Mielenkiintoista. Mun tietamys Suomen korkeakoulumaailmasta nykyisellaan on todella heikkoa -- ma tunnustan kattelyssa, etta mun kasitykset vaikkareiden tasosta perustuvat lehtijuttuhin ynna muutamaan puolitutun yms. vaikkariin, jotka vilkaisin kun tekijoiden akateeminen kunnianhimo ja saavutus oli mielestani ...hmmmm... sanotaanko amerikkalaisittain "interesting." Happamia, sano --Lähtöruutu kirjoitti: Us:n mainitsemaa KF:n väikkäriä en ole edes vilkaissut. Saattaisiko olla laadullinen tutkimus, silloin ei välttämättä löydy tutkimusmateriaali edes liitteistä. Pohjana on luottamus tutkijan totuudellisuuspyrkimykseen, ja tässä on laadullisen yksi heikkous.
Itse jatin aikanaan graduun. KTF kertoo itse vaikkarin olevan osien I ja II osalta "exploratory" ja III ja IV osalta "experimental."
Taulukoita ja laskelmia on kaytetty harkiten --lahinna kuvaamaan osallistujia. Kolmas on hienoin: siina on laskettu kysymyksiin vastanneiden keski-ika, kokemusvuodet, lsh-tapauksien maara ja viela jaettu kaikki sukupuolen ja koulutuksen mukaan ja laskettu kaikista keski-arvo (M) ja standardipoikkeamat. Ja tehty viela t-testikin! (sivu 51)
Sen sijaan TULOKSIA ei ole kokonaisuudessaan missaan. Tassa on kaikki mita on kyselytytkimuksesta:
The most common misconception among psychologists was that children should be told in the interview situation that they are safe from the perpetrator. Over 70% of the participants agreed with this item. Also over 40% of the participants thought that children should be praised in the interview situation, that professionals do not use suggestive interviewing techniques and that play observation is a good technique for detecting CSA. The participants clearly agreed with incorrect answers or disagreed with correct answers on average on 20% of the questions. The quartile with the highest proportion of incorrect answers got at least 25% of the questions wrong, whereas the quartile with the lowest proportion of incorrect answers got no more than 10% of the questions wrong. Of the participants 4.5% gave no incorrect answers at all, whereas 2% answered 50% or more of the questions incorrectly. Again, the more education in interviewing children the participants had received the more erroneous beliefs they had.
(sivu 74).
Sen jalkeen tutkija siirtyy hakemaan korrelaatioita.
Mun mielesta tutkimusmateriaalina kaytetyt vignetit ja oikeat vastaukset niihin (ja perustelut) ynna kaikki kysymysmateriaali olisi kylla ollut aika asiallista nayttaa lukijalle sellaisenaan. Tekstissa vaitetaan sivulla 53 etta koko lista asenteellisuutta mittaavista kysymyksista on liitteessa A, mutta sellaista en loyda. Jatti loppupeleissa pois kun joku olisi kyseenalaistanut? Harva (puoli)tieteellinen fakta on taysin riidaton.
Tassa on ilmiselvasti sitten vain luotettava tutkijan pyrkimykseen totuuteen...
Missi -- tama on kakkelissa kun liippaa Ulvilaa vain tangentiaalisesti. Nain asemasotavaiheessa sita on huvittauduttava milla voi. Ma en varsinaista Ulvila-osiota zemsisotaloafroditeturreineen pysty enaa lukemaan. Itsesuojeluvaisto pelaa viela.
Ja lisaykseksi viela, ettei jaa vaaraa kasitysta kevyttohtoriongelman rajoittumisesta vain Suomeen:
“Stranger in a Strange Land”“Which reminds me: I don’t like to be called ‘Doctor.’”
“Sir?”
“Oh, I’m not offended. But when they began handing out doctorates for comparative folk dancing and advanced fly-fishing, I became too stink in’ proud to use the title. I won’t touch watered whiskey and I take no pride in watered-down degrees. Call me Jubal.”
“Oh. But the degree in medicine hasn’t been watered down, as you call it.”
“No. But it is time they called it something else, so as not to have it mixed up with playground supervisors.”
Robert A. Heinlein 1961
