Sverdlov kirjoitti: ↑To Marras 05, 2020 7:16 am
Oliko Gyllström sodankäynyt mies? Jos oli, saattoi myös olla tottunut tavalliselle - ja varsinkin nykyajan ihmiselle - raakoihin tilanteisiin tietyllä rauhallisuudella. Mikäli kolmekin vuotta viettää tappotantereilla jossa hyväkin kaveri lähtee yhtäkkiä palasina ilmaan mutta esitys vain jatkuu kuin mitään ei saisi olla tapahtunut, vaikuttaa sellainen ihmisen luonteeseen. Sellaisen jälkeen ei kovin tunteellisesti suhtaudu kuolemaan.
Oma isäni ehti talvi- ja jatkosotaan, talvisotaan vapaaehtoisena ja jatkosodassa oli taistelevissa joukoissa. Hän ja jotkut hänen kaverinsa menettivät monia aseveljiään eri tavoin. Kuka vaikka tarkka-ampujan uhrina, kuka vaikka tykistökeskityksessä. Monta kaatui ihan vierestä. En usko että luonne juurikaan muuttui, ei rintamamiehistä mitään vaarallisia hulluja monestakaan tuli. Kyllä niillä joita näin, oli tunteet ihan niinkuin muillakin. Kuolleita ystäviä ja sukulaisia surivat ihan niinkuin muutkin. Mutta hermoihin vuosien hengenvaara kyllä jätti jälkensä. Väkivaltaa sodan jälkeen kyllä käytettiin, mutta en usko että jonkun joukkomurhan tekijöitä oli silloin yhtään helpompaa löytää kuin nytkään.
Jos tekijä olisi sodan käynyt mies, olisi hän luultavasti ampunut uhrit jollain sotamuistona mukana tulleella pistoolilla. Niitä pyöri varsin paljon ihmisillä sodan jälkeen ja oli helppo saada käsiin. Aseiden käyttöön oli myös totuttu. Puukon käyttöön oli tottumusta lähinnä joillain harvoilla kaukopartiomiehillä.
Kytäjällä kolme nuorta mopopoikaa tapettiin telttaan. Heidät ammuttiin tehokkaalla käsiaseella. Ketään ei puukotettu. Ampuminen on tehokasta, laaki ja vainaa, jos on tottunut aseen käyttäjä. Puukon kanssa toimiessa on sekin riski että jollain teltassa olijalla on myös puukko ja saa itsekin puukon pistoja.
Uskon että tekijä oli rintamamiehiä nuorempi. Tuollaisessa teossa tarvitaan nuoruuden raivokkuutta.