MURHA.INFO

Lemmikin ehdottomasti. Zeggeri vai kirja? Kirja, jota lukisin samalla, kun zeggeri huutaa liekeissä.

Ensin vastaan oikeaan aiheeseen, eli lapsen pelastaisin tottakai. Tilanne olisi hirveä ja ikävä koiraa myöhemmin kova, mutta valinta olisi selvä kuitenkin.

Sitten toinen aihe, josta on keskusteltu. Lapsi ja koira perheessä. Mun mielestä kukaan ei ole ollut erityisen väärässä tai erityisen oikeassa noissa pohdinnoissa kouluttamisesta tai sen puutteesta tai lapsen kasvatuksen vaikutuksesta siihen, tuleeko lapset ja eläimet toimeen keskenään... Kai nuo kaikki on omia tilanteitaan. Paljon riippuu siitä tuleeko taloon ensin koira vai lapsi, ja minkä ikäinen toinen on toisen tullessa. Entä minkä rotuinen koira?

Meidän poika oli 3-vuotias, kun koira tuli taloon. Lapsi ihan normaalisti leikkiväinen, riehuvainen, mutta myös tottelevainen. Meni silti kauan, että muksu ymmärsi koiran olevan elävä olento, ei pehmolelu jota voi paiskia kun harmittaa tai leikkiä repimällä hännästä ym. Koira tottui rajumpiin leikkeihin ja poika oppi pikkuhiljaa. Lopulta niistä tuli parhaat kaverit.

Kaverini perheessä kuitenkin oli 4-vuotias koira, kun lapsi tuli taloon. Koiralla huippuluokan koulutus, näyttelykoira. Kukaan ei uskonut, että tulisi ongelmia. Koira ei ollut vaan tottunut lapsiin, eikä tottunutkaan. (kävivät useaan kertaan eläinlääkärillä, jopa koiraterapeutilla!) Tuli vaaratilanteita ja kaikkein vaikeimmaksi muodostui se, että lasta ei voinut jättää hetkeksikään mihinkään ellei koiraa pidetty suljettuna toiseen huoneeseen. Kävi raskaaksi, ettei ollut aikaa tehdä mitään muuta, kuin vahtia. Koirasta oli tullut perheenjäsen ja rakas, mutta siitä oli pakko luopua. Onneksi se pääsi lapsettomaan perheeseen, ei tarvinnut lopettaa. Vanhemmat olivat paljon miettineet ja päätös oli raskas, mutta sitä he eivät kyllä jääneet miettimään kummasta luovutaan.

Mutta entäs ne, jotka pelastaisivat palavasta talosta mieluummin koiran, kuin lapsen. Kiikuttaisivatko he lapsen sosiaalihuoltoon ja paijaisivat koiraa, joka on kuitenkin rakas ja jopa tutumpi, kuin vasta hetki sitten syntynyt lapsi?

Näistä saa tosi groteskeja esimerkkejä (hyviä tuossa yllä esimerkiksi), että miten eri tilanteet vaikuttavat. Kyllähän niin voi ajatella, että vastasyntynyt lapsi on isälleen vielä tuntematon. Äidilleen ei niin tuntematon, koska 9 kuukauden aikana jo oppii jonkin verran tuntemaan vauvan valveillaolo- ja toiminta-aikoja. Ne useimmiten jatkuvat samanlaisina myös vauvan syntymän jälkeen ja pitkälle lapsuuteen. Vauvan ja äidin yhteys on luonnollisesti tiivis. Isä on siinä ulkopuolella.
Mutta tuo isä: kumman pelastaisit ensin, tuntemattoman lapsen vai lemmikkisi?

lasten ja eläinten väliltä ei onneksi ole vielä tarvinut valita, mut miehen ja eläinten väliltä kyllä. siinä päätöksessä on painanu se periaate että elukat olen hankkinut ja aion ne hoitaa loppuun saakka, mies on saanut lähteä, en oo kokenu et oisin vastuussa aikuisesta ihmisestä huolehtimisesta. semmonen mies ei voi olla mulle se "oikea" joka ei eläimiä syystä tai toisesta siedä.

järjestys: 1.lapset 2.eläimet 3.mies
perustelu: aikuinen huolehtikoon itse itsestään jos tällainen tilanne tulisi
kevennys: http://67.199.7.46/_media/imgs/articles/a355_a4.jpg

Minulla on kaksi koiraa, mutta ei tulisi mieleenikään pelastaa niitä ennen ihmistä, etenkään lasta. Olen hämmentynyt, että tämä on jakanut näin voimakkaasti ihmisiä, kun minusta asia on päivän selvä

esmes- kirjoitti: järjestys: 1.lapset 2.eläimet 3.mies
perustelu: aikuinen huolehtikoon itse itsestään jos tällainen tilanne tulisi

Heh heh, ja mikä mahtaa olla miehesi vastaava ranking-lista...??

Pelastaisin lemmikin, vaikkei se olisi edes omani. Tällaiseksi on maailma minut tehnyt, turha muiden urputtaa. Sitä paitsi inhoan lapsia.

Irma Lam kirjoitti:Pelastaisin lemmikin, vaikkei se olisi edes omani. Tällaiseksi on maailma minut tehnyt, turha muiden urputtaa. Sitä paitsi inhoan lapsia.

Entä miehesi...??

Valdovas kirjoitti:

Irma Lam kirjoitti:Pelastaisin lemmikin, vaikkei se olisi edes omani. Tällaiseksi on maailma minut tehnyt, turha muiden urputtaa. Sitä paitsi inhoan lapsia.

Entä miehesi...??

Toivottavasti en sitä valintaa joutuis koskaan tekemään...

Vastasin tuntemattoman lapsen.

En ole ikinä omistanut yhtäkään lemmikkiä, mutta ei ole lapsiakaan. Siltikin vaakakuppini kallistuisi lapsen puoleen. Toivottavasti ei tosiaan ikinä tarvitse tällaista tilannetta todellisessa elämässä kokea.

Vaikka pidänkin kovasti eläimistä niin on omassa arvoasteikossa lapsen henki lemmikin henkeä tärkeämpi, vaikka lemmikki olisi oma ja lapsi tuntematon. En antaisi koskaan itselleni anteeksi jos lapsi kuolisi takiani.

Vaikea kysymys. En osaa kyllä valita. Lapsella koko elämä edessä, mutta oma lemmikki on aina oma lemmikki. :S

Kyllä minä pelastaisin kissani ennemmin.. Johtuen etten välitä niin paljon vieraista kun omistani ja kissani on mulle kuin oma lapsi..

Eläimet ensin aina oli ne sitten omia tai ei ihmisiä on muutenkin liikaa.

Skorpioni kirjoitti:Eläimet ensin aina oli ne sitten omia tai ei ihmisiä on muutenkin liikaa.

Niin onkin.