MURHA.INFO

madventures – kansainvälisen seikkailijan opas

prkln hyvä kirja..

the long hard road out of hell - marilyn manson

Maybrick kirjoitti:JakomäenNeruda:

Pertti Niemisen suomentamia vanhoja kiinalaisia runoja, taas kerran. Paras on "Veden hohde, vuorten värit".

Tykkäätkö Retkistä Punaiselle Kalliolle? Ensimmäinen retki ja Toinen retki? Mulla on se neliosainen sarja itellä: Suuri tuuli, Jadepuu, Syksyn ääni, Virralla. Niemisen suomennoksia.

Noissa muissa kokoelmissa pidän lähinnä yksittäisistä runoista; kokonaisuutena suosikkini on tuo yllämainittu.

Luen useampia teoksia kerralla yleensä 3-5 kirjaa.

Sirkka Turkka: Runot 1973 - 2004
Erich Fromm: Ihmisen osa
M.Y: Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi

Ha. Itseasiassa tuo Harjunpää ja Pahan pappi oli piristävä epäsovinnaisuudessaan. Siihen en ole vielä lukenut jatko-osaa, mikä on välttämätön, ennen kokonaisarviointia. Tällaiseksi jätettynä jäänee kyllä torsoksi.

Harjunpäähän on normaalisti sellaista ruotsalais-sosdem-dekkarismia, jossa piilee peruskoulun opettajan piilevä maailmankuva sisällä. Tämän - sillä hetkellä muodikkaan - teeman ympärille kirjoitettu juoni jää usein "opetuksen" käsikassaraksi. Eräänlaista ideologian ymppäystä mielestäni.

Joensuu synnytti "Pahan papin" pitkien synnytystuskien ja kriisien jälkeen.
Edellisestä kirjasta oli yli vuosikymmen.
Joensuuun tyyli muistuttaa Simenonin Meigret-kirjoja; elävät todentuntuiset henkilöhahmot ja miljöö kuvaus.
Juoni kokonaisuudessaan vain on epäuskottava näissä viimeisissä: "Rakkauden nälkä" ja "Pahan pappi".

Luen just Simenonin "Maigret vastatuulessa" vuodelta -32.

"Kytäjä - kohtalon kartano" kannattaa lukea, se on niin uskomaton tositarina, vaikka kirjoittaja ei olekaan ammattikirjailija. Voisi todella puhua kirouksesta.

Just nyt on Valitut Palat työn alla.

Tällähetkellä luen tätä foorumia
Analyysina voisin sanoa, että aika rikospainotteista tekstiä on..

ingvar ambjornsen - tiputanssi

elling on 34-vuotias sairaseläkkeellä oleva poikamies joka on ikänsä asunut yhdessä äidin kanssa kerrostalohuoneistossa oslon ulkopuolella. äiti kuolee ja elling löydetään viikon kuluttua tapahtuneesta piileskelemästä vaatekomerosta. mies laitetaan psykiatriseen sairaalaan maaseudulle. huonekaverikseen elling saa "vähän hidasälyisen" kjell bjarnen, joka harrastaa pornolehtiä ja tulitikuista askartelua. alkukangerteluiden jälkeen kämppiksistä tulee hyvät ystävät.
kirjassa selostetaan yksityiskohtaisesti ellingin vastoinkäymisiä: pelkkä puvun osto kaupasta voi tuottaa ylitsepääsemättömiä ongelmia. yksinoloon ja tarkkoihin rutiineihin kangistunut elling kärsii torikammosta ja paniikkihäiriöstä. lohduttautuakseen elling kuvittelee itsensä james bondin kaltaiseksi maailmanmatkaajaksi ja naistenkaatajaksi ja kertoilee tarinoitaan öisin kjell bjarnelle.
tiputanssi on toinen osa ellingistä kertovasta kirjasarjasta, yhteensä kirjoja on neljä. aiheesta on tehty myös norjalainen elokuva elling - brodre i blodet.

Luen ties kuinka monetta kertaa Charles Bukowskin runoteosta Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten.

Kiroileva Siili just nenän alla.. aivan huippu huumoria

Papillonin aurinkoa ottaessa. Ihan hyvä kirja. Häiritsee tietysti se, ettei ihan tiedä mitä uskoa todeksi ja mitä fiktioksi - tai yhdistelmäksi muiden ihmisten kohtaloista.

Kolme kirjaa näyttää noin nopeasti laskettuna olevan vaiheessa!

-Mäkelä: ´Mestari´
-Hawthorne: ´Tulipunainen kirjain´
-Cleverley: ´Lauri Törni, syntynyt sotilaaksi´

Mitä noista nyt sanoisi? Mestari on aika raskassoutuinen, mutta ihan kelpo kuvaus vuosisadan alkupuolen taiteilijaelämästä Suomessa. Tulipunainen kirjain on taas yksi lohduttomimmista ja pateettisimmista kirjoista joskin klassikkostatuksella nykyisin ja Lauri Törni: Yhdysvaltoihin paennut ent. mm. ss-upseeri joka veteli juovuspäissään kerholla kaikkia turpaan. Voi se jenkkipoikaa syödä, kun hävinneen osapuolen upseeri laittaa pataan omalla maalla

Edelfeltin elämänkertaa.