulssikontrollin puute eli käytännössä sitä ei ole ollenkaan ja kaikki syntymästä asti.
elä siinä sit vittu yhteiskunnan normien mukaan.
Niinpä. Tossa jo kirjoitinkin, että arvostan tuota kokemusperäistä jakamista, vaikka se ei helppoa olekaan. Niin moni ns.tavis ei tajua yhtään erilaisten ilmiöiden ja yhteiskunnan, kulttuurin ym. välisiä suhteita, vaan jatkavat tota kapeakatseista kirjoittamistaan.
Kyllähän sun kirjoituksista välittyy raskas elämä ja se, ettei tää ole mikään tekosyy tai helppo selitys, vaan ihan elettyä todellisuutta.
Moni, joilla on adhd eikä lääkitystä, tosiaan kokee pirin rauhoittavana. Sillehän on ihan neurobiologinen selitys. Ei kokemuksesi ole väärä. Lievemmän adhd:n kanssa pärjää ilmankin, mutta eihän niilläkään se elämä helpoimmasta päästä ole. Mutta sitten on tosiaan teitä, joilla - kuten olet aiemmin kertonut - adhd on voimakkaammasta, kenties jopa ihan sieltä toisesta ääripäästä
ja, kun lisää sen ohelle vielä aiemmin mainitsemasi epävakaan persoonallisuuden, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, impulssikontrollin häiriön sekä sun polun palvelujärjestelmässä lapsuudesta asti (tässä nyt osa omaa spekua) sekä sen, että et välttämättä koe pystyväsi tai pysty elämään yhteiskunnan normien mukaista elämää (elää vaikkapa siinä älyttömässä oravanpyörässä), niin oikeastaan kaikki nää täälläkin nähtävät ulkopuolisten yksinkertaistavat moraalituomiot sun valinnoista ei oikein osu sinne maaliin.
Nykyajan vaatimuksethan on niin korkealla, että monilla taviksillakin on vaikeuksia pysyä siinä ruljanssissa mukana - saati sitten ihmisillä, joilla on lapsuudesta asti ollut erinäisiä häiriöitä ja diagnooseja, joita valitettavan usein jätetään vielä tutkimatta ja/tai hoitamatta kunnolla. Tai sitten hoitovalikoimassa (ml. lääkkeet) ei edes ole hoitoa, mikä auttaisi. Ja ilman tukea tosi moni joutuu selviytymään keinoin, joita ei alun perin pitäisi joutua käyttämään.
Mikään diagnoosi ei tokikaan selitä kaikkea pois eikä poista yksilön vastuuta, mutta kyse on paljon monimutkaisemmasta ilmiöstä kuin vaikka siitä, että yksilö "ei vain yritä tarpeeksi", "on laiska" tai muuta vastaavaa. Joskus yhteiskunnan normit voi tuntua täysin epärealistisilta vaatimuksilta. Eikä se ole sun syy.
Loppuun tarkennan vielä, että vaikka pystyn ymmärtämään sun kohdalla vaikka sen pirin vedon, niin jos vaan millään vielä jaksat vaatia niitä muita, laillisia tukikeinoja, niin tee niin. Kuten aiemmin kirjoitinkin; sen yksilön vastuun lisäksi yhteiskunnan vastuulla on tunnistaa ja hoitaa ne riskitekijät. Onhan se vaatiminen kyllä usein hlvetin raskasta eikä ole ihmekään, jos välillä tekee mieli luovuttaa. Mutta toisaalta mikään ei muutu parempaan päin, jos moni siirtyy elämään sinne niin sanotun varjoyhteiskunnan puolelle eivätkä tuu näkyviin vaikka siellä palvelujärjestelmässä, mitä pitää koko ajan kehittää.
Edit. Haluan vielä sanoa; älä luovu toivosta. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
ja ne consujen ostajat ei 99% tapauksista oo ees nistejä vaan hyvin toimeentulevia ihmisiä tai opiskelijoita jotka jonottaa adhd testeihi. jotkut linna ukot haluu jotai consua vielä vähemmän. siitä tulee vaan robottimainen ja jäinen olo niille. ite olisin voinu vankilassa oman tuomion aikana vetää 150 op yliopisto opintoja jos ois annettu läppäri missä whitelistattu pari nettisivua ja consu 54 