Tämä "tutkimus" on teilattu useiden asiantuntijoiden toimesta ja silti joku kehtaa väittää muuta.
Kyllä ihmiset uskovat enemmän Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkijaa kuin peruskoulun käyneitä öyhöttäjiä
Tutkijat sanovat raportissa itsekin, että kyseessä on pohjoismainen paradoksi”, summaa tutkija Karoliina Suonpää Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.
Hän listaa ainakin kolme syytä, mitkä voivat selittää Suomen kyseenalaista mitalisijaa.
Raportin tulokset ovat Suonpäälle tuttuja, sillä yli satasivuisen nivaskan luvut on julkaistu jo vuonna 2024. Tulokset olivat samansuuntaisia myös edellisessä, vuonna 2014 julkaistussa raportissa.
Tutkijan ensimmäinen huomio liittyy vastaajajoukkoon.
”Yksi ongelma on maiden välillä vaihteleva vastausprosentti.”
Suomesta vain noin 30 prosenttia kyselyn saaneista vastasi. Vastaavasti esimerkiksi Luxemburgissa jopa 45 prosenttia naisista raportoi kokemastaan väkivallasta, mutta vain joka viides kyselyn saaneista vastasi kyselyyn. Bulgariassa väkivaltaa ilmoitti kokeneensa vain 12 prosenttia, mutta vastausprosentti oli 68 prosenttia.
”Aina kun vastausprosentit laskevat, syntyy huoli. Miksi juuri nämä ihmiset ovat vastanneet?”, Suonpää kysyy.
On hyvin mahdollista, että väkivallan uhrit pitävät aihetta tärkeänä ja vastaavat todennäköisemmin myös kyselyyn. Varmaa selitystä asiasta ei kuitenkaan Suonpään mukaan ole.
Vastaajat ja heidän tulkintansa väkivallasta voivat olla muutenkin keskenään erilaisia.
”Raportin tekijät huomauttavat myös itse, että vastaajien taustatekijöissä voi olla eroja”, Suonpää sanoo viitaten muun muassa ikään ja tuloihin. Esimerkiksi eri ikäiset voivat antaa eri määritelmiä seksuaaliselle väkivallalle.
Toinen ongelma vertailun kannalta on se, että osa kyselyistä on tehty pääosin verkossa, osa ei.
”Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa kyselyt on tehty pääosin verkossa. Suurin osa näistä maista on myös kärkisijoilla tilastossa”, Suonpää sanoo.
Verkossa täytettävä kysely voi tutkijan arvion mukaan antaa jonkinlaisen matalamman kynnyksen raportoinnille, kun esimerkiksi puoliso ei ole kuulemassa puhelua.
Kolmas havainto on se, että muut tutkimukset eivät anna vastaavia tuloksia.
”Maailmanlaajuisessa koululaiskyselyssä Suomi ei ole tytöille väkivaltaisin maa”, sanoo Suonpää. Koululaiskyselyssä ei kysytä nimenomaan seksuaalisesta väkivallasta, vaan väkivallasta yleensä.
Henkirikostilastot ovat toinen vertailukohta.
”Suomi on naisiin kohdistuvissa henkirikoksissa pahempi kuin Pohjoismaat keskimäärin, mutta ei Euroopan huippua.”
Ruotsi puolestaan on matalan henkirikollisuuden maa, joten sen tulos kyselyssä on ”äärimmäisen kummallinen”.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011853420.ht
Eivät "tutkimuksen" tekijät itsekään luota tutkimukseen kun kehottavat suhtautumaan tuloksiin varauksella
Raportin Interpreting the results -osiossa painotetaan esimerkiksi sitä, että tuloksia ei tulisi käyttää "koko kuvan" luomiseen: *"*The results should not be interpreted as providing the complete picture of women’s experiences of violence in a country, as more nuanced analysis of the correlates of violence and contextual factors needs to be taken into account."
