Tulilahti 1959 (ketju 2)

[Susiraja]

b) tekijän ei välttämättä tarvitse olla mielipuoli, mitä ikinä tuo nyt tarkoittakaan. Hänen on tarvinnut olla vain humalassa. On harhaluulo, että murhaajilla olisi jokin mielenterveydellinen ongelma. En itse ainakaan ole törmännyt tuohon. Ihan tavalliset työssäkäyvät ihmiset tekee murhia jatkuvasti.

Jotain kyllä kertoo ihmisestä murhata kaksi tuntematonta ja puolustuskyvytöntä naista. Rikollinen luonne joka tapauksessa.

En väheksy mielenterveys ongelmista kärsiviä ihmisiä, tunnen heitä useita ja voin sanoa ,että ihania ihmisiä ovat.
Tunnen myös kaksi vaikeasti skitsofrenista ihmisitä, Toinen on hyvä ystäväni.

Tuohon aikaan vähäteltiin ML-ongelmaisia ihmisiä, RH oli myös sellainen, hän oli kaikin puolin syntipukki ja sopiva sellainen.

[Renault]

^ Niinhän se Åke Lindman höpöttelee siinä sarjassa "mielipuolista". Kuka tahansa pystyy tappamaan sopivissa olosuhteissa toisen ihmisen.
Tämähän se varsinainen tabu on.

[Dave Klein]

Eikä tekijän / tekijöiden ole tarvinnut olla humalassakaan. Kyllä tietynlainen ihminen kykenee surmaamaan ilman alkoholin tuomaa rohkaisua / voimantunnetta.
Ja kun katsoo toimia surmatöiden jälkeen, mm. ruumiiden ja fillareiden hautaamiset ja upottamiset, niin tuskin tekijä missään tuhannen soseessa on ollut. Pienessä hönössä ehkä.

[Lumihiutale xxxx]

Palstalla on mietitty, voiko RH pienikokoisena kaverina olla tekijä, olisiko pärjännyt naisille?

Minulla on kokemusta melko pienikokoisen, mutta hyväkuntoisen miehen raiskausyrityksestä. Olin nuorena tyttönä ystävättäreni kanssa Tukholmassa odottamassa Turkuun menevää laivaa kesällä 1987. Kaupungilla pari ulkomaalaista nuorehkoa poikaa/ miestä (ehkä Italialaisia) pyysivät meitä käymään vieressä olevalla asunnollaan. Lähdimne, koska olimne nuoria eikä osattu epäillä mitään pahaa. Asuntolassa menimme toisen kaverin huoneeseen. Sitten pienikokoisempi kaveri pyysi minua omaan huoneeseensa jotain syömistä hakemaan.

Huoneessaan täysin ylättäen kaveri hyökkäsi kimppuuni yrittäen riisua vaatteitani. Olin hyväkuntoinen kuukauden interrail-reissun ja rinkan kantamisen jälkeen (vaikka olinkin hento 46- kiloinen tyttö) ja tappelin kovasti vastaan. Eniten olin huolissani nuoremmasta ystävästäni toisessa huoneessa, että mitähän siellä tapahtuu...lisäksi olin tuohon aikaan neitsyt, niin en todellakaan halunnut kaverin onnistuvan aikeessaan. Ehdin jo pelätä, että josko onnistuu niin voisin tulla raskaaksi...

Kaveri ei onnistunut aikeessaan, jotenkin olin fyysisesti vahvempi. Jostan syystä en tajunnut huutaa apua (?) Päätin vain, että en anna periksi. Jossain vaiheessa kaverilla oli jo housut alhaalla. Luovutti kuitenkin ja päästi minut huoneesta. Meni siinä "painiessa" ehkä 15 min- puoli tuntia. Onneksi löysin ystäväni toisesta huoneesta vain juttelemassa. Sanoin että nyt häivytään... poliisille en ymmärtänyt ilmoittaa, niin nuoria kun olimme 18 vee ja 20 vee

Luulisin, että myös Tulilahdessa tytöt olivat hyvässä kunnossa pyöräretkiensä jälkeen ja olisivat pärjänneet "painissa" hyökkääjälle. Tilanne on voinut mennä niin, että heidät on täydellisesti yllätetty, yksi kerrallaan ja on käytetty jotain kättä pidempää (kivi, puukko). Lisäksi voi olka, ettei tilanteessa ole voinut (loukkaantunut heti pahasti) tai ymmärtänyt huutaa apua tai varoittaa toista. Eikä tytöt ole aavistaneet olevansa vaarassa.
TAI hyökkääjiä on ollut kaksi... molemmat toimineet samaan aikaan.

Omien kokemuksieni perusteella kallistun sille kannalle, että tekijöitä on ollut kaksi. Toki minunkin tapauksessa, jos kaveri olisi käyttänyt enempi väkivaltaa tai kättä pidempää, niin lopputulos olisi voinut olla eri, mutta todennäköisesti olisin silloin alkanut jo huutaa apua ( tai sitten ei, paniikissa ei aina toimi niinkuin olis järkevää). Huoneesta en päässyt poistumaan, ennenkuin kaveri luovutti ja päätti itse antaa minun mennä ulos. Eli sen verran kaverilla voimaa oli, että pystyi pitämään kiinni ja estämään poistumista.

Myöskään poikien/ miesten ulkonäöstä ei voi päätellä, mitä päässä liikkuu. Nämäkin kaverit Tukholmassa olivat ihan tavallisen oloisia kavereita. Kunnes pojan käytös muuttui ihan äkisti...

Outo yhteensattuma vielä; laivassa nukuimme sisäkansilla. Kuukautta myöhemmin samalla laivalla murhattiin kaksi saksalaisnuorta, interrailmatkalla hekin.

[Susiraja]

Outo yhteensattuma vielä; laivassa nukuimme sisäkansilla. Kuukautta myöhemmin samalla laivalla murhattiin kaksi saksalaisnuorta, interrailmatkalla hekin.

Toinen taisi selvitä elossa tuosta hyökkäyksestä.

Riittaa kaiketi tapettiin teltan ulkopuolella, kivellä lyömällä. Eine puukotettiin teltassa.
Miten jos Runar olisi tekijä, miten hän olisi tähän kaikkeen kyennyt yksin, polkupyörien upotukset , hautojen kaivuut ym.?

Todisteita Runarin syyllisyydestä ei ole . Tosin ei kenenkään muunkaan syyllisyydestä.

[norma.jennings]

Palstalla on mietitty, voiko RH pienikokoisena kaverina olla tekijä, olisiko pärjännyt naisille?

Minulla on kokemusta melko pienikokoisen, mutta hyväkuntoisen miehen raiskausyrityksestä. Olin nuorena tyttönä ystävättäreni kanssa Tukholmassa odottamassa Turkuun menevää laivaa kesällä 1987. Kaupungilla pari ulkomaalaista nuorehkoa poikaa/ miestä (ehkä Italialaisia) pyysivät meitä käymään vieressä olevalla asunnollaan. Lähdimne, koska olimne nuoria eikä osattu epäillä mitään pahaa. Asuntolassa menimme toisen kaverin huoneeseen. Sitten pienikokoisempi kaveri pyysi minua omaan huoneeseensa jotain syömistä hakemaan.

Huoneessaan täysin ylättäen kaveri hyökkäsi kimppuuni yrittäen riisua vaatteitani. Olin hyväkuntoinen kuukauden interrail-reissun ja rinkan kantamisen jälkeen (vaikka olinkin hento 46- kiloinen tyttö) ja tappelin kovasti vastaan. Eniten olin huolissani nuoremmasta ystävästäni toisessa huoneessa, että mitähän siellä tapahtuu...lisäksi olin tuohon aikaan neitsyt, niin en todellakaan halunnut kaverin onnistuvan aikeessaan. Ehdin jo pelätä, että josko onnistuu niin voisin tulla raskaaksi...

Kaveri ei onnistunut aikeessaan, jotenkin olin fyysisesti vahvempi. Jostan syystä en tajunnut huutaa apua (?) Päätin vain, että en anna periksi. Jossain vaiheessa kaverilla oli jo housut alhaalla. Luovutti kuitenkin ja päästi minut huoneesta. Meni siinä "painiessa" ehkä 15 min- puoli tuntia. Onneksi löysin ystäväni toisesta huoneesta vain juttelemassa. Sanoin että nyt häivytään... poliisille en ymmärtänyt ilmoittaa, niin nuoria kun olimme 18 vee ja 20 vee

Luulisin, että myös Tulilahdessa tytöt olivat hyvässä kunnossa pyöräretkiensä jälkeen ja olisivat pärjänneet "painissa" hyökkääjälle. Tilanne on voinut mennä niin, että heidät on täydellisesti yllätetty, yksi kerrallaan ja on käytetty jotain kättä pidempää (kivi, puukko). Lisäksi voi olka, ettei tilanteessa ole voinut (loukkaantunut heti pahasti) tai ymmärtänyt huutaa apua tai varoittaa toista. Eikä tytöt ole aavistaneet olevansa vaarassa.
TAI hyökkääjiä on ollut kaksi... molemmat toimineet samaan aikaan.

Omien kokemuksieni perusteella kallistun sille kannalle, että tekijöitä on ollut kaksi. Toki minunkin tapauksessa, jos kaveri olisi käyttänyt enempi väkivaltaa tai kättä pidempää, niin lopputulos olisi voinut olla eri, mutta todennäköisesti olisin silloin alkanut jo huutaa apua ( tai sitten ei, paniikissa ei aina toimi niinkuin olis järkevää). Huoneesta en päässyt poistumaan, ennenkuin kaveri luovutti ja päätti itse antaa minun mennä ulos. Eli sen verran kaverilla voimaa oli, että pystyi pitämään kiinni ja estämään poistumista.

Myöskään poikien/ miesten ulkonäöstä ei voi päätellä, mitä päässä liikkuu. Nämäkin kaverit Tukholmassa olivat ihan tavallisen oloisia kavereita. Kunnes pojan käytös muuttui ihan äkisti...

Outo yhteensattuma vielä; laivassa nukuimme sisäkansilla. Kuukautta myöhemmin samalla laivalla murhattiin kaksi saksalaisnuorta, interrailmatkalla hekin.

Olen pahoillani kokemuksestasi. Se oli varmasti ahdistavaa ja pelottavaa. Onneksi pääsit kuitenkin tilanteesta pois. Olen lukenut tuosta laivamurhasta myös, järkyttävä juttu.

Ihmisillähän on tyypillisesti vaarallisissa tilanteissa kolmea eri reaktiotyyppiä; fight, flight or freeze. Taistele, pakene tai jähmety. Omaa reaktiotyyppiä ei yleensä voi etukäteen tietää. Onnettomuustilanteissa tai katastrofeissa näitä näkee ihmisjoukossa selvästi, esim. Estonian tai Titanicin uppoamisissa ihmiset taisteli/pakeni minkä kykeni tai jähmettyi niille sijoilleen ja päätti upota laivan mukana. Monet raiskatut naisethan jähmettyvät kesken teon, ja sitä rikosselvityksessä jälkikäteen vähän ihmetellään. Mutta se on alkukantainen reaktio, eikä sille kauheasti taida mahtaa mitään. Varmaan tilanteessa, jossa kuolema on oikeasti todennäköinen seuraus ihmisen pysyessä passiivisena, tarve selviytyä nostaa toimintakykyä sen verran, että joko pyrkii pakenemaan tai taistelemaan, kuten esim. juurikin toisen ihmisen tai eläimen hyökkäystilanteessa.

Kenties näin on ollut myös Einen ja Riitan kohdalla. Riitta on ehkä yrittänyt huutaa (=taistella) ja sen vuoksi häntä on paukautettu kattilalla tai kivellä päähän. Eine on yrittänyt paeta ja tästä syystä päätynyt sinne suoalueelle, jossa hänet vissiin surmattiinkin. Eineä oli myös kuristettu, joka voisi kertoa yrityksestä huutaa. Puolustusvammojen puute taas kertoo sen että heidät joko yllätettiin tai sitten ovat jähmettyneet. Einen surmaamiseen on mennyt paljon enemmän aikaa kuin Riitan, joten se ei oikein kerro yllättämisestä. Ehkä Eine on ajatellut lopussa, että hän selviytyisi todennäköisemmin, jos ei taistele vastaan, koska on fyysisesti selvästi alakynnessä. Hänet on tästä huolimatta lopulta kuitenkin surmattu, joka mielestäni kertoo tekijän todellisesta kylmäverisyydestä ja sadismista, eikä niinkään juovuspäissään pikaisesti tehdystä impulssihyökkäyksestä.

[Cohle]

Nyt on tuokkonen sitten valmiina maan poveen pantavaksi, kaatuneen kuusen alle ensi viikon sateita odottelemaan. Oli melko lailla haalistunut ja pintakerroskin irtoili, vaikka vain kuutisen kuukautta sisätiloissa säilytetty. Tekstin kirjoittaminenkin oli melko hankalaa tuohen pintaan. Huomaa kuitenkin kellonaika minuutin tarkkuudella .

Selvisikö tästä tuohikippokokeesta mitään? Kippojen kunto? Kestikö kuulakärkikynän muste valumatta?

[Der Fanhder]

^Tässä Cohlen kaipaamia tuokkoskokeen tuloksia.

Täytyy heti alkuun tunnustaa, että tuokkoset unohtuivat sammaleen alle pariksi kuukaudeksi. Säänhaltija ei kotikonnuillani kuitenkaan juuri sateita suonut kesän aikana; muutama rankka sadekuuro ja pientä tihkua silloin tällöin. Heinävedellä vettä tuli elokuun -59 alussa oikein kaatamalla monta päivää. En siis usko omieni saaneen ainakaan enempää vettä päälleen.

Tässä vielä kertauksena US:n juttu:

kuva 32.jpg (68.21 KiB) Katsottu 1508 kertaa

Omat tuokkoseni ennen ja jälkeen. Merkinnät ovat pahasti kuluneet.

DSCN0544.JPG (228.82 KiB) Katsottu 1508 kertaa

DSCN0548.jpg (230.64 KiB) Katsottu 1508 kertaa

[Der Fanhder]

^Vielä vertailun vuoksi ne oikeat tuokkoset löytöhetkellä:

AABCxCQ.jpg (493.76 KiB) Katsottu 1505 kertaa

[Lumihiutale xxxx]

Olen pahoillani kokemuksestasi. Se oli varmasti ahdistavaa ja pelottavaa. Onneksi pääsit kuitenkin tilanteesta pois.

Onneksi en saanut traumoja tapahtuneesta. Pelottavaa siinä oli lähinnä, että miten miehen käytös muuttuu yhtäkkisesti kuin "klik" . Sekin mahdollista, että Tulilahdellakin Riitta kohdatessaan tappajan on tunnistanut kaverin eikä aavistanut vaaraa, ehkä jopa jutellutkin. Kunnes joutui yllätetyksi.
Ja omassa tilanteessani ihmettelin jälkeenpäin, etten tajunnut huutaa apua (enkä myöskään puhunut mitään kaverille). Voi olla, että Riitallakin samanlainen reaktio eli ei huutanut, jolloin Eine ei huomannut tilannetta, ennen kuin oli liian myöhäistä?

Ihmisillähän on tyypillisesti vaarallisissa tilanteissa kolmea eri reaktiotyyppiä; fight, flight or freeze. Taistele, pakene tai jähmety. Omaa reaktiotyyppiä ei voi etukäteen tietää.

No itse tiedän ainakin, että olen tyyppiä taistele ja olisin tietenkin ensisijaisesti paennut, jos olisin pystynyt. Ja pääasiallinen ajatus oli lisäksi, että olin huolestunut ystävästäni, joka oli toisessa huoneessa, senkin takia yritin päästä pois.

Monet raiskatut naisethan jähmettyvät kesken teon, ja sitä rikosselvityksessä jälkikäteen vähän ihmetellään. Mutta se on alkukantainen reaktio, eikä sille kauheasti taida mahtaa mitään.

Tosiaan omaa reagointitapaa ei voi tietää, ennenkuin on itse tilanteessa... Tuo jähmettyminen raiskaustilanteessahan saattaa olla joissain tapauksissa "järkeväkin" reaktio, mikäli se estää tappamisen, nimittäin raiskaaja saattaa ärsyyntyä vastustelusta niin, että on pahempia seurauksia... ehkä jähmettymisreaktio on joka geeneihin kirjoitettu, jäät todennäköisemmin henkiin jos et vastustele...

Tulilahdella kysymys on ollut nimenomasn murhasta, koska onhan kivikin täytynyt etsiä jo ennakkoon ja puukko mukana. Ja kenties osittain mietitty jo jälkien peittämistäkin

[Cohle]

^Tässä Cohlen kaipaamia tuokkoskokeen tuloksia.

Täytyy heti alkuun tunnustaa, että tuokkoset unohtuivat sammaleen alle pariksi kuukaudeksi. Säänhaltija ei kotikonnuillani kuitenkaan juuri sateita suonut kesän aikana; muutama rankka sadekuuro ja pientä tihkua silloin tällöin. Heinävedellä vettä tuli elokuun -59 alussa oikein kaatamalla monta päivää. En siis usko omieni saaneen ainakaan enempää vettä päälleen.

Kiitos!

Testituohikippojen tekstin osittainen katoaminen selittynee sillä, että se ohuen ohut tuohen pintakerros (jossa muste on kiinni) on kuoriutunut pois. Varsinaista valumaa kuulakärkikynän tekstissä ei ole. Olikohan Tulilahden tuohikippojen koostumus/kosteus sitten erilainen. Kerrotun mukaan nehän oli tehty tuoreeltaan kaatuneen koivun tuohesta (vanhassa filmissä näkyi se, että tuohta todella oli koivun rungosta kuorittu). Testikipot ovat saattaneet olla pidemmälle kuivuneita, jolloin tuo ohut pintakerros on ollut jo osittain irti.

Tietääkö joku kuulakärkikynien historiasta? Poikkeavatko nykyiset kuulakärkikynät 50-luvun kynistä?

[Der Fanhder]

Testituohikippojen tekstin osittainen katoaminen selittynee sillä, että se ohuen ohut tuohen pintakerros (jossa muste on kiinni) on kuoriutunut pois.

Juuri näin. Muste itsessään ei ole liuennut, vaan tuohen pinta on hilseillyt pois kostuneilta(kellastuneilta) alueilta. Laitoin siis nuo sammaleen alle kesäkuun alkupuolella ja kuun lopussa kävin niitä katsomassa. Siinä vaiheessa helteisessä säässä rutikuivaksi muuttuneessa maaperässä ne eivät olleet vielä muuttuneet miksikään. Päätin sen vuoksi jättää ne sijoilleen vielä pariksi viikoksi -jäivät sitten vahingossa vielä hieman pidemmäksi aikaa. Heinäkuussa tulleet sateet sitten muuttivat ne kuvassa näkyvään muotoon. Siihen poikkeaako vasta kuoritun tuohen kosteudenkesto pidempään säilytyksessä olleesta en osaa sanoa mitään. Pintakerros ei niistä talven aikana ollut merkittävässä määrin irronnut, vaan kuoriutuminen on tapahtunut nimenomaan maaperän kosteuden vaikutuksesta.

Tietääkö joku kuulakärkikynien historiasta? Poikkeavatko nykyiset kuulakärkikynät 50-luvun kynistä?

Selvitysteni mukaan kuulakärkikynät olivat tuolloin 50-luvulla tulleet markkinoille ja niiden muste on aina ollut spriiliukoista.

Täytyy seuraavan kerran kirjastossa käydessäni vilkaista vielä sääennusteita tuolta elokuun alkupuolelta v. -59.

Hieman muuten ihmetyttää miksi tuokkosille oli tehty ihan oma kätkönsä? Yksi selitys voisi tosiaan olla, että ne on tuotu vasta myöhemmin paikalle.

[norma.jennings]

Testituohikippojen tekstin osittainen katoaminen selittynee sillä, että se ohuen ohut tuohen pintakerros (jossa muste on kiinni) on kuoriutunut pois.

Juuri näin. Muste itsessään ei ole liuennut, vaan tuohen pinta on hilseillyt pois kostuneilta(kellastuneilta) alueilta. Laitoin siis nuo sammaleen alle kesäkuun alkupuolella ja kuun lopussa kävin niitä katsomassa. Siinä vaiheessa helteisessä säässä rutikuivaksi muuttuneessa maaperässä ne eivät olleet vielä muuttuneet miksikään. Päätin sen vuoksi jättää ne sijoilleen vielä pariksi viikoksi -jäivät sitten vahingossa vielä hieman pidemmäksi aikaa. Heinäkuussa tulleet sateet sitten muuttivat ne kuvassa näkyvään muotoon. Siihen poikkeaako vasta kuoritun tuohen kosteudenkesto pidempään säilytyksessä olleesta en osaa sanoa mitään. Pintakerros ei niistä talven aikana ollut merkittävässä määrin irronnut, vaan kuoriutuminen on tapahtunut nimenomaan maaperän kosteuden vaikutuksesta.

Tietääkö joku kuulakärkikynien historiasta? Poikkeavatko nykyiset kuulakärkikynät 50-luvun kynistä?

Selvitysteni mukaan kuulakärkikynät olivat tuolloin 50-luvulla tulleet markkinoille ja niiden muste on aina ollut spriiliukoista.

Täytyy seuraavan kerran kirjastossa käydessäni vilkaista vielä sääennusteita tuolta elokuun alkupuolelta v. -59.

Hieman muuten ihmetyttää miksi tuokkosille oli tehty ihan oma kätkönsä? Yksi selitys voisi tosiaan olla, että ne on tuotu vasta myöhemmin paikalle.

Kiitos myös minunkin puolesta Der Fanhderille mielenkiintoisesta testistä ja sen tuloksista!

Onko varmaa, että alkuperäisiin tuokkosiin oli kirjoitettu nimenomaan kuulakärkikynällä? Olen kirjoitellut valtavat määrät +50 vuotta vanhoilla mustepatruunakynillä ja mielestäni ainakin ne tummemmat tekstit tuokkosissa näyttää ihan sellaisilla kirjoitetuilta, eikä kuuliksella.

[Der Fanhder]

Kiitos myös minunkin puolesta Der Fanhderille mielenkiintoisesta testistä ja sen tuloksista!

Kiitos kiitoksista arvon nti/rva Normalle

Kuulusteluissa pojat olivat muistaakseni puhuneet nimenomaan kuulakärkikynästä. Osa merkinnöistä oli tehty lisäksi lyijykynällä.

Sillä millä merkinnät on tehty ei mielestäni lopultakaan ole suurta merkitystä, koska maaperän kosteus näyttäisi haurastuttavan itse tuohen pintakerrosta, johon merkinnät on tehty.

[Cohle]

Hieman muuten ihmetyttää miksi tuokkosille oli tehty ihan oma kätkönsä?

Näinhän se taisi olla juu. Yksi täällä esitetty teoria oli, että murhaaja olisi tehnyt omia kirjoituksiaan kippoihin hämätäkseen. Tosin, miksi tuokkospojat kertoivat itse kirjoittaneensa tekaistut nimet ym.

Keskisarjan kirjassa oli hyvä huomio siitä, että poliisin olisi pitänyt pyytää Pelkosta tekemään kaksi tuokkosta. Ihan vain selvittääkseen, että onnistuvatko tuollaiset käsityöt tuosta vain lyhyessä ajassa. Olisi saatu selkeyttä tähänkin asiaan.